Let's see. Tämän päivän näytelmä parlamentissa saattoi minut hieman verestämään muistiani takavuosien "kansallismielisestä" scenestä. Mieleeni palasi etenkin blogisti nimeltä "Lapinleuku".
No, totta kai blogi on kadonnut. Mutta katsotaanpa, joskohan jotain siitä löytäisi.
Bingo! Verkolla on pitkä muisti, ja sieltähän se Leuku ilmaantui. "Pohjoisen teräs sivaltaa" on paljonpuhuva alaotsikko. Tutustutaanpa hieman lähemmin hänen kirjoituksiinsa reilun kymmenen vuoden takaa.
"Lapinleuku" oli jäänyt monista sekalaisista halla-aholaisista blogeista mieleeni lähinnä siksi, koska sen kirjoittajalla tuntui tavanomaisen perussisällön ohella olevan muusta kämyilystä hieman poikennut erityisen ristiriitainen asenne maamme pohjoiseen alkuperäiskansaan.
Blogistin affiliaatio siis totta kai tuli aikoinaan selväksi. Tuskin kukaan huvikseen piti Hommaforumin, Suomen Sisun ja perussuomalaisten tunnuksia blogissaan, ellei tosiaan asemoitunut aatteellis-poliittisesti tällä tavoin.
Blogin otsikot ja aiheet totta kai noudattivat ajan ja alakulttuurin henkeä: "Opiskele koraania tai turpiin tulee" ja "Norjan poliisit saavat pian käyttää hijabia" olivat paljonpuhuvia.
Erikoista oli tämä arktinen, lappilainen perspektiivi, ja saamelaisten ottaminen kohteeksi.
Scenessä Leuku oli hyvinkin tuttu ja tunnustettu nimi, mistä kertoo osaltaan sekin, että aikoinaan halla-aholaisen blogosfäärin hardcore-laitaa edustanut "Kullervo Kalervonpoika" toivotti hänet ihan erikseen tervetulleeksi mukaan remmiin.
"Lapinleuku" oli aktiivinen Scriptan vieraskirjassa ja Hommaforumilla. Kiinnostavaa kyllä nimimerkki on poistettu Hommalta, ja siinä samalla alkuperäiset viestit ovat kadonneet. Sitaatteja on silti säilynyt muissa viesteissä. Ylimieliset koltat ja saamelaiset ärsyttivät tässäkin.
Ai kuka tämä saamelaisia vieroksunut kirjoittaja oli? No mistäpä minä sen voisin tietää. Mutta ehkäpä jotain vinkkejä blogista voi lukea. Viehtymys lievästi sanoen arkaaisiin metsästysmuotoihin, kuten kettujen pyytämiseen jalkanaruilla, pisti silmään jo silloin.
Ja totta kai hän esitteli itsensä blogissaan. Blogi oli avattu marraskuussa 2008, joten iän perusteella hän oli syntynyt joko 1981 tai aivan loppuvuodesta 1980. Lisäksi harrastemaininta "pahkatyöt ja naisten sosiaalipsykologia" tuntuisi soittavan jotain kelloja.
(Verkkohaku sanoilla "pahkatyöt" ja "naisten sosiaalipsykologia" maksaa vaivan, uskokaa pois.)
Tämän jälkeen kysymyksiä nähdäkseni onkin lupa esittää, jos haluaa, ja varsinkin tämänpäiväisen valossa voinee miettiä, kumpuavatko tietynlaiset näkemykset kenties jostain syvemmältä kuin mitä toistaiseksi on ymmärretty.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Poikkeuksellisen typerä pääkirjoitus Hesarilta jälleen kerran. Onnistui provosoimaan meikäläiseltä kokonaisen ketjun verran avautumista, jonka voi lukea jos huvittaa, alkaa heti ja jatkuu jotain kymmenen viestin verran.
... on varmasti hienoa, jos tehdään vertailuja 1900-luvun yleiseen kehitykseen tai kolmanteen maailmaan. Mutta minkä takia tämänhetkiset trendit näyttävät kaikissa tutkimuksissa työikäisten psyykkisen kuormituksen nousua ja mielenterveysongelmien lisääntymistä?
Tuomas Forsbergin olen tavannut, mutta tätä lukiessa ei voi kuin pudistella päätään. Tässä näkee taas perustavan eron yhteiskuntatieteilijän ja sotahistorian tutkijan välillä.
Ei pitkä rauha suojaa sodalta, ja aseellisten konfliktien määrä maailmassa kaksinkertaistui 2018-2023.
Eli siis. Trumpin hallinto on lopettanut 93% USAID-projekteista. Osa on jätetty jäljelle. Edes nykyhallinto ei kehtaa vetää ihan heti letkuja irti ohjelmilta, joiden katkaisu johtaisi uutiskuviin kuolleista pikkuvauvoista.
USAID on lomauttanut tai irtisanonut 95% työntekijöistään. Alihankkijoiden sopimukset ovat päättyneet projektirahoituksen päättymisen myötä. Koska niin suuri osa avustustyöstä on ulkoistettua, sen katkaiseminen on ollut hyvin helppo tehtävä.
Helsingin Sanomat toivoo pääkirjoituksessaan "rehellistä puhetta" turvallisuusasioista. Okei, tässä seuraa nyt ketjun verran omia varsin suorasukaisia mielipiteitäni.
Kerron teille nyt sen, miksi Venäjän rajoitettukin voitto Ukrainassa tietäisi vain uutta sotaa myöhemmin.
Kirjoitin oheisen tekstin 10.2.2022, vähän ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä, eikä se ole vanhentunut. Putin aloitti avoimen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan siksi, koska Venäjällä oli takanaan sarja sotilaallisia voittoja. Jokainen voitto oli rohkaissut uuteen sotaan.
Vuoteen 2022 tultaessa Venäjä oli voittanut _kaikki_ sotansa Putinin kaudella; Tšetšeniassa, Etelä-Ossetiassa, Krimillä ja Syyriassa. Vain viimemainittu on nyttemmin kääntynyt tappioksi. Länsimaiden suoritukset Irakissa ja Afganistanissa eivät näyttäneet yhtä vaikuttavilta.
Eipä tässä muutakaan tekemistä, joten tehdään kymmenen vuoden katsaus 612-kulkueeseen, niin pääsevät nyt asiaa ihmettelevät kartalle siitä, mistä on kyse. Luettelen samalla kaikki aiemmat juhlapuhujat.
Oletteko valmiina? Ketju lähtee käyntiin nyt.
2014: Ensimmäinen kulkue, järjestäjätahoina Timo Hännikäisen porukka Sarastus-lehdestä, Suomen Sisu ja Pohjoismaisen vastarintaliikkeen aktiivi Ali Kaurila. Vastarintaliike myös marssii avoimesti 612-kulkueessa sen turvamiehinä. Juhlapuheen pitää Hännikäinen.
Hännikäisen suoritukset tunnettaneen. Vuotta myöhemmin juhannuksena hän postittelee avoimen natsi- ja naisvihapitoista sisältöä Naisten Linjan ja Naisasialiiton FB-sivuille.
No niin. Iltapäivälehdet repostelevat riemulla Ilmari Käihkön moitteita ex-pääministeri Marinille. Marin on nyt siis valikoitunut esimerkkitapaukseksi maassamme vallinneesta "ylioptimismista" Ukrainan sodan suhteen.
Käydään läpi joitakuita muita lausuntoja. Iltalehti, 6.10.2022.
De mortuis nihil nisi bene, mutta tämä Ilta-Sanomien otsikko 2.2.2023 jäi silti omaan mieleeni.
Ylen tämänpäiväisessä jutussa oli haastateltu myös Pekka Toveria, joka niin ikään oli kelpuutettu erääksi vallinneen yltiöoptimismin kriitikoksi.
Tao te Chingin 18. luku sisältää sen hurskastelua käsittelevän kohdan.
Ilmari Käihkö on kirjoittanut kolumnin, jossa hän kaipailee kriittistä katsausta Ukrainan sodan aikaiseen julkiseen keskusteluun. Hän myös ihmettelee, mikseivät historiantutkijat ole ottaneet osaa keskusteluun.
Relevantti kohta Käihkön kolumnista ohessa. Arvaan, kuka nimettömäksi jätetty historiantutkija on. Se en ole minä; minulta kyllä on toisinaan kyseltykin vähän kaikenlaista.
Esitän nyt mietteitä siitä, mitä annettavaa historiantutkijoilla voisi olla, vai olisiko mitään.
Kun puhutaan sodasta, kommentaattoreiksi valikoituvat pääsääntöisesti sotahistorian tutkijat. Ja tässä onkin jo ensi ongelma. Sotahistorian tutkimus on meillä ollut voittopuoleisesti oman kansallisen sotahistoriamme tutkimusta.