Thread by @th3hypn0tist

Koska kaikki on jo menetetty ja olen yhteiskunnallisesti pohjalla, vaikka olin vielä hetki sitten kansainvälisesti arvostettu teknikko, jota toki olen edelleen, mutta työtilanne on käytännössä nolla.

Eli mulla ei ole mitään salattavaa. Varsinkaan terveyteni suhteen, joten...

päätin, että teen osan terveydenhuolollisesta prosessistani julkista ihan terapeuttisista syistä, koska mulla ei ole asian julkituloa vastaan ja koen sen jopa tarpeelliseksi

Eli taustalla on hyvinkin vakavat lapsuudentraumat toistakymmentä vuotta jatkuneesta

fyysisestä ja henkisestä väkivallasta.

Olen kehittänyt itselleni tämän takia suojautumismekanismit, millä on tähän asti selvitty kohtalaisen hyvin.

Ongelma on vaan siinä, että kyseiset mekanismit vaikuttaa läheisteni hyvinvointiin siinä määrin, että asialle on pakko tehdä

jotain.

Olen käytännössä jatkuvassa survival-moodissa ja pyrin vain pitämään pääni kasassa, että koko pakka ei hajoa totaalisesti.

Silloin kun pääsen suuntaamaan energiani, johonkin järkevään homma on huomattavasti helpompaa ja oireilu ei ole läheskään niin vakavaa

kuin lähiaikoina, koska kuormittavia tekijöitä on vaan yksinkertaisesti liika.

Yksi isoimpia tekijöitä on korona-rajoitukset, jotka omasta hyvin perustellusta näkökulmasta on täysin yliampuvia ja väärillä perusteilla määrättyjä.

Olen kumminkin tapahtuma-alan huippuja ja en

sano sitä mitenkään kevyin perustein. Olen osaltani pyrkinyt viemään alaa eteenpäin vuosia.

Ei siitä sen enempää vaan keskitytään jatkossa prosessiin, jonka tarkoituksena on päästä möykystä sisällläni eroon ja päästä jonkinnäköiseen tasa-painoon, jotta elämä olisi

itelleni ja ympärillä olevilleni helpompaa, koska se paska mitä kannan sisälläni vaikuttaa, jopa perheeni hyvinvointiin, eikä se ole millään tasolla hyväksyttävää.

Asia täytyy yksinkertaisesti hoitaa kuntoon.

Ensikosketukset julkisen terveydenhuollon kanssa oli

hengenvaarallisia, mutta olen nyt päättänyt, että ne taipuvat, enkä minä.

Pitkän linjan hakkerina, otan tämän haasteena.

"Miten hakkeroin julkisen terveydenhuollon auttamaan itseäni"

Nykysellään en kutsuisi sitä todellakaan terveydenhuolloksi.

Terveyden turmio on paljon

lähempänä totuutta monessa kohtaa.

Poikkeuksia on ja tässä kohtaa nostan Suomen endokrinologian (diabetes) ja etenkin Anna-Kaisa Tuomaalan esimerkkinä siitä, että asiat voi myös toimia hyvin.

Anna-Kaisa on aikuisten oikeesti hommalleen omistautunut lääkäri, joka nauttii

korkeinta mahdollista arvostustani.

Ensimmäinen ihminen, jonka kanssa pysty oikeesti keskustelemaan tyttäreni diabeteksen hoidosta aikuisten oikeesti.

Miehenä lastenklinikalla käynti on jollain tasolla, jopa traumaattista ja mitä aiheesta

olen lukenut, niin en ole ajatuksieni kanssa yksin.

Jotenkin siellä on konsensus, että "me kyllä tiedetään nää hommat paremmin" ja asioista puhutaan, kuin LAPSELLE.

Erittäin alentavaa käytöstä. Etenkin kun omaishoitajana tuon asian kanssa käytännön kokemus on

kahdeksan vuoden jälkeen aika kovalla tasolla.

Työn puolesta monimutkaiseen ongelmaratkaisuun tottuneena käytin massiivisen määrän aikaa ja energiaa ihan vaan selvittääkseni miksi...

Siihen en osaa vieläkään vastata, että miksi tyttärelläni puhkesi ykköstyypin diabetes, mutta

sitä selvitellessä, opin aika paljon uutta kehon toiminnasta.

Pohjaa hommalle oli kumminkin vuosien tutkimuksesta ADHD:n parissa, sekä kehon toiminnan optimoinnista extreme lajien parissa.

Eli pohjatiedot on perus terveyskeskuslekuria niin paljon korkeemmalla tasolla, että

ne ei enää edes käytännössä tajua mitä puhun, kun aletaan oikeesti keskustelemaan.

Puhun julmetun montaa nörttiä ja terveyspuoli ei todellakaan ole siitä heikoimmasta päästä.

Tänään kun pyysin vaihdetta siirtämään puheluni, niin kysyivät syytä, johon vastasin:

"Lapsuudentraumojen aiheuttamien defenssien purkuprojekti"

Toisessa päässä oli selkeesti vaikeeta pitää pokkaa, koska tuo on niin tarkka analyysi siitä mitä seuraavaksi ollaan tekemässä, kuin mahdollista.

