Suoran tuen jakaminen ihmisille olisi vähiten byrokraattinen ja eniten tehokkain tapa tukea niitä joita #sähkönhinta nyt haittaa. Olen myös aika varma että tämä on ainoa ehdotus, jossa viitataan Friedrich Hayekiin eikä olla rakentelemassa sosialismia :>
Suora tuki yhdistettynä windfall-veroihin olisi myös todennäköisesti kokonaisuutena halpa. Se mitä kuluttajat maksavat sähkölaskussa, menee nyt lähes täysin sähkön tuottajien voittoihin.
Siksi kuluttajien tukeminen isollakaan rahalla ei nettona välttämättä maksaisi veronmaksajalle paljonkaan, kunhan se kerätään windfall-veroina tuottajilta pois. Lopputuloksena voisi olla talvesta selviäminen hyvin pienin vahingoin. Rahaa vain siirtyisi paikasta toiseen.
Kaikki toimenpiteet, joilla pyritään vaikuttamaan sähkön hintaan, pitävät sisällään vaaran odottamattomista seurauksista ja markkinamekanismin särkymisestä. Tämä voi pahimmillaan aiheuttaa veronmaksajalle hyvin ison laskun.
Vaara on erityisen suuri kun toimilla on kiire.
Esimerkiksi ehdotettu hintakatto sähkölle: mikä tahansa hintakatto jolla olisi mainittavaa vaikutusta kuluttajien laskuun meinaisi hyvin helposti joko avointa piikkiä veronmaksajalle sähkön tuottajien voittojen kasvattamiseksi, tai sähkökatkoja.
Ja tämä on vain hyvin helposti odotettavissa oleva seuraus. Nyt kun mekanismien parissa huseerataan kiireellä ja tilanteessa missä tulevaisuutta on vaikea ennustaa, odottamattomia seurauksia tulee lähes varmasti.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Toistaiseksi viimeinen huomio valtion budjeteista ylipäänsä:
Nyt viimeistään pitäisi olla selvää, että köyhimpienkin turnauskestävyys ja luottamus siihen, että itsenäinen Suomi ajaa heidänkin asiaansa, on tärkeämpää kuin se, saavatko jo rikkaat vähän enemmän.
Elämme aggressiivisen ja häikäilemättömän suurvallan naapureina. Pelastuimme jo kerran itsenäisyyden menettämiseltä täpärästi, kun tarpeeksi monet köyhätkin olivat ehtineet kokea Suomen olevan myös heitäkin varten, toisin kuin vielä 21 vuotta aiemmin oli ollut.
Se, että sodan jälkeen oli tarpeeksi niitä, jotka muistivat että kaikkien mukana pitäminen on suorastaan itsenäisyyden ehto, on iso syy miksi olemme edelleen jotensakin hyvinvointivaltio, ja säännöllisesti maailman parhaiden maiden joukossa lähes joka mittarilla mitä on keksitty.
Yksi syy miksi kannustan äänestämään seuraavissakin vaaleissa nuorempia poliitikkoja on se, että niin monet vanhemmat näyttävät olevan ajatuksellisesti erittäin jumissa hyvin poikkeuksellisessa maailmanajassa - pitkässä 1990-luvussa (n. 1991-2008).
On toki osa nuoristakin.
Esimerkiksi velkahysteria on jo älyllisesti epärehellisellä pohjalla, kun oppositiokaan ei kykene esittämään miten ruton, sodan ja energiakriisin keskellä olisi tehty merkittävästi velkaantumista vähentävä budjetti, ja jopa lupailee miljardien lisävelkaa yksin veronalennuksiin.
Nyt on niin, että pystyssä pysyvät valtiot velkaantuvat. Tämä aiheutuu osaksi siitä, että ympäristöltä ja fysiikalta otettu velka tulee nyt maksuun.
Velan määrään voidaan ehkä vähän vaikuttaa. Ennen kaikkea tekemällä politiikkaa, jolla uppoavasta talousmallista päästään pois.
On kiinnostavaa nähdä, miten paljon tämä puhe näkyy ydinvoiman suosiossa Euroopassa pidemmällä tähtäimellä.
Nostan käden pystyyn virheen merkiksi: omissa riskikalkyyleissäni uskoin, ettei edes Venäjä alentuisi tai vaivautuisi uhkaamaankaan reaktoreiden särkemisellä.
Uskoin, että joukkotuhoaseita omaavalla Venäjällä olisi halutessaan paljon paremmatkin keinot saada aikaan tuhoa kuin pommittaa reaktoreita. Kun isku esim. muuntajakenttään on paljon helpompi tapa ottaa voimala pois pelistä.
En edelleenkään silti pidä ainakaan kylmäsulkutilaan ajetun ydinvoimalan pommittamista mitenkään mainittavana riskinä vrt. sotimisen muut riskit, etenkään kun osapuolena on siviileistä piittaamaton Venäjä. Pahassakin tapauksessa saastuminen jäisi vähäiseksi.
Jos pitäisi veikata, veikkaisin ainakin kertoimella 2/3, että EU-maiden velkaantuminen tullaan hoitamaan isolta osin muuten kuin varsinaisesti takaisin maksamalla.
Kun olet pankille velkaa tonnin, se on sun ongelmasi. Kun keskuspankille miljardin, se on keskuspankin ongelma.
Kaiken velkapelottelun keskellä pitäisi muistaa semmoinen todellinen ja mielestäni kasvava riski, että Suomi välttelee hysteerisesti velanottoa, mutta muut EU-maat ottavat ja nollaavat velkansa.
Tämmöisiä on käynyt ennenkin ja mitä luultavimmin käy tälläkin vuosisadalla.
Pitkän ja useimmissa maissa poikkeuksellisen tasaisen 1990-luvun (n. 1991-2008) talousoppien hyödyllisyys ohjenuorana heikkenee nyt koko ajan, kun maailma kriisiytyy.
Jotain oppia voisi löytää aikaisemmista myllerrysten vuosikymmenistä, vaikkapa aikaväliltä 1929-1950.
Opposition tehtävä on olla oppositiossa eli vastustaa. Se on tärkeä tehtävä.
Silti sekä huvittaa että hirvittää, miten moni näköjään lapsenomaisesti uskoo, että mikään hallitus olisi selvinnyt vuosisataan pahimmasta pandemiasta, suursodasta ja energiakriisistä ilman velanottoa.
Aivan pähkähullua on kun oikeustoimikelpoiset aikuiset uskovat tosissaan, että puolue mikä lupailee miljardin velanottoa yksinomaan veronalennusten rahoittamiseksi, olisi saanut valtion taloudellisen tilanteen ihan tosi paljon paremmaksi.
Mutta näin ne asiat näköjään koetaan.
Olisiko ottanut himpun vähemmän velkaa? Hyvin mahdollista. Mutta millä hinnalla?
Maksamme vieläkin jopa 1990-luvun laman kiihkeän juustohöyläpolitiikan laskuja. Vaikkapa Ruotsi pärjäsi humaanimmalla politiikalla paljon paremmin.