Thread by @lauri_linden

Noniin. Olen käyttänyt merkittävän osan yhdestä viimeisistä lomapäivistäni seuraavaan #Venezuela-ketjuun, jota lupailin tuossa taannoin. Toivottavasti luette, olisi hienoa. En väitä olevani asiantuntija, joten iso osa mitä sanon perustuu oppimaani
ja kuulemaani.

Tähän alkuun on hyvä tajuta että ”kriisejä” on Venezuelassa moneen lähtöön. Poliittinen kriisi kytkeytyy vahvasti taloudelliseen, mutta Venezuelan yhteiskunnassa on kipupisteitä myös paljon pitemmältä ajalta. En ole oikea ihminen arvioimaan niitä, joten laitan jotain linkkiä.

Keskityn tässä ketjussa siis lähinnä Venezuelan taloudelliseen ahdinkoon ja syihin mitä taustalla voi nähdä. Samalla tulee varmasti sivuttua poliittista puolta.

Kriisin syyt, paremmin sanottuna ihmisten ahdingon syyt voidaan karkeasti jakaa kahteen: Hallinnon epäonnistuminen (kaikkiaan) ja Yhdysvaltojen taloussota. Ensimmäinen näistä on kriisin aiheuttaja, toinen katastrofin pahentaja.

Vielä tälläinen pieni huomio: Hugo Chavez ei tullut vasemmalta, eikä bolivaarisen vallankumouksen pohja ollut alun perin millään lailla sosialistinen. Tämä on kaikkien hyvä muistaa, kun mietitään tätä puhuttavaa ”sosialismi-aspektia”. Kuitenkin nyt:

Venezuelan taloutta ei voi ymmärtää, jos ei ymmärrä maan suhdetta pääraaka-aineeseensa öljyyn. Öljy on ollut rikkaus mutta samalla ongelma pitkään ennen Chavezia. Voidaan puhua sadasta vuodesta. Siis niin pitkältä ajalta, kun öljyä on maassa ollut.

Öljy on tuonut (maalla on maailman suurimmat öljyvarat) ja toi etenkin 2000-luvulla maahan niin paljon pääomaa, että Chavezin ”sosialistiset” uudistukset oli mahdollista toteuttaa. Näin kärjistettynä. Monia näistä reformeista voidaan myös pitää onnistuneina. Palaan lopussa tähän.

Kuitenkin Chavezin hallinto teki taloudesta yhä riippuvamman öljystä. Chavezin kuollessa voidaan jo puhua, että koko talouden ”rakenne” pyöri käytännössä täysin öljyn ympärillä. Käsittäkseni vuonna 2012 öljy oli 96% koko tuotannosta.

Tästä seuraa luonnollisia ongelmia. Venezuela unohti jo 2000-luvulla muun tuotannon lähes kokonaan, joten ihan tavallisia elintarvikkeita tuotiin kalliilla ulkomailta. Samankaltainen ilmiö nähtiin Kuubassa 60-luvulla sokerin kanssa, kun sillä maksettiin velkoja Neuvostoliitolle.

Tämä menee laajemmin talouskeskusteluun, mutta sanotaan niin etten ole David Ricardon kanssa ihan samaa suhteellisen edun teoriasta.

Joka tapauksessa, kuten tiedämme öljyn hinta ei ole ”stabiili”. Matala maailmanmarkkina-hinta on kerta toisensa jälkeen korreloinut suoraan Venezuelaan. Tämä voidaan siis nähdä hyvin keskeisenä syynä talouskriisiin. Ehkä kaikkein keskeisimpänä.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Chavez ei etsinyt vaihtoehtoja öljylle, vaan päinvastoin pahensi riippuvuutta. Hallinto luotti (sinisilmäisesti) että öljyn korkea hinta pysyy. Siinä mielessä ehkä hallintoa voidaan pitää myös laiskana.

Tässä kohtaa on hyvä mainita, että Chavez ei tosiaan ollut talousperiaatteista hirveän hyvin perillä. Rahastointi Norjan tavoin unohtui, eikä kukkaron nyörit pitäneet, kun rahaa ”pursusi”.

Tässä kohtaa tulee varmaan ensimmäinen sosialismi-heitto ja en kiistä etteikö ainakin latinalaisessa amerikassa olisi aika huonoja esimerkkejä (myös oikeistolla) Mutta en allekirjoita, että tämä olisi juuri sosialismille ominaista.

Öljyn lisäksi hallinnon epäonnistumiseen voisi varmasti laskea valuuttakurssit, joita on pidetty yllä. Tämän nähdään johtaneen keinotteluun. Esimerkiksi euroja sai erittäin halvalla. Monet matkailijat toivatkin Euroopasta halpoja tuotteita. Varallisuus ei jäänyt Venezuelaan.

Kotimainen tuotanto ei pystynytkään kilapilemaan halpojen tuontitavaroiden kanssa. Tämä näkyy huolestuttavasti muun muassa siinä, että kun maassa oli 2008 puoli miljoonaa yritystä, on niitä nykyisin vajaa viidennes siitä. Muutos näkyy siis etenkin Maduron kaudella.

Chavezin kaudella bolívaria pidettiin keinotekoisesti ”yliarvostettuna”. Myös ihan perus elintarvikkeiden hintoja säänneltiin. Sääntely on jopa vääristävä sana, koska esim. sähkö ja vesi olivat monin paikoin ilmaisia. Tämä oli toki talouspoliittista ”tyhmyyttä”.

Tänä päivänä Venezuelan virallinen valuutta Bolivár on käytännössä arvoton ja hyperinflaation syömä. Inflaation kohdalla voidaan myös nähdä hallinnon tehneen etenkin Maduron kaudella virheitä, jotka ovat pahentaneet tilannetta.

