Tasan kaksi kuukautta sitten, 13.3. istuin kuusi tuntia kirjoitussalissa kirjoittamassa b3-kieltä hiki hatussa, ja kokeen jälkeen astuin toiseen maailmaan. Ensimmäisen yo-kokeen jälkeen oli jo valmiiksi hyvin epätodellinen olo, saati sitten kun maailma oli tuon kuuden tunnin
aikana mennyt eteenpäin jotain mikä tuntui kahdelta päivältä: avasin kännykän ja uutissovellus huusi koronarajoituksista, Wilmassa oli viesti koulun sulkemisesta, muut oppilaat spekuloivat sairastumisriskejä käytävällä ja kertoivat koulumme kevään konserttien yms peruuntumisista.
Voinen turvallisesti sanoa että fiilis oli hetken aikaa kuin elokuvan 28 päivää myöhemmin pyörälähetti Jimillä
(Erityisesti, koska missään ei ollut yhtään ketään vaan Tampere oli kuudessa tunnissa imaistu hiljaiseksi ja yleensä täpötäynnä ollut bussi jolla huristelin kotiin sisälsi kuskin lisäksi 3 muuta matkustajaa)
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Kerrassaan kummallinen ja monenkarvainen ilmiö, jonka olemassaolo jaksaa hämmentää, eli:
Miten ja miksi karjalan kieli on joillekin nykypäivän ihmisille "estetiikka" ja glorifioinnin kohde?
1/
Pyörähdin (taas) instagramin kummallisessa osiossa, ja luin neopakanoiden hupsutuksia muinaisesta suomalaisuudesta, Kalevalasta ja 'vanhasta suomalaisesta shamanismista'.
2/
Nämä piirit ovat surullisenkuuluisia erilaisten sugrikansojen perinteiden sörssäämisestä yhdeksi mössöksi, joka laputetaan "muinaisen suomalaisuuden" alle. Tänne mahtuu itämerensuomalaisten lisäksi saamelaisten ja jopa Siperian alkuperäiskansojen perinteitä ja uskomuksia. 3/
Tulikin tästä mieleen, että mäkin katoin uuden Tuntemattoman sotilaan (mentiin leffaan Suomi100 -vuoden kunniaks itsenäisyyspäivän korvilla koulun puolesta, erikoispitkä ohjaajan versio) ja liikutuin - mutten ehkä siitä syystä kuin kiekkolegenda Mats Sundin.
Mä liikutuin, koska kuulin ensimmäistä kertaa elokuvateatterissa, ison mittaluokan elokuvassa ja tunnetun näyttelijän suusta karjalaa.
Tuun ikuisesti muistaan sen miten jäätyneenä istuin Plevnan punasessa penkissä kun Antti Rokan vaimoa Lyytiä näyttelevä @paulavesala laulo karjalaisesta kansanlaulusta pienoisen pätkän.
Ryssittelemällä kaikkea ei-suomalaista tämä sorrettu pönkitti sortajan asemaansa ennen ja jälkeen sota-aikojen. Älkää käyttäkö sitä tai puolustelko sen käyttöä.
Karjalaiset ja koltansaamelaiset ovat saaneet kuulla sitä sorretun käyttämää nimitystä jo ihan tarpeeksi.
Lisäksi: kun minua (karjalankielistä), eestiläistä (jonka kotikielenä on venäjä) ja suomalaista (jonka kotikielenä on venäjä) ystävääni yhdistää se, että meitä kaikkia on joku joskus kutsunut ryssiksi puhumamme kielen takia, ei 'ryssää' voi mielestäni perustella mitenkään.
On typerää edes alkaa vetelemään siitä tuollaisia sortorakenneviivoja, kun termiä käyttävät eivät käytä sitä Putinista ja Venäjän valtiosta, vaan ukrainalaisista (ja muista) neuvostoarmeijan sotilaista, pikkulapsista jotka puhuvat keskenään venäjää ja kielellisistä vähemmistöistä
Muistatteko kun aina ja lähes joka syksy tulee mainoksia, joissa kehotetaan antamaan suojatierauha ja varomaan erityisesti pieniä, jotka vasta opettelevat kulkemaan liikenteessä?
Voitaisiinko sopia, että ollaan kohteliaita ja varotaan myös meitä muita pieniä, jotka vasta opettelemme kulkemaan liikenteessä moottoriajoneuvoilla?
Että ei raivo-ohitella kolmio autonperässä ajavia, soitella torvea kun joku vielä epävarma on mielestäsi liian hidas,
näytellä keskisormea jos joku ajokoulun autolla ajava tekee virheen liikenteessä, eikä ajeta muutoin aggressiivisesti, varomattomasti ja näpäytellä meille pienille ja nuorille, jotka vasta harjoittelemme ensimmäisiä korttejamme varten? Se että 'opetatte' meitä näillä tavoin ei
Yläasteella ja lukiossa käydään läpi suomen sukukieliä ja kielistä annetaan oppilaille näytteitä, jotka ovat usein tylsiä ja oppilaiden keskittymiskykyä venyttelee mm. huonolaatuiset haastatteluvideot.
On välillä vaikeaa löytää sugrikielillä laulettua musiikkia netistä, koska monet löytyvät helpommin venäjänkielisillä hakusanoilla kuin suomeksi.
Osa kielinäytteistä saattaa olla sinällään tylsähköä ja luoda mielikuvaa kielistä kuolevina ja vain vanhusten puhumina.
Joistain kielistä on mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa löytää minkäänlaisia musiikkinäytteitä, saati litterointeja tai translitterointeja opetuksen tueksi. Joistain kielistä ainoana vaihtoehtona on esitellä sitä mitä löytyy.