Huomenta. Olen poistunut Twitteristä, mutta tehdään vielä yksi läksiäispäivitys.

Puolan vaalit ovat viikon päästä. Postitan tähän ketjuun nyt linkit kaikkiin aiempiin ketjuihin, jotka olen täällä vaalikuvioista kirjoittanut.

Jos tästä on joillekuille apua, olkaa hyvät. Ja koska kuukausi on ikuisuus ja täällä vielä pyörivät tahot saattavat ihmetellä "kuka toi on?", niin lyhyt kertaava esittäytyminen: olen dosentti ja tutkija, erikoisalana sota ja itäinen Eurooppa, väitöskirjaa tein Varsovassa, ja Puola on minulle tuttu maa.

Ja sitten asiaan:

Helsingin Sanomien tekemässä puolustusteollisuutta ja ammustuotantoa käsittelevässä jutussa kokoomuksen Jukka Kopra alkaa lähestulkoon tajuta asioita. Liian myöhässä, mutta kuitenkin.

Tästä muuten kehkeytyy nyt ketju, koska tunnen halua avautua. En haluaisi kuulostaa Paavo Väyryseltä, mutta olen sanonut tästä asiasta ainakin jotain puolentoista vuoden ajan. Mikäli eurooppalainen sota halutaan ratkaista ja saattaa voittoon, se edellyttää samoja toimia kuin ennenkin. Valtiovallan johtovastuuta.

https://twitter.com/jojalonen/status/1584113967638925314

Tässä maassa on muuten hyvin todennäköisesti yleiseen korkeaan sivistystasoon suhteutettuna maailman tyhmimmät eliitit. @satuhassi Todennäköisesti tämä pätee poliittisen vallan, elinkeinoelämän, median ja valitettavasti myös yliopistomaailman piirissä.

Aika usein myös vastakulttuurit ja poliittiset protestiliikkeet on onnistuttu sopeuttamaan samoilla keinoilla. Kuten nyt viimeksi eräs populistipuolue.

Yliopistotutkija Noora Kotilainen on toivonut kriittistä keskustelua kotimaamme militaristisesta ilmapiiristä.

Keskustellaan! Ketju seuraa. Yritän nyt nostaa esille kysymyksiä, joita Kotilainen ei rohjennut.

yle.fi/a/74-20043787 Kotilainen on kuvaillut militarisaation kierrettä ja siitä seurannutta ehdotonta yksiäänisyyttä.

Jutussa puhutaan muun muassa siitä, miten poliittisessa keskustelussa toistuu mantra Ukrainalle annettavan tuen jatkumisesta niin pitkään kuin tarpeellista.

Voi hyvin olla, että Venäjä valmistelee Mustanmeren viljasopimuksen romuttamisella ensi talven strategiaansa. Kun kerran energia-ase ei viime talvena purrut, niin nyt yritetään ajaa ruuan hinta ylös ja saada sillä länsimaat luovuttamaan.

Tehdääs ketju.

cnbc.com/2023/07/17/rus… Mustanmeren viljantuonnista riippuvaiset Afrikan maat tietysti joutuvat sivullisiksi uhreiksi, mutta Venäjä on pohjustanut propagandaansa sillä suunnalla luvaten toimittaa viljaa vaikka ilmaiseksi. Oli se mahdollista eli ei, sitä vaikutelmaa ylläpidetään.

africanews.com/2023/03/20/gra…

Sinänsä minulla ei ole mitään esimerkiksi Tiina Elovaaraa vastaan ihmisenä, mutta tiedotusvälineet voisivat _vähän_ käyttää kritiikkiä haastatellessaan nyt koko ajan entisiä sinisiä, jotka kertovat mielihyvin omaa narratiiviaan Soinin perussuomalaisista ihmisläheisenä puolueena. Perussuomalaisilla ja SMP:llä oli pitkä perinne rasismin normalisoinnissa jo ennen kuin Halla-aho kirjoitti ensimmäistäkään bloggausta. Halla-aho ja kumppanit päätyivät perussuomalaisiin siksi ja vain siksi, koska vakka valitsi kantensa.

Omasta puolestani voin vahvistaa, että Halla-ahon kommentit "negridisen rodun" ominaisuuksista olivat Vieraskirjassa ja nähtävillä julkisesti aikoinaan.

Olen maininnut niistä ties miten monasti, mutta no hei. Hänhän on viileä, terävä ja analyyttinen.

hs.fi/politiikka/art… Ohessa keskustelu nimimerkki "Millan" kanssa kokonaisuudessaan, helppohan se on hakea Wayback Machinella. Olkaa hyvä, kuvankaappaus vuodelta 2007.

