Thread by @jenni_lares

Nyt lähtee: Tulen morsian 1600-lukututkijan silmin! Katsotaan, montako jaksoa ehdin tänään. Ketjusta tulee todennäköisesti pitkä.

Luvassa siis "tositapahtumiin perustuva draamasarja rakkaudesta ja noitavainoista Ahvenanmaalla".

areena.yle.fi/1-4316293

Muutama disclaimer tähän alkuun: en ole kuullut elokuvasta juurikaan hyvää, joten rimani ei ole kovin korkealla. Sarjaksi leikattuna tarina voi toki muuttua. Myöskään uutisointi ei ole antanut ymmärtää, että varsinaisen helmen äärellä ollaan.

/2

Ymmärrän toki, että historian esitys on aina tulkintaa, eikä tarkoitukseni ole nipottaa joka anakronismista (varaan kuitenkin oikeuden tehdä välillä niin!). Ensisijainen kiinnostukseni on siinä, millainen kuva historiasta luodaan, kenties jopa miksi, ja miten tämä suhtautuu..

/3

...nykytutkimuksen käsityksiin noitavainoista. Sarja kuitenkin mainostaa olevansa "tositapahtumiin perustuva" ja historiallisten draamojen osalta oletus siitä, että se kertoo jotain oikeasta historiasta, on vahva.

/4

Ny lähtee!

/5

Aloitan heti tuoreella nillityksellä: suuri hiuspinnikato eli miksi naisilla pitää aina olla tukka auki! Nyrkkisääntö historian elävöitykseen: jos et tiedä paremmin, tukka kiinni ja piiloon. Pätee keskiajalta 1700-1800-luvuille ja pidempäänkin.

/6

Etenkin työtätekevän väestön keskuudessa, jota nämä ahvenanmaalaiset maalaiset on. Ainakaan niillä ei ole aikaa kihartaa tukkaa ja pitää korkkiruuveja esillä. Toisaalta, ainakin naisilla on päähineet. Ekassa kohtauksessa herrasmiehillä ei.

/7

Mutta ainakin tässä puhutaan ruotsia! Ja kihlakunnantuomari rikssvenskaa!

/8

Kihlakunnantuomari korostaa myös lakia, oikeutta ja kunnollista tutkimista eikä uskomista huhupuheisiin ja taikauskoisiin syytöksiin. Katotaan miten tämän kanssa käy. Oikeudenkäytön yhtenäisyydellä oikeusjärjestelmän muutoksia 1600-l perusteltiinkin.

/9

Mutta pappishahmo onkin tekopyhä raiskaaja! Kuinka raikas ja omaperäinen luonnevalinta. Mitenköhän tässä käy.

/10

Täällä istuu miehet ja naiset samoissa penkeissä kirkossa! Olin ajatellut, että kirkonpenkkien jako miehiin ja naisiin olisi syntynyt jo silloin kun kirkoissa alettiin penkkejä käyttää, mutta en kyllä tiedä, miten asia oli. Osaako @tiinamarjut tai @t_raisahama valaista?

/11

Papin raiskaaman tyttöön palataan, kun tämän kihlaus purkautui ja isä pahoinpiteli. Kertoo karua kieltään ajan seksuaalimoraalista. Lain mukaan raiskaaja tuomitaan kuolemaan, mutta käytännössä oikeuskäsittelyä ei tehty samoista syistä kuin nykyään: näytön puute, naisen ...

/12

..kunniallisuuden kyseenalaistaminen. Toisaalta neitsyyden ihannointi ei ollut vielä 1600-luvulla yhtä vahvaa kuin parisataa vuotta myöhemmin, ja aviottomien lasten äiditkin saattoivat myöhemmin avioitua.

Isän valta perheessä taas tarkoitti myös oikeutta kurittaa.

/13

Naimisissa oleva mies kihlaa naimattoman tytön? Kuulostaa huoruudelta (=aviorikokselta)!

Ehkä tuolla nauhalla voi solmia tukkansa kiinni.

/14

Pidän kyllä paljon tästä rakkaustaikomisesta ja odotan, että se iskee takaisin jossain kohtaa. Rakkaustaioista on kuitenkin hyvin kuvauksia, vaikka kukaan ei ikinä oikeudessa myöntänytkään niitä käyttäneensä.

