Rajallisella pallolla yksilöiden vallalle tarvitaan oikeudenmukaiset rajat.
En ole kapitalisti enkÀ kommunisti, vaan reilusti.
DI & FT, jos sillÀ on vÀliÀ.
Uskon, ettÀ kyseessÀ on pidemmÀllÀ tÀhtÀimellÀ paremmin nÀkyvÀ kehitys, missÀ liberaalit oikeistolaiset joutuvat pÀÀttÀmÀÀn, kannattavatko he hierarkioita ja jopa fasismia, vai liberaaleja arvoja. TÀmÀ johtuu oikeistoliberalismin konkurssista.
Oikeistoliberalismi sellaisena kuin sen tunnemme, eli olemassaolevien valtahierarkioiden puolustamisena retorisin keinoin ja jakamalla kaikille joka vuosi vÀhÀn enemmÀn hyvÀÀ, perustuu nimittÀin reippaaseen talouskasvuun, ja vaatii sen jatkumista.
Vain talouden kasvaessa voidaan puolustella oikeistoliberalismin kahta keskenÀÀn ristiriitaista perusteesiÀ: toisaalta sitÀ, ettÀ suuretkin eriarvoisuudet ovat sallittuja, toisaalta sitÀ, ettÀ kaikkien asemaa tulee parantaa. Vain kasvun aika mahdollistaa molemmat yhtÀ aikaa.
Maailman rajoista pitÀisi puhua vÀhÀn enemmÀn. NÀyttÀÀ nimittÀin pahasti siltÀ, ettÀ vaikka kasvun rajat eivÀt tulleetkaan vastaan raaka-aineiden hupenemisen myötÀ, niin ne tulevat vastaan ympÀristövahinkojen myötÀ.
TÀssÀ yksi esimerkki isosta kuparintuottajamaasta.
Kuparia, kuten useimpia muitakin metalleja, riittÀÀ maailmassa vielÀ aika hyvin. Mutta kun rikkaimmat ja helpoimmat esiintymÀt kaivetaan ensin, niin jÀljellÀ olevien louhinta vaatii enemmÀn työtÀ ja vaivaa, ja tuottaa enemmÀn vahinkoja.
Tuosta nÀkee miten jÀrkyttÀvÀsti jÀtteen mÀÀrÀ lisÀÀntyy kun avolouhosten osuus tuotannosta nousee edes 10 prosenttiin. Ja kaivostoiminta on menossa kohti avolouhoksia, kun köyhiÀ malmioita ei kannata kaivaa maan alla.
JÀtteen mÀÀrÀ on aika hyvÀ mittari ympÀristöriskille.
"Korhonen vaatii kommunismia" on vÀite mitÀ on nyt tullut sen verran, ettÀ taidanpa kertoa tarkasti mitÀ ajattelen.
EnsinnÀkin vedÀn yhden keskeisistÀ argumenteistani suoraan Friedrich Hayekilta, joka ei nyt varsinaisesti tullut tunnetuksi Marxin työn jatkajana.
TÀmÀ argumentti koskee taloudellisen vallan keskittymisen tuhoisia vaikutuksia ja tunnetaan esim. nimellÀ talouslaskun ongelma. Hayek esitti, mielestÀni hyvin joskaan ei raudanlujin perustein, ettÀ taloudellisen vallan keskittyminen johtaa huonoihin lopputuloksiin.
NÀin kÀy siksi, koska "Keskussuunnittelija", jolle valta keskittyy, ei voi koskaan tietÀÀ ihmisten preferenssejÀ yhtÀ hyvin kuin ihmiset itse. Siksi mikÀÀn keskusjohtoisuus ei tuota yhtÀ hyvÀÀ resurssienjakoa kuin se, ettÀ ihmiset pÀÀttÀvÀt itse.
Miten hyvinvointivaltio rakennettiin, ja miksi? Moisio 2007:
"...kansalaisyhteiskunnan eheyden vahvistaminen nÀhtiin viimeistÀÀn 1960-luvun lopulta alkaen vÀlttÀmÀttömÀnÀ asiana valtakunnan itsenÀisyyden turvaamiseksi kylmÀn sodan puristuksessa." ...
"Laajojen vertikaalisten ja horisontaalisten tulonsiirtojen katsottiin paitsi tukevan talouskasvua myös lieventÀvÀn yhteiskuntaluokkien vÀlistÀ jÀnnitettÀ." ...
