Thread by @jmkorhonen

Palataanpas vielä valtionyhtiö Outokumpuun kun on toisestakin syystä ajankohtaista asiaa: millaisia mahdollisuuksia yrityksille avautuu, kun energian hinta nousee valtavasti?

Vuonna 1944 Outokummulla oli nimittäin Ongelma. 1/

Outokumpu oli v. 1936 rakentanut päätuotteensa kuparin jalostamiseksi maailman suurimman sähköllä toimivan kuparinsulatusuunin. Nyt kuparia tarvittiin ehkä kipeämmin kuin koskaan: 90 % suunnitellusta tuotannosta tarvittaisiin sotakorvauksiin, jotka ehkä estäisivät miehityksen. 2/

Mutta. Rauhanteossa Neuvostoliitto oli kahmaisemassa suuria alueita Suomesta, mukaanlukien Enson ja Rouhialan suuret vesivoimalaitokset.

Yhdellä iskulla Suomen sähköntuotannosta katoaisi rouhea kolmannes.

Eikä siinä vielä kaikki. 3/

Armeijan kotiuttaminen oli kovassa käynnissä, kysyntä kasvoi, ja kaikesta oli valtava pula. Kaiken hyväksi polttopuupula sai hallituksen helpottamaan sähkölämmittimien hankintaa, ja sähkönkulutus hyppäsi entisestään.

Seurauksena sähkön hinta lähti jyrkkään nousuun. 4/

Tämä ei ollut hyvä uutinen Outokummulle, yhdelle Suomen suurimmalle yksittäiselle sähkön käyttäjälle. Neuvostoliitto vaati kuparia ja kuparia tarvitsevia tuotteita, mutta energian hinta vain nousi.

Mitä toimitusjohtajan tulisi tehdä? 5/

Moni toimitusjohtaja olisi jyrähtänyt, että valtion on tultava apuun. On saatava joko sähköä tai vaihtoehtoisia polttoaineita, vaikka sitten hupenevista hiilivarastoista.

Kuparin on virrattava, vaikka kotitaloudet joutuisivat värjöttelemään kylmässä ja pimeässä. 6/

Outokumpua sattui kuitenkin johtamaan Eero Mäkinen.

Mäkinen oli tullut valituksi valtion edustajaksi Outokumpuun, koska hän oli taitava geologian ja metallurgian tutkija: sivutöinään hän esimerkiksi kirjoitti suomenkielisiä kirjoja kuparin metallurgiasta. 7/

Mäkinen sattui olemaan myös isänmaallinen mies, jolle Outokumpu oli velvollisuus.

Hänelle Outokummun rikas kupariesiintymä oli kaikkien suomalaisten yhteinen kansallisaarre, jota tulisi hoitaa koko kansan ja kotimaisen teollisuuden eduksi, ei yksityisten etujen toivossa. 8/

Mäkinen oli tapellut 1920-luvun alusta saakka, usein yksin ja usein talouden ja politiikan päättäjien enemmistön mielipiteitä vastaan, pitääkseen kansallisaarteen Suomen valtion käsissä ja rakentaakseen siitä kotimaisen metalliteollisuuden tukijalan. 9/

Hän oli sietänyt julkista panettelua ja torjunut sekä houkuttelevat vihreät oksat että huomattavat lahjukset, joita ulkomaisia pääomapiirejä edustaneet tahot tarjosivat, jos hän vain olisi kannattanut Outokummun myymistä tai vuokraamista ulkomaisille sijoittajille. 10/

Kansainvälisen pääoman juoksupoikina toimi, kuten nykyäänkin, suuri osa talouden ja politiikan eliittiä, joiden mielestä valtio ei saisi osallistua talouteen eikä Suomessa kuitenkaan olisi pääomia tai osaamista malmioiden hyödyntämiseen.

Mäkinen ryhtyi hankkimaan molempia. 11/

Pikku hiljaa, vuosi vuodelta, Mäkinen puolusti Outokummun kotimaista omistusta ja rakensi kotimaista osaamispohjaa. Kun Suomessa ei koulutettu kaivosinsinöörejä ja metallurgeja, hän käski Outokummun rahoittaa uuden koulutusohjelman perustamisen Teknilliseen korkeakouluun. 12/

Kun suuren laman keskellä Outokummun metallitehtaan laajentaminen olisi onnistunut vain ulkomaisten sijoittajien voimin, kun hallitus jopa kehotti Mäkistä tarttumaan tehtyyn tarjoukseen, hän kieltäytyi.

Hän ei myisi kansallisaarretta pois. 13/

Sota-aikana 10-20 vuotta aiemmin tehdyt sijoitukset alkoivat toden teolla kantaa hedelmää. Suomalaiset metallurgit pitivät sulaton toiminnassa ja jopa kehittävät uuden keinon tuottaa nikkeliä. (Iso osa tuotannosta jaettiin neuvostoliittolaisille. Pieninä paloina.) 14/

Nyt, loppuvuodesta 1944, Mäkisen edessä oli suuri kysymys. Miten varmistaa Outokummun kuparin virtaaminen, sekä sotakorvauksiin että esimerkiksi Suomen sähköistämiseen?

30.12.1944 hän ohjeisti alaisiaan luomaan jotain aivan uutta. 15/

Tavallisin kuparimalmi on kuparin ja rikin seos. Metallurgit olivat tienneet jo liki vuosisadan ajan, että teoriassa rikki voisi tuottaa tarpeeksi lämpöä hajottamaan malmia koossa pitävät sidokset. Periaatteessa kuparia voitaisiin tuottaa ilman ulkoista energiaa. 16/

Tempun tekeminen teollisessa mittakaavassa oli vain hyvin eri asia kuin sen toteaminen teoriassa. Moni oli yrittänyt, kukaan ei ollut kunnolla onnistunut.

Nyt piti onnistua, huolimatta siitä, että edes perustarpeita kuin tulenkestäviä uunitiiliä ei saanut mistään. 17/

Outokummun paras insinööri-metallurgipari, John Ryselin ja Petri Bryk, ryhtyivät työhön Mäkisen henkilökohtaisesti avustaessa, samalla kun sähkön hinta vain nousi. Kun kuiva kesä 1947 tyhjensi vesivoimaloiden patoaltaat, hinta kipusi 8-kertaiseksi vuoteen 1944 nähden. 18/

Kaiken uuden kehittämisessä menee tietysti aikaa ja rahaa. Sähkön hinnan vuoksi heikkoa tulosta tehnyt Outokumpu työnsi kuitenkin kehitystyöhön parhaimmillaan 12 prosenttia _liikevaihdostaan._

Helmikuussa 1947 kierrätetyistä osista rakennettu pilottiuuni jyrähti käyntiin. 19/

Vuonna 1949 menetelmä, liekkisulatus, oli jo tuotantokäytössä.

Pienen, köyhän, sodan murjoman maan pieni, valtio-omisteinen yritys voitti maailman suurimman kaivosjätin, sodan tuhoilta säästyneessä Kanadassa toimineen Incon, jonka vastaava uuni valmistui 1952. 20/

Mäkiselle kyse oli ennen kaikkea isänmaan edusta. Sähkölle olisi aina muutakin käyttöä, ja ilmiselvä vaihtoehto, kuparin tuotanto hiiltä polttavin uunein, nielisi Suomen niukkoja valuuttavarantoja. Jos Outokumpu voisi tuottaa kuparia jotenkin muuten, niin oli tehtävä. 21/

Eikä siinä vielä kaikki. Sulaton energialaskua yhteensä 20-40% leikkaavia liekkisulatusuuneja myytiin yli 25 maahan. Siitä tuli kuparin valmistuksen johtava teknologia, ja Suomeen virtasi lisenssituloja.

Kaivos- ja materiaalitekniikan vienti käytännössä alkoi tästä. 22/

Ilman valtio-omisteista Outokumpua ja kansallisaarteen puolustamista Suomen metalliteollisuus olisi kehittynyt paljon hitaammin, ja paljon hyvinvointia olisi jäänyt syntymättä. Outokummun kuparista valmistetuilla kaapeleilla aloitti esimerkiksi muuan Nokia Electronics. 23/

Outokummun kansallisaarre ei olisi säilynyt suomalaisilla, eikä sen ympärille olisi rakennettu valtavaa osaamisen ja tekemisen keskittymää, jos päätökset olisi tehty nykyaikaisten liikkeenjohdon dogmien mukaan, uskoen ettei osaamista tai pääomia voida saada paitsi ulkomailta.24/

Kummankaan saaminen, tai kotimaisen osaamiskeskittymän rakentaminen, ei ollut helppo taikka kirkossa kuulutettu homma. Joskus tämmöiset projektit epäonnistuvat. Mutta silloin kun ne onnistuvat, seuraukset voivat kaikua vuosikymmeniä.

Ehkäpä tästä voisi oppia jotain. 25/25

Kaaviot ja pääasiallinen lähde, jossa kehityskulkua tarkastellaan monipuolisemmin:

Korhonen, J. M. (2017). Constructed solutions to constructed constraints: Resource scarcities and technological change [PhD thesis]. Aalto University School of Business.

jmkorhonen.files.wordpress.com/2017/12/260144…

Aikaisempi ketju Outokummun ja kansallisaarteiden puolustamisen historiasta:

https://twitter.com/jmkorhonen/status/1557245533630173187?s=20&t=2KwXiIm5x_x0vI1VhDy5YQ

Ja tärkeä ketju kaivoslain "uudistuksesta": olemme edelleen lähes antamassa jäljellä olevat kansallisaarteet ryöstettäväksi.

https://twitter.com/lasse_laitinen/status/1556863882131562496?s=20&t=2KwXiIm5x_x0vI1VhDy5YQ

Suosittelen lukemaan myös tämän ketjun aiheesta #kaivoslaki

https://twitter.com/mariholopainen/status/1554907972026998784