Hyvä myös tämä, että kadonneet vaatteet paljastavat aviorikoksen!
/15

Ensimmäinen jakso nähty! Ei tämä ollutkaan niin paha kuin pelkäsin. Tosin tässä on lähinnä pohjustettu ja monesta tilanteesta näkee, että niitä tullaan myöhemmissä oikeudenkäynneissä käyttämään.

Ehkä siis vielä toinen jakso tähän iltaan?

/16

Hahaa tämä kakkosjaksokin avataan nillityksellä: kiehuva vesi tinakupissa on huono idea. Olen testannut, en usko että aikalaisetkaan olisivat käyttäneet, siinä meinaan palaa näpit. Suosittelen saviastiaa.

Mutta on oikean mallinen kuppi!

/17

Nyt päästiin oikeudenkäyntiin! Todistaja muistelee vuosia vanhoja tekoja, näitä tuotiinkin monesti esiin kun epäily pääsi oikeuteen asti. Kyse ei siis ole hätäisistä syytöksistä vaan pitkän ajan epäilyistä (ks. esim. Eilola 2002)

/18

Syytetyn taas todistettiin lukeneen loitsunsa Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Tuomari ei pidä tätä pahana, koska kristinusko, mutta historiallisesti taikuus (vidskepelse) oli myös rangaistavaa, eivätkä loitsut kuuluneet oikeaan uskoon.

/19

Oikeudessa väännettiinkin monesti, oliko kyse siunauksesta vai ei. Siksi myös monet loitsusanat on kirjattu mahdollisimman tarkasti tuomiokirjaan.

/20

Mutta miksi lautamiehistöllä on mustat kaavut, liperit (yrittääkö olla 1600-l kaulus?) ja joku myllynkivikaulus? Lautamiehet olivat paikallisia isäntiä, joiden tehtävä oli todistaa oikeudessa paikallisista oloista (ja yksi kertookin syytetyn hyvistä teoista).

/21

Rikkaatkaan talonpojat eivät pukeutuneet näin. Lisäksi lautamiehiä näyttäisi olevan liian vähän, kun heitä pitäisi olla kaksitoista.

/22

On toki mahdollista, että sarjassakaan ei näytetä kaikkia todistajia, mutta noituus ja taikuus olivat sen verran vakavia rikoksia, ettei yhden todistajan sana oikeasti riittäisi, etenkään, kun syytetty ei tunnusta.

/23

OT: tässäkin jaksossa tekis mieli repiä kaikki vanhat lakanapitsit myssyistä pois ja letittää noi tukat. Etenkin kun tämän puvustajan suosiman myssymallin historialliset esikuvat vaativat alleen tietynlaisen kampauksen.

/24

Vaikka pitsit olivat 1600-luvulla muodissa, olivat ne aivan naurettavan kalliita ja tavallisen tallaajan saavuttamattomissa. Nypläys on vaativaa ammattityötä.

/25

Toisessa oikeudenkäynnissä aloitetaan kielikysymyksellä. En tunne Ahvenanmaan tilannetta, mutta muualla maassa ei ollut ongelma, että paikallisväestö puhui suomea ja pöytäkirja tehtiin ruotsiksi. Tuomiokirjoista löytyy paljon suomenkielisiä fraaseja ja lauseita, ...

/26

(niistä on oma hakemistonsakin Tuomiokirjakortistossa), ja joskus todistajat saattavat sanoa, etteivät ymmärtäneet todistamastaan tapauksesta kaikkea, koska osallistujat puhuivat ruotsia. Todnäk kirjurit olivat kaksikielisiä, kenties jotkut tuomaritkin.

/27

Toinen syytetty kertoo ihan itse noitamatkoistaan! Kyöpelinvuorelle (Blåkulla) lentävät noidat olivat juurikin 1660-luvun "noitahysterian" kohteita, ja tämänlainen noituustulkinta tuli Suomeen juuri näiden Ahvenanmaan vainojen kautta. Ruotsin puolella ilmiö juuri alkanut.

/28

Noitien yöllisiin lentoihin ajateltiin sisältyvän myös irstailua niinkuin tässäkin kertomuksessa.

Tuntuu kuitenkin omituiselta, että Blåkulla-tarinan kertoo ensin toinen syytetty. Käsittääkseni ilmiö syntyi oppineen noitakäsityksen ja demonologian pohjalta:

/29

Papit ja tuomarit varoittivat tällaisista teoista ja pyrkivät saamaan paljon kotikutoisemmasta taikauskosta Kyöpelinvuoritarinoita. Kun näistä puhuttiin ja näitä etsittiin, alkoi kansakin löytää merkkejä Kyöpelinvuorelle lentävistä noidista. Malli tuli kuitenkin ylhäältä.

