Mitä oikeistossa on tapahtumassa?

Uskon, että kyseessä on pidemmällä tähtäimellä paremmin näkyvä kehitys, missä liberaalit oikeistolaiset joutuvat päättämään, kannattavatko he hierarkioita ja jopa fasismia, vai liberaaleja arvoja. Tämä johtuu oikeistoliberalismin konkurssista.

Oikeistoliberalismi sellaisena kuin sen tunnemme, eli olemassaolevien valtahierarkioiden puolustamisena retorisin keinoin ja jakamalla kaikille joka vuosi vähän enemmän hyvää, perustuu nimittäin reippaaseen talouskasvuun, ja vaatii sen jatkumista.

Vain talouden kasvaessa voidaan puolustella oikeistoliberalismin kahta keskenään ristiriitaista perusteesiä: toisaalta sitä, että suuretkin eriarvoisuudet ovat sallittuja, toisaalta sitä, että kaikkien asemaa tulee parantaa. Vain kasvun aika mahdollistaa molemmat yhtä aikaa.

Maailman rajoista pitäisi puhua vähän enemmän. Näyttää nimittäin pahasti siltä, että vaikka kasvun rajat eivät tulleetkaan vastaan raaka-aineiden hupenemisen myötä, niin ne tulevat vastaan ympäristövahinkojen myötä.

Tässä yksi esimerkki isosta kuparintuottajamaasta.

Kuparia, kuten useimpia muitakin metalleja, riittää maailmassa vielä aika hyvin. Mutta kun rikkaimmat ja helpoimmat esiintymät kaivetaan ensin, niin jäljellä olevien louhinta vaatii enemmän työtä ja vaivaa, ja tuottaa enemmän vahinkoja.

Tuosta näkee miten järkyttävästi jätteen määrä lisääntyy kun avolouhosten osuus tuotannosta nousee edes 10 prosenttiin. Ja kaivostoiminta on menossa kohti avolouhoksia, kun köyhiä malmioita ei kannata kaivaa maan alla.

Jätteen määrä on aika hyvä mittari ympäristöriskille.

"Korhonen vaatii kommunismia" on väite mitä on nyt tullut sen verran, että taidanpa kertoa tarkasti mitä ajattelen.

Ensinnäkin vedän yhden keskeisistä argumenteistani suoraan Friedrich Hayekilta, joka ei nyt varsinaisesti tullut tunnetuksi Marxin työn jatkajana.

Tämä argumentti koskee taloudellisen vallan keskittymisen tuhoisia vaikutuksia ja tunnetaan esim. nimellä talouslaskun ongelma. Hayek esitti, mielestäni hyvin joskaan ei raudanlujin perustein, että taloudellisen vallan keskittyminen johtaa huonoihin lopputuloksiin.

Näin käy siksi, koska "Keskussuunnittelija", jolle valta keskittyy, ei voi koskaan tietää ihmisten preferenssejä yhtä hyvin kuin ihmiset itse. Siksi mikään keskusjohtoisuus ei tuota yhtä hyvää resurssienjakoa kuin se, että ihmiset päättävät itse.

Miten hyvinvointivaltio rakennettiin, ja miksi? Moisio 2007:

"...kansalaisyhteiskunnan eheyden vahvistaminen nähtiin viimeistään 1960-luvun lopulta alkaen välttämättömänä asiana valtakunnan itsenäisyyden turvaamiseksi kylmän sodan puristuksessa." ...

"Laajojen vertikaalisten ja horisontaalisten tulonsiirtojen katsottiin paitsi tukevan talouskasvua myös lieventävän yhteiskuntaluokkien välistä jännitettä." ...

"Näin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen oli ikään kuin vastavallankumouksen jatkuvaa ylläpitoa: kommunistisen yhteiskuntamallin kannatuksen vähittäistä mutta kuitenkin tietoista rapauttamista. Se oli senaikainen eliitin konsensus." (s. 72, Tieteessä tapahtuu 6/07)

Täytyy sanoa, että vaikka tiesinkin ettei kapitalisminkaan historia kestä päivänvaloa, niin siitä lukeminen on silti järkyttävää. Keinot eivät olleet yhtään vähemmän julmia kuin ne, millä kommunismia yritettiin saada aikaan.

