Huomentapäivää! Tervetuloa twitter-luennolle. Tässä ketjussa käydään läpi TAKO-seminaarissa pitämäni esitelmä, jossa selviää missä saa kuvata.
Kuvaamista koskeva lainsäädäntö on suhteellisen simppeliä. Käydään ensin läpi muutama asia, jotka jokaisen kuvaajan tulisi tietää.
Jos haluat tiivistelmän tästä esitelmästä, se on tämä: Suomessa julkisella paikalla saa aina kuvata. #tldr
Julkinen paikka on sellainen, johon kaikilla on vapaa pääsy. Myös onnettomuuspaikalla saa kuvata. Älä kuitenkaan aiheuta muille vaaraa toiminnallasi. Oikeus ei myöskään tarkoita, että muita olisi oikeus häiritä sen enempää kuin ilman kameraakaan. Kameralle ei ole pakko poseerata.
Tämä oikeus perustuu sananvapauslakiin. Perustuslain mukaan sananvapauteen "sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä".
Kuvata saa myös yleisölle avoimissa yksityisissä liiketiloissa. Kauppojen oviinsa asettelemilla kieltolapuilla ei ole merkitystä. Kauppias voi kuitenkin valita asiakkaansa, otettuja kuvia ei voi vaatia poistamaan.
Kotirauhan suojaamissa paikoissa kuvaaminen on lähtökohtaisesti kielletty, myös aidattu kotipiha lukeutuu näihin. Pyydä siis lupa. Ihmisiä ei ilman lupaa saa kuvata myöskään pytyllä, vaikka kyseessä olisi julkinen käymälä.
Vaikka kuvan ottaminen olisi laillsita, julkaiseminen ei välttämättä ole. Kuvaamista ei kuitenkaan voi ennalta estää tähän seikkaan vedoten.
Kaikki tietysti tuntevat lain ja toimivat sen mukaan? No ei ihan. Seuraavaksi muutama käytännön esimerkki kentältä.
"Tämä on julkinen paikka, ei täällä saa kuvata!"
Olin kuvittamassa juttua maskien käytöstä joukkoliikenteessä Kampin metroasemalla, kun vartija saapui paikalle ja kertoi "kuvaamisen olevan kiellettyä". Kerroin työtehtävästä ja totesin kuvaamisen olevan lain mukaan sallittua. Vartija myönsi, että olen oikeassa.
Koronan vuoksi käytöstä poistetun irtokarkkihyllyn kuvaaminen houkutteli paikalle ensin vartijan ja sen jälkeen myymäläpäällikön. Molemmat esittivät, että kaupassa kuvaaminen olisi kiellettyä. Ei ole, lapuista huolimatta.
Uimarannat ovat julkisia paikkoja. Älä kuitenkaan ole se tyyppi, joka kuvaa salaa puskista pitkällä putkella. Mene juttelemaan ja kysy lupa.
Erikoiseksi tilanne kuitenkin muuttuu, kun lupa kuvattavilta on kysytty, mutta uimavalvoja ilmestyy siitä huolimatta ilmoittamaan, että kuvaaminen on Helsingin uimarannoilla kielletty. Julkisella paikalla kuvaaminen on kuitenkin sallittua.
Keskuskirjasto @oodihelsinki on ainut paikka, josta minut on poistettu. Kuvasin haastateltavaa, kun paikalle saapui virkailija ja vartija kertomaan, että kirjastossa ei saa kuvata. Kerroin, että kuvaamista tai haastatteluja ei voi kieltää. Toivottavasti käytännöt ovat muuttuneet.
Tilainteista siis yleensä selviää puhumalla, kunhan tietää oikeutensa. Usein myös vastaväittäjät tietävät, että lain mukaan kuvaaminen on sallittua.
Edellä mainittu saattaa kuulostaa siltä, että kuvaaja ryntää joka paikkaan vaatimaan oikeuksiaan ja riitelemään. Asia ei tietenkään ole näin. Suurin osa ihmisistä suhtautuu kuvaamiseen todella hyvin.
Ihmisille kannattaa mennä rohkeasti juttelemaan ja kannattaa unohtaa omat ennakkoluulot siitä missä ja miten ihmiset haluavat tulla kuvatuksi. Ihmiset haluavat tulla nähdyksi omana itsenään.
Vain riittävän läheltä ja oikea-aikaisesti otettu kuva mahdollistaa tilanteiden tarkastelut jälkikäteen. Tilannetta ei voi kuvata sen mentyä ohi. Kuvan julkaisua voi aina miettiä myös myöhemmin.
Vaikka kaikki kuvaavat ja mediakin on monessa tilanteessa paikalla, on museoiden nykydokumentoinnilla tärkeä tehtävä tapahtumien ja ilmiöiden tallentajana. Erilainen fokus mahdollistaa myös pitkäjänteisemmät toteutustavat. Myös: journalisti.fi/artikkelit/202…
Keskelle elämää hakeutuminen ei tarkoita pelkästään mielenosoituksiin säntäämistä. Bussipysäkki on niin keskellä elämää kuin olla voi ja täydellinen ajankuva, kuten selviää Juha-Pekka Inkisen Pysäkkiaikakirjat-sarjassa. @Seppalansaatio
Kiitos mielenkiinnosta ja nyt voi sitten esittää kysymyksiä.
Kuvat, ellei toisin mainita, ovat minun.
Share this Scrolly Tale with your friends.
A Scrolly Tale is a new way to read Twitter threads with a more visually immersive experience.
Discover more beautiful Scrolly Tales like this.