/30

Juuri tällainen mekanismi on Tulen morsiamen pääjuonen taustalla: päähenkilö seuraa, millaisia noitatarinoita halutaan, ja kertoo tuomarille sellaisen.

Tällä tarkoitushakuisuudella on selitetty myös lasten käyttöä todistajina tämäntapaisissa Blåkulla-noitaoikeudenkäynneissä:
/31

lapsi vaistoaa herkästi, mitä häneltä odotetaan. Katsotaan, tuodaanko tässäkin lapsia oikeuden eteen.

/32

Draaman kannalta on toki parempi panna kuolemantuomio täytäntöön heti. Oikeasti kuitenkin kuolemantuomiot tuli vahvistaa hovioikeudessa, ja vaikka sen arkistot ovatkin tuhoutuneet, on muita todisteita siitä ettei kaikkia tuomioita pantu täytäntöön.

/33

Tunnustus oli toki vahva näyttö syyllisyydestä, mutta ei sekään ajan oikeudenkäytössä ollut aina pitävä todiste. Syytetyn mielenterveys, ikä ja muut syyt vaikuttivat siihen, voitiinko tunnustusta pitää luotettavana. Myös yhteisön mielipide ratkaisi.

/34

Draamallinen ratkaisu on varmasti sekin, että aseistetut sotilaat hakevat syytetyt kuulusteluihin. Yleensä käräjille haastettiin, ja kiinni otettiin lähinnä verekseltään napatut väkivallantekijät. Karkuruutta pidettiin merkkinä syyllisyydestä, eikä sitä varsinaisesti pelätty.

35

Jos jäi riittävän monta kertaa pois oman asiansa käsittelystä, sai sakon tai voitiin tuomita poissaolevana. Mihinkäs nämä ihmiset kotoaan lähtisivät karkuun.

/36

Toinen jakso päättyy, kiitos seuraajille!

Huomenna vuorossa kolmas eli viimeinen osa, jossa kenties paha saa palkkansa tai sitten ei.

#historia #noitavainot #tulenmorsian @ylehistoria @yleareena

No niin, katsomo on valmis kolmanteen ja viimeiseen osaan! Kuinka käy perättömän noituusilmiannon? Kuka menettää vielä päänsä? Mitä tästä on tarkoitus oppia?

Eli Tulen morsian 1600-lukututkijan silmin.

areena.yle.fi/1-3691722

Limainen pappi ahdistelee vielä lisää. Viime päivien twitter-keskustelujen perusteella ahdistelijamiehet ei suinkaan ole mikään historiaan jäänyt ilmiö. Oispa. Entinen kihlattukin uskoo, että vika on naisessa, eikä auta. Ehkä hänkin ajattelee, että totta toinen puoli.

/37

Kidutuskohtausta osasinkin vähän odottaa.

Noin yleisesti ottaen 1600-luvun Suomessa kidutusta ei käytetty. Se oli tuomarinohjeissa kielletty ja oikeusprosessit näyttävät toimineen hyvin ilmankin. Yleisesti ajateltiin, että kidutettu ihminen saadaan sanomaan mitä vain.

/38

Poikkeuksiakin on. Esim. näissä Ahvenanmaan oikeudenkäynneissä anottiin lupaa kiduttaa tunnustuksen saamiseksi, mutta hovioikeus ei myöntänyt, sillä näin saatu tunnustus ei olisi pätevä. Syytettyjä kuitenkin sillä uhkailtiin, eikä käyttäminen nyt niin kaukaa haettua ole.

/39

Kiduttaminen on muutenkin harvinaista sellaisissa oikeusperinteissä, jotka pohjautuvat asian julkiseen kantamiseen eikä ulkopuoliseen tutkintaan. Näin suom. oikeuskäytäntö poikkesi esim. joistain eurooppalaisista. (Ks. esim. Roper 1994)

/40

Toki oikeudenkäytössä sovellettiin muita painostuskeinoja: väkivallan uhkaa, vankeutta, manipulointia, johdattelua ja muuta. Etenkin suurten noitavainojen aikaan, jota nämä Ahvenanmaan tapaukset edustavat mutta ovat kuitenkin aika marginaali-ilmiö, tunnustus haluttiin saada.

