Thread by @pasiz

Lanka psykologiasta 🧵

Ajassa puhutaan paljon massapsykoosista.
Psykoosilla tarkoitetaan tilaa jossa ihminen irtautuu realiteeteistään.

Siispä kiinnittäkää istuinvyönne ja sammuttakaa savukkeenne👇. Sää kohteessa on subjektiivinen käsite.

#psykologia #totuusministeriö

Ymmärtääksemme paremmin mistä oikeasti on kysymys, on mentävä totuusteorioiden alkulähteille.

Korresponssi eli vastaavuus totuudessa:
Jo Platon ja Aristoteles perustivan näkemyksensä korresponssille. Siinä totuudenkantajan totuus tulee sopia todellisuuden tai sen osan kanssa.

”Sanoa, että tämä uskomus on tosi, tarkoittaa sitä, että universumissa on tosiasia, jota se vastaa; ja sanoa, että se on epätosi, on sanoa, ettei universumissa ole mitään tosiasiaa, jota se vastaa” (Moore 1953).

"Järki pyrkii luonnostaan muodostamaan elostamme ja olostamme kokonaiskäsityksen, mutta järjen on palveltava useaa herraa samanaikaisesti: ulkomaailman olosuhteita, velvollisuudentuntoamme ja ruumiillisia tarpeitamme." (jatkuu 👇)

"Jälkimmäiset tekijät voidaan rinnastaa superegoon ja idiin, ja järkeä voidaan verrata egoon." Näin kirjoittaa Sigmund Freud 1993.
Kiistatta kukaan ei ole osoittanut niin paljoa merkitystä totuudelle kuin Freud.

Se, joka ei uhraisi sieluaan pelastaakseen koko maailman, menettelee arvioni mukaan epäjohdonmukaisesti kauttaaltaan kaikissa päätelmissään. Logiikka perustuu yhteisöllisyyden periaatteeseen.” (Peirce 2001). Hänen mukaansa totuus vain pyrkii mahdollisimman lähelle todellisuutta.

"Totuutemme on siis vain arvauksista kudottua verkkoa, niin kuin Ksenofanes sanoi, ja käsityksiemme olisi muodostettava vaijerin kaltainen punos" (Peirce 2001). Keksimme hypoteeseja (abduktioita) ja toivomme niiden olevan mielekkäitä.

Peircen mukaan ratkaisevaa ei ole jokin tietty seuraus, vaan totuus on raja-arvo, johon tieteellinen tutkimus johtaa, kun kaikki seuraukset ovat selvillä. Tämä on nimenomaan prosessina kesken ja tässä pisteessä on suurin vaikutusmahdollisuus.

Ihminen ei kuitenkaan voi olla käsityksettömässä tilassa, vaan kognitiomme pyrkii muodostamaan jonkinlaisen käsityksen, saatavilla olevan tiedon varassa. Nyt jos saatavilla oleva tieto olisi rajoitettua, käsitys muodostuisi tämän osalta.

Kokonaiskäsityksemme muodostuminen tuottaa ihmiselle mielihyvää, mikäli niistä puuttuu ambivalenssi tai ne voivat noudattaa mustavalkoista maailmankuvaa. Perinteiset hahmopsykologian peruslait tulee myös täyttyä.

Jos kyseessä on musta-valkoinen suhtautumistapa (paranoidis-skitsoidinen asenne) joka ehkä evoluution mukainen onkin, ei se ole täysin totuudenmukainen vaan sovittuu äärellisten parametrien mukaisesti.

”Tieteen tulosten yhtäpitävyyttä ulkoisten tosiasiain kanssa me sanomme niiden totuudeksi” (Freud 1964). Freudin dualistisessa maailmassa myös psykologisilla ilmiöillä on vastavoimat. Freud nojaa myös korresponssiteoriaan kunhan se perustellaan pragmaattisesti.

Olemme siis yksinkertaisesti pisteessä jossa ihmiset ovat joutuneet muodostamaan totuuskäsityksensä ambivalenssin sekä mustavalkoisen ajattelun maailmassa, yhtäaikaa pelon ja epävarmuuden ympäröiminä. Todellisuuden tunnistaminen kuuluu arvostelukyvyn tehtäviin.

Arvostelukykyyn vaikuttaa suuresti ihmisen usko johtajiinsa (auktoriteetteihin). Myös johtajia ihmisen tulee arvostella, eikä kulkea sokeasti niiden mukana. Näin menetellen ihminen muokkaa itse omaa totuuskäsitystään haluttuun suuntaan.

Tuon esimerkin jokapäiväisen toiminnan ambivalenssista joka vallitsee. Ihminen hoitaessaan omaisuuttaan, tekee niinkuin pankki sanoo, katsomatta mitä pankki tekee. Tässäkin on muodostunut totuuskäsitys arvostelukyvyn ja sokean luottamuksen kautta.

Sijoitusliiketoiminnassa massojen ohjautuvuus on tunnistettu jo 1800 luvulla erittäin hyvin ("Extraordinary Popular Delusions and the Madness of Crowds", Mackay Charles 1869). Vaikka kirjallisuutta on saatavilla mielin määrin, ihminen haluaa mieluummin majailla toisen totuudessa.

Abraham Lincoln sanoi aikanaan - "Books serve to show a man that his original thoughts aren't very new at all".

Teoria päättyy, ugh - olen puhunut.