Thread by @jmkorhonen

Koitan nyt nopeasti hahmotella, miten väkivaltapuheiden hiljainen hyväksyminen vaikuttaa, ja miksi olen huolissani siitä, että äärioikeistossa on jo paljon ihmisiä jotka eivät pelkää puhua avoimesti, omilla nimillään, vastustajiensa tappamisesta.

Karkea esimerkki seuraa.

Kuvassa 1 on lähtötilanne. On kaksi poliittista "ääripäätä", SININEN ja ORANSSI. Kummallakin puolella on muutamia huruja, jotka kirjoittelevat nettiin anonyymeja tappouhkauksia.

Suurin osa ihmisistä (käyrän pinta-ala) hylkää kuitenkin väkivaltaisen retoriikankin.

Mutta tilanne ei ole symmetrinen: SINISELLÄ puolella väkivaltapuheisiin ei puututa, tai niitä jopa kannustetaan. Ennen pitkää tästä seuraa hieman kuvan 2 mukainen tilanne. Kun anonyymit väkivaltapuheet herättävät enemmänkin suosiota, puheet kovenevat hiljakseen.

Nyt osa SINISISTÄ puhuu jo avoimesti ORANSSIEN tappamisesta. Myös ORANSSILLA puolella on radikalisoiduttu, mutta ei samassa määrin: väkivaltapuhetta pidetään edelleen huonona juttuna.

SINISEN äärimmäisimmästä äärestä alkaa löytyä ihmisiä, jotka miettivät jo väkivallan käyttöä.

Kuvassa 3 ollaankin jo tilanteessa, jossa huomattavan moni SININEN on valmis tappamaan ORANSSEJA.

Myös muutamat ORANSSIT puhuvat SINISTEN tappamisesta avoimesti.

Kaikki SINISET eivät ole edelleenkään väkivaltaisia. Mutta ORANSSEJA tapetaan jo.

Oikeastihan nämä dynamiikat ovat monimutkaisempia. Mutta perusidea nähdäkseni pätee: me ihmiset arvioimme alitajuisesti hyväksyttävyyden rajoja sillä perusteella, millaista toimintaa ympäristömme hyväksyy. Jos väkivaltapuhe hyväksytään, ennen pitkää siitä voi seurata tekoja.

PS. olen seuraillut äärioikeiston nettikeskusteluja noin vuodesta 2005. Tänä aikana olemme edenneet suunnilleen kuvasta 1 kuvaan 2. Vielä 2006-7 aniharva jos yksikään omalla nimellään esiintynyt ihminen puhui esimerkiksi vasemmistolaisten tappamisesta. Tänäkin vuonna useampi.