Vahva lukusuositus - selkeytti omaakin ajattelua: Miksi korona leviää eri tavalla kuin influenssa, miten supertartuttajat luovat sattumalle ison roolin, ja kuinka suuri käytännön merkitys on supertartuntojen ehkäisyllä ja jäljityksellä. Lyhyt ketju: theatlantic.com/health/archive…
Koronan saaneista n. 70% ei tartuta ketään toista! Suurin osa tartunnoista tulee harvoilta supertartuttajilta: virusta ehkä erittyy enemmän, ja tarvitaan myös paljon kontakteja. R-luku on keskiarvo joka ei kuvaa tätä viruksen käyttäytymistä. Influenssa leviää tasaisemmin.
Supertartunnat ovat kaksiteräinen miekka: epidemia voi leimahtaa nopeasti jos paha supertartustilanne sattuu kohdalle. Onnella on merkitystä. Toisaalta onni suosii sitä, joka valppaasti vähentää supertartutustilanteiden todennäköisyyttä ja kokoa, ja jäljittää ne tehokkaasti.
Japanin onnistunut strategia on perustunut nimenomaan supertartutustilanteiden torjuntaan välttämällä joukkoja ja tungosta huonosti tuuletetuissa sisätiloissa, kun taas lännessä on toimittu enimmäkseen toisin, influenssamallia seuraten. Ruotsi mielenkiintoisessa välimaastossa.
Supertartuntojen takia on erittäin tärkeää, että jäljityksessä löydetään tartunnan lähde - jos on tartuttanut yhden, on ehkä tartuttanut muitakin, ja takaisinpäin jäljittämällä klusterit voidaan löytää ja saada nitistettyä. Hyvin toimittu Mikkelissä: hs.fi/kotimaa/art-20…
Epidemian hallinnassa pitää siis strategisesti estää supertartutuksia (maskit, tuuletus, rajoituksia massoihin sisätiloissa) eikä juustohöylällä rajoittaa kaikkea. Fiksulla jäljityksellä klusterit kuriin. Koronan kaltainen virus on järjellisesti hallittavissa, influenssa ei.
Share this Scrolly Tale with your friends.
A Scrolly Tale is a new way to read Twitter threads with a more visually immersive experience.
Discover more beautiful Scrolly Tales like this.