Hesarin häveliäästi mainitseman "Vieraskirjan ylläpitäjän", eli Halla-ahon itsensä vastaus alempana.

Riikka Purran tapauksen ydin ei ole se, mitä ja miten joskus on jossain sanottu ja millaista kieltä käyttäen.

Kyse on siitä, että tämänlainen ajattelu määritti koko sitä ympäristöä, missä niinsanottu "maahanmuuttokriittinen" poliittinen suuntaus syntyi. Aikoinaan Halla-aho & co ylläpitivät vaikutelmaa siitä, että he edustivat uuden kriittisen maahanmuuttoa koskevan kansalaiskeskustelun kärkeä. He olivat rationaalisia. He tunsivat tilastot. He uskalsivat puhua numeroista. He eivät olleet tunnepitoisen ideologian vietävissä.

Twitter alkaa päästä jaloilleen, ja perussuomalaiset ovat halunneet puhua Ranskan mellakoista.

Puhutaan vaan. Ketju seuraa. Perussuomalaisia ja aiempaa halla-aholaista alakulttuuria seuranneet tietävät, että mikä tahansa mellakka saa aina heidät innostumaan.

Mellakkoja käytetään, kuten kaikki tietävät, poliittiseen masinointiin. On käytetty jo pitkään. Ranskassa mellakoitiin myös syksyllä 2005.

Almost forgot: yesterday was the 119th anniversary of the assassination of Russian governor-general Nikolai Bobrikov by Eugen Schauman in Helsinki. Yes, it was on Bloomsday. There's a connection.

Here's some trivia of the assassination. Some of it may be topical still today. -- Schauman was born in Kharkiv, as the second son of general Waldemar Schauman, one of the many Finnish generals in Imperial Russian service. He spent his childhood as a military brat in Ukraine and Poland, and ended up speaking Swedish with a visible Slavic accent.

Venäjän ja Ukrainan sodan päättymistä pysyvään tulitaukoon arvuutellaan toisinaan. Yleensä ennakkotapauksena mainitaan Korean sota, myös tässä.

Siinä on yksi ongelma. Korean sodan lopputulos edellytti kansainvälistä interventiota.

Jatketaanpa aiheesta.

yle.fi/a/74-20036526 Korean sodassa länsivaltain interventio oli tosiaan omaa luokkaansa. Etelä-Koreaa puolustaneista sotilaista reilu kolmannes taisteli Yhdistyneiden Kansakuntien väreissä. Etelä-Korean puolella kaatuneista joka neljäs oli liittolaismaiden sotilaita.

Yhtenä päivänä luen uutisen siitä, miten peräti puolet suomalaisista haluaisi lisätä EU-parlamentin valtaa, ja toisena päivänä hallitusneuvotteluissa aiotaan vaatia erivapauksia EU:lta hiilinieluasiassa vetoamalla siihen, miten "EU-vastaisuus nostaa Suomessa päätään." Tänään luin uutisen, miten 85% suomalaisista kokee Venäjän aloittaman hyökkäyssodan lisäävän ylipäätään globaalia tarvetta kehitysavulle, joten totta kai hallitus siis leikkaa siitäkin.

Kansalaiset haluaisivat leikata Venäjää tukevilta mailta, hallitus ilmeisesti kategorisesti.

Petteri Orpo. Niinpä tosiaan, mitäpä sanoisin miehestä nimeltä Petteri Orpo. Hänhän käy hallitusneuvotteluja Säätytalolla?

Kyllä, uskon, että minulla on hänestä sanottavaa, ja taidanpa tosiaan myös lausua ajatukseni julki. Olen nähnyt Petteri Orpon kerran elävässä elämässä. Poikkesin 2011 eduskuntavaalien alla Hämeenkadulla kokoomuksen Kahvila Korvassa kuuntelemassa, kun silloinen puoluehallituksen jäsen Petteri Orpo kertoi kuulumisia vallan huipulta.

Tällöin hän antoi jo viitteitä persoonastaan.

Oma näkemykseni Käärijä-ilmiöön on selvä: kyseessä on osa NATO-Suomen identiteetinrakennusta.

Tämä vaatii hieman avaamista, joten ketju seuraa. Ensinnäkin: Käärijän show on aika lailla sitä, mitä euroviisuissa on totuttu odottamaan itäisen Euroopan mailta.

Vuonna 2022 NATO-jäsenyydestä tuli projekti, jossa Suomi hyväksyi itäeurooppalaisen identiteettinsä.

Ulkopoliittisen Instituutin johtaja on kolumnoinut taas, joten kommentoidaanpa. Tässä kehotetaan muistamaan historia -- mutta rakennetaankin tarinaa.

