Mikäli tällainen kertomus on totta, on tieto liikkuvasta, modernilla ja helposti saatavilla olevalla teknologialla varustautuneesta pienestä yksiköstä tuhoamassa vihollista varsin mielenkiintoinen. 1/ theguardian.com/world/2022/mar…
Tällaisessa toiminnassa käytetään vihollisensa organisatorista jäykkyyttä ja tuodaan sissitoiminta omalle ajallemme hyödyntäen erilaisin tavoin omaa pientä kokoa, itsenäistä toimintakykyä, teknologian suomia mahdollisuuksia ja maastoa. 2/
Kyse ei sellaisenaan olekaan enää perinteisestä sissitoiminnasta, vaan liikkuvuuden kautta sotatyö muistuttaa parven tai lauman saalistusta. Viholliseen isketään jatkuvasti ja eri puolilla taistelualuetta ilman, että itsestä muodostuu liian suuri maali vastatoimille. 3/
Tällaista on ideoitu informaatioaikakauden maataisteluun vuosikymmeniä, ehkäpä Ukraina osoittaakin tällaisen taistelutavan mahdollisuuksia. Näiden pienten ja sellaisenaan pystyvien joukkojen osalta on todettava, että ne eivät toki pidä aluetta. 4/
Niiden menestys mitataan tuhottuna vihollisena. Tämä sellaisenaan pakottaa myös ajattelemaan uudella tavalla maasodankäynnistä. Siitä tulee perusluonteisesti vaikutusperusteista, viholliselle tuotetut tappiot määrittävät miten joukkoja käytetään, ei se mitä ne suojaavat. 5/
Tällaista taistelua kutsutaan tutkimuskirjallisuudessa parveiluksi tai parveilevaksi taistelutavaksi. Se kulminoituu jatkuviin pulssimaisiin hyökkäyksiin, joita tekevät itseohjautuvat yksiköt ja jaetun tilanneymmärryksen perusteella. Kiinnostavia aikoja. 6/6
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Uusin Suomen sotatieteellisen seuran The Journal of Military Studies on julkaistu ja ladattavissa oheisesta linkistä. Lukemisiin! sciendo.com/issue/JMS/10/1
JMS:n päätoimittajan inskapt, dos, FT Juha-Pekka Nikkarilan poimintoja artikkelien joukosta ensimmäisenä Amos C. Foxin Russian hybrid warfare: A framework. Artikkeli käsittelee nimensä mukaisesti Venäjän hybridisodan menetelmiä ja hyödyntää esimerkkitapauksena Ukrainaa.
Toisena päätoimittajan poimintana mainittakoon Mark Callagherin ja Michael Cevallosin Nuclear warfare beyond counterforce. Tässä artikkelissa kirjoittajat tarkastelevat tutkimuksen kautta rajoitettujen ydiniskujen pelotetta, niiden vastaista pidäkettä ja mahdollisia vastatoimia.
Miksi korkeita venäläisiä upseereita kaatuu Ukrainassa? Syitä on varmasti niin montaa, kuin on kaatunutta upseeriakin, mutta tässä joitakin mahdollisia. 1/
Venäjän hyökkäys ei ole edennyt suunnitelmien mukaisesti ja tämä aiheuttaa painetta korkealle upseeristolle johtaa kulloisenkin taistelun kriittisimpiä vaiheita taistelevien joukkojen lähellä. Tämä luonnollisesti nostaa kuoleman vaaraa. 2/
Syiksi on arvioitu myös sitä, että nämä käyttävät pikatilanteissa ja stressireaktiossaan niitä yhteyksiä, joita ovat muussakin elämässään tottuneet käyttämään: matkapuhelinta ja salaamatonta yhteyttä. Näin paikantamisensa on helppoa. 3/
Valko-Venäjän roolia Ukrainan sodassa on arvioitu monelta kantilta. On selvää, että maa antaa mahdollisuuden Venäjän joukoille tukeutua maaperällään olevaan infrastruktuuriin ja esimerkiksi käyttää aseistusta Ukrainaa vastaan alueeltaan. 1/
Voidaan pitää myös mahdollisena, että Valko-Venäjällä on intressinsä myös käyttää esimerkiksi erikoisjoukkojaan tukemaan Venäjän operaatiota Kiovan suunnassa. On myös oletettavissa, että Venäjältä kohdistuu yhä laajempi paine maalle kontribuoida joukkoja tähän operaatioon. 2/
Aivan yhtälailla voidaan olettaa, että Valko-Venäjän johdossa ei tähän merkittävää halua ole, näin koska laajoja joukkoja ei erikoisjoukkokokonaisuuksien ulkopuolelta juurikaan operaatioon ole lähettää ilman reservin vähintään osittaista liikekannallepanoa. 3/
Venäjän hyökkäys Ukrainassa on kokenut merkittäviä vastoinkäymisiä, mutta se on myös saavuttanut tai saavuttamassa mahdollisia tavoitteitaan. Viimeksimainituista merkittävin on tunnistettavissa eteläiseltä operaatiosuunnalta. 1/
Tällainen on Mariupolin kiristyvä saarrostus ja sen mahdollinen valtaaminen seuraavien päivien-viikkojen aikana. Tämä tarkoittaisi yhdessä rantamaan miehitysvyöhykkeen laajentamisen kanssa sitä, että maayhteys Krimille olisi mahdollista muodostaa. 2/
Ukrainan itärajan laajuisesti miehitysvyöhyke on joissakin kuvauksissa jo muodostumassa, mutta vaatii eittämättä merkittävästi venäläistä voimaa pysyäkseen vakaana ilman joukkojen jatkuvasti kokemia tappioita. 3/
Sota Ukrainassa jatkuu. Ajan voi katsoa toimivan monessakin suhteessa puolustajan eduksi. Aikaisemmin on käsitelty liikekannallepanon ja läntisen aseavun merkitystä. On myös selvää, että taistelutilan muokkausten ja valmistelujen suhteen aika palvelee puolustajaa. 1/4
Tämä tarkoittaa esimerkiksi suojan parantamista yhä vankemmilla linnoitteilla, johtamisyhteyksien varmentamista, reservin kouluttamista ja suluttamista. Juuri viimeksimainitun perään on useassa yhteydessä kuulutettu. 2/4
Ensimmäisten miinoittamisviitteiden ja venäläisille miina-aseella tuotettujen tappioiden myötä voimme olettaa, että syvä suluttaminen puolustusryhmityksessä on käynnissä. Tämä edellyttää ilmatorjunnan taistelukyvyn parantumista. 3/4
Ukrainassa eletään hyökkäyksen paikallisista etenemisistä huolimatta laajasti operatiivista taukoa, jonka aikana hyökkääjä todennäköisesti huoltaa joukkojaan ja tiedustelee puolustajan ryhmityksen suunnatakseen joukkoja heikkoihin ja/tai saumakohtiin. 1/
Kiovan saarrostuksen tai epätodennäköisemmän valtauksen voi edelleen katsoa olevan prioriteettilistan kärjessä, mutta puolustajan taistelu ja paikalliset vastahyökkäykset ovat ottaneet painetta vihollisen päälleajolta. Taistelu ei kuitenkaan ole ohi. 2/
Etelässä hyökkääjä on saanut merkittävimmät menestyksensä ja erityisesti Mariupolin suunnan taistelut antavat olettaa maayhteyden Krimille olevan varmistettavissa muutamien päivien kuluessa. Tämä saattaa mahdollistaa hyökkäyksen jatkamisen ja Odessan uhkaamisen. 3/