Thread by @katja_pulkkinen

Tämä sisäilmaan liittyvän oireilun hoitosuosituksessa kautta linjan toistuva vakuuttelu eri altisteiden haitattomuudesta on todella kummallista. 🧵1/x
#SisäilmaHoitosuositus #Majvik3 #sisäilma

https://twitter.com/MinnaHaavisto/status/1741856098276036783

Lääkäreille olisi paljon hyödyllisempää, jos tosiaan kuvattaisiin kosteusvauriorakennuksissa esiintyvien aineiden erilaisia vaikutusmekanismeja ja sitä, millaisia terveysvaikutuksia niihin voi liittyä ja mitä epävarmuuksia asiaan liittyy. 2/x

Esimerkiksi mikrobitoksiinien myrkyllisyydestä löytyy todellakin runsaasti tutkimustietoa. Niillä tunnetaan erilaisia vaikutusmekanismeja: ne voivat esimerkiksi olla mitokondriotoksisia, vaikuttaa solukalvojen toimintaan, muuttaa solujen ionitasapainoa.. 3/x

ja energia-aineenvaihduntaa, ja ne voivat häiritä proteiinisynteesiä ja DNA:n toimintaa. Mykotoksiinit voidaan jaotella esimerkiksi maksatoksisiin, munuaistoksisiin, neurotoksisiin ja immunotoksisiin mykotoksiineihin. 4/x

(ks. esim. Bennett & Inamdar, 2015, s. 3788; Bennett & Klich, 2003, s. 498; Rasimus-Sahari ym., 2015 - Lisään linkit tutkimuksiin ketjun loppuun.) 5/x

Mykotoksiinien myrkyllisyydestä on tehty viime vuosina/vuosikymmeninä paljon uusia kiinnostavia havaintoja, kuten peptaiboilien kyky vahingottaa solujen toimintaa muodostamalla solukalvoihin ionikanavia (Weinhold, 2013). 6/x

Esimerkiksi juuri tämä mekanismi olisi potilaiden oireiden ymmärtämisen kannalta todella tärkeää tietoa lääkäreille, ja nämä löydökset ylittivät myös aikoinaan maailmalla tiedeuutiskynnyksen. Miksi tästä ei kerrota suosituksessa? 7/x

On totta, että mykotoksiinien terveysvaikutuksia on pääosin havaittu altistuttaessa mykotoksiineille ravinnon kautta (Wiesmüller ym., 2017, s. 172), tutkimuspainotushan on ollut siinä jo ihan elintarvike- ja rehuturvallisuuden vuoksi. 8/x

Lisäksi vaikutuksia on tutkittu suhteellisen paljon laboratorio-olosuhteissa soluviljelmillä. Mikrobitoksiinien yhteydestä terveyshaittoihin nimenomaan sisäympäristössä on ollut puutteellisesti tutkimustietoa (esim: Bennett & Klich, 2003, s. 509). 9/x

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tällaisia vaikutuksia olisi. Saksalaisessa homeita koskevassa hoitosuosituksessa todettiin v. 2017, että yleisesti ottaen mykotoksiineja esiintyy sisäympäristöissä hyvin alhaisina pitoisuuksina ja että tämän hetkisen käsityksen mukaan 10/x

vain voimakkaimmat mikrobitoksiinit pystyvät sisäilmassa aiheuttamaan merkittäviä soluvasteita (Wiesmüller ym., 2017, s. 172-173). Ei voida kuitenkaan poissulkea mahdollisuutta, että tietyt mykotoksiinit voivat sisäilmassakin esiintyvinä pitoisuuksina olla solutoksisia 11/x

ja vaikuttaa immuunijärjestelmän toimintaan esim. tulehdusta lisäämällä tai aiheuttamalla hengitysteissä allergista herkistymistä ‒ monenlaisista vaikutusmekanismeista on saatu alustavasti viitteitä tutkimuksissa (Wiesmüller ym., 2017, s. 172; Petska ym., 2008). 12/x

Petska tutkijakollegoineen (2008, s. 20-21) on tuonut esiin, että mykotoksiinit saattavat uudempien arvioiden mukaan aiheuttaa vasteita alhaisemmilla pitoisuuksilla kuin mitä aiemmin on oletettu, etenkin jos altistuminen on pidempiaikaista. 13/x

Mykotoksiinitutkimuksessa tulisikin Petskan tutkimusryhmän mukaan siirtyä akuuttitoksisuuden tutkimisesta arkisempaa altistumista kuvaavien altistumismäärien ja altistumisaikojen tutkimiseen. 14/x

Tämä on tärkeä pointti. Suosituksessa ei nyt tosiaan avata, miten sisäympäristön mikrobitoksiinien vaikutuksia on tähän mennessä tutkittu ja millaisia rajoituksia siihen reaalimaailmaan sovellettaessa liittyy. Miksi ihmeessä tällaisia asioita ei tuoda esiin tekstissä, 15/x

vaan vähätellään ja poisselitetään altistumisen vaikutuksia ja psykologisoidaan potilaiden oireita, leimataan oireilevia ja esitetään hoitomenetelmiksi kaikenmaailman psykoedukaatioita, ilman näyttöä niiden toimivuudesta? Miksi? 16/x

