Olympialaisten avajaiset saivat minut haltioitumaan. Loppunostossa tulipallo syttyi ja samalla Tornista alkoi kuulua sairaan Céline Dionin Piaf-tulkinta. Kaatosateen samatoimisuutena kyyneleet nousivat omiin silmiini.
Tänään heräsin kiertokuviin, joissa avajaisissa oli nähty samatoimisuutta da Vincin Viimeisen ehtoollisen ja tanssiesityksen välillä. Tunsin hölmistyneisyyttä, koska olin seurannut ilmeisen puolisilmäisesti avajaisia – koko kohtaus oli mennyt minulta täydellisesti ohi.
Kiinnostuksesta katselin nauhaa uudelleen ja kohtauksen hahmottaminen ivalliseksi mukaelmaksi rakkaasta taulusta ei ollut kyllä helppoa. Da Vincin Viimeisessä ehtoollisessa on Jeesus ja 12 opetuslasta, aterioimassa samalla puolella pöytää. Tässä olympialaisten spektaakkelissa väkeä tuli ja meni määrätön määrä edestakaisin, pöytää ei ollut lainkaan vaan muotinäytöslava ja lavan päällä käveli mallit ja väkeä istui molemmin puolin lavaa. Joku näki kuvastossa hurmion jumala Dionysoksen, toinen smurffin ja kolmas kaikkea tätä.
Siitä heräsikin kysymys, ei kai vain meitä haluta yksittäisellä pysäytyskiertokuvalla kiihdyttää? Tulemmeko kiihtyessämme itse ivalliseksi mukaelmaksi omasta pyhyyden puolustamisestamme?
Tästä herää muutama ajatus.
Ensinnäkin suuren sananvapauden ystävänä ajattelen, että kaikenlaiselle puheelle ja pilkalle pitää olla tilaa.
Toiseksi kristittynä ajattelen, että Kristuksen pilkkaaminen ei oikein onnistu, kun koko uskomme perustuu siihen, että Hän on pilkattu ja häväisty, heikkoudessaan vahvin, yhtäaikaisesti teurastettu Karitsa ja silti Juudan Leijona, joka valloittaa maailman pelon sijasta täydellisellä rakkaudella.
Kolmanneksi tunnistan, että joku voi hyvin perustein kysyä, tarvitsisiko tällaista keskustelua edes alustavasti käydä oletetusta muslimien uskon pilkkaamisesta, koska seuraukset olisivat niin ilmeisiä.
Neljänneksi tekee mieli todeta, että vaikka sananvapautta on ja kristittyjen Jumalan pilkkaaminen ei jumaluusopillisesti ole kovin helppoa niin eihän Jumalan pilkkaaminen mielestäni mitenkään tyylikästä tai viisasta ole, ei varsinkaan tilaisuuksissa, missä yritetään yhdistää miljardeja ihmisiä.
Tästä kuitenkin seuraa se kaikkein olennaisin kysymys, jota uumoilin jo alussa. Yritettiinkö tässä sittenkään pilkata Jumalaa? Oliko sittenkin kysymys siitä, että mahtavien puitteiden näytökseen liitettiin ja liittyi erilaisia kulttuurien kerroksia, häilyvästi ja katsojan silmiin joko jääden tai ne sivuuttaen?
Jos nimittäin pilkata halutaan, niin sen voi tehdä niinkin, että ei jää epäselvyyttä aikomuksista tai vaikutteista. Niin ei kuitenkaan näytä tässä spektaakkelissa tapahtuneen. Kun ei ole täysin selvää pilkan aietta, niin ehkä sellaista ei kannata myöskään rakentaa. Siinä on nimittäin riski, että nähdessään salahankkeen kristityn lännen romahduttamiseksi saattaa itse osallistua joidenkin muiden tahojen salahankkeeseen riidankylvämiseksi siihen samaiseen kristittyyn länteemme.
Suosittelenkin kaikille aihepiiristä kovasti kiihtyneille koneiden kiinni laittamista, olympialaisten suorituksista nauttimista ja ehdottomasti käyntiä hiippakuntamme upeassa Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla, jonka alttaritaulussa on yksi mukaelma siitä ihan oikeasta Viimeisestä ehtoollisesta.
