Halua nyt ihan noin vain tätä sivuuttaa.
Juu, liityin #TwitterBlue -leiriin. Ei siksi, että saisi tuon sinisen palluran, joka on Muskin aikana muuttunut eräänlaiseksi turhamaisuusstigmaksi. Itseä kiinnosti - ja kiinnostaa - se, mitä Blue varsinaisesti tarjoaa.
1/4
Tehnyt Twitter -tutkimusta, ja ajatuksena on sitä myös jatkaa, kunhan kyky täysipainoiseen tutkimustyöhön ennallaan. Samaa tehnyt pelitutkijana: nähdäkseen jotain, on ensin päästävä sisälle.
Nyt kahtalainen olo. Jos on tottunut tviittaaja, Blue muuttaa dynamiikkaa.
2/4
Ja ainakin toistaiseksi, lähinnä ärsyttävällä tavalla. Itselle tviittailu on debatointia. Ja yksi kantavista ideoista on keskustelun tempo. #Blue pyrkii hidastamaan sitä & parantamaan laatua. Onko se tärkeämpää kuin tunne eri osapuolten läsnäolosta; johon kuuluvat virheet?
3/4
Muilta osin Blue tarjoaa lisäosia, jotka tottuneelle tviittaajalle eivät lisäarvoa juuri tuo. Tämäkin ketju tehty näppituntumalla, ilman aputyökalua, koska merkkipituudet sisäistää nopeasti.
Summaten: yritystä on, mutta Bluen hinta (120,-) antaisi luvan odottaa enemmän.
4/4
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Esittäisin juniorikiekkoa pian 12 kautta viheltäneenä dumarina nyt lehdille - ehkä etenkin @isurheilu:lle - kainon vetoomuksen 🧵
Tänäänkin kolme hienoa peliä takana. Fiksut yleisöt, tappioasemista huolimatta positiivisesti kannustavat valmentajat, hyväntuuliset pelaajat.
1/7
Junnukiekon "arki" oikeasti tätä. 98% peleistä. Välillä nahinaa ja tylympää kulmavääntöä, mutta kuuluvat pelin henkeen.
Joskus joillain pelaajilla "naksahtaa". Niitä on ikävä kyllä käynyt. Muissakin lajeissa kuin vain kiekossa. Pahempia 1-2 kaudessa - joskus ei lainkaan.
2/7
Sitä toivoisi - näin junnukiekon keskellä eläneenä - että urheilutoimittajat sisäistäisivät olevansa osa noiden naksahtamisten taustatekijöitä.
Osa tätä somen, nettikirjoittelun ja junioriharrastusten 2020-luvun armotonta ympäristöä. Tätä ei ehkä vain tule ajatelleeksi.
3/7