Kiitti ja sanoi kirjoittavansa sanasta sanaan, kun kerrankin on niin

tarkkaa, ettei asiassa jäänyt mitään epäselvää. Olis kuulemma paljon helpompaaja nopeempaa, kun kaikki antaisi yhtä tarkkoja summauksia soittopyynnöille.

Psykiatrinen sairaanhoitaja soittikin jonkusen tovin myöhemmin takaisin ja kävimme kerrankin asiallisen puhelun

jonka lopputuloksena sovittiin tapaaminen ensi torstaille.

Lääkäri (Adrienn Pardo), jonka kanssa tämä aloitettiin, kirjoitti lähetteen sillä tavalla, että sen palaaminen bumerangina oli 101% varmaa. Kysyin vielä, että haluaako, että sanelen mitä kirjoitetaan,että välteteään

se, mutta sanoi osaavansa homman. Yeah right. Materiaali ei ole julkaisukelpoista, mutta loppukaneetti on jopa eeppistä materiaalia, kun otetaan huomioon, että olen hyvin voimakkaasti tuonut esille l-tryptofaanin käytön kuurina. SSRI + tryptofaani = seratoniini syndrooma eli

yksi maailman kivuliaisimpia tapoja kuolla. Tulen tekemään asiasta rikosilmoituksen, koska tuo on jo käytännössä tapon yritys.

Pahinta tässä koko hommassa on se, että äitini Marita Hakala on ainakin ollut kyseisellä terveysasemalla töissä, joka ei ainakaan

ihan kauheesti helpota asian hoitamista kyseisellä terveysasemalla.

Paskat siitä. Se vuosien sekä fyyisine, että henkinen pahoinpitely mitä kyseinen henkilö on harjoittanut, ei voi nyt olla esteenä sille, ettenkö voisi asiaa siellä hoitaa, koska yksi syistä miksi

tästä julkista teen on se, että jos se mitenkään on mahdollista, niin teen kaikkeni, ettei kyseinen henkilö ole ainakaan kenenkään terveydestä vastuussa.

Tilanne on vähän vastaava, kuin poliisien vaimoilla tehdä rikosilmoitusta miehensä pahoinpitelystä...

Siksi joudun tekemään tämän nyt mahdollisimman julkisesti.

Oikeusturvan ja terveydellisen turvan, sekä oman mielenterveyteni takia.

Mikään ei ole ajatuksena pahempi, kuin se, että minua vuosia pahoinpidelleellä henkilöllä on käytännössä täysin vapaa pääsy terveystietoihini.

Oikeudelliseen vastuuseen kyseisiä henkilöitä (Marita ja Teuvo Hakala) on mahdoton tässä kohtaa saada, mutta onneksi asioiden julkituomisella on omat vaikutuksensa.

Tunnustan, että haluan asiassa oikeutta ja mielestäni olen myös oikeutettu siihen.

Mulle on toitotettu vuosia

kuinka häiriökäyttäytymiseni on ollut omaa syytäni, kun todellisuudessa kyse oli vain olosuhteista johtuvista oireista.

Jos lasta pahoinpidellään fyysisesti vuosia, niin ei ole kovinkaan ihme, että se oirehtii ties millä tavalla.

Tiedän, että taustalla on vastaavaa toimintaa

myös äitiäni kohtaan, mutta keskusteltuani pappani kanssa aiheesta homma sai aika erilaisen näkökulman, kuin mitä äitini antoi asiasta ymmärtää.

Omalta osaltani olen tehnyt kaikkeni, että väkivallan kierre sukupolvelta toiselle katkeaisi, koska en todellakaan halua, että lapseni

joutuisi kärsimään vastaavasta.

Vähän vastaava, kuin alkoholistien lapset harvemmin haluaa edes koskea alkoholiin.

ADHD:n tuoma impulsiivisuus ei tee asiasta kovinkaan helppoa ja sen kanssa on kipuiltu.

Onneksi osaan suunnata "räjähtelyni" pois ihmisistä.

Nyt on vaan aika

purkaa henkinen kuorma niin kevyeksi, kuin se on ikinä mahdollista, ettei tarvitse "räjähdellä" ollenkaan.

Sensoriyliherkkänä yksi tärkeimpiä asioita on päästä pois kaupungista, koska se vaikuttaa nukkumiseen massiivisesti.

Pelkästään se, että pääsee landen rauhaaan

helpottaa impulsiivisuutta todella paljon.

Oikean paikan löytäminen ei todellakaan ollut mikään pieni projekti, mutta etsivä löytää.

Siitä lisää eri langassa, koska tää oli nyt parempi ku hyvä löydös ja pääsen nyt toteuttamaan käytännössä asioita mistä on haaveiltu vuosia

ja sellasessa mittakaavassa, kuin haluan homman skaalata. Mutta ei mennä siihen nyt syvemmiin. Tämä lanka pysyköön terapialankana ja päiväkirjana siitä miten tää prosessi etenee.

Lopetan tältäerää, mutta lanka tulee jatkumaan, niin kauan kun tämä prosessi on käynnissä.

terveydenhuoltohack.blogspot.com/2021/09/tasta-…

Siirrän homman Twitterin epäkäytännöllisyyden takia tänne.

Eli en jatka tätä lankaa, vaan kaikki postaukset blogialustalle.

Toimii aika reilusti paremmin pitkille teksteille.