Yritän kuvata ’lyhyesti’ kriittisesti sairaan potilaan hoitoa, tarkkailua ja toimenpiteitä teho-osastolla
Ihmisen elossa olon kannalta on hyvä, että ilmalla on reitti keuhkoihin ja takaisin. Hengitystie voi olla spontaani tai sitä voidaan keinotekoisesti pitää avoinna joko 1/x
hengitysputken tai henkitorviavanteen kanssa. Vain kunnolla tajuissaan oleva potilas pystyy ylläpitämään omaa hengitystietään, mikäli tajunnantaso on alentunut, täytyy hengitystie varmistaa keinotekoisesti. Mikäli tarve keinotekoiselle 2/x
hengitystielle jatkuu pidemmän aikaa (useita päiviä tai viikkoja tai kauemmin) tehdään yleensä henkitorviavanne, jossa kurkunpäähän ihon läpi asetetaan lyhyempi kanyyli. Hoitohenkilökunta hoitaa ja tarkkailee hengitystietä, 3/x
huolehtii suun hygieniasta, varmistaa putken paikallaan pysymisen, imee limaa pois putkesta ja ehkäisee painehaavaumien syntymistä. Lisäksi, koska potilaita pyritään hoitamaan mahdollisimman ‘pinnassa’, pitää varmistaa ettei potilas vahingossa vaaranna omaa ilmatietään 4/x
ilmatietään poistamalla putken.
Edelleen hengissä pysymistä parantaa, kun kudokset saavat happea. Sitä tarvitaan suunnilleen sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Lisäksi kudosten pitää päästä eroon hiilidioksidista. Jotta kaasut vaihtuisivat, tarvitaan ilman liikkumista 5/x
edes-takaisin keuhkojen ja ulkoilman välillä eli hengitystyötä. Potilaan alentunut tajunta, joko vamman tai lääkityksen takia, aiheuttaa hengitystaajuuden alentumista. Tällöin hengityksestä huolehditaan joko manuaalisesti hengityspalkeella tai automaattisesti hengityskoneella.6/x
Erilaiset sairauden ja vammat voivat myös fyysisesti haitata hengitystyötä tai estää kaasujen vaihdon. Ilma-, paineilmarinta tai neste keuhkopussissa voivat estää keuhkon laajenemisen, jolloin asetetaan laskuputki kylkiluiden välistä, jotta ylimääräinen tavara pääsee pois. 7/x
Keuhkoissa itsessään voi olla nestettä (limaa, oksennusta tai nokea) joka haittaa kaasujen kulkeutumista verenkiertoon, tätä voidaan poistaa tähystämällä ja huuhtomalla. Hoitajat tarkkailevat ja tarvittaessa säätävät laitteita sekä avustavat toimenpiteissä. Vaikeissa 8/x
happeutumishäiriöissä voidaan potilasta makuuttaa vatsallaan tuntien ajan, joka yleensä helpottaa kaasujenvaihtoa, mutta on toimenpiteenä erittäin työllistävä.
Happeutuneen veren pitää kulkeutua kudoksiin ja sieltä kuljettaa hiilidioksidia pois. Verenkierto ja sen 9/x
kuljetuskyky voi kärsiä monesta eri syystä. Sydän ei jaksa tai pysty pumpata riittävästi, kiertävää nestettä on liian vähän, paine ei riitä kuljettamaan nestettä tai veressä on jotain ainetta, joka estää hapen kuljetuksen (esim häkä). 10/x
Sydämen teho voi olla alentunut sairauden tai vamman takia, neste on voinut haihtua tai vuotaa pois suonista ja putkisto voi olla laajentunut eri syistä. Sairaanhoitaja tarkkailee potilaan verenkierron tilaa omien havaintojensa ja teknisten laitteiden avulla. 11/x
Havaintojen perusteella voidaan aloittaa erilaisia lääkityksiä tai tehdä toimenpiteitä ongelmien ratkaisemiseksi.
Potilaan tajunta eli hereillä olon taso vaikuttaa moneen asiaan (mm. em. hengitystie ja -työ). Tajunnan tasoa tarkkaillaan Glascow Coma Scalen avulla, jossa 12/x
arvioidaan potilaan silmien avaamista, puhetta ja liikkumista. Maksipisteet orientoituneelle potilaalle on 15 ja umpitajuton (tai kuollutkin) saa kolme pistettä. Lisäksi tarkkaillaan potilaiden mustuaisia ja neurologiaa eli hermoston toimintaa. 13/x
Ihmisen keho toimii yleensä parhaiten lähellä normilämpötilaa. Infektioissa ruumiinlämpö pyrkii nousemaan ja elimistön toiminta tästä häiriintyy. Vammapotilaan verenvuotojen hallinnan kannalta on tärkeää, ettei potilas ole hypoterminen. 14/x
Palovammapotilas hukkaa suurten haavapintojen kautta runsaasti lämpöä. Joissain tilanteissa aivojen suojaamiseksi potilaita täytyy jäähdyttää hypotermian puolelle. Potilas lämpöä hoidetaan aktiivisen jäähdytyksen, lämmityksen sekä lääkityksen avulla. 15/x
On paljon, josta voisi kertoa. Infuusionesteet ja lääkkeet menevät pumppujen kautta suoraan potilaan laskimoon. Infuusioreitit nesteytystä ja ravitsemusta varten sekä virtsakatetri ja nestetasapainon hallinta. Monitori esittää potilaan peruselintoiminnot numeroina ja käyrinä.16/x
Valtimoneula verenpaineen mittaamiseksi suoraan suonesta. Nenä-mahaletku lääkkeiden ja ravitsemuksen antoa varten. Ulosteenhallintajärjestelmä, ettei kakka sotke liikaa paikkoja tai haavoja. Kehon eri onteloihin ja haavoihin asetettavat laskuputket. 17/x
Aivoihin asetettava mittari, jolla mitataan kallon sisäistä painetta ja sen perusteella toteutettavat hoidot, jolla varmistetaan että aivoissa kiertää riittävästi verta. Dialyysikone, jolla kehon ulkopuolella suodatetaan verestä pois myrkkyjä ja kuona-aineita. 18/19
Sydämen toimintaa tukevia pumppuja. Verta kehon ulkopuolella hapettavia koneita.
Tähän vastaamisesta voisi tehdä taas uuden langan.
Lyhyesti, ihmiset reagoivat eri tavoin ja heille jää mieleen erilaisia asioita. Teholla koneet ja hoitolaitteet tuottavat monenlaisia ääniä, 24/7. Jotkut potilaat kertovat eläneensä painajaisia, joissa 1/x
heidän pitää ravata ympäri tehdasta sammuttamassa hälyttäviä koneita. Toiset taas ovat yrittäneet korjata jatkuvaa vesivuotoa, kun keuhkoihin asetetun laskuputken vesilukko on pulputtanut viikon...
Potilaita yritetään pitää orientoituneena, mutta siitä huolimatta sekavuutta 2/x
tulee jonkin verran lähes kaikille.
Tehoilta tehdään ns vuodeosastovierailuita, jolloin tehohoitaja käy vuodeosastolla tapaamassa aiemmin teholla hoitamaansa potilasta. Lisäksi on jälkipolikilikka-toimintaa ja osa potilaista käy myöhemmin tutustumassa 3/x
Mitä ne hoitajat teholla sitten tekevät? Yritän yleisesti, mutta lyhyesti avata tehohoitajan toimintaa.
Hoitaja ei voi poistua tehopotilaan viereltä kuin hetkeksi. Osa potilaista on sekavia eivätkä välttämättä noudata ohjeita. Sekava potilas voi poistaa itseltään 1/x
hoitovälineitä ja täten saattaa itsensä hengenvaaraan. Joskus hän voi myös käyttäytyä aggressiivisesti ja yrittää esim lyödä tai purra hoitajaansa. Potilaita ei kuitenkaan voida pitää jatkuvasti unessa, vaan heitä pyritään hoitamaan 2/x
kevyessä sedatiossa, sillä yleisesti mitä pidempään potilas on syvässä unessa, sitä pidempään heidän toipumisensa kestää. Tehohoitosekavuutta pyritään ehkäisemään mm. orientoimalla potilasta aikaan ja paikkaan sekä ylläpitämällä vuorokausirytmiä. 3/x