"NÀin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen oli ikÀÀn kuin vastavallankumouksen jatkuvaa yllÀpitoa: kommunistisen yhteiskuntamallin kannatuksen vÀhittÀistÀ mutta kuitenkin tietoista rapauttamista. Se oli senaikainen eliitin konsensus." (s. 72, TieteessÀ tapahtuu 6/07)
TÀytyy sanoa, ettÀ vaikka tiesinkin ettei kapitalisminkaan historia kestÀ pÀivÀnvaloa, niin siitÀ lukeminen on silti jÀrkyttÀvÀÀ. Keinot eivÀt olleet yhtÀÀn vÀhemmÀn julmia kuin ne, millÀ kommunismia yritettiin saada aikaan.
TÀmÀ on ruumiiden pÀÀlle rakennettu jÀrjestelmÀ.
EikÀ tarvitse mennÀ edes varsinaiseen orjuuteen. Lukekaapa joskus miten Englannissa toteutettiin ns. aitaaminen kÀytÀnnössÀ, ja mitÀ siitÀ seurasi.
Aitaaminen eli âenclosureâ oli erÀÀnlainen alkuperĂ€inen palvelujen yksityistĂ€minen. YhteisessĂ€ kĂ€ytössĂ€ olleet maat siirrettiin yksityisiin kĂ€siin jotta niiden kĂ€yttö olisi âtehokkaampaa.â
Samalla tuhottiin satojen tuhansien ainoa elinkeino.
Kehittelen eteenpÀin tÀtÀ teoriaa, ettÀ kestÀvÀn yhteiskunnan pitÀÀ laittaa tiukat rajat eriarvoisuudelle, tai se ei ole kestÀvÀ.
Nyt argumentti menee nÀin:
1. Keskeinen mekanismi, miksi eriarvoisuus johtaa ympÀristötuhoon, on ihmisten tyytymÀttömyys suhteelliseen asemaansa.
2. Sen jÀlkeen kun absoluuttinen köyhyys on selÀtetty, yhteiskunnissa entistÀ keskeisemmÀksi hyvinvoinnin mittariksi nousee suhteellinen asema "nokkimisjÀrjestyksessÀ."
Suhteellinen asema on paljon enemmÀn nollasummapeli kuin absoluuttinen elintaso. (Ei kokonaan.)
3. On vahvaa empiiristÀ nÀyttöÀ, ettÀ a) ihmiset eivÀt arvioi omaa hyvinvointiaan absoluuttisilla mittareilla vaan suhteessa toisiin ihmisiin, ja b) suhteellinen asema on tÀrkeÀ tekijÀ ihmisten kokemassa onnellisuudessa ja tyytyvÀisyydessÀ elÀmÀÀnsÀ.
Minusta yksi ihan keskeisiÀ juttuja mitÀ olen ympÀristöasioita miettiessÀ tajunnut, ja mitÀ soisin kaikkien tajuavan, on tÀmÀ: tÀssÀ pelissÀ on ensi sijassa kyse siitÀ, miten saadaan aikaan yhteiskunta, joka kykenee asettamaan turvalliset ympÀristörajat ja pysymÀÀn niissÀ.
En enÀÀ todellakaan usko, ettÀ tÀmÀ olisi sellainen kysymys, missÀ yhteiskunta tai vaikka talous voitaisiin kÀsitellÀ yhtenÀ asiana, ja ympÀristörajat niistÀ tÀysin erillisenÀ asiana.
Ajatus, ettÀ tÀssÀ on kyse vain ympÀristörajojen asettamisesta, johtaa mielestÀni harhaan.
KyllÀ ihan kaikki asiasta vÀhÀnkin kiinnostuneet tietÀvÀt jo, ettÀ tiukat ympÀristörajat pitÀisi saada aikaan. Useimmat tietÀvÀt myös esim. mikÀ olisi teoriassa "tehokkain" keino pÀÀstÀ noihin rajoihin.
SelittÀÀ myös, miten on mahdollista ettĂ€ aliravittujen mÀÀrĂ€ on lisÀÀntynyt vaikka âabsoluuttisessa köyhyydessĂ€â elĂ€vien mÀÀrĂ€ on vĂ€hentynyt. Koska tuo köyhyysraja vastaa sitĂ€, ettĂ€ 35 brittiĂ€ yrittĂ€isi elÀÀ yhden ihmisen minimipalkalla, ilman mitÀÀn tukia tai apua.