Hyvää pyhää kaikille!
Tänään heräsin kiertokuviin, joissa avajaisissa oli nähty samatoimisuutta da Vincin Viimeisen ehtoollisen ja tanssiesityksen välillä. Tunsin hölmistyneisyyttä, koska olin seurannut ilmeisen puolisilmäisesti avajaisia – koko kohtaus oli mennyt minulta täydellisesti ohi.
Kiinnostuksesta katselin nauhaa uudelleen ja kohtauksen hahmottaminen ivalliseksi mukaelmaksi rakkaasta taulusta ei ollut kyllä helppoa. Da Vincin Viimeisessä ehtoollisessa on Jeesus ja 12 opetuslasta, aterioimassa samalla puolella pöytää. Tässä olympialaisten spektaakkelissa väkeä tuli ja meni määrätön määrä edestakaisin, pöytää ei ollut lainkaan vaan muotinäytöslava ja lavan päällä käveli mallit ja väkeä istui molemmin puolin lavaa. Joku näki kuvastossa hurmion jumala Dionysoksen, toinen smurffin ja kolmas kaikkea tätä.
Siitä heräsikin kysymys, ei kai vain meitä haluta yksittäisellä pysäytyskiertokuvalla kiihdyttää? Tulemmeko kiihtyessämme itse ivalliseksi mukaelmaksi omasta pyhyyden puolustamisestamme?
Tästä herää muutama ajatus.
Ensinnäkin suuren sananvapauden ystävänä ajattelen, että kaikenlaiselle puheelle ja pilkalle pitää olla tilaa.
Toiseksi kristittynä ajattelen, että Kristuksen pilkkaaminen ei oikein onnistu, kun koko uskomme perustuu siihen, että Hän on pilkattu ja häväisty, heikkoudessaan vahvin, yhtäaikaisesti teurastettu Karitsa ja silti Juudan Leijona, joka valloittaa maailman pelon sijasta täydellisellä rakkaudella.
Kolmanneksi tunnistan, että joku voi hyvin perustein kysyä, tarvitsisiko tällaista keskustelua edes alustavasti käydä oletetusta muslimien uskon pilkkaamisesta, koska seuraukset olisivat niin ilmeisiä.
Neljänneksi tekee mieli todeta, että vaikka sananvapautta on ja kristittyjen Jumalan pilkkaaminen ei jumaluusopillisesti ole kovin helppoa niin eihän Jumalan pilkkaaminen mielestäni mitenkään tyylikästä tai viisasta ole, ei varsinkaan tilaisuuksissa, missä yritetään yhdistää miljardeja ihmisiä.
Tästä kuitenkin seuraa se kaikkein olennaisin kysymys, jota uumoilin jo alussa. Yritettiinkö tässä sittenkään pilkata Jumalaa? Oliko sittenkin kysymys siitä, että mahtavien puitteiden näytökseen liitettiin ja liittyi erilaisia kulttuurien kerroksia, häilyvästi ja katsojan silmiin joko jääden tai ne sivuuttaen?
Jos nimittäin pilkata halutaan, niin sen voi tehdä niinkin, että ei jää epäselvyyttä aikomuksista tai vaikutteista. Niin ei kuitenkaan näytä tässä spektaakkelissa tapahtuneen. Kun ei ole täysin selvää pilkan aietta, niin ehkä sellaista ei kannata myöskään rakentaa. Siinä on nimittäin riski, että nähdessään salahankkeen kristityn lännen romahduttamiseksi saattaa itse osallistua joidenkin muiden tahojen salahankkeeseen riidankylvämiseksi siihen samaiseen kristittyyn länteemme.
Suosittelenkin kaikille aihepiiristä kovasti kiihtyneille koneiden kiinni laittamista, olympialaisten suorituksista nauttimista ja ehdottomasti käyntiä hiippakuntamme upeassa Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla, jonka alttaritaulussa on yksi mukaelma siitä ihan oikeasta Viimeisestä ehtoollisesta.
Hyvää pyhää kaikille!
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