/41

En tiedä onko tässäkin taas haluttu draamaa, mutta ilman julkista oikeuskäsittelyä ei kuolemaan voitu tuomita. Noituussyytökset tutkittiin huolella eikä niitä voinut esittää salassa. Oikeasti Annan olisi ollut pakko kertoa oikeudessa sama mikä kahden kesken tuomarille.

/42

(Sitten on toki näitä tapauksia, missä joku asia on yleisesti kylillä tiedetty, mutta oikeuden edessä kukaan ei muista, kuka sellaisia on puhunut, eikä kukaan ainakaan itse ole huhuja levittänyt. Mutta ei niiden perusteella kuolemaan tuomita.)

/43

Voi noitasalva! Tämä nimenomainen tapaus on vielä Ahvenanmaan tapausten yhteydessä mainittu. Jos elokuvan naiset olisivat saaneet sen oikeudenkäynnin, mitä oikeasti saivat, olisi salva tuotu siellä esille, sitä olisi tutkittu, joku olisi tunnistanut sen kenkälankiksi...

/44

(näin oikeasti kävikin), salvan alkuperää olisi voinut pohtia ja joku kosija olisi voinut löytää selkärankansa ja sanoa olevansa voiteen antaja.

Mut onhan tää toki dramaattisempaa näin että salassa tutkitaan ja käsitellään.

/45

Ja kuten aikaisemmankin mestauksen yhteydessä, tässäkin olisi pitänyt lähettää tuomio vahvistettavaksi hoviin, joka monesti lievensi rangaistusta.

Mutta se kestää niin kauan!

/46

Jaa että kastamatonta lasta viedään talon ulkopuolelle? Hirvittävän vaarallista aikalaisten mielestä! Äidinmaito on toki hyvää ravintoa, mutta monesti lapsille annettiin myös eläinten maitoa tai velliä, jos äidinmaitoa ei tullut tai ollut saatavilla.

/47

Voi kenkäkräämi! Purnukan salaisuus selviää kengänkiillottajan (!) luona, joka jostain syystä pitää tahnaa aina samanlaisissa purkeissa eikä herrasväki ole kuitenkaan elokuvan aikana missään sellaisia nähnyt. Olisitte nyt vaan käyneet sitä oikeutta.

/48

Kivasti tuodaan esille myös aikalaistulkinta noituudesta väärinkäsityksinä, harhoina ja unikuvina. Taaskin naisilla on hallussaan totuus ja miehet sekoilee.

Linkkaan tähän myöhemmin lisää aiheesta, sillä se ei (ehkä) liity tähän katseluun sen enempää.

/49

Psilanderia painaa antamansa väärä tuomio!

Olisitte käyneet sitä oikeutta ja istuneet käräjiä niinkuin laki & perinnäistapa sanoo! Ja tutkineet huolella & tuominneet harkiten kuten tuomarinohjeissa sanotaan.

/50

Tämmöiset vihkivesivarkaudet ja salaa kastamiset vasta noituussyytteiden alaisia ovatkin! Periaatteessa hätäkaste kätilön tai synnytyksessä avustaneiden naisten toimesta oli ok, mutta sekin tehtiin julkisesti ja muiden kanssa.

/51

Ei saakeli mikä naisten bondaushetki. Plääääh.

/52

Käräjäyleisökin sanoo jotain! Mutta tämä on ehkä tän elokuvan/sarjan oudoin juttu, ettei oikeusprosessia näytetä tai käsitellä. Se on kuitenkin se syy, miksi näistäkään tapauksista mitään tiedetään.

1600-luvun oikeus oli julkista ja yhteisöllistä.

/53

Ketään ei "viety kuulusteluihin" vaan kaikki sanottiin tuomarin, kirjurin, lautamiehistön (12 paikallista isäntää) ja käräjille kokoontuneen väen edessä. Yhteinen käräjärahvas osallistui oikeudenkäyttöön ja kaikki saivat todistaa. Tässä käräjäväki on vain kuulemassa tuomion.

/54

Mielenkiintoinen tämä Psilanderin "Aikakirjat kertovat tästä jälkipolville. Aikakirjat eivät valehtele."

Musta se on ok ja ihailtavaa ja tavallaan historiallisen fiktion tarkoitus täyttää niitä aukkoja mitä lähteissä on. Mut silloin soisi käytettävän niitä lähteitä!

