Dneprjoen varrella on kuusi merkittävää patoa, jotka tuottavat vesivoimalla 10% Ukrainan tarvitsemasta sähköstä. Nämä ovat merkittävän tuhoamisuhan alla, jota rajoittaa se, että Venäjä haluaa hyötyä tulevaisuudessa niistä itsekin energiantuotannossa.
Tämän lisäksi padot tekevät vesiväylän todella vaikeasti navigoitavaksi, jos sitä aiotaan hyödyntää hyökkäyksessä. Padon kohdalla jotuu aina nousemaan maihin, mikä hidastaa etenemistä merkittävästi.
Sen lisäksi patoaltaat joella ovat massiivisia, ja niitä on maajoukkojen todella vaikea ylittää nopeasti eli jälleen merittävä hidaste hyökkääjälle.
Toisaalta puolustaja saadaan helposti saarrettua joen rannalle josta ei pääse pakoon, kuten Enerhodarin ydinvoimalalla on käynyt.
Venäläinen telakalusto on myös suunniteltu niin, että niillä voidaan tehdä vesistönylityksiä, kuten MTLV-v miehistön kuljetusvaunu ja BMP-sarjan rynnäkköpanssarivaunut. Ylitys on kuitenkin hidasta, vaarallista ja se sitää todella paljon joukkoja.
Patojen tuhoamisia on käytetty vihollisen kiusana aiemmissakin konflikteissa kuten joulukuussa 1941 puna-armeija räjäytti Stalinin kanavan sulut, jolloin kymmenien metrien korkuinen vesivalli peitti suuren osan Poventsan kaupungista.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh