Ukrainan asevoimat on v. 2014 lähtien länsimaalaistunut voimakkaasti uusien aseiden ja koulutuksen myötä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, miten tämä on näkynyt asevoimien symboliikassa ja sotilasheraldiikassa, jossa on heitetty kaikki neuvostovaikutteet romukoppaan. Ketju ➡️
Kun Ukraina itsenäistyi, maan asevoimat kasattiin neuvostoarmeijan Ukrainan alueella sijainneista osista. Asevoimat sai oman lippunsa ja kokardeista korvattiin sirppivasara uudella vaakunalla, mutta kauhean moni muu asia ei muuttunut.
Univormut olivat käytännössä identtisiä Venäjän kanssa. Paraateissa marssittiin Venäjän ja NL:n asevoimien tapaan jalat ilmassa. Yksiköiden omat tunnukset koostuivat seppeleistä ja Venäjän suosimista oranssimustista Pyhän Yrjön nauhoista sekä sekalaisista symbolikokoelmista.
Myöskään asevoimien arvomerkkejä ei päivitetty, vaan Ukraina käytti lähes identtisiä arvomerkkejä Venäjän kanssa. Nämä taas periytyivät tsaarinajan armeijasta, josta ne oli poistettu käytöstä helmikuun vallankumouksen jälkeen, mutta jotka Stalin otti uudelleen käyttöön v. 1943.
Muutos oli hidasta. Vuonna 2006 asevoimat sai uuden kasakkojen pinkkiin väriin pohjautuneen lipun, ja 2009 esitettiin kokonaan uutta arvomerkkijärjestelmää. Vanhat neuvostoupseerit eivät kuitenkaan halunneet luopua prenikoistaan, ja vanhat arvomerkit säilyivät upseereilla.
Vallankumouksen jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Vuonna 2015 presidentti Poroshenko nimitti Vitaliy Haidukevytšin johtaman komitean uudistamaan koko asevoimien symboliikan. Vanhat neuvostounivormut korvattiin uudella ruskealla univormulla ja neuvostohistoria heitettiin roskiin.
Haidukevytšin mielestä neuvostomentaliteetista pois pääsy edellytti myös asevoimien symboliikan muuttamista. Esimerkiksi hän nosti Liettuan, jossa NL:n romahtamisen jälkeen vanhat neuvostoyksiköt lopetettiin ja perinteet haettiin sotien välisen ajan sotilasperinteistä.
Haidukevytšin johdolla arvomerkkeihin haettiin inspiraatiota Ukrainan historiasta. Upseerien tähdet otettiin 1917 itsenäistyneen Ukrainan kansantasavallan univormuista. Aliupseeriston väkäset ja upseerien nauhat taas Itävalta-Unkarista itsenäistyneen Länsi-Ukrainan univormuista.
Sama tehtiin myös sotilasyksiköiden symboleille. Pyhän Yrjön nauhat ja neuvostoaikojen kaarti-kunnianimet saivat kyytiä. Samalla haettiin taas inspiraatiota menneisyydestä ja siistittiin sotkuista ja epäselvää sotilasheraldiikkaa. Meemi by Ukrainan heraldinen seura :D
Esimerkiksi 93. mekanisoitu prikaati nimettiin Holodnyi Jarin mukaan ja se sai symbolikseen kotkan. Holodnyi Jarin metsään ja kyliin perustettu tasavalta oli viimeinen paikka, jossa ukrainalaiset taistelivat v. 1922 asti neuvostomiehitystä vastaan itsenäisen Ukrainan puolesta.
24. mekanisoitu prikaati taas nimettiin Galitsian sekä Kiovan Rusin ruhtinaan Daniel Romanovitšin mukaan, ja sen tunnukseksi annettiin Galitsian leijona. Daniel yhdisti 1200-luvulla Ukrainan länsiosat ja taisteli idästä tulleita mongolivalloittajia vastaan.
72. mekanisoitu prikaati sai tunnuksekseen pääkallon, jota kantoi 1918-20 bolshevikkejä vastaan taistellut Musta zaporožialainen ratsuprikaati. Venäläiset ovat keksineet tästä paljon propagandasatuja ja väittäneet, että pääkallo on kopioitu SS-joukoilta. Tämähän ei ole totta.
