Kuuntelin ja luin juuri tasavallan presidentin uudenvuodenpuheen. Mieleen jäi muutama ajatus. Pääasiassa ne koskevat konfliktin ja sodankäynnin tulevaisuutta. 1/X presidentti.fi/puheet/tasaval…
Presidentti @niinisto viittasi puheessaan Eurooppaan ja sen yhteistyörakenteisiin ja niiden merkitykseen turvallisuusympäristön vakauttajina. Tämä on ymmärrettävää ja palvelee Suomen kaltaisen pienen maan kansallisia turvallisuusintressejä ylipäällikön korostamassa linjassa. 2/X
Samalla TP lainasi myös Henry Kissingeriä ja totesi kyynisyyttä henkien kollektiivisen turvallisuuden oleva turvattomuutta haluavan uhri. Näin ollen voidaan kansalliselta kannaltamme tarkastellen Eurooppalaisen turvallisuusympäristön olevan ristiriidan edessä. 3/X
Yhtäältä toivomme dialogin auttavan ja yhteistyöelinten olevan painoarvoisia, toisaalta taas suurvaltojen valtakamppailu näyttäytyy akuuttina omassa turvallisuusympäristössämme, jonne esim. ruotsalaiset toivovat enemmän amerikkalaisia ja jossa Venäjä esittää vaatimuksiaan. 4/X
Tilanne ei siis ole helppo, päinvastoin. Oma linjamme on presidenttiä lainaten pitkä ja siinö Nato-option ilmassa pitäminen eräänlainen pelotteen tai paremminkin pidäkkeen härmäläinen ilmentymä. Toimiiko se? Realismiin taipuvaiselle kysymys ei välttämättä ole relevantti. 5/X
Relevanttia on se missä asemassa Suomi kansallisesti nähdään kulloinkin Venäjän kansallisten intressien ajamisen piirissä. Tässä "ollakko-vaiko-eikö-olla" -pohtiminen on hieman vaillinaista. Jos kansallisesti haluttaisiin rakentaa pelotetta, olisi vaihtoehtoja toki olemassa. 6/X
Yksi tällainen olisi yhä syvenevä kahden- (tai kolmen) välinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa ja sen joukkojen sijoittaminen maaperällemme. Tämä kehitys olisi luonnollisesti pitkässä puussa ja muuttaisi asemaamme ja linjaamme merkittävästi sekä edellyttäisi tahtotilaa tähän. 7/X
Voisiko joku kehitys muokata tahtotilaamme? Sellainen voisi olla Venäjän mittava maahyökkäys Ukrainaan. Tätä on ennustettu, yritetty ajoittaa ja analysoitu monellakin tavalla. Ukrainassa nähdyt operaatiot ovat verrattain pieniä suhteessa odotettuun. 8/X google.com/url?sa=t&sourc…
Esimerkiksi Michael Kofman oletti mahdollisen Venäjän alkuvuodesta odotetun hyökkäyksen olevan mittakaavaltaan merkittävästi Ukrainassa nähtyjä laajempi. 9/X open.spotify.com/episode/1pQflv…
Tapahtuuko tällaista hyökkäystä vai ei, tuntuu olevan turvallisuusympäristömme "miljoonan taalan kysymys". Sitä se luonnollisesti onkin, jo merkittävistä jälkiseuraamuksistaankin johtuen. Kokonaan toinen eurooppalaisen turvallisuuden suunta on pohjoisessa. 10/X
Arktisen alueen merkityksen kasvu lienee akuutinkin kriisin laitamilla elävä todellisuus, joka vaikuttaa kansalliseen tilanteeseemme lähitulevaisuudessa Ukrainaa enemmän. Tässä suhteessa seuraisin vuonna 2022 kolmea mutta toisiinsa linkittynyttä kehityskulkua. 11/X
Ensimmäinen näistä luonnollisesti on Venäjän offensiivi Ukrainassa ja sen lopulta saama muoto. Toinen taas on Euroopan unionin ottama rooli eurooppalaisessa turvallisuudessa, ja erityisesti huomioidaanko suomalaisia äänenpainoja aktiivisuuden vaatimuksista, epäsuorastikaan. 12/X
Kolmantena kääntäisin katsetta pois Ukrainasta, sillä Venäjän näkyvät toimet tarkoittavat, että jossakin tehdään jotakin mihin ei haluta kiinnitettävän huomiota. Kansallisesti mielenkiinto tässä suhteessa kannattaakin kääntää pohjoiseen. 13/X
Arktisesta alueesta ja sen läheisyydestä onkin mudostumassa yhä merkityksellisempi suurvaltojen kilpakenttä, jonka tyhjyys täyttyy jäästä vapautumisen myötä kasvavasta meriliikenteestä ja läsnäolon vaatimuksista myös suurvaltojen tahoilta. 14/X
Elämme siis turvallisuusympäristön kehityksen kannalta merkittäviä aikoja (kuten kaikki omina aikoinaan). Kehitys muutoksen muodossa on kuitenkin varmaa ja samalla uusia kriisejä ilmenee vielä ennakoimattomalla tavalla. Turvallisuusvuosi 2022 on siis ennakolta tuulinen. 15/END
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
