Thread by @mikepohjola

Jos täytätte mun lasini
niin tahdon kertoa
surullisen tarinan,
joll' ei oo vertoa.

Se on laulu kommunistista
Kosto nimeltään,
joka sydämiä särki
missä joutui kiertämään.

Hän kaunis oli kasvoiltaan
ja nuori iältään.
Leninismin saanut oli
oppi-isältään.

#pilaabiisikommunismilla

Kas neito, jota lempi
ol' luokkapetturi.
Ja niinpä tuli Kostosta
näin kova kommari.

Viel' Sikainlahden rannikot
ne Koston muistavat.
Ja naiset Leningradinkin
päätään puistavat.

Myös Itä-Saksan kaupungit
tuns' Kosto-kommarin
ja suuri oli kauhu
vielä Jenkkilässäkin.

Ei tiennyt impi Vietnamin
kuink' oli laitansa,
kun puna-Kosto pestäväks
toi sinipaitansa.

Che-nappi oli irti,
hän ompeli sen kiinn'.
Ja samalla hän ompeli
myös sydämensä siin.

Ei neito Viron kolhoosin
unhoita milloinkaan,
kun puna-Koston kanssa
hän joutui kapakkaan.

He söivät mitä saivat
ruokakortillaan.
Neito poltti sydämens,
mut Kosto sikarin!

Kääns' Kosto viimein kelkkansa,
hän on nyt demari.
Jossain työväentalolla
lie vahtimestari.

Hän Sorsan eessä nöyrtyi
ja käänsi takkinsa.
Ja sillä lailla Puna-Kosto
hiljaa valkaistiin.