Thread by @VAhoniemi

Miten Euroopan kaasujärjestelmä selviää tulevasta talvesta? Ketju.

Talvi on volatiili aika kaasumarkkinoilla, koska talvella kaasun kulutus on noin 60-70% suurempaa kuin kesällä. Talven kaasun kulutuksesta kiinteistöjen lämmitys ("LDZ") on noin puolet

ja koko vuoden tasolla hieman yli kolmannes. Noin puolet eurooppalaisista asunnoista lämpenee suoraan kaasulla. Lämmityskulutus on tietysti riippuvaista ulkolämpötiloista, joiden ennustaminen kauemmas kuin parin viikon päähän on mahdotonta, mikä luo paljon volatiliteettia.

Myös tarjonta on talvisin epävarmempaa, koska Itä-Aasiassa, joka on selvästi suurin LNG-markkina, talvi tulee samaan aikaan kuin Euroopassa. Itä-Aasiassa on hyvin vähän kaasuvarastoja ja muitakin markkinaehtoisia joustoja, mikä tarkoittaa sitä, että kylmän talven sattuessa heidän

ostohalukkuutensa LNG:lle on suuri. Myös LNG luo siis volatiliteettia Euroopan kaasumarkkinalle.

Euroopalle on talven ajaksi käytössä kaksi suurta tarjontalähdettä eli tuonti ja varastot. Euroopan omaa kaasuntuotantoa (kuvassa) ollaan oltu jo pitkään ajamassa tietoisesti alas

, eikä se enää juurikaan ns. liikuta neulaa.

Varastokapasiteettia Euroopalla on paljon verrattuna muihin markkinoihin, noin 40 % talven normikulutuksesta. Kapasiteetti ei kuitenkaan yksinään auta vaan sitä pitää tietysti käyttää, eli injektoida kaasua kesällä, jolloin kulutus on

pienempi.

Näin syntyy peruskuva, jossa tarjontapuolella melko tasainen tuonti ja hyvin kausittainen kulutus kurotaan umpeen varastoilla. (Heilahdukset tuonnissa johtuvat muuten pitkälti huolloista.)

Nykytilanne on tietenkin hyvin erilainen.

Erityisesti Venäjän putkikaasun tulon raju väheneminen, kasvanut riippuvuus LNG:stä ja uusi varastoregulaatio muuttavat tilannetta.

Venäjältä kaasuntuonnista vain luokkaa 450 GWh/d tai 40 mcm/d on jäljellä eikä virtaaman voi olettaa

(kuvaaja on tältä osin hieman vanha) merkittävästi kasvavan. Tämä tarkoittaa valtavaa 70 miljardin kuutiometrin tai 700 TWh:n tarjonnan pudotusta talvelle (Q4-Q1) verrattuna normaaliin.

Muut tarjontalähteet eli LNG, Norja, Algeria ja muut voidaan olettaa käytännön maksimeihin, jotka arvioidaan historiadatasta. Näin jotta operationaaliset rajoitukset huomioidaan jotenkin järkevästi – tuotannolla ja siirtoinfralla on aina pieni todennäköisyys vikaantua, eikä

mikään iso laitos pyöri 180 päivää 100 %:n kapasiteetilla muutenkaan. LNG-kapasiteetti, siis LNG-tuontiterminaalien määrä Euroopassa, kasvanee vuodenvaihteen kohdalla, joten lisätään siksi muutama Bcm tuontia. Euroopan oma tuotanto pysynee aika lailla ennallaan.

Kysynnän osalta teollisuuden kovan kulutuksen vuosimuutoksen (-20%) voi olettaa jatkuvan talven ajan. Sähköntuotannon voi olettaa historialliseen minimiin ja kiinteistöjen lämmitys historialliseen keskiarvoon (energiatehokkuusinvestoinnit eivät ehdi vielä ensi talvelle, ja

vapaaehtoisten toimien suhteen on syytä olla agnostinen ennemmin kuin optimistinen).

Varastojen osalta näyttää siltä, että syyskuun lopulla ollaan jossain hieman yli 900 TWh:n tienoilla.

Jos tehdään ylläolevat oletukset kulutuksesta ja vähennetään niistä oletukset tarjonnasta, ensi maaliskuun lopun varastotasot näyttäisivät tältä.

Taulukossa on lisäskenaariona tarjonnan osalta Venäjän putkikaasun tuonnin totaalinen loppuminen ja kysynnän osalta lämmityskysyntää lisätty yhdellä keskihajonnalla.

Skenaarioiden tuottamia lukuja voi verrata siihen, millä tasolla historiassa samaan aikaan vuodesta varastotasot ovat olleet.

Olemme siis lähellä minimitasoja joka tapauksessa, ja mahdollisesti sen alapuolella. Tässä sama vähemmällä historialla viivagraafina.

