Kukaan ei ole koskaan nähnyt sekunnin triljoonasosankaan päähän tulevaan vain menneeseen. Vain tämänhetkisiä tapahtumia on havaittu.
Tätä näkemystä puoltaa mm. se, että jotkut keskushermoston toimintaan vaikuttavat aineet muuttavat kokemusta, radikaalistikin, vaikka keho ei muutu.
Korrelaatteja tunnetaan - tämän aivojen osa tällainen aktiviteetti vaikuttaa näin - mutta _kausaalisia_ syitä ei ymmärretä laisinkaan.
iep.utm.edu/hard-con/
Myös eliöyhteisöt saattavat kilpailla keskenään: kaikissa eliöyhteisöissä on mm. lajirajat ylittäviä takaisinkytkentöjä, ja jos vierekkäin on kaksi erilaista eliöyhteisöä, paremmin dynamiikkansa hallitseva ->
Kutsumme niitä huoneiksi. Asumme niissä. Käytämme näitä laatikoita myös muihin tarkoituksiin.
Sinun kokemukseksi itsestäsi syntyy aivoissasi, ja toisen kokemus sinusta syntyy hänen aivoissaan. Ne eivät voi mitenkään olla samat.
Tee näin: ota videokuvaa taltioiva laite mukaasi ja mene peilin eteen. Kuvaa silmiäsi kun katselet itseäsi silmiin, vuorotellen toiseen ja sitten toiseen. Kokemuksesi lienee, että katse ->
curiosity.com/topics/you-go-…
Verkkokalvon solujen toiminnasta syntyy mm. lämpöä, ja silmänkin linssi toimii (tietenkin) kaksisuuntaisesti, joten näköaistimuksesi prosessoinnista syntyvää säteilyä heijastuu aivan vähän sinne mitä katsot.
Mansikassa ei siis ole mansikan makua. Sinun aivosi sen loihtivat esiin itsekseen. Parhaimmillaan ilman mansikkaakin.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mikä erottaa nämä kohdat toisistaan siten, että se selittäisi miksi yhdestä syntyy ääntä ja toisesta väriä.
Kun aivoilla on tähdellisempää tekemistä, oletusverkosto ->
Näin käy erityisesti silloin, kun uppoudut tekemiseen.
(Ja se voi johtua siitä, ettei ole pysyvää referenssikokemusta.)
fi.wikipedia.org/wiki/Tetrakrom…
health.harvard.edu/newsletter_art…
Näet vain unikuvia esineistä, ja jos silmäsi ovat auki, näiden unikuvien generointi saa jatkuvasti syötettä verkkokalvon radioantenneilta.
Näet, muttet oikeasti katso ulos.
Esineet vain heijastavat, emittoivat ja absorboivat sitä säteilyä, jonka silmäsi verkkokalvon antennipatteri poimii ja josta aivot generoivat kokemustasi.
Mutta jos aivoista sammutetaan tiettyjä osia, kuulet sen jälkeen pelkkää ääntelyä, et sanoja.
fi.wikipedia.org/wiki/Cotardin_…
Sama koskee esineen painoa.
Näillä on oletettavasti fysikaaliset vastineensa, mutta juuri niitä sinä et koe. Koet vain niiden seurauksia. Kuten sen miten tuntoaisti reagoi.
Saattaa muuten olla, etten pysty lunastamaan tätä lupaustani, mutta jatkan niin pitkälle kuin ajatuksia tulee mieleen.
Panpsykismi ehdottaa, että vähintään jonkinlainen alkeistietoisuus on olennainen osa kaikkea olevaa.
iep.utm.edu/panpsych/
->
Jos näet tekstiä, jota et osaa lukea, teksti ei kerro mitään.