Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että THL ei tee enää seurantaa koulujen jatkotartunnoista. Tämä selvisi, kun tein laitokselle tietopyynnön kuluvan lukuvuoden seurannan tuloksista. Ensin sain kirjaamosta viestin, ettei heillä ole valmista materiaalia annettavaksi.
Sen jälkeen jätin jatkokysymyksiä THL:n viestinnän kautta, jotka osoitettiin ylilääkäri Emmi Sarvikivelle. Kysyin, tehdäänkö seurantaa edelleen ja jos tehdään, milloin materiaalia on tarkoitus julkistaa. Lisäksi kysyin Sarvikiven omaa näkemystä syksyn tilannekuvasta.
Sarvikivi vastasi kysymyksiini seuraavasti: "Hei, seurantaa ei enää samassa muodossa ole mahdollista tehdä, koska lasten testaaminen ja karanteeniohje on muuttunut."
Näin että käsissäni on uutinen, mutta en löytänyt jutulle siedettävässä ajassa sopivaa julkaisijaa.
THL:n aiemmin tekemä seuranta ulottuu kesäkuulle 2021. Sen jälkeen kouluihin on ilmestynyt n. kolme kertaa alkuperäistä virusta tartuttavampi deltavariantti. Vanhentuneeseen dataan nojaaminen muuttuneessa tilanteessa on vähintäänkin ongelmallista.
Kuten Anderssonkin tviitillään näyttää, toimenpiteitä toteutetaan vanhan seurannan nojalla. Monet kaupungit ovat seurantaan perustuen lopettaneet karanteenien asettamisen, jos altistuminen on tapahtunut koulussa. Olen varma, ettei käytäntö kestä lähempää laillisuustarkastelua.
THL ei ole tuonut julkisuuteen sitä, että seurannan tekeminen on lopetettu, vaan on antanut ymmärtää että sitä tehdään edelleen. Tällaisena aikana, kun viranomaisten toiminta herättää epäluuloja, tulisi viestinnän olla avointa ja rehellistä. Koulujen seurantaan liittyvää...
... epäselvää puhetta voi kutsua jopa sumutukseksi: päävastuu Suomen lapsista ei ole valtiolla tai koululaitoksella, vaan vanhemmilla. Vastuun kantaakseen vanhemmilla on oikeus saada luotettavaa tietoa. Tällä hetkellä tuota tietoa on vaikea saada.
Tiedottamisessa suhmurointi on johtanut epäselvyyksien valumiseen kouluihin, joista ei uskalleta enää tiedottaa vanhempia korona-altistumisista. Lasten rokotusvuoron koittaessa luottamuksen viranomaisten toimintaan olisi syytä olla erityisen vahvaa.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Eilen päättyi reilun 10 kuukauden mittainen keikkani Helsingin kaupungin epidemiologisessa toiminnassa. Viimeisimmän koronatiedon ja sairastuneiden rajapinnassa pandemia on näyttänyt hyvin erilaiselta kuin miltä se näytti aiemmin median ja kansalaisen kokemuksen kautta.
Kun tekee töitä epidemian kanssa, saattaa nähdä epidemiaa siellä missä sitä ei ole. Toisaalta on nähnyt myös epidemiaan reagoimattomuuden välittömät vaikutukset aitiopaikalta. Perusasetelma on, että mitä enemmän ihmiset kohtaavat, sitä vauhdikkaammin epidemia etenee.
Kuluneet kuukaudet kriisiorganisaatiossa työskentelyssä oli hienoa aikaa; tällaista aitoa, epäbyrokraattista tekemisen meininkiä kohtaa harvoin terveydenhuollossa. Titteleistä huolimatta kaikki olivat jatkuvasti uuden edessä, auki ja alttiina. Siitä syntyi kannatteleva yhteisö.