Lukemisen arvoista myös se, miten narratiivi âvielĂ€ 1800-luvulla melkein kaikki olivat köyhiĂ€â on rakennettu ja perusteltu: huomioimatta omavaraistaloutta ennen vuotta 1981.
MikÀ antaa ÀÀrimmÀisen vinon kuvan hyvinvoinnista ennen kaiken siirtymistÀ rahatalouteen.
Opinpa tuossa jutun mitÀ en ollut ennen ajatellut, ja jaanpa sen nyt teidÀnkin iloksi.
Oletteko ikinÀ miettineet, miksi kultaa kÀytettiin niin kauan rahana?
Syy on se, ettÀ kultaraha on helppo erottaa vÀÀrennöksestÀ. MikÀÀn muu ennen 1800-luvun loppua saatavissa ollut metalli ei ollut yhtÀ tiheÀÀ. Vain lyijy pÀÀsi lÀhelle, ja se oli helppo tunnistaa, kullattunakin.
NĂ€in oikean rahan erottaminen kolikoiden painoa vertailemalla oli helppoa ilman monimutkaisia konsteja.
VÀite siitÀ, ettÀ talouskasvua tarvitaan hyvinvointipalvelujen rahoittamiseksi, taitaa olla puhtaasti myytti. Joutsenvirta ym. kirjassa Talous kasvun jÀlkeen todetaan, ettÀ Baumolin taudin ja Wagnerin lain mukaan kasvu tekee hyvinvointipalvelujen rahoittamisesta _vaikeampaa_.
TĂ€ssĂ€ Sixten Korkman asiasta vuonna 2012: "Kasvu ei ole sen kaltainen patenttiratkaisu julkisen talouden rahoitusongelmiin kuin usein kuvitellaan. [âŠ]"
"Voi tuntua paradoksaaliselta, mutta kansantalouden kasvu ja vaurastuminen eivĂ€t poista julkisen talouden rahoitusongelmia, vaan pĂ€invastoin nĂ€yttĂ€vĂ€t johtavan niiden jatkuvaan vaikeutumiseen. [âŠ] kansakunta vaurastuu, mutta silti verorahat tuntuvat riittĂ€vĂ€n yhĂ€ vĂ€hempÀÀn."
Jutellaanpas vaihteeksi hetki teoriaa. Monet tietÀnevÀt, ettÀ diggaan Hayekin (ja von Mises'in) huomioista koskien talouslaskennan ongelmaa. Herrat siis nÀyttivÀt, ettÀ keskussuunnittelija ei voi koskaan tietÀÀ ihmisten mielihaluja yhtÀ hyvin kuin ihmiset itse.
Suunnitelmatalouksissa tÀstÀ, ja hintamekanismin puutteellisuudesta, seuraa sitten resurssien tehotonta kÀyttöÀ. TÀmÀ on vÀkevÀ argumentti ja mielestÀni osoittaa, ettÀ monimutkainen talous ilman jonkinlaista rahaketta on huono idea. Mutta!
Toisin kuin usein esitetÀÀn, Hayek ja von Mises eivÀt "todistaneet", ettÀ kapitalismi ja markkinatalous olisivat tehokkain resurssiallokaation mekanismi. TÀhÀn on useita syitÀ, viz.
1. Ulkoisvaikutukset 2. Sopimusten valvonnan (enforcement) kustannukset 3. Vallan keskittyminen.
Kannattaa lukea myös tyypin haastattelu Suomen KuvalehdessÀ vuodelta 1999, miten poliitikot ovat aina vain tiellÀ ja kapitalismi on reiluin mahdollinen jÀrjestelmÀ.
Jos haluaa tietÀÀ mitÀ se neoliberalismi on, niin se on sitÀ.
Ideologia on hitonmoinen huume, varsinkin jos sinÀnsÀ fiksu tyyppi on vakuuttanut itsensÀ, ettei hÀnellÀ ole mitÀÀn ideologiaa vaan vain jÀrkeviÀ ja rationaalisia ajatuksia.
Trumpin ja muiden ÀÀrioikeiston kansankiihottajien Twitter-tilien sulkeminen on vÀlttÀmÀtöntÀ. Mutta se, ettÀ jollakulla tÀysin demokraattisen valvonnan ulkopuolella olevalla taholla on nÀin paljon valtaa keskusteluun, on silti ongelma.
