Thread by @TomasSjoblom

Hyvää J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivää! 🇫🇮

Tälle päivälle 116 vuotta sitten organisoitiin suuri sukunimien suomalaistaminen. Sitä edelsi muutaman kuukauden kampanja. Tuota kampanjaa tutkin gradussani (2017). #SuomalaisuudenPäivä #SnellmaninPäivä

Ketjussa lyhyesti! 👇

Taustaa:

Kaikilla suomalaisilla ei suinkaan ollut sukunimiä vuonna 1906. Monet käyttivät esim. lännessä tilan tai talon nimiä. Jos vaihtoi taloa, vaihtoi myös lisänimeä.

Idässä oli sukunimiperinnettä. Se johtuu mm. erilaisesta, liikkuvammasta elämäntavasta.

Lisää taustaa:

Samannimisiä ihmisiä eroteltiin toisistaan myös muilla lisänimillä kuten ruotsalaiseen tapaan patronyymeillä eli isännimillä (Jaakonpoika) ja ammatti- tai kotipaikkaviittauksilla.

Monet käytössä olevat sukunimet olivat ruotsinkielisiä tai esim. latinavirityksiä.

Kampanja keksitään:

Syksyllä 1905 @Kotikielenseura ja opiskelijayhdistys Suomalainen Nuija keksivät tahoillaan, että Snellmanin 100v-juhlaa pitäisi jotenkin muistaa.

Molemmat olivat aikaisemminkin touhunneet suomenkielisten sukunimien parissa. Se ja juhla oli luonteva kombo.

Piirit olivat kohtuullisen pienet, niin molemmille puljuille kävi pian ilmi, että toinenkin touhusi saman aiheen ympärillä. Päätettiin suorittaa ainakin osittain yhdessä.

Myös Ylioppilaiden keskusteluseura oli jotenkin mukana, mutta siitä löytyi vähän kehnosti aineistoa.

Kampanja piti sisällään ainakin:
1. suosituslistoja suomalaisista sukunimistä
2. ohje ja apua nimenmuutokseen käytännössä (maksullinen ilmoitus Suomen Wiralliseen Lehteen, leike mukaan ja uusi nimi kirkonkirjoihin)
3. kampanja lehdistössä
4. kotikäyntejä Tärkeiden Ihmisten luona.

Lehdistökampanja alkoi kuuluisuuteen nouseen kirjailijan Johannes Linnankosken (taiteilijanimi) kirjoittamalla palopuheella sukunimien suomalaistamisen puolesta.

Linnankoski eli Vihtori Peltonen oli 1890-luvulla Uusimaa-lehden toimittajana varsin aktiivinen sukunimiasiassa.

Linnankosken ja seurojen kirjoitus julkaistiin jotakuinkin kaikissa silloisissa suomalaisissa lehdissä muutaman päivän sisällä.

Tätä seurasi muutaman kuukauden jakso, jonka aikana monissa lehdissä julkaistiin muutamien aktiivisten henkilöiden kirjoituksia asian puolesta.

Linnankosken kirjoitus julkaistiin yhteensä yli 70 kertaa yli 40 lehdessä.

Suomenkielisessä lehdistössä julkaisiin yli 1000 merkin mittaisia kirjoituksia sukunimien suomalaistamisesta yli 200 kertaa keväällä 1906. Jos lasketan vain uniikit julkaisut, määrä vähenee noin 1/3.

Lehdistä erityisen aktiivisia sukunimien suomalaistamiseen liittyvien juttujen julkaisijoita olivat vanhasuomalaisiin kytköksissä olevat lehdet.

Suomenkielinen lehdistö oli enimmäkseen sukunimien suomalaistamisen puolella ja ruotsinkielinen joko sitä vastaan tai epäkiinnostunut.

Suomalaistamiskampanjan useimmin esiintyvät teemat (uniikit jutut):
1. tärkeää suomalaisen kansallistunteen vuoksi
2. Snellmanin kunniaksi
3. iso kansanliike

Kampanjassa liitettiin nimen suomenkielisyys niihin ehtoihin, jotka ihmisen tavallaan piti täyttää ollakseen suomalainen.

Ruotsinkielisen lehdistön "vastakampanja" keskittyi @sfprkp:n perustajan Axel Lillen lehteen Nya Pressen. Siinä kantavat teemat olivat:
1. käytännön hankaluuksia nimien vaihtelusta
2. kampanjan asettaminen naurunalaiseksi
3. vaarallista nationalismia.

Sukunimien suomalaistamiskampanjan vaikutuksena muutama kymmenen tuhatta suomalaista otti suomenkielisen sukunimen.

Kansakunnan tasolla vaikutus nimistöön ei ollut samassa määrin merkittävä kuin muulla sukunimien ottamista edistävällä kehityksellä.

Kampanjan merkittävin vaikutus oli, että sen myötä suomalaisuuden epiteetteihin lisättiin yhä vahvemmin suomenkielinen nimi. Jos halusi olla Kunnollinen Suomalainen, piti nyt olla suomalainen paitsi mieleltään ja kieleltään, myös nimeltään.

Suomalaisuutta siis kavennettiin.

Kiitos kiinnostuksesta! Tekele löytyy täältä: urn.fi/URN:NBN:fi:hul…

"Lyhyesti" oli ehkä vähän kova lupaus.