Ylipäänsä herkistävyys on yksi niin mikrobiperäisten kuin kemiallisten sisäilman epäpuhtauksien ominaisuus. Se jää nyt käsittelemättä suosituksessa, jossa herkistyminen typistetään potilaiden korvien väliseksi ominaisuudeksi, toiminnalliseksi "ympäristöherkkyydeksi". 17/x

Oikeasti sisäilmassa on runsaasti erilaisia allergeeneja (WHO, 2009, s. 14-15), ja nämä voivat siis olla joko erilaisia kemiallisia aineita tai biologisia tekijöitä eli mikrobiperäisiä. Homelajeista 350 on listattu herkistäviksi, mutta on epäselvää, 18/x

kuinka paljon herkistäviä homeita todellisuudessa oikein on (Wiesmüller ym., 2017, s. 180). Synteettisten kemikaalien herkistävyydestä löytyy paljon tietoa. 19/x

Homeallergioita kyetään toistaiseksi ymmärtämään ja tutkimaan puuteellisesti, mutta on esimerkiksi tehty alustavia havaintoja siitä, että jatkuva, toistuva altistuminen esimerkiksi Stachybotrys Chartarumille aiheuttaa erilaisia vasteita kuin kertaluontoinen altistus. 20/x

Tästä kiinnostava tutkimus (Rosenblum Lichtenstein, Molina, Donaghey ym., 2016.) kertoo, että hiirikokeissa toistuvassa altistuksessa havaitut soluvasteet, tulehdusvasteet ja metaboliset markkerit poikkesivat kerta-altistetuilla hiirillä esiintyvistä vasteista, 21/x

ja kerta-altistuksella saatuihin tuloksiin aineiden ominaisuuksista onkin ko. tutkijoiden mukaan syytä suhtautua varauksella. 22/x

Tämäkin olisi ollut huomionarvoista tietoa lääkäreille, sillä sisäympäristöissä ihmiset nimenomaan altistuvat toistuvasti, pitkäaikaisesti ja yleensä lienee ns. matalille pitoisuuksille esimerkiksi verrattuna maatalousympäristöön. 23/x

Mutta entä sisäympäristön erityispiirteet ja eri tekijöiden yhteisvaikutukset sisätiloissa? Ja entä erityiset tilanteet, kuten rakenteiden avaukset ja remontit, joiden aikana moni nimenomaan käytännössä sairastuu? 24/x

Lääkäreille voisi olla kiinnostavaa myös hahmottaa, että myös mikrobien kulkeutumisominaisuudet voivat vaikuttaa mikrobien kykyyn aiheuttaa terveyshaittoja: 25/x (ketju jatkuu)

(ketju jatkuu) 26/x
Mikrobikappaleiden koon oletetaan liittyvän siihen, miten niille altistutaan ja millaisia
terveyshaittoja niihin voi liittyä – pienille mikrobikappaleille nimittäin altistutaan isompia itiöitä tehokkaammin (Nevalainen ym., 2015, s. 129).

On myös havaittu, että mikrobien kappaleita siirtyy joillakin mikrobeilla kasvustoista ilmaan moninkertaisesti itiöitä enemmän (Cho, Seo, Schmechel, Grinshpun & Reponen, 2005). 27/x

Astmaattisten lasten kodeista on löydetty enemmän juurikin hyvin pieniä mikrobiperäisiä epäpuhtauksia verrattuna ei-astmaattisten lasten koteihin (Seo, Choung, Chen, Lindsley & Kim, 2014, viitattu lähteessä Nevalainen ym., 2015, s. 129). 28/x

Kiinnostavinta on kuitenkin, MIKSI tämän tyyppiset asiat on jätetty suositustekstistä pois. Tässä oli nyt vain pieni fokusointi yhteen osa-alueeseen, toksiineihin, mutta sama kirsikanpoiminta toistuu suosituksessa kautta linjan. 29/x

Lähteet:
Bennett & Inamdar, 2015
Bennett & Klich, 2003
Rasimus-Sahari ym., 2015 30/xpubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26402705/
journals.asm.org/doi/10.1128/cm…
ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/P…

Weinhold, 2013
Wiesmüller ym., 2017
Petska ym., 2008 31/xehp.niehs.nih.gov/doi/10.1289/eh…
ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/P…
academic.oup.com/toxsci/article…

WHO, 2009
Rosenblum Lichtenstein, Molina, Donaghey ym., 2016 32/xwho.int/iris/handle/10…
ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/P…

Nevalainen ym., 2015
Cho, Seo, Schmechel, Grinshpun & Reponen, 2005 33/33pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25601374/
momsaware.org/images/stories…

@threadreaderapp unroll