Lopuksi uudistettiin aselajitunnukset. Aiemmin ne oli kiinnitetty neuvostotapaan kaulukseen, mutta Haidukevytš löysi arkistoista piirrokset kolmikärjestä, joita ukrainalaissotilaat käyttivät v. 1918 hihoissaan. Siispä aselajia kuvaavat nyt eriväriset kolmikärjet hihoissa
Lähes kaikki yksiköt on nimetty idästä tulevan uhan mukaan. Se on perusteltua, sillä sieltähän se tulee. Uudet symbolit symboloivat sitä, minkä vuoksi ja ketä vastaan Ukraina taistelee. Vanhat venäläistämismyytit ja propaganda veljeskansoista on siivottu pois.
Haidukevytš totesikin, että jos armeija näyttää kopiolta neuvostoarmeijasta, niin se myös käyttäytyy niin. Symboleissa on voimaa, joka näkyy siinä, että Venäjä on miehittämillään alueilla tapetoinut kaiken Pyhän Yrjön nauhoilla ja pystyttänyt uudelleen neuvostohahmojen patsaita.
Asevoimien symboliikan muuttaminen on osa laajempaa muutosta, jossa Ukraina siivoaa yhteiskunnasta miehitysajan traumaattisia haavoja. Se on osoitus ukrainalaisten halusta olla itsenäinen ja vapaa kansakunta, ei vähävenäläinen maakunta kuten Putlerin haaveissa. LOPPU.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Viime heinäkuussa aloitin seurannan Nato-maiden kansanedustajista, jotka eivät äänestäneet Suomen Nato-jäsenyyden puolesta. Urakka on ohi, aika katsoa tilastoja.
Suomen Nato-jäsenyyden puolesta äänesti 6 152 kansanedustajaa (93,1%). Vastaan äänesti 264 (4,0%), tyhjää 188 (2,8%).
Vastaan äänestäneistä suurin aatteellinen ryhmä oli laitavasemmisto, 170 edustajaa (64,4%). Toisena tuli laitaoikeisto 78 edustajalla (29,5%). Kymmenen oli sitoutumattomia (3,8%). Lisäksi oli yksi kesk.vas, yksi vihreä, kaksi keskustalaista/liberaalia ja kaksi kesk.oik.
Kun katsotaan tyhjää äänestäneitä, näyttää tulos hieman erilaiselta. Laitaoikeisto on edelleen suurin 76 edustajalla (40,4%) ja laitavasemmisto on kakkosena 43 edustajalla (22,9%). Nyt mukana on mm. kesk.vasemmisto 34 edustajalla (18,1%) ja kesk/liberaalit 20 edustajalla (10,6%)
Haluisin kommentoida vielä persujen haaveilemaa EU-eroa. Miten EU:n ulkopuolella oleva Suomi pystyisi vaikuttamaan sille tärkeisiin asioihin? Oon työskennellyt europarlamentissa, joten väännän rautalangasta esimerkin miten asiat toimivat nyt, ja miten ne toimisivat Fixit-Suomessa
Iso osa EU:n sääntelystä on tylsähköä sisämarkkinoiden toimivuuden ylläpitoa. Sillä, mitä EU:ssa päätetään, on kuitenkin aivan valtava vaikutus suomalaisiin yrityksiin ja ihmisiin. Käytetään esimerkkinä tällaisesta sääntelystä FuelEU Maritimea, eli merenkulun polttoaineasetusta
FEUM on osa Fit for 55 -pakettia, ja sen tarkoitus on vähentää merenkulun päästöjä lisäämällä kestävien polttoaineiden käyttöä. Meriliikenteestä riippuvaisena maana Suomelle oli tärkeää, että meriliikenteen kustannukset eivät nousisi kohtuuttomasti.
Seuraa lyhyt ketju Putinin hörhöseremoniasta ja sen symboleista. Tilaisuudessa neljän Venäjän liitettävän alueen nukkejohtajat pönöttivät neljän liitettävän alueen lippujen takana. Mielenkiintoista oli, että Venäjä on kehitellyt Zaporižžjalle ja Hersonille uudet symbolit.
