1. Pitää erottaa toisistaan asiakysymyksiin perustuva ideologinen polarisaatio ja tunneperäinen affektiivinen polarisaatio. Ideologinen polarisaatio jakautuu vielä vasemmisto-oikeisto-ulottuvuuteen ja identiteettipoliittiseen "kulttuurisotaulottuvuuteen" (konservatiivi-liberaali)
2. Ideologinen polarisaatio ei viime vuosikymmenen aikana ole lisääntynyt Suomessa kun katsotaan 1) ehdokkaiden kantoja (@PaoloFornaro87) ja 2) äänestäjien kantoja (@veikko_isotalo, @PeterJSoderlund ja @asa_vonschoultz). Suomi on tältä osin poikkeus eurooppalaisessa vertailussa.
3. Affektiivinen polarisaatio, jota voidaan mitata kysymällä "tykkääkö" kustakin puolueesta ja luottaako siihen, näyttäisi kasvaneen Suomessa viime vuosikymmenen aikana (esim. @ArtoKekkonen).
4. Affektiivisen polarisaation lisääntymiseen voi vaikuttaa sekä sosiaalisen että perinteisen media käytännöt, jotka kannustavat lähestymään politiikkaa tunnekylki edellä (@knuutila ja @jahapaula). Esimerkki Facebookin tunnereaktiopainikkeet 2017 lähtien.
5. Polarisaatio on välttämätöntä politiikalle, jotta puolueiden väliset jakolinjat piirtyvät esiin ja äänestäjälle on tarjolla vaihtoehtoja. Liiallinen keskihakuisuus haitallista ja johtaa edustuskuiluihin.
6. Suomessa oli pitkään tilanne, jossa EU- ja maahanmuuttokriittisille äänestäjille ei ollut varteenotettavaa puoluetta tarjolla. Tämä synnytti kysynnän @persut, joka terävöittänyt jakolinjoja, kuten @ir_rkp eilen totesi @YleAstudio@sirkkanen
7. "Kasvavaan vastakkainasetteluun" ja "polarisaation kärjistymiseen" viitataan erittelemättä, mitä niillä tarkoitetaan. Polarisaatiosta on tulossa tyhjä merkitsijä, jonka hillitsemisen tarpeeseen vetoamalla voidaan edistää monenlaisia päämääriä.
8. Politiikka on täynnä kysymyksiä, joista ei päästä yksimielisyyteen tai konsensukseen. Keskustelu auttaa kuitenkin ymmärtämään sekä omien että toisten esittämien argumenttien logiikkaa.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh