#Avohakkuut ovat keskusteluttaneet @SuomenKuvalehti jutun jälkeen. Tutkin väitöskirjassani (2014) kansalaisten näkemyksiä metsiä koskeviin kysymyksiin. Tulokset hyvin samansuuntaisia. Tunnetuin tulos oli, että 70 % suomalaisista ei hyväksy avohakkuita. 1/8
Kuitenkin valtaosa hyväksyi yleisellä tasolla Suomessa harjoitetun metsäpolitiikan. Tulkitsin tätä näennäistä ristiriitaa järjestelmän oikeuttamisen teorian (System justification theory, Banaji & Jost) avulla: 2/8
Ihmisten on oman mielentasapainonsa kannalta parempi uskoa, että asiat hoidetaan hyvin, vaikka näkevät joissain seikoissa (olkoonkin keskeisin asia) huomauttamista – erityisesti, jos kokevat omat mahdollisuutensa vaikuttaa vähäisiksi. 3/8
Näin he säästävät itseään psykologiselta stressiltä: asiat menevät huonosti, en voi tehdä mitään. Sitten kun tieto aiheesta lisääntyy, tai usko siihen, että voi tehdä jotain, taipumus kyseenalaistaa kokonaisuutta nousee. 4/8
On kyse diffuusista legitimiteetistä: metsienkäytöllä on yleisesti ottaen suomalaisten hyväksyntä, vaikka keskeiset seikat kyseenalaistetaan: kansalaiset eivät hyväksy metsänkäsittelyn perusmenetelmää (avohakkuita) ja kokevat, että eri näkökulmia ei kohdella tasapuolisesti. 5/8
Tältä pohjalta voi tulkita, että Suomen metsäpolitiikan hyväksyttävyys ei ole erityisen vahvoissa kantimissa ja voi muuttua nopeastikin, jos löytyy kanava purkaa tyytymättömyyttä. #Avohakkuuthistoriaan oli yksi kanava. 6/8
Avohakkuiden vastustus on erittäin ymmärrettävää, sillä #avohakkuu muuttaa maiseman rajusti eikä se palaudu ennalleen ihmiselle mielekkäässä ajassa. Etelä-Suomen metsämaasta yli 40% on alle 40 vuotiasta, siis avohakkuin tuotettua maisemaa. 7/8
Kysymys ei ole siitä voiko metsiä käyttää vai ei. Metsien käsittelytavoissa on vaihtoehtoja. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus tukee paremmin metsille asetettuja monia tavoitteita – ja on usein metsänomistajalle taloudellisesti kannattava vaihtoehto. 8/8
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