Tämä on ruumiiden päälle rakennettu järjestelmä.

Eikä tarvitse mennä edes varsinaiseen orjuuteen. Lukekaapa joskus miten Englannissa toteutettiin ns. aitaaminen käytännössä, ja mitä siitä seurasi.

Aitaaminen eli ”enclosure” oli eräänlainen alkuperäinen palvelujen yksityistäminen. Yhteisessä käytössä olleet maat siirrettiin yksityisiin käsiin jotta niiden käyttö olisi ”tehokkaampaa.”

Samalla tuhottiin satojen tuhansien ainoa elinkeino.

Kehittelen eteenpäin tätä teoriaa, että kestävän yhteiskunnan pitää laittaa tiukat rajat eriarvoisuudelle, tai se ei ole kestävä.

Nyt argumentti menee näin:

1. Keskeinen mekanismi, miksi eriarvoisuus johtaa ympäristötuhoon, on ihmisten tyytymättömyys suhteelliseen asemaansa.

2. Sen jälkeen kun absoluuttinen köyhyys on selätetty, yhteiskunnissa entistä keskeisemmäksi hyvinvoinnin mittariksi nousee suhteellinen asema "nokkimisjärjestyksessä."

Suhteellinen asema on paljon enemmän nollasummapeli kuin absoluuttinen elintaso. (Ei kokonaan.)

3. On vahvaa empiiristä näyttöä, että a) ihmiset eivät arvioi omaa hyvinvointiaan absoluuttisilla mittareilla vaan suhteessa toisiin ihmisiin, ja b) suhteellinen asema on tärkeä tekijä ihmisten kokemassa onnellisuudessa ja tyytyväisyydessä elämäänsä.

Minusta yksi ihan keskeisiä juttuja mitä olen ympäristöasioita miettiessä tajunnut, ja mitä soisin kaikkien tajuavan, on tämä: tässä pelissä on ensi sijassa kyse siitä, miten saadaan aikaan yhteiskunta, joka kykenee asettamaan turvalliset ympäristörajat ja pysymään niissä.

En enää todellakaan usko, että tämä olisi sellainen kysymys, missä yhteiskunta tai vaikka talous voitaisiin käsitellä yhtenä asiana, ja ympäristörajat niistä täysin erillisenä asiana.

Ajatus, että tässä on kyse vain ympäristörajojen asettamisesta, johtaa mielestäni harhaan.

Kyllä ihan kaikki asiasta vähänkin kiinnostuneet tietävät jo, että tiukat ympäristörajat pitäisi saada aikaan. Useimmat tietävät myös esim. mikä olisi teoriassa "tehokkain" keino päästä noihin rajoihin.

Mutta kun se ei ole se oleellinen kysymys.

Tämä näyttäisi aika murhaavalta kritiikiltä narratiivia ”katsokaa miten kapitalismi on vähentänyt köyhyyttä” vastaan.

Eritoten tuo köyhyysraja kannattaa katsoa. Se on mielivaltainen ja alle elämiseen tarvittavan rajan.

newint.org/features/2019/…

Selittää myös, miten on mahdollista että aliravittujen määrä on lisääntynyt vaikka ”absoluuttisessa köyhyydessä” elävien määrä on vähentynyt. Koska tuo köyhyysraja vastaa sitä, että 35 brittiä yrittäisi elää yhden ihmisen minimipalkalla, ilman mitään tukia tai apua.

Lukemisen arvoista myös se, miten narratiivi ”vielä 1800-luvulla melkein kaikki olivat köyhiä” on rakennettu ja perusteltu: huomioimatta omavaraistaloutta ennen vuotta 1981.

Mikä antaa äärimmäisen vinon kuvan hyvinvoinnista ennen kaiken siirtymistä rahatalouteen.