Ensi talvi siis todennäköisesti ei johda kaasupulaan, vaikka sellaista ei tietenkään näin kevyellä analyysillä voi sulkea poiskaan. Lisäksi kylmä talvi käytännössä veisi tuon varaston nollan alapuolelle ilman lisätoimia, eli kylmä talvi johtaisi erityisesti teollisuuskäyttäjien

kaasunsaannin säännöstelyyn.
Tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Ensi kesä näyttää haasteiltaan valtavasti suuremmalta. Se johtuu siitä, että a) varastotasot ovat, kuten nähtyä, todennäköisesti talven jälkeen alhaiset, b) uusi EU:n regulaatio pakottaa EU:ssa varastokapasiteettia

omistavat tahot täyttämään varastonsa 90 prosenttiin marraskuun 1. päivään mennessä ja c) kaasuntarjonta tulee todennäköisesti olemaan yhä niukka, sillä investoinnit eivät ehdi liikuttamaan neulaa tällä aikavälillä.

Normaalitilanteessa varastot auttaisivat tässä tilanteessa injektoimalla kesän aikana vähemmän (koska kesän hinta olisi korkeampi kuin talven) ja näin jakaisi niukkuutta sekä kesälle että talvelle.
Nyt regulaatio kuitenkin pakottaa varastoijat ostamaan kesän ajan kaasua miltei

millä hinnalla hyvänsä. Yksi iso niistä, Saksan markkinaoperaattori THE, tekee näin vieläpä muilta kaasuverkonkäyttäjiltä kerätyillä varoilla. Siispä niukkuus osuu erityisesti kesään (Q2-Q3), ja varastotasot (jos regulaatio onnistutaan täyttämään) päätyvät selvästi korkeammalle

mitä ne markkinaehtoisesti olisi päätyneet.

Tässä myös vertailu injektiotarpeista ja toteumista eri vuosien välillä. Keskimäärin ensi vuonna näillä oletuksilla injektiotarve on yli 50 %, tai 300 TWh, tai 28 Bcm, suurempi kuin viitenä viime kesänä.

Tarjontapuoli voi helpottaa jälleen muutaman kymmenen TWh:n verran uusien LNG-terminaalien myötä, mutta on selvää, että ylivoimaisesti suurin osa tuosta volyymistä täytyy tulla kysyntää vähentämällä. Jo nyt kysynnän tuhoutuminen hoitanee noin puolet tuosta 300 TWh:sta,

joten jäljelle jää ehkä 100-200 TWh kurottavaa. Esimerkkinä tuo tarkoittaisi optimistisesti arvioiden 50 gigawattia lisää tuuli- ja aurinkovoimaa. Tämän määrän rakentaminen veisi kuitenkin 2,5 vuotta, jos käytetään viime vuosina toteutunutta tahtia oletuksena. Muitakin toimia

siis tarvitaan.

Mittaluokkaa kysyntäpuolelta: 300 TWh:n verran luotaisiin kaasumarkkinalle tilaa, jos sammutettaisiin koko Euroopan kaasua käyttävä teollisuus kolmeksi kuukaudeksi. Haaste on siis valtava. Kokonaan oma kysymyksensä on vielä se, millä hinnalla LNG Eurooppaan mahdollisesti tulisi.

Globaalin LNG-tuotantokapasiteetin ei ennusteta merkittävästi kasvavan lähivuosina, ja energiakriisin aikana tehdyt investointipäätökset tarkoittavat lisätuotantoa vasta 3-5 vuoden päästä.
Yhteenvetona siis: paljon liikkuvia osia on, mutta tulevana talvena tuskin syntyy

varsinaista kaasupulaa ellei satu erityisen kylmä talvi ja/tai poikkeuksellisen pahoja tuotantokatkoja. Suurempi haaste tulee olemaan ensi kesänä, ja haasteen luo pitkälti EU:n oma regulaatio. Sanomattakin selvää, että kokonaisuudessa on paljon liikkuvia osia eikä kaikkia

epävarmuuksia ole otettu tässä huomioon. Melko hyvällä itsevarmuudella voi kuitenkin sanoa, että ei kannata odottaa energiakriisin loppuvan aivan pian. /ketju

Lisäys: vielä 2023 kesästä. Tarkastelin ketjussa vain varastoregulaation luomaa lisäkysyntää ajatellen että muu osa markkinasta balansoituu markkinaehtoisesti tai pakolla. Se on mahdollista mutta lukujen valossa epätodennäköistä. Katsotaan siis vielä koko kysyntä/tarjonta-kuvaa.

Oletukset:
Kysyntä: teollisuuskulutus putoaa ensi kesänä vielä nykyistä enemmän eli yhteensä 30% "normaalia" alemmas, kiinteistöjen kysyntä ("LDZ) on keskiarvossa ja sähköntuotannon kysyntä on 20% historiallisen minimin alapuolella.

Tarjonta: vain nykyinen Venäjän vienti käytössä, LNG-tuontia 15% historiallista maksimia enemmän (erittäin nopea uuden kapasiteetin rakentaminen siis), muut tarjontalähteet historiallisessa maksimissa.

Tältä balanssi suunnilleen näyttäisi Q2-Q3 2023 osalta. "Normaalit", siis edellisen 5 vuoden keskimääräiset varastoinjektiot mahtuisivat markkinalle, mutta regulaation ja kevään 2023 alhaisten varastotasojen vaatimat lisäinjektiot eivät millään.(edit: aiemmin kuvassa väärä summa)

Siis samansuuntainen mutta vielä dramaattisempi johtopäätös kuin aiemmassa tarkastelussa: ensi kesä ja koko vuosi näyttää lukujen valossa aika surrealistiselta kaasumarkkinan osalta.