Keskustelu aiheesta havainnollistaa hienosti yhtÀ yhteiskunnallisen keskustelun ongelmaa: joskus on hankala hahmottaa, ettÀ kÀytÀntö A joka toimi hyvin kontekstissa B ja mittakaavassa X, voikin toimia ihan eri tavalla, tai olla toimimatta, jos pelkÀstÀÀn mittakaava onkin Y.
Voidaan sanoa, ettÀ ihan samalla tavalla kuin kauppakeskuksella on oikeus poistaa ei-toivotut ihmiset tiloistaan, some-alustab omistajilla on oikeus pÀÀttÀÀ kuka saa kÀyttÀÀ alustaa.
Mutta entÀ kun merkittÀvÀ osa yhteiskunnallisesta elÀmÀstÀ jotenkin tapahtuu alustalla?
1. MissÀÀn jĂ€rkevĂ€ssĂ€ mielessĂ€ ei ole perusteita sanoa, ettĂ€ kukaan olisi mitenkÀÀn vain omalla toiminnallaan voinut âansaitaâ miljardiluokan omaisuuksia;
@Antti_Jaervi@mntysalo@mkorhonen12345 2. On olemassa selkeÀÀ teoreettista ja empiiristÀ nÀyttöÀ siitÀ, ettÀ suuret erot taloudellisessa vallassa tuottavat tavalliselle ihmiselle lÀhes kaikilla mittareilla huonomman yhteiskunnan;
@Antti_Jaervi@mntysalo@mkorhonen12345 3. On olemassa selkeÀÀ teoreettista ja empiiristÀ nÀyttöÀ siitÀ, ettÀ suuret erot missÀ tahansa vallassa ovat pitkÀllÀ tÀhtÀimellÀ haitallisia ja jopa vaarallisia demokratialle;
YmmÀrsin muuten tÀmÀn kirjan selityksestÀ viimein, mitÀ sosiologiassa tarkoitetaan symmetrisen selityksen periaatteella. Minusta se on yksi nÀitÀ tÀrkeitÀ ja ei-intuitiivisia tieteen löydöksiÀ, joten lyhyesti:
jos selitÀt jonkin asian epÀonnistumista/onnistumista esim. poliittisilla syillÀ, sinun pitÀisi selittÀÀ myös vastaavan asian onnistuminen/epÀonnistuminen samoilla syillÀ.
Esimerkki tuosta kirjasta: jos selitÀt Neuvostoliiton moninaisia ja kiistÀmÀttömiÀ ongelmia valtion virallisella ideologialla, sinun pitÀisi hyvÀksyÀ ainakin mahdolliseksi, ettÀ sama ideologia voi selittÀÀ myös kiistattomat onnistumiset.
Hommatkaapa muuten tieteestÀ, teknologiasta ja kummankin politiikasta kiinnostuneet tÀmÀ kirja kÀsiinne. On mainio pieni tutkielma tieteestÀ ja tekniikasta Neuvostoliitossa ja VenÀjÀllÀ; erinomainen koe tieteen sosiaalisen konstruktivismin hypoteesista.
(Graham, Loren G. 1998. What Have We Learned About Science and Technology from the Russian Experience?. Stanford University Press.)
Muutama mainio pointti. Esimerkiksi se, ettÀ lÀnnessÀ oli edelleen (1998) ja taitaa olla vielÀkin taipumus selittÀÀ Neuvostoliiton tieteen epÀonnistumiset ideologialla, mutta vaieta ideologian roolista onnistumisissa. Joita oli niitÀkin.
Tulipa muuten mieleen yksi unohdettu syy yllÀpitÀÀ valtion omistamia yhtiöitÀ: niitÀ kÀytettiin entisaikaan kirittÀmÀÀn yksityisiÀ yrityksiÀ ja takaamaan, ettÀ kilpailu pysyy rehellisenÀ. Eli sÀÀstÀmÀÀn veronmaksajien rahaa.
Yksityisten yritysten intresseissÀ ei ole antaa pÀÀtöksentekijöille tietoa, mitÀ voidaan kÀyttÀÀ vaikka hintojen uudelleen neuvotteluun valtion voitoksi. NiinpÀ jos valtio hankkii palveluja ilman omaa tuotantoa, kyky arvioida sopimusten hyvyyttÀ on vÀkisinkin rajallinen.
TĂ€mĂ€ oli aikaisempina vuosikymmeninĂ€ ihan tunnustettu syy yllĂ€pitÀÀ jonkinlaista julkista tuotantoa vaikka se olisi ollut paperilla kapeasti katsoen âkannattamatontaâ. Tosin usein, kuten Yhdysvaltojen laivaston telakoiden tapauksessa, valtionyritys oli tehokkaampi.