/55

Tuomiokirjat on ihanan herkullinen ja kertova aineisto, joiden lukeminen käy monesti jo itsessään tarinasta, jossa tällainen tutkijakin odottaa miten kaikki päättyy. Tässä se tärkein asia eli oikeudenkäynti on vääristelty ja jätetty pois.

/56

Sitten tässä on vielä tällainen "me jäämme historiankirjoihin"-henkinen repla, joka antaa vielä ymmärtää, että näin se meni. No ei mennyt.

/57

Tähän kiteytyy nyt aika hyvin koko filmi. Tarinan pahikset ovat selvästi tarkoitushakuinen tuomari sekä limainen pappi.

Pahuus piiloutuu vallankäyttäjiin? (Sinänsä oon samaa mieltä, suuri valta tuo suuren vastuun jne.)

/58

Mutta tämä on kyllä nyt sekä draamallisesti että muutenkin outo käänne, että päähenkilö ottaa niskoilleen aivan kaiken (paitsi sen aviorikoksen, josta historiallisesti tuomittiin huomattavasti enemmän kuin noituudesta).

/59

Tai ehkä on tavoiteltu sellaista hyvin 1600-lukulaista ajatusta, että Anna ymmärtää tehneensä syntiä paholaisen ajamana? Tai että pahojen tekojensa takia hänen on kuoltava, jottei yhteisöä rangaistaisi? Tämähän oli tiukentuvan oikeudenkäytön ja kyttäysmentaliteetin takana.

/60

Toisaalta jos tarkoituksena on tunnustaa synnintuskissaan kaikki, niin mihin se aviorikos jäi? Haluaako Anna suojella Eliaksen perhettä? Jos hän tuntisi 1600-lukulaista taakkaa, pitäisi koko lasti keventää. En ymmärrä.

/61

Itse odotin, että viettely ja hyvin huolellisesti tehty rakkaustaika olisi Annan oikeudenkäynnissä jossain roolissa. Sehän olisi ollut todella raskauttavaa. Elias olisi oikeudenkäynnissä voinut puolustautua tulleensa rakkaustaian uhriksi, kun vielä löysi sen juurenpalan.

/62

Rakelin kertomus kuulostaa pyhimystarinalta! Katolista hapatusta! (1600-l. puhdasoppisten mielestä ainakin)

/63

Elokuva on omistettu näille teloitetuille naisille:

/64

De var loppu de.

/65

Päällimmäisenä jää hämmennys oudosta lopusta. Kuoliko Anna omien vai miesten syntien tähden? Oliko hän julman noitavainokoneiston viaton uhri?

Lopussa mainittujen teloitettujen joukossa ei näy Gertrudia, joka oli tässä tarinassa kaikista eniten uhri: papin raiskaama,...

/66

..kihlatun hylkäämä ja tuomarin väärin tuomitsema.

Annalle ei heru sympatiaa: hän vietteli naimisissa olevan miehen, vaikka se oli syntiä ja laitonta (ja tästä varoitettiin), käytti rakkaustaikaa (hyi!), antoi lähimmäisestään väärän todistuksen (kääk).

/67

Yrttilääkintä nyt on tässä kontekstissa ihan ok, ei lääkäreilläkään muuta ollut. Itse odotin vielä kakkosjakson lopussa, josko näitä aikakauden oikeuskäsityksen ja jossain määrin yleisen moraalinkin rikkomuksia käytetään Annaa vastaan, mutta suureksi pettymyksekseni ei.

/68

Miksi oikeudenkäyntiä ei sitten käytetty draaman välineenä, vaikka niistä on paljon tutkimusta ja joistain virallinen pöytäkirja? Alkuperäislähteen lukeminen on toki todella vaikeaa, vaikka tiedostot avoimia ovatkin. Elokuvahan pohjautuu tietokirjaan, mitä siinä on tiedetty?

/69

Ai tää on tämä "Noitanaisen älä anna elää"! Tätä en kyllä ole lukenut.

(Tuon lainauksen odotin kyllä sarjassa näkeväni, onhan se Raamatusta. Miksei muuten "Tulen morsianta" mitenkään selitetty? Onko se eufemismi noitaroviolle?)

adlibris.com/fi/kirja/tulen…

/70

Kaivoinpa nyt kiusallani Antero Heikkisen väitöskirjan vuodelta 1969, jossa Ahvenanmaan vainoja on käsitelty. Tietoa näyttäisi olevan: kerjäläiseukko Karinin prosessia selitetään sivulta 219 eteenpäin, ja tietyt yhteneväisyydet elokuvassa nähtyyn ovat selvät.

/71

Teos löytyy täältä! Noitatutkimus on toki mennyt paljon eteenpäin 60 vuodessa, mutta kyllä tätäkin paljon käytetään.

urn.fi/urn:nbn:fi:sks…

/72

Sivulla 225 taas annetaan hyvin toisenlainen kuva keissistä, joka on ehkä inspiroinut Gertrudin tarinan: Karin syyttää vankeusaikanaan Jomalan kirkkoherraa huoruudesta. Asiasta oli huhuttu aiemmin, mutta todisteita ei ollut. Myöhemmin oikeus totesi kirkkoherran lahjoneen...

/73

...naisen hiljaiseksi, ja kirkkoherra erotettiin sittemmin virastaan. Häntä vastaan oli myös muita syytöksiä, joten tässä on nyt sellainen historiallinen pahispappi, @oula_silver !

Tosimaailmassa paha sai palkkansa (?), elokuvassa ei.

/74

Täällä on myös näitä kidutusjuttuja sivulla 226! Peukaloruuveilla ensin uhkailtiin, mutta kyllä niitä sitten käytettiinkin, vaikkei hovioikeus ollut myöntänyt lupaa.

Kaikkia ei kidutettu, eikä se ollut mikään automaattinen toimenpide.

/75

Heikkinen myös kertoo oikeudenkäynneistä tavalla, mitä myöhemmätkin tutkijat ovat korostaneet: todisteita ja todistajia piti olla, tunnustus tai ilmianto ei riitä, yleensä oikeusistuntoa edeltää aiempia epäilyjä, yms.

/76

Tämä teos on kyllä varmasti ollut tietokirjailija Leena Virtasen ja ohjaaja Saara Cantellin lähdeluettelossa. Kenkärasvakin täällä mainitaan, tosin vähemmän dramaattisin lopputuloksin: noitasalvan paljastuminen tavalliseksi tahnaksi vie pohjan kaikilta tunnustuksilta (s 230)

/77

Tutkimuskirjallisuus sikseen: Mitä Tulen morsian haluaa kertoa, millaisen kuvan historiasta se antaa?

Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että se on kiukuttelevan teinitytön tarina, jossa hänestä lopuksi maalataan (hyvin suoraan!) pyhimys. Historiallisia anekdootteja on...

/78

..jopa pyövelin päiväpalkka mainitaan, mutta elokuva ei tavoita sitä, mistä 1600-luvun noitavainoista oli lopulta kyse: paholaisen ja noituuden pelosta. Oppinut noitadoktriini on asia erikseen, mutta kyllä onnen varastamista, tauteja ja pahaa silmää kansakin pelkäsi.

/79

Mutta ehkä avain löytyy tuolta aiemmin twiittaamasta repliikistä: paholaista on vaikea tunnistaa. Loppukohtauksessa päähenkilön antama uhri saa käräjäväenkin tunnustamaan, että pappi on raiskaaja ja noituussyytökset tekaistuja.

/80

Kaikki tiivistyy kahteen mieheen: kirkon ja oikeuden palvelijoihin.

Sukupuolinäkökulma on myös se, mitä ohjaaja Saara Cantell on haastatteluissaan tuonut esiin (ja mitä olen jo ennen tämän näkemistä kritisoinut).

/81

"Asetelma lähtee historiallisesta faktasta, minkälainen maailma oli ja mitkä olivat ne rajat miehellä ja naisella."

"Seksuaalinen herääminen on valtava voima, jota monissa yhteiskunnissa on ollut vaikea hyväksyä ja käsitellä varsinkin naisten kohdalla."

film-o-holic.com/haastattelut/s…

Olihan 1600-luku naisille monella tavalla kamalaa aikaa (joidenkin mielestä jopa kamalampaa kuin keskiaika, muttei mennä nyt siihen).

Mutta noitavainojen yhdistäminen naisten seksuaalisuuteen ja naisten ja miesten käyttäytymisen rajoihin? Ei ihan.

/82

Haastattelussa tuodaan ilmi, että muualla Suomessa noituudesta tuomittiin myös miehiä, mikä on totta, ja sekin on totta, että nämä noitasapatti- ja Kyöpelinvuori-tarinat yhdistettiin naisiin. Mutta muunlainen noituus ja taikuus ei ollut vain naisten juttu.