Historia siis pitää muistaa sellaisena tarinana kuin Aaltola haluaa. Se nyt vain on politiikkaa, ei historiaa.

Jatketaan.

https://twitter.com/MikaAaltola/status/1647094615617462275

Oikeastaan tämä halu esittää Suomi vuosisataisena Venäjän imperialismin uhrina kumpuaa nimenomaan tuosta ingressissä mainitusta asiasta, eli kylmän sodan suomettuneisuudesta.

Aaltola ja monet muut pyrkivät ikään kuin pesemään syntejä pois luomalla uutta marttyyritarinaa.

Puolalainen liberaalikatolinen viikkolehti "Tygodnik Powszechny" on julkaissut ainakin omasta mielestäni äärimmäisen kiinnostavan jutun siitä, miten nykyisen Ukrainan armeijan yksiköitä on nimetty maan sotahistoriasta inspiraatiota ottaen. Tulkkaanpa juttua ketjun verran.

https://twitter.com/tygodnik/status/1634456828099674112

Prosessi alkoi heti Maidanin vallankumouksen jälkeen vuonna 2014. Noihin aikoihin Ukrainan armeijan joukko-osastoilla oli vielä tavalla tai toisella neuvostoajoista periytyvät nimet. No, niistä hankkiuduttiin eroon. "Kaartinyksiköt" hävisivät, koska ne olivat Stalinin perustamia.

Ykkösaamussa näemmä Ulkopoliittisen instituutin johtaja on lausunut eilen, että "NATO-option tuoreena pitäminen" olisi edellyttänyt "vähemmän ylimielistä ja saarnaavaa" asennetta Unkarin suuntaan EU- ja oikeusvaltio-asioissa.

Sellaista. Tosin kyllä Puola vastaanotti Suomen suunnalta niin ikään kritiikkiä, mutta vahvisti silti maamme NATO-jäsenyyden yksin tein.

Ehkäpä sitä voisi tajuta, että Unkarilla on omat rautansa tulessa, ja siinä Suomen ja Ruotsin aiempi kritiikki oikeusvaltiosta on pelkkä veruke.

Ukrainan sodan suomalaisissa, eh, asiantuntijahaastatteluissa toistuu nyt väite siitä, että Ukrainan armeijan heikkous ovat vanhemmat upseerit ja heidän kehno neuvostokoulutuksensa.

No, eräs tällainen upseeri on Harkovan menestyksekkään hyökkäyksen toteuttanut Oleksandr Syrskyi. Syrskyi valmistui Moskovan maasotakoulusta 1982. Hän on "vanhempi neuvostoaikainen upseeri".

Ja vielä kerran, maavoimien komentajana hän johti Kiovan puolustusta ja toteutti viime syksynä Harkovan suunnalla sodan toistaiseksi onnistuneimman ja rohkeimman operaation.

This article on the Soviet breakthrough on the Karelian Isthmus is for the most parts all right, but way too superficial and partly incorrect. Mostly, it repeats old English-language literature. I should know, I wrote a book on this.

Let's do a thread.

warontherocks.com/2023/02/breaki… For starters, the article focuses -- probably relying on Erickson Glantz and other authors -- on the organizational changes imposed by Timoshenko. Timoshenko is portrayed also making the tactical decisions, as if the theater commander was orchestrating even the minute details.

Sotilasvalat ja vakuutukset on taas vannottu, tai vannotaan viimeistään tänä viikonloppuna. Tähän liittyen päivitys tästä aiheesta, joka on kiinnostanut itseäni.

Suomen sotilasvalassa Suomeen viitataan nimittäin säännöllisesti "valtakuntana" -- ei kertaakaan tasavaltana. Tämä ei ole uusi huomio, tietystikään. Ohessa sitaatti Anders Ahlbäckin väitöskirjasta "Soldiering and making of Finnish manhood". Suomi oli sotienvälisenä aikana demokratia, mutta jotenkin se loisti poissaolollaan sotilaskasvatuksesta.

Suomi oli isänmaa, valtio, valtakunta.

Olen viime aikoina tutustunut Howard Chandler Christyn ensimmäisen maailmansodan aikaisiin amerikkalaisiin merivoimien värväysjulisteisiin. Christy käytti ajalle epätyypillisesti naismalleja. Tämä on eräs kuuluisimmista postereista.

Kiinnostava on myös mallin elämäntarina. Amerikkalaisille rekryyteille houkuttelevat ja monitulkintaiset sanat "I want you" lausunut malli ei siis ollut vain Christyn omasta päästään loihtima kuvitteellinen unelmanainen, hän oli todella olemassa.

Rudi Williamsin mukaan hän oli meriministeriön sihteeri Helen O'Neill.