Ihmismielen koukerot kiinnostavat minua.
Käyttäytymistieteilijänä jäin pohtimaan, miksi vaalisirkus toistuu aina neljän vuoden välein. Ihmiset ryntäävät äänestämään illuusiota vaihtoehdoista ja vaikuttamisesta, vaikka mikään oleellinen ei muutu, virkamieseliitti, byrokratia ja EU pitävät järjestelmän pystyssä.
Luulisi jokaisen tietävän, ettei nykymuotoista hallintojärjestelmää äänestämällä mikään oleellisesti muutu. Silti porukka äänestää.
Miksi?
Koska aivot eivät siedä voimattomuuden tunnetta. Äänestäminen antaa illuusion kontrollista. Se on psykologinen turvamekanismi: “Teen jotain. En ole vain sivustakatsoja.”
Lisäksi mm. sosiaalinen paine ja tottumus vaikuttavat sekä kaikille tuttu kognitiivinen dissonanssi, jossa äänestetäjä äänestää vähiten huonoa kuin myöntää, että peli on pelattu.
Todellinen muutos ei synny siitä, että vaihdamme näyttelijöitä samassa näytelmässä. Se syntyy vasta, kun kyseenalaistamme koko näyttämön.
O.A.R.-metodini lyhyesti:
Observe: näe, mitä oikeasti tapahtuu.
Analyze: erota toivo ja tottumus todisteista.
React: toimi sen mukaan, mikä oikeasti siirtää valtaa.
Itse äänestäminen ei ole paha.
Mutta äänestäminen järjestelmää, joka on rakennettu säilyttämään itsensä, on juuri sitä, mitä Einstein kuvasi: tehdä samaa uudestaan ja odottaa erilaista tulosta.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh