1. Muistatteko, miten Irakin sodan jälkeen USA halusi eroon energiariippuvuudestaan ja aloitti #liuskekaasu ja #liuskeöljy -tuotannon?
2. Nyt USA tuottaa itse lähes kaiken energiansa, jopa vie sitä (LNG) EUhun.
3. Me eurooppalaiset hurskastelimme, miten kauheaa luonnon tuhoamista moinen on. Ja onhan se! Sen ympäristöhaitat ovat valtavat. Meille on helpompi ostaa kaasu Venäjältä. Olemme lisänneet ostoja 2010 jälkeen vaikka olemme ihan hyvin tienneet Venäjän rikkomuksista.
4. Puolassa olisi Euroopan parhaat liuskekaasuvarat, mutta luonnonsuojelujärjestöt jyrähtivät heti, että moinen teollisuus ei sovi Eurooppaan!
5. EU ulkoistaa kaiken tällaisen Venäjälle, Kiinaan, Afrikkaan…
6. Meille ei sovi kaivokset, vaikka haluamme sähköautoja ja vihreää siirtymää, ei ydinvoima, vaikka olemme huolissamme ilmastonmuutoksesta, metsää ei saa hakata, vaan jopa hake tuodaan Venäjältä.
7. Eurooppalainen kaksinaismoralismi on käsittämätöntä, ja juuri siksi olemme nyt tässä tilanteessa.
8. Meidän on lopetettava päästöjen ja luonnonhaittojen ulkoistaminen köyhempiin, kaukaisiin maihin.
9. Meidän on tuotettava itse energiamme ja kestettävä luonnonvarojen hyödynnys ja siitä tulevat päästöt.
10. Olen varma, että pystymme tekemään sen paremmin kuin Kiina tai Venäjä, joille olemme ulkoistaneet aivan liikaa.
11. Jokaista asiaa ei tarvitse tuottaa EUssa, mutta energia, ruoka ja tietyt raaka-aineet olisi syytä varmistaa itse.
12. Meille ei kelvannut myöskään vapaakauppasopimus USAn kanssa, vaikka se olisi esimerkiksi energiakriisin keskellä ihan mukava juttu.
13. Me eurooppalaiset olemme antaneet Venäjälle ja Kiinalle nykyisen mahdin maailmassa. USA ei ole sitä tehnyt ja heitä on turha siitä syyttää.
15. Voisimmeko viimein kantaa vastuun omista päästöistämme? Minua ei huvittaisi ostaa enää yhtään mitään Venäjältä eikä Venäjää tukevasta Kiinasta, enkä usko olevani yksin.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
1. Ihmiset tuntuvat riitelevän maataloudesta, tuotantotavoista ja ruokavalinnoista aivan samalla lailla kuin puolueista. Ikään kuin jossain olisi joku täydellinen ratkaisu. Ei ole, kaikissa on hyvät ja huonot puolensa, ja kukin valitsee sen mukaan, mikä on itselleen olennaista.
2. Jollekin tärkeintä on lähiruoka, toiselle ilmastonmuutoksen torjunta, kolmannelle maku, neljännelle eettisyys, viidennelle eläinten oikeudet, kotimaisuus, monimuotoisuus... suurimmalle osalle hinta ratkaisee eniten.
3. Aivan yhtä turhaa kuin on jankuttaa oman puolueesi paremmuutta, on selittää toiselle ihmiselle, miten hänen kuuluisi syödä, elää ja millaisia valintoja tehdä.
1. Vielä yksi ketju aiheesta #maatalouspolitiikka ja Suomen liittoutumattomuus ja mahdollinen #NATO -jäsenyys ja sen vaikutus maatalous- ja aluepolitiikkaan.
2. Monet toimialat ovat kertoneet, että Suomen liittoutumattomuus on haitta ulkomaisille investoinneille. Mutta maatalouspolitiikassa tämä on jouduttu ottamaan huomioon aina. Ja koko maatalouspolitiikka rakentuu juuri huoltovarmuuden ja maanpuolustuksen tarpeisiin.
3. Olette varmaan miettineet, miksi Suomessa on haluttu pitää asuttuna ja viljeltynä kaikenlaiset syrjäkylät, vaarojen laet ja ryteiköt? Koska itänaapurille tekee hyvää nähdä, että koko maassa asutaan ja viljellään.
1. Suomi kuulemma tukee aasialaisten lihansyöntiä maksamalla maataloustukea. Älkää huoliko kuluttajat, aina kun ostatte ulkomaista (erityisesti kiinalaista!) ruokaa, niin silloin syötte kiinalaisten piikkiin -> siellä maksetaan EU:ta kovempia tukia. Tuet ovat globaali ongelma.
2. Suomesta on viety iät ja ajat sellaista kamaa muualle, mitä suomalaiset eivät osta. Esim kiinalaiset syövät jopa siansorkkia. Tämä on mahtava asia.
3. Suomesta viedään myös antibioottivapaata kamaa, luomua, kaikkea muutakin premium-tuotetta maailmalle, josta siitä ollaan valmiita maksamaan hyvä hinta.
1. Ministeri Jari Lepän kyselytunti toimittajille uudesta CAPista pidettiin juuri äsken puhelinkokouksena. Ympäristövaatimukset nousevat selvästi, vaikka julkisesta keskustelusta voisi saada toisenlaisen kuvan, ministeri Leppä sanoi. Mikä muuttuu?...
2. Neuvostolla oli 3 keskeistä uutta ratkaisua, kertoi maatalousneuvos Kari Valonen. I Jokainen jäsenmaa tekee strategisen suunnitelman kansallista toimeenpanoa varten, jonka komissio hyväksyy.
3. II Uusi toimeenpanomalli. CAP on jatkossa tulosperusteinen kuten kaikki muukin EU-rahoitus. On oltava konkreettisia tavoitteita, joiden toteutumista seurataan indikaattoreilla. Jos tavoitteeseen ei meinata päästä, niin kannustimia (toimenpiteitä) voi muuttaa kesken kauden.