Tämä tulee tapahtumaan yllättävän nopeasti, kun sähköautoilun hinta putoaa koko ajan.
Perimmäinen syy on se, että sähköauto on merkittävästi polttomoottoriautoa yksinkertaisempi. Yksinkertaisempi tarkoittaa halvempaa.
Esimerkiksi Teslan Model 3:n kokoonpano maksaa jo nyt arviolta 9000 dollaria vähemmän kuin vastaavan polttomoottoriauton. (Tuo on valmistusvaiheessa paljon rahaa.) Osat ovat edullisempia. Ja pitkäikäisempiä.
Ja sähköautojen rakentamista ollaan vasta opettelemassa.
Insinöörihommissa tunnetaan hyvin sarjatuotannon merkitys. Mitä enemmän jotain tehdään, sitä halvemmalla se opitaan tekemään.
Kuten artikkelissa haastateltu professori toteaa, polttomoottoriautoja on sarjatuotettu yli 100 v. Niistä on tosi vaikea saada enää paljon halvempia.
Sähköautojen sarjavalmistus on sen sijaan vasta alussa. Nyt sähköautojen arvioitu "oppimiskäyrä" on 23 +/- 2 %. Tämä meinaa, että kun valmistettu määrä kaksinkertaistuu, hinta tippuu n. viidenneksen.
Ja sähköautojen hinta on jo nyt lähellä polttomoottoriautojen hintaa.
Hyvin nopeasti, melko varmasti tällä vuosikymmenellä, sähköautot ovat yksinkertaisesti selvästi halvempia.
Ainoa tapa millä polttomoottoriautot voisivat kilpailla olisi tinkimällä varustelutasosta.
Mutta sähköautotkin voivat tehdä saman. Checkmate.
Suomessa sähköautot tulevat todennäköisesti yleistymään rysähdyksellä. Tätä rysähdystä vauhdittaa vuosikymmenen sisään se, että syrjäisempien seutujen huoltoasemat lopettavat bensanmyynnin. Koska asiakkaita on koko ajan vähemmän eikä bisnes ole nytkään kovin kannattavaa.
Tämä taas saa yhä useamman hankkimaan sähköauton, mikä taas vähentää bensan kysyntää, mikä taas tappaa yhden huoltoaseman, mikä taas saa jonkun ostamaan sähköauton.
Kun tämä lumipallo lähtee liikkeelle, se voi vieriä nopeasti.
Tulemme kuulemaan lähiaikoina ulinaa siitä, miten bensa-autoilua pitäisi tukea "koska pitkät etäisyydet" jne. (Tosiasiassa nyt jo sähköauto riittäisi käytännössä kaikkeen ajamiseen pl. osa ammattiajosta, ja toimintasäde kasvaa nopeasti.)
Tähän ei kannata sortua.
Mitä sen sijaan kannattaa tehdä on saada valtio myöntämään vähintään lainatakaus kohtuullisen koron omavaraisuuslainalle, mitä voi käyttää esim. sähköauton ostamiseen riittävän pitkällä maksuajalla, jotta kuukausikustannus alittaa bensakoneen pidon kustannukset.
Sähköautoilu tulisi kyllä muutenkin - etenkin liisauksen yleistymisen myötä. Kun liisaat, maksat kuukausihintaa etkä tuijota auton hintalappua. Tässä leikissä sähköautolla on hyvin nopeasti suuri etu.
Mutta siirtymästä saataisiin reilumpi ja nopeampi, jos sitä autettaisiin.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
A few words about the #Finnish presidential elections in English.
We had two great candidates as finalists, and as I said before the vote, no matter who wins, we Finns win.
As predicted by the polls, the winner was Alexander Stubb, a centre-right liberal (left). 1/
Ultimately, Stubb won by 51.6% to Green's Pekka Haavisto's 48.4% - a MUCH closer call than many, me included, had believed possible!
As many have noted, the campaign was extremely civil and respectful. Especially after the far right candidate didn't get to the second round. 2/
Stubb and Haavisto clearly respect each other very much (and why shouldn't they!).
They even agreed in advance that the winner would FIRST visit the loser's election HQ to pay his respects to the good opponent, and only then celebrate his victory. That's what Stubb did. 3/
Syy tähän autojen painon kasvu. Siihen on osin hyviä syitä, mutta se on osin myös "herttakuningattaren kisaa" (Red Queen's Race). Siinä kannustimet ohjaavat yksittäisiä toimijoita valintoihin, joiden yhteisvaikutusta he tuskin haluaisivat.
Liikenteen sähköistäminen olisi PALJON helpompi rasti, jos ajoneuvot olisivat kevyempiä. Jos kaikki ajoneuvot olisivat keveämpiä, liikenne olisi myös turvallisempaa.
Mutta kun autojen painon kasvua ei ole saatu rajoitettua, kevyemmällä autolla ajavat ovat suuremmassa vaarassa.
Herttakuningattaren kisat ja muu aikaa, rahaa ja resursseja haaskaava kilpavarustelu ovat esimerkkejä kollektiivisista ongelmista. Sellaisia EI OLE MAHDOLLISTA ratkaista yksilön omilla valinnoilla tai lisäämällä kilpailua.
Ne voidaan ratkaista VAIN sopimalla rajoituksista.
Juuri näin. Merkittävin asia, mitä opin lukiessani USAn 2. maailmansodan sotamobilisaatiosta, oli tämä: valtio-omisteiset tehtaat säästivät veronmaksajalle VÄHINTÄÄN tuplasti sen, mitä koko atomipommiohjelma maksoi.
Koska valtio sai omistamistaan tehtaista tarkkaa ja ajantasaista tietoa siitä, mitä tuotanto OIKEASTI maksoi.
Ostajat sitten käyttivät tätä tietoa neuvotellessaan yksityisten yrittäjien kanssa.
Jos julkinen sektori ei tee mitään itse, se ei myöskään tiedä, mikä on käypä hinta.
Lisäksi muuten havaittiin, että valtion omistamat tuotantolaitokset olivat suunnilleen ihan yhtä tehokkaita kuin yksityisetkin. Joissain tapauksissa tehokkaampia: esim. laivasto olisi halunnut kansallistaa _kaikki_ sotalaivoja rakentaneet telakat.
Tämä. Kansantalouden tuottavuuden jyvittäminen edes yksittäisille sektoreille, saati firmoille tai työntekijöille, ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin yksinkertaistuksilla kuten ”yksityinen tuottaa, julkinen kuluttaa” uunotetut luulevat.
Taustalla näissä uunotuksissa on tietysti se perinteinen: kun ihmiset saadaan uskomaan, että julkinen sektori on vain haitta ja verot katoavat mustaan aukkoon (mikä on muuten Suomessa vahva uskomus, kts alla), saadaan kannatusta varakkaiden veroalelle.
Pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan tärkeiden toimintojen kuristaminen haittaa kyllä myös rikkaimpien rikastumista, mutta se on aina kaukana, ainakin monen vuoden päässä, kun taas veronalennukset ym saa käteen heti.
Ja varakkaimmat pärjää aina, oli yhteiskunta miten huono tahansa.
#degrowth-keskustelijoissa on (lähinnä kyllä ulkomailla IMO) dogmaattinen siipi, kuten kaikissa oppisuunnissa. Ja on totta, että tekniikalla ja säännellyllä kapitalismilla on saatu ja saadaan parannuksia.
Jutussa tikun nokkaan nostettu prof Jason Hickelin & kumpp. tutkimus toteaa, että nykyisen tiedon varassa Maapallon kestävissä rajoissa pysyttely vaatisi aika radikaaleja muutoksia kulutukseen.
Pitäisi vakavasti miettiä, mikä on tarpeellista. 2/
Kyse on pohjimmiltaan tehokkuudesta: miten rajallisista resursseista saataisiin mahdollisimman paljon hyvinvointia.
Hickel & co nostavat siksi esimerkeiksi myös aloja, jotka lisäävät kyllä hyvinvointia, mutta globaalisti katsoen tehottomasti, kapeasti ja epätasa-arvoisesti. 3/