Opinpa tuossa jutun mitä en ollut ennen ajatellut, ja jaanpa sen nyt teidänkin iloksi.

Oletteko ikinä miettineet, miksi kultaa käytettiin niin kauan rahana?

Syy on se, että kultaraha on helppo erottaa väärennöksestä. Mikään muu ennen 1800-luvun loppua saatavissa ollut metalli ei ollut yhtä tiheää. Vain lyijy pääsi lähelle, ja se oli helppo tunnistaa, kullattunakin.

Näin oikean rahan erottaminen kolikoiden painoa vertailemalla oli helppoa ilman monimutkaisia konsteja.

Väite siitä, että talouskasvua tarvitaan hyvinvointipalvelujen rahoittamiseksi, taitaa olla puhtaasti myytti. Joutsenvirta ym. kirjassa Talous kasvun jälkeen todetaan, että Baumolin taudin ja Wagnerin lain mukaan kasvu tekee hyvinvointipalvelujen rahoittamisesta _vaikeampaa_.

Tässä Sixten Korkman asiasta vuonna 2012: "Kasvu ei ole sen kaltainen patenttiratkaisu julkisen talouden rahoitusongelmiin kuin usein kuvitellaan. […]"

"Voi tuntua paradoksaaliselta, mutta kansantalouden kasvu ja vaurastuminen eivät poista julkisen talouden rahoitusongelmia, vaan päinvastoin näyttävät johtavan niiden jatkuvaan vaikeutumiseen. […] kansakunta vaurastuu, mutta silti verorahat tuntuvat riittävän yhä vähempään."

Jutellaanpas vaihteeksi hetki teoriaa. Monet tietänevät, että diggaan Hayekin (ja von Mises'in) huomioista koskien talouslaskennan ongelmaa. Herrat siis näyttivät, että keskussuunnittelija ei voi koskaan tietää ihmisten mielihaluja yhtä hyvin kuin ihmiset itse.

Suunnitelmatalouksissa tästä, ja hintamekanismin puutteellisuudesta, seuraa sitten resurssien tehotonta käyttöä. Tämä on väkevä argumentti ja mielestäni osoittaa, että monimutkainen talous ilman jonkinlaista rahaketta on huono idea. Mutta!

Toisin kuin usein esitetään, Hayek ja von Mises eivät "todistaneet", että kapitalismi ja markkinatalous olisivat tehokkain resurssiallokaation mekanismi. Tähän on useita syitä, viz.

1. Ulkoisvaikutukset
2. Sopimusten valvonnan (enforcement) kustannukset
3. Vallan keskittyminen.

Holmström on yksi parhaita esimerkkejä naiiveista taloususkovaisista, joista tulee faktisesti fasistien mahdollistajia koska ”kasvu”.

https://twitter.com/arnkil/status/1348915432292577280

Kannattaa lukea myös tyypin haastattelu Suomen Kuvalehdessä vuodelta 1999, miten poliitikot ovat aina vain tiellä ja kapitalismi on reiluin mahdollinen järjestelmä.

Jos haluaa tietää mitä se neoliberalismi on, niin se on sitä.

https://twitter.com/jmkorhonen/status/1296435453692973064?s=20

Ideologia on hitonmoinen huume, varsinkin jos sinänsä fiksu tyyppi on vakuuttanut itsensä, ettei hänellä ole mitään ideologiaa vaan vain järkeviä ja rationaalisia ajatuksia.

Trumpin ja muiden äärioikeiston kansankiihottajien Twitter-tilien sulkeminen on välttämätöntä. Mutta se, että jollakulla täysin demokraattisen valvonnan ulkopuolella olevalla taholla on näin paljon valtaa keskusteluun, on silti ongelma.

Keskustelu aiheesta havainnollistaa hienosti yhtä yhteiskunnallisen keskustelun ongelmaa: joskus on hankala hahmottaa, että käytäntö A joka toimi hyvin kontekstissa B ja mittakaavassa X, voikin toimia ihan eri tavalla, tai olla toimimatta, jos pelkästään mittakaava onkin Y.

