Thread by @jmkorhonen

Jatketaanpa jälleen taloustieteen hyödyllisistä mutta turhan monelle tuntemattomista peruskäsitteistä. Tänään olkoon vuorossa TRANSAKTIOKUSTANNUKSET, jotka vastaavat mm. kysymykseen: miten arvokasta on luottamus? 1/

Transaktiokustannusten käsite syntyi yhdestä semmoisesta pettävän yksinkertaiselta kuulostavasta kysymyksestä, millä tieto monesti lisääntyy: miksi jotain on ylipäätään olemassa?

Tarkemmin sanoen: miksi yrityksiä on olemassa?
2/

Perinteisessä taloustieteessä pidetään todistettuna, eikä ihan huonoista syistä, että lähtökohtaisesti tehokkain eli vähiten kaikkea haaskaava tapa organisoida talous perustuu markkinamekanismiin. Markkinamekanismista pitänee kirjoittaa joskus erikseen, mutta lyhyesti: 3/

Markkinamekanismin tehokkuus perustuu lyhyesti sanoen siihen, että niukoilla resursseilla - ja kaikki taloudellisen päätöksenteon piiriin kuuluvat resurssit ovat lähtökohtaisesti niukkoja - on monia mahdollisia käyttökohteita. Kukaan yksittäinen taho ei tunne näitä kaikkia. 4/

Niinpä niukkojen resurssien tehokas jakaminen edellyttää toimijoiden jotenkin yhdessä päättävän, miten resurssit jaetaan. Tähän on periaatteessa monta eri tapaa. Ennemmin tai myöhemmin kuitenkin toimijat joutuvat valitsemaan: haluanko enemmän omenoita vai appelsiineja? 5/

Hajautettu päätöksenteko on vaihtoehtoja, kuten hierarkioita (ylempi taho päättää) vähemmän haaskaava tapa jakaa niukat resurssit. Markkinamekanismi on vain nimi prosessille, missä miljoonat toimijat äänestävät kukkarollaan, miten he rajallisia resursseja haluaisivat käyttää. 6/

Mutta jos ja kun markkinat (tai hajautettu päätöksenteko, yleisesti ottaen) ovat hierarkioita tehokkaampi tapa jakaa resursseja, miksi enemmän tai vähemmän hierarkkisesti toimivia yrityksiä sitten on olemassa?

Miksi _kaikkea_ ei organisoida markkinoilla? 7/

Moni pitänee kysymystä "miksi on yrityksiä" typeränä. Taloustieteilijä Ronald Coase ei pitänyt. Hän esitti 1937, että selitys piilee vaihdannan järjestäytymisen kustannuksissa. Jos toimijoiden etsiminen, valvominen, koordinointi jne. on helppoa, kustannukset ovat pienet. 8/

Kun vaihdannan kustannukset eli transaktiokustannukset ovat pienet, toiminta kannattaa järjestää hajautetusti - markkinoilla. Mutta hierarkia toimii usein paremmin, jos transaktiokustannukset ovat suuret. Siksi taloudessa on myös hierarkioita - organisaatioita kuten yrityksiä. 9/

Raja, mihin yritys (tai muu organisaatio) loppuu ja missä markkinat alkavat, määrittyy transaktiokustannusteorian mukaan siihen, missä markkinavaihdannan kautta koordinoidun yhteistyön transaktiokustannukset alittavat hierarkian kustannukset. Otetaanpa pieni esimerkki. 10/

Yritys tarvitsee tuotteidensa valmistamiseksi yleistä raaka-ainetta ja kaksi työvaihetta. Toinen työvaiheista on monimutkainen, sen laatua on vaikea valvoa jälkikäteen, ja sen osaavia on vähän. Toinen taas on yksinkertainen, sen laatu on helppo todeta, ja moni osaa sen tehdä. 11/

Mitkä näistä tuotannontekijöistä yrityksen kannattaisi pitää itsellään ja mitkä hankkia markkinoilta? Tässä tapauksessa markkinoilta kannattaisi hankkia yleinen raaka-aine ja simppeli työvaihe 2. Mikään ei varmaan sinänsä estäisi tekemästä toisinkin - mutta kannattaisiko se? 12/

Joskus, kun maailmankauppa oli vaikeampaa ja luottamuksen rakentaminen kaukaisiin toimijoihin haastavampaa, suuret yritykset pyrkivät hallitsemaan koko tuotantoketjua. Esimerkiksi Ford omisti jossain vaiheessa jopa plantaaseja, joilla tuotettiin kumi Fordien renkaisiin. 13/

Toisaalta aina löytyy toopeja, jotka eivät usko transaktiokustannusten teoriaan, vaan luulevat markkinoiden olevan ratkaisu KAIKKEEN. Kuuluisin tapaus lienee USA:n joskus suurin tavarataloketju Sears. Sen johtajaksi nousi 2005 Ayn Randia fanittanut libertaari Edward Lampert. 14/

Lampert piti markkinoiden näkymätöntä kättä kaikkivoipaisena ja toteutti ideologiaansa myös Searsilla. Yrityksen eri osastot laitettiin kilpailemaan sisäisillä markkinoilla. Itsekkyyden ja kilpailun piti nostaa koko putiikki uuteen kukoistukseen. 15/

Lopputulos oli arvattavissa. Markkinoilla on monia hyviä puolia, mutta yhteistyötä se tuppaa vaikeuttamaan. Osastot käytännössä repivät toisensa kappaleiksi, ja Sears meni konkkaan 2018. 16/

versobooks.com/blogs/4385-fai…

Mutta jos voit luottaa toisiin toimijoihin, markkinatkin toimivat paremmin. Esim. kallista (eli aikaa ja/tai rahaa vaativaa) valvontaa tarvitaan paljon vähemmän. Yhteistyöstä tulee halvempaa eli helpompaa. Transaktiokustannukset mittaavatkin suurelta osin juuri luottamusta. 17/

Matalammat transaktiokustannukset ovat todennäköisesti yksi niistä syistä, miksi korkean luottamuksen yhteiskunnat tuppaavat toimimaan niin hyvin ja niiden talous on yleisesti ottaen kilpailukykyinen.

Esimerkiksi Suomessa on tapana luottaa toisiin, ja se näkyy. 18/

Jokainen voi kuvitella vaikkapa millaista olisi elämä, jos pienimmissäkin yhteistyöhankkeissa pitäisi käyttää apuna juristeja ja solmia monikymmensivuisia sopimuksia ettei toinen osapuoli toimi opportunistisesti. Yhteistyötä tehtäisiin lähinnä jos olisi pakko. 19/

Transaktiokustannuksilla on merkitystä myös esimerkiksi terveydenhuollossa. Paljon puhuttu terveydenhuollon siirtäminen enenevästi yksityisille toimijoille on paraatiesimerkki tilanteesta, missä transaktiokustannusteoriaa pitäisi kuunnella. 20/

Transaktiokustannukset ovat yleensä pieniä, kun hankitaan hyödykkeitä (tuotteita tai palveluita) joiden toimituksesta ja laadusta on helppo sopia yksikäsitteisesti. Mitä monimutkaisempaa vaikka laadun mittaaminen ja valvonta on, sitä korkeampia transaktiokustannuksetkin. 21/

Terveyspalvelut ovat usein hyvin monimutkaisia palveluja, joiden laadun mittaaminen yksikäsitteisesti on vaikeaa. Kiusaus opportunismiin palvelun toimittajan puolelta on siksi suurempi kuin jos hankittaisiin esim. hiekoitushiekkaa. 22/

Monimutkaisten palvelujen ulkoa ostamisessa eli ulkoistamisessa on monta potentiaalista sudenkuoppaa. Yksi uskoakseni aliarvostettu sudenkuoppa on se, että ostajalla pitäisi olla osaamista ostaa. Mistä osaaminen tulee, jos ostajalla ei ole tietoa, miten palvelu tuotetaan? 23/

Moni organisaatio on tehnyt sen virheen, että he ovat ulkoistaneet jonkin tärkeän ja vaikeasti valvottavan toiminnon kustannussäästöjen toivossa. Tämä onnistuu monesti aluksi hyvin, koska ostajalla on vielä vahva ymmärrys siitä, miten vasta ulkoistettu palvelu tuotettiin. 24/

Mutta ajan kuluessa organisaation osaaminen rapistuu, jos se ei enää itse tuota edes osaa palvelusta. Ihmiset, jotka tiesivät kuinka palvelua tuotetaan, lähtevät organisaatiosta. Tekniikka muuttuu, ja tiedot palvelun tuottamisesta vanhenevat.

Sitten tulee Ongelmia. 25/

Korkean luottamuksen yhteiskunnassa ongelmat ovat pienempiä. Jaakko Hallila teki 2019 väitöskirjan transaktiokustannuksista yksityistetyissä terveydenhuoltopalveluissa ja totesi, että hoidon _laatu_ ei ole ainakaan vielä kärsinyt. 26/

osuva.uwasa.fi/handle/10024/9…

Mutta _mikään_ tutkimuspaikkakunnista ei osannut laskea transaktiokustannuksia. Eli esimerkiksi niitä kustannuksia, joita veronmaksajalle aiheutuu yksityisten toimijoiden valvomisesta. Eikä niitä oikein ymmärretä osaksi ulkoistamisen kustannuksia. Vaikka kustannuksia ne ovat. 27/

Emme siis oikeastaan edes tiedä, miten suuria vaikkapa yksityistetyn terveydenhoidon kustannukset ovat. Voi olla, että transaktiokustannukset ovat ainakin toistaiseksi pieniä. Voi olla, etteivät ole. Tai eivät tule olemaan. Mutta kaikki hyvin, kun nehän menee eri momentilta? 28/

Summa summarum. Transaktiokustannukset ovat yksi keskeisistä konsepteista mietittäessä, miksi kaikkea ei kannata järjestää markkinoiden varaan. Niitä ei yleensä ymmärretä laskea ennen kuin liian myöhään, ja niitä voi olla vaikea laskea. Silti ne ovat todellisia. 29/29

PS. Kokoomaketju taloustieteen hyödyllisistä mutta liian huonosti tunnetuista peruskäsitteistä löytyy täältä. Lisäilen sinne uusia ketjuja sitä mukaa kun jaksan.

https://twitter.com/jmkorhonen/status/1577207377824485376?s=20&t=Da44l4vliCZaNIuUGSHSpg