Kaiken nyt leviävän rokote- ja lääketiedekriittisyyden vuoksi ajattelin kertoa isomummini lapsuudesta. Minun isomummini syntyi 1910. Vuoden 1918 elokuussa Suomessa oli liikkeellä monia kulkutauteja. Isomummini perheessä oli tuolloin 6 lasta. 1/n
Yhdessä 10-vuotiaan isoveljensä kanssa mummini sairastui tulirokkoon. Tulirokko on nimestään huolimatta bakteeritauti, joka paranee hyvin antibiooteilla. Ensimmäinen antibiootti, penisilliini, tuli markkinoille kuitenkin vasta 1940-luvulla. Ennen tätä tulirokko oli tappava 2/n
tauti. Kotona tartunnan sai ensiksi 6-vuotias pikkuveli, johon iski lisäksi kurkkumätä. Nykyään lapset rokotetaan kurkkumätää vastaan, mutta ennen se oli yksi ihmiskunnan pahimmista tappajista. 10-vuotias isoveli sai lisäksi espanjantaudin. Se oli influenssaviruksen 3/n
aiheuttama, niin kuin myös covid. Tulirokko tarttui myös 4- ja 2-vuotiaisiin pikkuveljiin. Lääkärin ja sairaanhoitajan käynneistä huolimatta alle viikossa, yhtenä lauantaina, kuoli sekä 10- että 6-vuotias veli. 4/n
Tästä minun isomummoni on kirjoittanut: "Katsoimme ikkunasta, kun kaksi valkoista arkkua olivat pihalla rinnakkain ja äiti siinä seisoi vierellä ja itki. Leevi lähti ikkunasta pois ja sanoi; 'Minä se kyllä palanen.""5/n
Leevi oli 4-vuotias, eikä parantunut. Hän sai jälkitaudin, jonka hoitamiseksi tilattiin lääkettä Helsingistä asti, mutta se ei ehtinyt saapua ajoissa. 2-vuotias pikkuveli kuitenkin ehti ja selvisi, vaikka ei voinut puhua eikä kävellä pitkään aikaan. 6/n
Tiedän tämän kaiken, koska isomummini kirjoitti käsin muistelmansa viimeisinä elinvuosinaan. Tällaista elämä oikeasti oli ennen rokotteita ja antibiootteja. Mitään näistä kuolemista ei tapahtuisi nykypäivänä, eikä se ole rokottamattomuuden tai meditaation ansiota. 7/7 #rokote
Isomummini elämä oli raskas. Hän jäi leskeksi 32-vuotiaana, kun hänen miehensä kuoli tuberkuloosiin. Sekin tauti, jota vastaan on sittemmin keksitty rokote 😔
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
