2.11. Bakhmut – Siversk Rintaman tilannekatsaus ja joukkojen ryhmityksen karkea arvio. Aloitan ensiksi kertaamalla karkeasti rintaman tapahtumat ja kehitykset täysimittaisen invaasion alusta: 1/ 
Invaasion /sodan aktiivisen vaiheen alussa, kumpikin osapuoli kykeni tukeutumaan kahdeksan vuoden aikana rakennettuihin ekstensiivisiin linnoitusketjuihinsa. Erityisesti Horlivka-Popasna-Hirske välillä Ukrainan asevoimat (AFU) oli rakentanut useita peräkkäisiä linnoitusketjuja 2/
joiden läpäiseminen jätettiin pääasiassa Luhanskin kansantasavallan (LPR) 2. Armeijakunnan tehtäväksi, samalla kun Venäjän asevoimien (RuAF) muut osat toteuttivat koko Ukrainan laajuista invaasiotaan. 3/
Ennen täysimittaista invaasiota Luhanskin ja Donetskin kansantasavaltojen armeijoiden (1. ja 2. armeijakunta) tiedettiin olevan käytännössä saumaton osa Venäjän asevoimia ja niiden kalusto sekä kokoonpano vastasivat käytännössä 1:1 Venäjän vastaavia osastoja 4/
joitakin poikkeuksia ja ”paikallisia sovelluksia” lukuun ottamatta. Kaluston ja henkilöstön laadun suhteen oli toki huomattavia varauksia, mutta jälkeen päin arvioituna henkilöstön laatu ei ollut ainakaan merkittävästi RuAF tasoa heikompi, vaan ehkä jopa paikoin päinvastoin. 5/
LPR 2. Armeijakunta (2AC) muodostui ainakin paperilla, kolmesta motorisoidusta prikaatista (2. 4. 7. MRB), tykistöprikaatista, erillisestä panssaripataljoonasta (”August/Pantzir”) sekä ns. 6. Motorisoidusta rykmentistä (tarkka kokoonpano epäselvä). 6/
Lisäksi prikaateja täydennettiin myös kevyemmillä paikallispuolustus pataljoonilla ja muilla sekalaisilla yksiköillä. Invaasion alussa yksikään 2AC yksikkö ei todennäköisesti ollut määrävahvuinen miehistön osalta, mutta kalustoa oli ilmeisesti riittävästi. 7/
AFU:n vahvojen linnoitusketjujen läpäisy onnistui kuitenkin käytännössä hyvin rajallisesti ja 2AC yksiköt kykenivät sodan alussa lähinnä sitomaan AFU:n yksiköitä puolustamaan linnoitettuja asemiaan, samalla kun tilanne kehittyi muilla rintamilla huomattavasti nopeammin. 8/
AFU:n tämä joukkojen sitominen maksoi kansantasavaltojen joukoille todennäköisesti runsaasti verta ja kalustoa. Ne kykenivät kuitenkin täydentämään rivejään RuAF joukkoja huomattavasti paremmin, sillä tasavaltojen väestö alistettiin välittömästi täyteen liikekannallepanoon. 9/
Tämä vakinaisia RuAF yksiköitä huomattavasti parempi kyky absorboida jatkuvia raskaita tappioita on mielestäni merkittävästi aliarvioitu tekijä sodan kulussa tähän asti. Vaikka niin sanottujen LDPR nostoväkiyksiköiden suorituskyky onkin ollut monin paikoin erittäin surkeaa 10/
ovat 1. ja 2. Armeijakuntien vakinaiset prikaatit ja rykmentit suoriutuneet tehtävistään selvästi sitkeämmin ja paremmin. Esim suurin osa vastaan tulleista taisteluhautojen vyörytysvideoista (osassa toiminta on jopa melko pätevää) ovat yleensä LDPR yksiköiden käsialaa. 11/
LDPR yksiköt hakevat mielestäni aggressiivisesti lähitaistelua käyttäen pieniä muutaman ryhmän tai joukkueen vahvuisia iskuosastoja, kyeten siten hyvin tuettuna vyöryttämään yksittäisiä AFU:n linnoitettuja asemia, joskin usein kalliilla hinnalla. 12/
LDPR yksiköiden kyky toteuttaa laajempia, järjestäytyneitä ja operatiivisesti merkittäviä manööverejä on kuitenkin todennäköisesti erittäin rajallista, ellei olematonta. Syitä tähän on varmasti monia, eivätkä vakavat puutteet esim. viestikalustossa auta asiaa. 13/
Kesällä sodan painopisteen siirryttyä Kiovan alueen torjuntataisteluista Donbasin tykistö- ja kulutussodan vaiheeseen, 2. Armeijakunnan yksiköt kykenivät vihdoin murtautumaan läpi AFU:n linnoitusasemista Popasnan sektorilla. 14/
Tämä tapahtui pitkälti RuAF parhaimpien jäljellä olevien iskukykyisien taisteluosastojen (Merijalkaväki, VDV) avustuksella, mutta LDPR joukoilla oli selvästi merkittävä rooli läpimurron saavuttamisessa. Samanaikaisesti AFU:n kannalta huonosti kehittyvä tilanne 15/
Severodonetsk-Lysychansk suunnilla pakotti AFU:n vetäytymään Bilohorivka-Berestove-Soledar-Pokrovske linjalle. Tässä vaiheessa RuAF:n iskukyky alkoi olla pitkälti käytetty loppuun. Venäjä ei ollut vieläkään toteuttanut liikekannallepanoa, 16/
eikä vapaaehtoisista ollut täydentämään huutavaa miehistövajetta RuAF yksiköissä. Taisteluiden painopiste siirtyi kesän loppupuolella Horlivka-Svitlodarsk-Klynove-Pokrovske-Soledar sektorille, missä taistelua käytiin nyt selvästi kasvavassa määrin 17/
LDRP joukkojen ja Wagner palkkasotureiden voimilla. RuAF kykeni kuitenkin edelleen painostamaan AFU:n linjoja massiivisella tykistöylivoimallaan, jonka vaatima loputon ammustäydennysten tarve kyettiin täyttämään tukeutumalla kansantasavaltojen alueella oleviin 18/
tärkeisiin rautatieyhteyksiin ja invaasiota ennen kerättyihin ammusvarikoihin. Edes HIMARS järjestelmien tuoma operatiivinen syväiskukyky ei ole kyennyt tähänkään päivään asti täysin eliminoimaan kansantasavaltojen ydinalueen tuomaa logistista etua RuAF tykistölle. 19/
Kun elokuu-syyskuun vaihteessa AFU käynnisti omat strategiset vastahyökkäyksensä ensin Khersonin ja sitten Harkovan suunnilla, vetäen viimeiset merkittävät RuAF yksiköt Donbasin rintamalta vahvistamaan uhattuja suuntia, 20/
kykenivät LDPR ja Wagner joukot kaikesta huolimatta työntämään hitaasti, kalliisti, mutta tasaisesti AFU:n puolustusta Bakhmutin alueella. Ensin Svitlodarskin voimalan alueella, sitten työntyen Bakhmutin esikaupunkialueelle Pokrovsken suunnalta 21/
ja lopulta saavuttaen Bakhmutin eteläpuoleisen tien T-0513 tasan. Tänä päivänä Bakhmutin rintama on käytännössä noin 20-30 km päässä invaasiota edeltävästä linnoitetusta tasasta. Yli 251 päivää intensiivistä jatkuvaa taistelua = 20-30 km ”saavutettua” tulosta. 22/
Mikä tekee keskimäärin noin 120m päivässä.. mutta Bakhmutin rintaman taisteluiden vaikutuksia ja tuloksia ei voida arvioida ja mitata täysin yksinomaan vallatun tai valtaamattoman maaperän muodossa. 24/
AFU on kyennyt torjumaan RuAF yritykset päästä laajempaan ja vaarallisempaan läpimurtoon rintaman alueella. Uhka rintaman joukkojen saarrostuksesta Izyum-Kramatorsk-Horlivka tasalla oli olemassa, RuAF selvästi yritti tätä lähes kaikin keinoin, 25/
Mutta ensin AFU:n sitkeät puolustustaistelut Bakhmutin ja Izyumin suunnilla estivät ja Harkovan, sekä Lymanin vastahyökkäykset lopulta poistivat tämän uhan. Mutta AFU olisi varmasti halunnut pitää kiinni strategisesti tärkeästä Lysychansk-Severodonetsk alueesta 26/
ja juuri tällä rintamalla käydyt taistelut ovat myös olleet erityisen kalliita ja ankaria myös AFU:n tappioiden muodossa. Oltaisiinko tätä voitu mitenkään välttää..? tuskin. Niin kauan kuin Venäjällä on kyky keskittää tykistöään massiivisesti jollekin rintaman sektorille, 27/
tuloksena on paljon tappioita Ukrainalle. Tätä tuskin voidaan välttää täysin, ainakaan nykyisellä AFU:n koulutuksen, kaluston ja yksiköiden suorituskyvyn puitteissa mikä pakottaa AFU:n puolustautumaan pitkälti staattisesti. 28/
Bakhmutin rintaman puolustaminen näyttäisi tällä hetkellä vaativan AFU:lta noin kuuden vahvennetun prikaatin voimat. Mikäli RuAF tykistön ja jatkuvien hyökkäyksien paine olisi pienempi, 29/
AFU voisi todennäköisesti irrottaa kaksi tai jopa kolme kokonaista prikaatia taisteluihin muilla, ratkaisevimmilla sektoreilla. Esimerkiksi Pohjois-Luhanskin rintaman läpäisy olisi huomattavasti helpompaa vastaavalla ylimääräisellä voimalla. 30/
RuAF:n säälimätön LDPR joukkojen ja Wagner palkkasotureiden/rangaistusvankien uhraaminen tässä mittakaavassa, lienee silti perusteetonta, mutta taisteluiden lopulliset, todelliset vaikutukset AFU:n joukoissa, tiedettäneen vasta sodan päätyttyä. 31/
Käydään vielä lopuksi läpi rintamatilanteen tarkempi arvio yksiköiden ja voimasuhteiden osalta. Huomautan jälleen kerran, että kartoissa esitetty informaatio on karkeaa, suuntaa antavaa ja nojaa valitettavan paljon yksittäisiin lähteisiin (Mashovets: RuAF, Militaryland: AFU) 32/
Rintaman pohjoisosassa Siversk-Lysychansk-Berestove alueella AFU:n puolustus muodostunee ilmeisesti 54. Prikaatin pääosista, kansalliskaartin 27. Prikaatin osilla vahvennettuna. Siversk-Bilohorivka-Verkhnokamyanske alueella, AFU yritti kuluneen kuukauden aikana 33/
puskea kohti Lysychanskia ja todennäköisesti päästä erityisesti Kreminnan eteläpuoleiseen Pryvilla-Shypylivka-Novodruzhensk kolmioon, mistä käsin Kreminna-Svatove linjaa olisi voitu mahdollisesti uhata Rubizhnen kautta. 34/
Tällä sektorilla toteutettiin ilmeisesti viime viikkoina joukkojenvaihto, mikä voi kertoa AFU:n yritysten epäonnistuneen mahdollisesti melko raskain tappioin. RuAF reagoi hyökkäysten muodostamaan uhkaan tuomalla alueelle lisäjoukkoja ja toteutti myös joukkojen vaihdon, 35/
tuomalla alueelle ilmeisesti 201. Divisioonan (tukikohta) jäljellä olevat pääosat, sekä 74. MRB jäljellä olevat kaksi taisteluosastoa. Lisäksi 4. MRB (2AC) erillinen taisteluosasto tuotiin Svatove-Kremminna linjalta takaisin tälle rintamalle. 36/
Paikalle keskitettyjen joukkojen voimalla RuAF kykeni työntämään AFU:n etummaiset joukot pois Bilohorivkan itäpuolisilta ylängöiltä ja on toteuttanut myös hyökkäyksiä Verkhnokamyankan jalostamon suunnalta kohti Siverskiä ja Bilohorivkaa. 37/
AFU:n eteneminen tällä sektorilla näyttäisi siis ainakin toistaiseksi päättyneen. Jalostamon eteläpuolella 4. MRB:n pääosat näyttäisivät jatkavan hyökkäyksiä Spirnen suuntaan, missä ilmeisesti AFU:n 10. Vuoristorynnäkköprikaatin etummaiset osat, puolustautuvat. 38/
4. MRB:n hyökkäykset näyttäisivät olevan pieniä, noin 1-2 joukkueen iskuosastojen iskuja, jotka AFU on pääosin kyennyt torjumaan. Kumpikin osapuoli taistelee todennäköisesti pääasiassa paikallisia pieniä taktisia taisteluita puolustuksen etummaisista pesäkkeistä. 39/
Yleisesti ottaen, rintama on ollut varsin vakaa tien T1302 tasalla, AFU:n puolustusasemien ollessa todennäköisesti tässä vaiheessa hyvin valmisteltuja ja taktisesti edullisesti sijoitettuja (harjanteiden takana ns ”reverse slope” asemissa) 40/
AFU:n 10. ja 54. Prikaatien vahvuudet ovat avoin kysymys, mutta rintaman ollessa verrattain vakaa, uskoisin niiden olevan ainakin pääosiltaan lähellä määrävahvuutta ainakin miehistön osalta. 41/
RuAF kyennee toistaiseksi estämään AFU:n etenemisen, mutta arvioni mukaan myöskään uhkaa RuAF läpimurrosta Siverskin suuntaan ei käytännössä ole olemassa. 42/
Soledarin suunnalla on käyty kuukausia jatkuvia ja ankaria taisteluita RuAF joukkojen pyrkiessä pääsemään läpimurtoon Bakhmutin koillispuolella tien T0513 tasalle. Tällä hetkellä 2. ja 7. MRB (2AC) pääosat näyttäisivät olevan keskitettyinä Soledarin suuntaisiin hyökkäyksiin. 43/
AFU:n parhaimmistoon kuuluva 93. Prikaati näyttäisi kantavan päävastuun Soledarin suunnan puolustuksesta. Prikaati on mitä ilmeisimmin kärsinyt paikoin raskaita tappioita, mutta kyennee kierrättämään pataljooniaan. 44/
On hankala sanoa mikä AFU:n prikaateista on vastuussa itse Bakhmutin puolustamisesta, mutta olen kuviin piirtänyt 53. Prikaatin, mikä ilmeisesti toimii ainakin Bakhmutin välittömässä läheisyydessä. Lisäksi kaupungissa on erikoisjoukkojen osasto, 45/
kansainvälisen legioonan yksiköitä ja todennäköisesti 109. Paikallispuolustusprikaatin osia. Klynove-Pokrovske-Vesele Dolyna suunnilta tulevien hyökkäyksien takana on ilmeisesti 6. Motorisoitu rykmentti (2AC) ja ainakin yksi Wagner-rynnäkköpataljoona. 46/
Ilmeisesti erillinen ”Diezel” panssaripataljoona (1AC) tukee näitä hyökkäyksiä. Bakhmutin esikaupunkialueelle tunkeutuneita hyökkääjiä on ilmeisesti onnistuttu paikoin työntämään taaksepäin, mutta taisteluita käydään silti aivan Bakhmutin välittömässä läheisyydessä. 47/
Bakhmutin eteläpuolella 3. MRB (1AC) ja ilmeisesti yksi tai kaksi Wagner-rynnäkköpataljoonaa pyrkii jatkuvasti pääsemään tien T0513 tasalta syvemmälle Bakhmutin etelä- ja lounaispuolelle. Hyökkäykset kohdistuvat Kurdyamivkan, Klishchiivkan ja Opytnen suuntiin. 48/
Ivanivske-Kurdyamivka välillä kulkeva kastelukanava (S. Donets – Donetsk) jonka olen korostanut kuvassa Keltaisella (erottuu huonosti) toiminee hyökkäysten tavoitetasona, mistä hyökkäyksiä pyrittäisiin jatkamaan pohjoiseen Bakhmutin länsipuolelle. 49/
Bakhmutin eteläpuolen puolustuksesta vastaavat ilmeisesti 62. mekanisoitu- ja 109. paikallispuolustusprikaati 30. prikaatin taisteluosastolla vahvistettuna. 50/
Soledarin ja Bakhmutin eteläpuolen suuntien taistelut tuskin johtavat merkittäviin läpimurtoihin, vaan taistelut jatkuvat hitaina, verisinä, iskuosasto, vyörytys ja tykistötaisteluina joiden hinta on molemmille osapuolille kova, 51/
mutta jotka eivät muodosta AFU:n kokonaispuolustukselle merkittäviä operatiivisia uhkia. Tämän kaltaisessa kulutussodankäynnissä puolustajan on hyväksyttävät katkerat, paikoin täysien kokonaisten yksittäisten joukkueiden tai komppanioiden tappiot 52/
jotka on suhteutettava siihen tosiasiaan, että isommassa, strategisessa mittakaavassa, Ukraina vuodattaa Venäjän ja etenkin LDPR:n kuiviin, sekä tuottaa ja kerää muilla rintamasektoreilla edellytyksiä lopullisen voiton saavuttamiseksi. 53/
Rintamatilanteen muuttumattomuuteen ei pidä kuitenkaan tälläkään sektorilla liikaa tuudittautua, vaan sekä AFU että RuAF kykenee, mikäli riittäviä reservejä voidaan alueelle keskittää, muuttamaan tilannetta nopeastikin. 54/
Esimerkiksi DPR:n 1. Armeijakunnan 5. Prikaati on laskujeni mukaan edelleen todennäköisesti reservissä ja lähes määrävahvuinen, jolloin sen äkillinen keskittäminen Bakhmutin alueen taisteluihin voisi ainakin hetkellisesti muuttaa voimatasapainoa. 55/
Mutta päätän tämän langan tällä kertaa tähän. Näin pitkää ketjua en aikonut kirjoittaa, eikä se ehkä ole ihan tarkoituksen mukainen, mutta sen verran monta viikkoa olen tätä mm. koronan kourissa valmistellut, että menkööt nyt näin. Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti. 56/56
@threadreaderapp unroll
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
