Thread by @JoonasKiviranta

Asuin lähes 6 vuotta Saksassa ja reilut 3 vuotta Ruotsissa. Olisin kummassakin maassa voinut hakea kansalaisuutta, mutta en tehnyt niin. Haluan hieman selventää miksi en, ja pohtia yleisesti kansalaisuutta. 1/ #maahanmuutto

Yksinkertaisin syy olla hakematta kansalaisuutta oli, etten tuntenut itseäni saksalaiseksi/ruotsalaiseksi. Opin toki kieliä ja sen verran integroiduin paikallisiin kulttuureihin, että esim syön prinsessakakkuni leivoshaarukalla. Tunsin pääpirteiltään historiaa ja politiikkaa. 2/

Arvostan täsmällisyyttä, ja pidän perjantain kahvihetkestä: molemmat maat ovat siis varmasti jättäneet minuun jälkensä, halusin niin tai en. Olisin molemmassa tapauksessa hyötynyt konkreettisesti paikallisesta kansalaisuudesta, mutta se ei tuntunut oikealta ratkaisulta. 3/

Entä sitten, vaikka olin opiskellut paikallista kieltä ja kulttuuria? Jos menisin Kiinaan ja oppisin kielen parissa vuodessa, olisinko yhtäkkiä Kiinalainen? Mitä muuta minun pitäisi tehdä, jotta olisin aidosti voinut kokea olevani paikallinen? 4/

Yksi asia mikä erotti minut muista oli se, että tiesin, että haluaisin jonakin päivänä palata Suomeen. Ainakin tämä sitoutumisen puute sai minut tuntemaan, että kansalaisuuden hakeminen ei olisi ollut oikea ratkaisu. Toinen syy on aika. 5/

Kuusikaan vuotta ei ollut riittävästi, että olisin voinut tuntea olevani osa Saksan tarinaa, sillä se on vain silmänräpäys maan historiassa. Mitä pidempään olisin ollut mukana, sitä enemmän olisin kokenut Saksan tekeillä olevaa historiaa, vähitellen nivoen minua yhteiskuntaan. 6/

Maa ei koostu vain sen valtion rakenteista ja instituutioista, vaan kansalaiset muodostavat sen pohjan. Heillä on omia tapoja, kieli(ä), ja kokoelma tarinoita, sekä yhteisiä kokemuksia. Juuri nämä yhteiset kokemukset jäivät minulta liiaksi uupumaan. 7/

Hurjimmissa ehdotuksissa esimerkiksi Suomeen pitäisi houkutella ihmisiä helpottamalla kansalaisuuden vaatimuksia. Mutta mitä olisi Suomi, jonka kansalaiset eivät olisi kokeneet yhteisiä asioita, tai tuntisi sen kulttuuria? Mitä olisi Suomi ilman suomen kieltä? 8/

Väitän, että kansalaisuus ei voi olla pyöröovi, vaan kalvo, joka päästää hitaasti, vain tiettyä materiaalia läpi. Kansalaisuuden myötä saa oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia: ottaa suomalaisuuden soihtu kannettavakseen, kunnioittaen sen perintöä, ja tulevia sukupolvia. 9/

Suomen kulttuuri on tärkeä maailman monimuotoisuudelle, ja suomalaisuuden elinvoimaisuuden vuoksi kansalaisuuden kriteerejä voitaisiin kiristää. Hyvä vertailukohta olisi Sveitsi, missä vaaditaan mm 10 vuotta maassa asumista. Tällä olisi lukuisia etuja. 10/ verkkouutiset.fi/sosiaaliturval…

1. Se tarjoaa selvän reitin kansalaiseksi, ja kriteerit saavat kansalaisuuden saavuttamisen tuntumaan oikealta saavutukselta.
2. Kriteerit lähettävät myös muille selkeän viestin: kansalaisuuden saanut on motivoitunut, ja on osoittanut kykynsä sopeutuessaan tänne. 11/

Näin kenellekään ei jäisi epäilystä henkilön oikeutuksesta Suomen kansalaisuuteen, edistäen tasa-arvoista osallistumista yhteiskuntaamme.

Suomen kansalaisuus on etuoikeus, joka on ansaittava työllä ja sitoutumisella: muutetaan sen kriteerejä vastaamaan tätä ajatusta.
12/12