Olen yrittänyt pysyä helevetin kaukana tästä viime päivinä käydystä toimeentulo- ja #ruokajono’keskustelusta. Mutta ihan pari sanaa täältä yösyötön jälkeisestä unettomasta hetkestä. Pitkä ketju, koettakaa kestää. #politiikka 1/
No, ensinnäkään en usko, että kukaan menee huvikseen jonottamaan nyt vaikkapa Hesarille koko kansan nähden saadakseen kassillisen ruokaa. 2/
Joo, aina on varmasti niitä, jotka käyttävät ”järjestelmää” hyväksi. Varmasti myös niitä, jotka ryyppäävät rahansa ja sitten hakevat safkat avun tarjoajilta. En epäile ollenkaan. 3/
Mutta että olisi jotenkin panos-tuotos-suhteet kohdillaan ruokajonoissa ja siksi jonotellaan? Hardly. 4/
Mutta enemmän kuin tämä, jotenkin tökkii se jeesustelu siitä, miten perustoimeentulolla kyllä pärjää, jos jaksaa ja viitsii suunnitella rahankäyttöä. Näin siis varmuudella on. Mulla on henkilökohtaista kokemusta, ja se on tietenkin paras todiste tälle. #sarkasmi 5/
Hitto - ehdottomasti sain tyydytystä opiskeluaikoina siitä, että budjetissa pysyttiin. Kerran viikossa suunnittelin ruuat ja kävin kaupassa. Köyhäilin just niinku Martat ja monesti hyvää tarkoittavat ”leivo itse leipää ja tee sosekeittoja kausijuureksista” -neuvojat opettavat. 6/
Mutta olennaista oli tämä: Mä en ole koskaan, ikinä, milloinkaan hetkeäkään epäillyt tuolloin, etteikö se olisi väliaikaista ja etteikö jonain päivänä eurojen venyttäminen olisi lämmin Tali-Ihantala -tyyppinen ”kaikesta selvittiin!” -muisto. 7/
Se, joka elää perustoimeentulon varassa pitkään, ei välttämättä koe näin. 8/
Niiltä, jotka eivät ole kokeneet tai nähneet läheltä sitä, kun ulosoton takia työn tekeminen on turhaa tai sitä, kun tietä parempaan ei tunnu olevan, tuntuu toisinaan puuttuvan empatia sitä kohtaan, mitä pitkäkestoinen stressi selviämisestä aivoille ja toimintakyvylle tekee. 9/
En halua enkä aio mennä yksityiskohtiin, mutta olen elänyt erittäin lähellä tällaista pitkään. Siihen sekoittuu häpeää, voimattomuutta, toivottomuutta. Ei uteliasta ”mites tästä selvittäisiin” -henkeä, jossa arjen MacGyverina soseutetaan hullun lailla kekseliäästi kaikkea. 10/
No mitä sitten pitäisi tehdä? Yhtä keinoa ei varmasti ole, eikä tätä ratkota vain paikallisella tai kansallisella tasolla. Pitäisi pystyä parempaan monessa kohdassa. Eikä siitä ilman julkisia palveluita selvitä, mielestäni. 11/
Henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuuden ja yhteiskunnallisten vaikutusten selvittäminen, räätälöidymmät TE-palvelut, terapiatakuu, parempi tuki opintojen nivelvaiheissa, etsivä nuorisotyö, työpajatoiminta, ... 12/
...uudelleenkouluttautumismahdollisuudet, joustavammat työmarkkinat, yritysten toimintaympäristön tukeminen niin että työpaikkoja syntyy...nämä nyt tulevat nopeasti mieleen. 13/
Ja kyllä, tarvitaan myös ihmisten omaa vastuunkantoa lähipiiristä, omasta työkyvystä, omasta osaamisesta, omasta terveydestä. Ja kannustavuudesta huolen pitämistä, kun tukimuotoja viilataan. 14/
Mutta ylimielisyys ja omasta etuoikeutetusta asemasta jeesustelua...no. Niitä ei nyt tässä varmaan tarvita. Tai ainakaan ne eivät auta ketään tai ratkaise tätä ongelmaa. Sellaista! Nyt takaisin nukkumaan. 15/15
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