Kriisin pahentuessa musta pörssi rehottaa maassa.Toisaalta Maduron johdolla esimerkiksi bensiiniä on saanut valtion tuilla lähes ilmaiseksi. Tämä on siitä vaikea kysymys että jos hintoja nostettaisiin ja tukia vähennettäisiin, olisi ahdinko ihmisille mahdollisesti vielä suurempi.

Jos Chavezin aikaan palataan (myös silloin musta pörssi rehotti) hallinto teki lisäksi monia virheitä keskuspankin ohjailun ja korruption kanssa. Julkishallinto oli tosiaan jo tällöin varsin korruptoitunut, ja virkamiehet saattoivat kähmiä öljytuottoja omaan pussiinsa.

Keskuspankin ohjailusta voi nopeasti sanoa, että se ei ole keskittynyt inflaation hillintään tai maltilliseen inflaatioon, vaan pankki painoi hallintojen käskystä valtavia määriä lisää rahaa. Tämän seuraukset tunnemme kaikki.

Korruption kokoluokasta en osaa kertoa (jopa kokonaisuudessaan sadoista miljardeista puhutaan) mutta Maduron valtakaudella se on laajentunut päämieheen itseensä, joka tietojen mukaan on itseasiassa äärimmäisen rikas mies. Myös hänen lähipiiriä on syynnetty rahanpesusta.

Se tiedetään, että ”välistä ottajia” on ollut paljon. Myös edellä mainitut hintasääntely ja keinotekoiset valuuttakurssit ovat johtaneet korruption leviämiseen. Mustassa pörssissä myydyt dollarit ovat hyvä esimerkki.

Sitten päästään kriisin toiseen puoleen, jonka monet oikeistolaiset tuntuvat jättävän huomioitta: Yhdysvaltojen taloussota Venezuelaa vastaan, on pahentanut merkittävästi maan taloudellista ja humanistääristä kriisiä. Tämä ei ole mielipide vaan fakta.

Yhdysvaltojen imperialistisen historian latinalaisessa Amerikassa tuntee varmasti moni. Venezuelan kohdalla on hyvä muistaa esim. 2002 vallankaappausyritys, jota Bushin hallinto tuki. Myös presidentti Obama ilmoitti kaudellaan Venezuelan olevan uhka Yhdysvalloille.

Trumpin nousu valkoiseen taloon on tuonut muutoksen maiden suheisiin. Hän on kiristänyt taloussaartoja, mutta myös avoimesti puhunut mahdollisuudesta sotilaalliseen väliintuloon. Tämä on ollut uutta.

Yhdysvallat on pitkään ollut öljyn suurin ostaja, tämän väheneminen on ollut hyvin haitallista Venezuelan taloudelle.

Yhdysvallat on tehnyt myös äärimmäsitä hallaa öljy-kaupalle muualle. Esimerkiksi suuremman öljyn viennin Intiaan, USA käytännössä torppasi omalla sanallaan. Kiinasta ja Venäjästä ei suurta apua ole, koska sinne vietävä öljy on lainojen takaisinmaksua.

Merkittävintä taloussodassa on kuitenkin sen näkyminen tavallisille ihmisille. Ne ovat kiistatta pahentaneet tavallisten ihmisten ahdinkoa. Rajuimpien arvioiden mukaan jopa 40 000 ihmistä on kuollut nimenomaan Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden vuoksi.

Tässä joitakin keskeisiä näkemyksiä nykykriisin syistä. Loppuun haluan sanoa vielä pari sanaa. Chavezin hallinto teki aikanaan valtavan hienoja asioita. ”Maailmaa mullistavia” asioita, joista Venezuelan köyhälistö on edelleen sanomattoman kiitollinen ”johtajalle”.

Ihmiset saivat maistaa asioita, joista he pystyivät vain unelmoimaan. Moni sai mahdollisuuden omaan kotiin. Vanhukset opettelivat lukemaan ja lapset laskemaan. Vettä ja ruokaa olikin saatavilla. Tarinat ovat monin paikoin uskomattomia ja upeita.

Lähes kaikilla @UN inhimillisen kehityksen mittareilla Venezuela nousi noina sosiaaliuudistusten vuosina. Köyhyys väheni huomattavasti. Lapsikuolleisuus väheni... Näitä asioita ei pidä jättää huomioitta.

Chavezin sosiaaliohjelmat ei myöskään sinällään ole syy kriisiin. Öljyn hinta ei niistä alennut. Virheitä on tehty. Aivan liikaa, mutta se ei tarkoita etteikö hyvääkin olisi ollut. Ja en toki kiistä tietyllä tapaa näiden sosiaaliohjelmien ”luonteen” tiettyjä valuvikoja.

helsinki.fi/fi/unitube/vid…
Tässä hyvä @TeivoTeivainen johtama keskustelu kesäkuulta. Siinä käsitellään vielä isommilla keloilla tätä ”kuumaa aihetta”.

Tähän loppuun täytyy sanoa muutama sana sosialismi-keskustelusta. Venezuela ei ole suunnitelmatalous. Se on voimakkaasti säädelty ”markkinatalous”. Ei toki sellainen kuin Suomi, mutta sen vertaaminen Kiinaan on loogisempaa kuin Kuubaan. Ei välttämättä loogista sekään.

Kiitos jos luit tänne asti. Olen tästä ketjusta itse aika tyytyväinen. Olisi kiva jos moni näkisi tämän ja ehkä tulisi palautetta, minkä olen unohtanut yms. Niin kuin näette #Venezuela on aiheena lähellä sydäntä haha.