/83

Suomalaisissa 1600-luvun oikeuslähteissä on niitäkin tapauksia, missä noitasyytökset kytkeytyvät vielä vahvemmin valtataisteluihin, jopa kostoon, sekä sukupuoleen ja sen tuomaan valtaan. Huoruussyytöksiäkin näihin liittyy. (ks. esim. Toivo 2008).

/84

Jos näin jyrkästi kärjistän, niin Tulen morsiamessa noitavainot ovat miesten keino alistaa naisia. Tällaista tulkintaa on joskus myös tutkimuksessa esitetty, mutta miesnoitien "löytyminen" on pakottanut etsimään muita selityksiä.

/85

Noitavainojen kautta voisi pohtia sukupuoliroolien sijaan maailmankuvaa ja totuutta, mutta se draama tuskin kovin montaa kiinnostaisi.

/86

Yhteenvetona voisin todeta seuraavaa:

Ihan kiva! Ei niin huono, mitä pelkäsin.

Valtava määrä potentiaalia kuitenkin hukattu: elokuvassa näytettyjen noitaepäilyksien käsittely käräjillä olisi tuonut draamaa ja melkein valmiiksi kirjoitettua dialogia.

/87

Käräjien ja noitavainojen toiminnasta annetaan kuitenkin harhaanjohtava kuva. Aiheeseen perehtymättömälle tämä vahvistaa käsitystä mielivaltaisuudesta ja syytösten hataruudesta, ns. kuka tahansa saattoi syyttää toista noidaksi ja kiduttamalla saatiin tunnustus.

/88

Helppoa ja kätevää! Vaan ei.

Käräjäpöytäkirjasta näkee, kuinka erityisesti vakavat syytökset, joita noituus oli, käsiteltiin huolella. Todistajia oli paljon. Syytetty saattoi vannoa itsensä syyttömäksi jos löysi asialleen myötävannojia. Käsittely saattoi kestää pitkään.

/89

Ja ehkä tärkeimpänä (ja tutkinnasta johtuvana): kaikki syytökset eivät johtaneet tuomioon. Hämmästyin itse tuomiokirjojen parissa sitä, kuinka moni asia jäi todisteiden puutteessa tuomitsematta. Näin myös noituudessa.

Joistain taikuustapauksista saattoi selvitä sakoilla.

/90

Ja kuten aiemmin todettu: kuolemantuomio saattoi hovissa lieventyä. Ei näiden ahvenanmaalaisten naisten osalta, mutta noin yleensä.

/91

Jään edelleen kaipaamaan sitä 1600-luvun oikeussalidraamaa, jossa väännetään muistikuvista ja unista, yhteinen käräjärahvas todistaa, odotetaan avaintodistajia saapuvaksi ja oikeus pohtii, olivatko lausutut sanat siunaus vai kirous.

/92

(ja jos joku elokuvantekijä tätä lukee ja kaipaa asiantuntijaa projektiinsa niin mikäpä jottei)

Loppu slut.

/93

Kirjallisuutta:
-Eilola, Jari 2003. Rajapinnoilla.
-Heikkinen, Antero 1969. Paholaisen liittolaiset (urn.fi/urn:nbn:fi:sks…)
-Nenonen, Marko 1992. Noituus, taikuus ja noitavainot Ala-Satakunnan, Pohjois-Pohjanmaan ja Viipurin Karjalan maaseudulla 1620–1700.

-Toivo, Raisa 2008. Witchcraft and Gender in Early Modern Finland.
-Toivo, Raisa 2016. Faith and Magic in Early Modern Finland.

-Roper, Lyndal 1994. Oedipus and the Devil.

Ja nostetaan vielä omaa häntää! Kollegojen kanssa kirjoitettiin tällainen arvio Mirkka Lappalaisen Pohjoisen noidista, joka alaotsikkonsa mukaan käsittelee oikeutta ja totuutta. Olimme vähän eri mieltä 1600-luvun ihmisten maailmankuvasta: alusta.uta.fi/2018/12/21/mon…

Kollegojen kanssa kirjoittamassani arviossa Mirkka Lappalaisen Pohjoisen noidista sivutaan myös tätä uni- ja harha-asiaa. 1600-luvun maailmankuva poikkesi omastamme, ja siinä kuvassa oli tilaa myös yliluonnolliselle. Ei kuitenkaan millä tahansa tavalla.

alusta.uta.fi/2018/12/21/mon…