Rajallisessa maailmassa yksilöiden vaurauden kysymys tulee ratkeamaan jollain nÀistÀ tavoista, tai niiden yhdistelmÀllÀ.
1. Rikkaat saavat rikastua entisestÀÀn, mutta köyhÀt pidetÀÀn pakkokeinoin köyhinÀ jotta Maapallon rajat eivÀt ylity. TÀmÀ on toisin sanoen ekofasismia.
2. Varallisuutta tasataan paljon nykyistÀ reilummin, vÀhentÀen painetta rikkoa ympÀristörajoja jotta pysyisi mukana statuskilpailussa. Tai jopa hengissÀ, kuten nykyÀÀn, kun esimerkiksi rikkaat maat ostavat köyhistÀ maista viljaa jopa polttoaineeksi.
3. Kilpajuoksu romahdukseen. Rikkaiden ja köyhien annetaan ârikastuaâ rajoitta, jolloin ympĂ€ristörajoissa ei kyetĂ€, mÀÀritelmĂ€llisesti, pysymÀÀn, ja seurauksena on ennen pitkÀÀ romahdus.
1. Onko finanssisihteeri KotamÀen selvitys, jonka mukaan verotusta voisi kiristÀÀ kaikissa verolajeissa jopa huomattavasti ilman ettÀ taloudellinen toimeliaisuus kÀrsii tai verokertymÀ pienenee, oikeansuuntainen? (Jopa 79% pÀÀomatuloissa)?
2. Onko niin, ettĂ€ kuten prof. JĂ€ntti esittÀÀ, koko ns. kestĂ€vyysvajetta ei olisi, jos viimeisen 25 v aikana valtion rahaa ei olisi jaeltu pois veronalennuksina kumulatiivisesti 15 miljardia âŹ, vaikka tiedettiin, ettĂ€ vĂ€estö ikÀÀntyy ja huoltosuhdelaskelmiin heikkenee?
3. Onko niin, ettÀ nostamalla parhaiten ansaitsevien (>55 000/vuosi) verotusta takaisin 90-luvun tasolle, valtion kassaan saataisiin lisÀÀ 7-8 miljardia per vuosi?
Kun persujen ehdokas vÀittÀÀ ettÀ vÀÀrÀnvÀrisistÀ ei olisi maanpuolustajiksi, niin nostetaan sitten kissa pöydÀlle.
Todellisessa konfliktissa Kremlin herrojen kanssa nĂ€mĂ€ ns. âkansallismielisetâ olisivat Kremlin hyödyllisiĂ€ hölmöjĂ€ ihan hyökkĂ€yksen ensimmĂ€isessĂ€ portaassa.
Kuten kaikki muutkin, myös Kreml ja VenĂ€jĂ€n asevoimien yleisesikunta (Genstab) ovat huomanneet, ettĂ€ âkansallismielisetâ eivĂ€t ole kovin lĂ€hdekriittisiĂ€ ja heidĂ€t saa kiihotettua apinan raivoon sopivalla propagandalla esim. âislamisteista.â TĂTĂ TULTAISIIN HYĂDYNTĂMĂĂN.
Todellinen konflikti ei olisi Talvisodan kaltainen suhteellisen âselkeĂ€â sota, vaan ÀÀrimmĂ€isen sekava selkkaus. TĂ€mmöisissĂ€ tilanteissa hyödylliset idiootit, joita âkansallismielisetâ Kremlin ja Genstabin nĂ€kökulmasta ovat, olisivat oikein hyödyllisiĂ€.
On vain oikein ja tasapuolista, ettÀ jos nykyajan vasemmistolaiset ovat jossain moraalisessa vastuussa vuosikymmeniÀ sitten vÀhÀn samanlaisen aatesuunnan nimissÀ tehdyistÀ rikoksista, niin nykypÀivÀn oikeistolaiset ovat samanlaisessa vastuussa omistaan.
Suosittelen myös yleissivistyksen lisÀÀmiseksi lukemaan historiasta, mitÀ maailmassa on tehty kapitalismin ja "vapaan talouden" edistÀmisen nimissÀ. EnsimmÀisen modernin kapitalistisen yrityksen, ItÀ-Intian Kauppakomppanian, historia oli silmiÀ avaava.