Tiberius (vallassa 14–37) inhosi hallintoasioita ja eristäytyi huvilalleen murjottamaan ja pervoilemaan; jätti paljon korkeita virkoja täyttämättä eikä tehnyt mitään, kun viholliset hyökkäsivät Rooman klienttejä vastaan. Antoi kätyriensä vapaasti terrorisoida senaattoreita.
Caligula (37–41) on koko läntisen historian hauskimpia hallitsijoita. Nautti täysin rinnoin itsevaltiudesta ja esiintyi jumalten vertaisena. Caligulan suosikkivitsejä oli muistuttaa pidoissa kaikkia siitä, että hänellä on valta katkaista jokaisen läsnäolijan kaula milloin vain.
Caligula rakasti seremonioita. Hän kerskui valloittaneensa Germanian edes käymättä siellä esitellen sotavankeina gallialaisia siviilejä. Komensi sotilaat puukottamaan meren aaltoja ja järjesti sitten triumfin täten voitettuaan merenjumala Neptunuksen sodassa.
Caligula tunnettiin insestin kannattajana. Elävänä jumalana hänellä oli mielestään siihen oikeus. Hän halusi naida sisarensa Julian siittääkseen maan päälle puhtaan jumalan.
Caligula suunnitteli nimittävänsä suosikkihevosensa (Incitatus, "Nopsa") konsuliksi tai senaattoriksi ja hemmotteli tätä kaikin tavoin.
Caligula määräsi kuuluisien hallitsijoiden ja jumalten patsaiden kasvot muutettaviksi omien kasvojensa näköisiksi. Hän kuoli ennen kuin tätä ehdittiin laajasti toteuttaa. Tradition mukaan Olympian Zeuksen jättiläispatsas alkoi nauraa, kun tieto Caligulan kuolemasta saapui.
Claudiuksella (41–54) oli Senecan muk. heiveröiset kädet ja tyhmä ääni. Tämä kerrotaan satiirissa "Apocolocyntosis divi Claudii" ("Jumalaisen Claudiuksen kurpitsoituminen t. kurpitsaksituleminen"). Emme arvanneet, että laimeat Cheeto-in-Chief-vitsit olisivat ihan *näin* vanhoja.
"There's a DANG PUMPKIN on PALATINE HILL!!!"
Nero (54–68) muuten *EI POLTTANUT* Roomaa v. 64, EIKÄ edes suhtautunut asiaan kevyesti (vaikka rakensikin paloalueelle sitten kirjaimellisesti kultaisen talon, Domus Aurean, ja jättipatsaan itselleen).Trump on siis marginaalisesti huonompi kuin varsinainen OG antikristus.
Nero fanitti hevosvaunuja. Hän osallistui Olympian kisoihin (67) ja "voitti" vaunukilpa-ajot, vaikka pari kertaa putosikin kyydistä.
Vakaa Nero rakasti esiintymistä ja piti itseään historian suurimpana taiteilijana elämänsä loppuun asti. Hän rakasti suunnattoman pitkästyttäviä laulu- ja tanssiesityksiä.
Vespasianus nukahti kerran Neron erityisen typerryttävän ja pitkästyttävän performanssin aikana ja joutui epäsuosioon.
Vielä pitkään keisari Neron kuoltua tavattiin takapajuisemmissa provinsseissa Nero Redvivius -legendaa, jonka mukaan Nero olisi yhä elossa ja nousemassa ihan tässä kohta takaisin valtaan. Historia tuntee useamman Pseudo-Neron.
Keisari Vitellius (69) (lepidus) käytti tuhlasi lyhyen valtakautensa ennennäkemättöiin syöminkeihin. Hänellä oli tapana järjestää neljät pidot päivässä.
Keisari Commodus (176–192) esiintyi Herkuleena ja osallistui lavastettuihin gladiaattoritaisteluihin areenalla.
Keisari Commodus rakasti myös mahdollisimman eksoottisten eläinten tappamista areenalla, tietysti turvallisen välimatkan päästä. Hän mm. katkoi kymmenien strutsien kaulat ja esiintyi sitten jumalten veroisena sankarina.
Keisari Commodus nimesi Rooman kaupungin uudelleen itsensä kunniaksi. Uusi nimi Colonia Commodiana (Commoduksenkaupunki) jäi lyhytikäiseksi.
Didius Julianus (vallassa 193), säälittävimpiä keisaripyrkyreitä. Nöyryytti itseään räikeästi tinkimiskisoissa yrittäessään lahjoa armeijaa ja senaattoreita esittäen sormimerkein, kuinka paljon maksaisi äänistä. Löi leikkirahaa, jossa julistautui "maailman valtiaaksi". Unohdettu.
Keisari Decius (249–251) uhosi karkottavansa gootit valtakunnan alueelta. Hän hukkui suohon taistelussa gootteja vastaan.
Keisari Trebonianus Gallus (251–253) kuuluu Rooman historian surkeimpiin ja kyvyttömimpiin. Kun Roomaan iski tuhoisa rutto ja gootit hyökkäsivät liittolaisia ja rajamaita vastaan, keskittyi keisari erilaisten vähemmistöryhmien, erityisesti kristittyjen, vainoamiseen.
Keisari Valerianus (253–260) päätyi Rooman perivihollisen, sassanidien suurkuningas Šapurin, jakkaraksi, jota tämä käytti noustessaan ratsunsa selkään. Sittemmin Šapur sulki Valerianuksen suun sulalla kullalla ja antoi täyttää hänet sisustuselementiksi.
Viimeisenä katsauksessamme: keisari Honorius (vallassa 393–423) ei piitannut valtiosta, vaan keskittyi lemmikkilintuihinsa. Kun hänelle kerrottiin, että Alarik barbaareineen oli tuhonnut Rooman, piti hän tätä harmillisena, sillä luuli että puhe oli hänen Roma-nimisestä kukostaan.
Jahas, ketjuun ilmaantui innokas kommentaattori. The right is starting to get better at comedy jne.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh