Thread by @JariTaponen

Laitan lauantaiaamun kunniaksi pohdintaa ”rikollisesta oireilusta”

Tällä viikolla minua on kritisoitu siitä, että käytän syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tekemistä väkivaltarikoksista sanontaa rikollinen oireilu.

Perustelen sanavalintojani tässä ketjussa (1/6):

Perinteinen rangaistusjärjestelmän vaikuttavuusajattelu lähtee oletuksesta, että ihminen toimii rationaalisesti tehdessään rikoksen. Ihminen ikäänkuin laskelmoi rikoksesta saatavan hyödyn, kiinnijäämisriskin ja odotettavissa olevan rangaistuksen välillä.

(2/6)

Nuorten kohdalla lainsäätäjä on lähtenyt ajatuksesta, että nuori ei kykene ajattelemaan syy-seuraussuhteita aikuisen lailla. Siksi 15-17-vuotiaat ovat rikosoikeudellisesti alentuneesti syyntakeettomia ja alle 15-vuotiaat täysin syyntakeettomia.

(3/6)

Jotta nuorten rikoksia voidaan ehkäistä, on kiinnitettävä huomio rikosten syihin. Nuorten rikoksia selitetään esim. yhteiskunnan tai vanhempien kontrollista irtautumisen, vanhemmilta opitun käyttäytymismallin tai vaikkapa leimaantumisen avulla.

(4/6)

Kriminologiassa on havaittu yhteys sosiaalisen huono-osaisuuden ja rikosalttiuden välillä, jolloin syrjäytymistä pidetään eräänä syynä rikollisuuteen ja päinvastoin.

(5/6)

Nuori ei välttämättä edes kykene tekemään rikoksia rationaalisesti, jolloin huomio tulee kohdistaa esimerkiksi rikollista käyttäytymistä aiheuttavaan syrjäytymiseen.

Näin nuoren rikollinen käyttäytyminen voi olla syrjäytymisen ”oire”.

(6/6)

...ja korjaus käytettyihin termeihin: nuoret eivät ole syyntakeettomia vaan 15–17-vuotiaana rikoksen tehneelle noudatetaan sääntöä, jonka mukaan rangaistuksen määrä on enintään 3/4 siitä, mitä täysi-ikäiselle tekijälle tuomittaisiin ja alle 15v rikoksia ei käsitellä oikeudessa!

Mutta kuten sanottua nuorten ymmärrys syy-seurausuhteista kehittyy vasta parikymppisenä, pojilla vähän myöhemmin kuin tytöillä.