Voidaan sanoa, että ihan samalla tavalla kuin kauppakeskuksella on oikeus poistaa ei-toivotut ihmiset tiloistaan, some-alustab omistajilla on oikeus päättää kuka saa käyttää alustaa.

Mutta entä kun merkittävä osa yhteiskunnallisesta elämästä jotenkin tapahtuu alustalla?

@Antti_Jaervi @mntysalo @mkorhonen12345 Kaikki politiikan perusteet ovat ideologisia. Omasta mielestäni

1. Missään järkevässä mielessä ei ole perusteita sanoa, että kukaan olisi mitenkään vain omalla toiminnallaan voinut ”ansaita’ miljardiluokan omaisuuksia;

@Antti_Jaervi @mntysalo @mkorhonen12345 2. On olemassa selkeää teoreettista ja empiiristä näyttöä siitä, että suuret erot taloudellisessa vallassa tuottavat tavalliselle ihmiselle lähes kaikilla mittareilla huonomman yhteiskunnan;

@Antti_Jaervi @mntysalo @mkorhonen12345 3. On olemassa selkeää teoreettista ja empiiristä näyttöä siitä, että suuret erot missä tahansa vallassa ovat pitkällä tähtäimellä haitallisia ja jopa vaarallisia demokratialle;

Ymmärsin muuten tämän kirjan selityksestä viimein, mitä sosiologiassa tarkoitetaan symmetrisen selityksen periaatteella. Minusta se on yksi näitä tärkeitä ja ei-intuitiivisia tieteen löydöksiä, joten lyhyesti:

https://twitter.com/jmkorhonen/status/1336371804974313474

jos selität jonkin asian epäonnistumista/onnistumista esim. poliittisilla syillä, sinun pitäisi selittää myös vastaavan asian onnistuminen/epäonnistuminen samoilla syillä.

Esimerkki tuosta kirjasta: jos selität Neuvostoliiton moninaisia ja kiistämättömiä ongelmia valtion virallisella ideologialla, sinun pitäisi hyväksyä ainakin mahdolliseksi, että sama ideologia voi selittää myös kiistattomat onnistumiset.

Hommatkaapa muuten tieteestä, teknologiasta ja kummankin politiikasta kiinnostuneet tämä kirja käsiinne. On mainio pieni tutkielma tieteestä ja tekniikasta Neuvostoliitossa ja Venäjällä; erinomainen koe tieteen sosiaalisen konstruktivismin hypoteesista.

(Graham, Loren G. 1998. What Have We Learned About Science and Technology from the Russian Experience?. Stanford University Press.)

Muutama mainio pointti. Esimerkiksi se, että lännessä oli edelleen (1998) ja taitaa olla vieläkin taipumus selittää Neuvostoliiton tieteen epäonnistumiset ideologialla, mutta vaieta ideologian roolista onnistumisissa. Joita oli niitäkin.

Tulipa muuten mieleen yksi unohdettu syy ylläpitää valtion omistamia yhtiöitä: niitä käytettiin entisaikaan kirittämään yksityisiä yrityksiä ja takaamaan, että kilpailu pysyy rehellisenä. Eli säästämään veronmaksajien rahaa.

Yksityisten yritysten intresseissä ei ole antaa päätöksentekijöille tietoa, mitä voidaan käyttää vaikka hintojen uudelleen neuvotteluun valtion voitoksi. Niinpä jos valtio hankkii palveluja ilman omaa tuotantoa, kyky arvioida sopimusten hyvyyttä on väkisinkin rajallinen.

Tämä oli aikaisempina vuosikymmeninä ihan tunnustettu syy ylläpitää jonkinlaista julkista tuotantoa vaikka se olisi ollut paperilla kapeasti katsoen ”kannattamatonta”. Tosin usein, kuten Yhdysvaltojen laivaston telakoiden tapauksessa, valtionyritys oli tehokkaampi.

