Viimeisenä parina vuonna on puhuttu vähän väliä yliopistojen rasismista.
Tässä ketjussa puran esimerkein rasismin ylitulkintaa ja kuinka poliittinen korrektius leviää yliopistoissamme.
Molempien rasismikritiikissä nousee esiin yliopistojen valkoisuus ja englannin puhuminen ei-valkoisille.
Mistään vakavasta tai hienostuneesta tilaisuudesta ei missään tapauksessa ole kysymys: sitsilaulut vaihtelevat aina Fröbelin palikoista kansanmurhalauluihin.
Olen kuullut, että osa ainejärjestöistä on poistanut Jääkärimarssin laulukirjoistaan ja kieltänyt sen esittämisen arvoihin sopimattomana. Punakaartin marssi soi silti.
On myös järjetön ajatus, että perinteiden on muututtava muutaman loukkaantujan tähden sen sijaan, että he joko oppisivat sietämään huumoria tai jäisivät pois.
Jos edes tällaisen yhteisön kännihuumorijuhlissa ei saisi esittää huumoria kaikesta (ml. vähemmistöistä), niin missä sitten?
Vastaus on "ei missään", ja se vasta huolestuttavaa onkin.
Entä sitten, kun he toimivat kaikkialla konsultteina, asiantuntijoina, tutkijoina, toimittajina ja vaikuttajina?
Kuinka paljon käsitykset rasismista, sorrosta ja erityisesti sallitun puheen rajoista poikkeavat heidän ja kansan välillä?
Paljon jo nyt, ja yhä enenevissä määrin.
Yliopistoissa on jo Suomessakin peruttu esiintyjiä, kun erilaiset loukkaantujaryhmät ovat painostaneet järjestäjiä vedoten esiintyjän aiheuttamaan "turvattomuuteen".
Se on dystooppista ja vähemmistön tyranniaa.
Joka kerta ei kuulu taipua, kun joku vetoaa tunteisiinsa. Muutoin määrittelyvalta siirtyy niille, jotka näkevät rasismia kaikkialla.