Ennen sotaa Hersonin alue käytti symbolinaan sinivalkoista lippua, jossa oli varsin uusi Hersonin alueen vaakuna. Tämä otettin käyttöön vuonna 2001, ja siinä on kaksi vehnätähkää, ankkuri, kompassi ja kaupunginportti. Lipussa ei käytetä mitään vanhoja tsaarinajan symboleita.
Nyt Venäjä on ottanut käyttöön vanhan tsaarinajan Taurian kuvernementin vaakunan. Tauria koostui Krimistä sekä nykyisestä Hersonin alueesta. Vaakunassa on tsaarin kruunu & Venäjän kaksipäinen kotka, sydänvaakunan risti kuvasi Venäjän voittoa islaminuskoisesta Krimin kaanikunnasta
Pääsen viimein paljastamaan tän mun suuren taideprojektin, Helsingin kaupunginosavaakunakokoelman! Ette arvaakaan kuinka innoissani oon, kun pääsen syksyn kestäneen väkertelyn jälkeen viimein näyttämään nämä. Alla olevassa ketjussa löytyy selitykset kaikille näille vaakunoille.
Toisin kuin Tampereen kaupunginosavaakunoissa, mulla ei varsinaisesti ole omaa kosketuspintaa Helsinkiin. Siksi tää oli projektina paljon haastavampi. Haluaisin kiittää erityisesti @CoelThomas'ia, joka auttoi mua kertomalla helsinkiläisen ajatuksia eri kaupunginosista.
Lautta- ja Kulosaaren vaakunat perustuvat osittain jo olemassaoleviin vaakunoihin. Vaakunat on jaettu väriteemoittain neljään alueeseen, ja kaupunginosajako perustuu pitkälti omaan mutuiluuni. Voi olla, että teen vielä tulevaisuudessa vaakunat joillekin puuttuville osa-alueille.
Te pyysitte tätä eilen, joten minähän toimitan. Seuraa ketju Vuoristo-Karabahin kriisistä.
Armenia ja Azerbaidzan ovat kärhämöineet Vuoristo-Karabahissa ja sen lähettyvillä jo jonkin aikaa. Konfliktin juuret ovat vuosisatoja vanhoja, mutta miksi se leimahti juuri nyt?
Aloitetaan vuodesta 1803, jolloin Venäjä kävi sotaa Persiaa vastaan, joka hallitsi tuolloin nykyisiä Armenian & Azerbaidzanin alueita. Sota päättyi 1813, kun Persia luovutti Venäjälle nykyisen Itä-Georgian ja Azerbaidzanin. Vuonna 1828 myös nykyinen Armenia luovutettiin Venäjälle
Tsaarinvallan aikana tilanne oli rauhallinen. Armenialaiset ja azerit asuttivat samoja alueita, kuten v. 1897 väestönlaskennan kartasta (sinisellä nykyrajat) näkyy. Tilanne muuttui v. 1917 vallankumouksen jälkeen, kun Georgia, Armenia ja Azerbaidzan julistautuivat itsenäiseksi.
Lukashenkaa vastustavat mielenosoittajat käyttävät Valko-Venäjällä punavalkoista lippua, kun taas maan hallinto käyttää punavihreää lippua. Mikä on näiden lippujen tarina? Seuraa lyhyt ketju aiheesta.
Punavalkolipun suunnitteli Pietarissa asunut valkovenäläinen Klaudzi Duž-Dušeuski Helmikuun vallankumouksen jälkimainingeissa. Lipusta tuli nopeasti suosittu valkovenäläisten parissa, ja kun V-V itsenäistyi vuonna 1918, otti uusi hallinto myös lipun käyttöön.
Lipun punavalkoiset värit tulevat sekä perinteisistä valkovenäläisistä koristekuvioista että Pahoniasta, Liettuan suuriruhtinaskunnan vaakunasta, josta löytyy hevosella ratsastava ritari. Pahoniaa käyttää vaakunanaan Liettua, ja vuosina 1918-1919 ja 1991-1995 myös Valko-Venäjä.