Rajallisessa maailmassa yksilöiden vaurauden kysymys tulee ratkeamaan jollain näistä tavoista, tai niiden yhdistelmällä.

1. Rikkaat saavat rikastua entisestään, mutta köyhät pidetään pakkokeinoin köyhinä jotta Maapallon rajat eivät ylity. Tämä on toisin sanoen ekofasismia.

2. Varallisuutta tasataan paljon nykyistä reilummin, vähentäen painetta rikkoa ympäristörajoja jotta pysyisi mukana statuskilpailussa. Tai jopa hengissä, kuten nykyään, kun esimerkiksi rikkaat maat ostavat köyhistä maista viljaa jopa polttoaineeksi.

3. Kilpajuoksu romahdukseen. Rikkaiden ja köyhien annetaan ”rikastua” rajoitta, jolloin ympäristörajoissa ei kyetä, määritelmällisesti, pysymään, ja seurauksena on ennen pitkää romahdus.

Muutamaan asiaan haluaisin tietoja.

1. Onko finanssisihteeri Kotamäen selvitys, jonka mukaan verotusta voisi kiristää kaikissa verolajeissa jopa huomattavasti ilman että taloudellinen toimeliaisuus kärsii tai verokertymä pienenee, oikeansuuntainen? (Jopa 79% pääomatuloissa)?

2. Onko niin, että kuten prof. Jäntti esittää, koko ns. kestävyysvajetta ei olisi, jos viimeisen 25 v aikana valtion rahaa ei olisi jaeltu pois veronalennuksina kumulatiivisesti 15 miljardia €, vaikka tiedettiin, että väestö ikääntyy ja huoltosuhdelaskelmiin heikkenee?

3. Onko niin, että nostamalla parhaiten ansaitsevien (>55 000/vuosi) verotusta takaisin 90-luvun tasolle, valtion kassaan saataisiin lisää 7-8 miljardia per vuosi?

Kun persujen ehdokas väittää että vääränvärisistä ei olisi maanpuolustajiksi, niin nostetaan sitten kissa pöydälle.

Todellisessa konfliktissa Kremlin herrojen kanssa nämä ns. ”kansallismieliset” olisivat Kremlin hyödyllisiä hölmöjä ihan hyökkäyksen ensimmäisessä portaassa.

Kuten kaikki muutkin, myös Kreml ja Venäjän asevoimien yleisesikunta (Genstab) ovat huomanneet, että ”kansallismieliset” eivät ole kovin lähdekriittisiä ja heidät saa kiihotettua apinan raivoon sopivalla propagandalla esim. ”islamisteista.” TÄTÄ TULTAISIIN HYÖDYNTÄMÄÄN.

Todellinen konflikti ei olisi Talvisodan kaltainen suhteellisen ”selkeä” sota, vaan äärimmäisen sekava selkkaus. Tämmöisissä tilanteissa hyödylliset idiootit, joita ”kansallismieliset” Kremlin ja Genstabin näkökulmasta ovat, olisivat oikein hyödyllisiä.

On vain oikein ja tasapuolista, että jos nykyajan vasemmistolaiset ovat jossain moraalisessa vastuussa vuosikymmeniä sitten vähän samanlaisen aatesuunnan nimissä tehdyistä rikoksista, niin nykypäivän oikeistolaiset ovat samanlaisessa vastuussa omistaan.

iltalehti.fi/politiikka/a/c…

Suosittelen myös yleissivistyksen lisäämiseksi lukemaan historiasta, mitä maailmassa on tehty kapitalismin ja "vapaan talouden" edistämisen nimissä. Ensimmäisen modernin kapitalistisen yrityksen, Itä-Intian Kauppakomppanian, historia oli silmiä avaava.

goodreads.com/book/show/8441…

Tästä voi jatkaa vaikkapa lukemalla mitä Kongossa pääsi tapahtumaan. Maahan oli eräänlainen yksityisen yrittelijäisyyden paratiisi.