Eipä tässä muutakaan tekemistä, joten tehdään kymmenen vuoden katsaus 612-kulkueeseen, niin pääsevät nyt asiaa ihmettelevät kartalle siitä, mistä on kyse. Luettelen samalla kaikki aiemmat juhlapuhujat.

Oletteko valmiina? Ketju lähtee käyntiin nyt. 2014: Ensimmäinen kulkue, järjestäjätahoina Timo Hännikäisen porukka Sarastus-lehdestä, Suomen Sisu ja Pohjoismaisen vastarintaliikkeen aktiivi Ali Kaurila. Vastarintaliike myös marssii avoimesti 612-kulkueessa sen turvamiehinä. Juhlapuheen pitää Hännikäinen.

No niin. Iltapäivälehdet repostelevat riemulla Ilmari Käihkön moitteita ex-pääministeri Marinille. Marin on nyt siis valikoitunut esimerkkitapaukseksi maassamme vallinneesta "ylioptimismista" Ukrainan sodan suhteen.

Käydään läpi joitakuita muita lausuntoja. Iltalehti, 6.10.2022. De mortuis nihil nisi bene, mutta tämä Ilta-Sanomien otsikko 2.2.2023 jäi silti omaan mieleeni.

Ilmari Käihkö on kirjoittanut kolumnin, jossa hän kaipailee kriittistä katsausta Ukrainan sodan aikaiseen julkiseen keskusteluun. Hän myös ihmettelee, mikseivät historiantutkijat ole ottaneet osaa keskusteluun.

Olen historiantutkija, joten kommentoidaan.

yle.fi/a/74-20124741 Relevantti kohta Käihkön kolumnista ohessa. Arvaan, kuka nimettömäksi jätetty historiantutkija on. Se en ole minä; minulta kyllä on toisinaan kyseltykin vähän kaikenlaista.

Esitän nyt mietteitä siitä, mitä annettavaa historiantutkijoilla voisi olla, vai olisiko mitään.

Moniko viime aikoina Lähi-idästä tunteikkaimmin juttelevista tahoista on ajatellut, miksi Hamas edes pitää valtaa Gazassa?

Kaikki alkoi, kun Israelin miehityshallinto salli 1979-80 muslimiveljeskunnan toiminnan alueella, tavoitteena rikkoa palestiinalaisnationalistien rintamaa. Vuonna 1979, kun Ahmad Yasin alkoi pystyttää veljeskunnan moskeijoja, kouluja, kirjastoja ja sosiaalitiloja Gazaan, Israelin sotilaskuvernöörinä alueella toiminut Yossef Kastel salli sen. Yasinin veljeskunta tunnustettiin peräti virallisesti hyväntekeväisyysjärjestöksi.

Tuota tuota. Heavy ei ole ihan ominta alaani, mutta Puolasta satun jotain tietämään. Lausutaan nyt vähän jotain tästä Hesarin jutusta Iron Maidenin vuoden 1984 Varsovan-konsertista, koska tuntuu, että tämä on varsin ohut katsaus.

hs.fi/kulttuuri/art-… Lähdetään nyt ensinnäkin siitä, että Puolassa oli jo 1980-luvun alussa koettu omasta takaa melkoinen rajumman rockin vallankumous. Solidaarisuus-liikkeen protestia siivittivät punk ja heavy; sellaiset bändit kuten SS-20 -- myöhemmin Dezerter -- tai TSA.

Kokoomus on näemmä 5.9.2022-30.6.2024 välillä huomannut, että vallitsee sittenkin sota-aika. No, jospa sotahistorian dosenttina jotain lausuisin.

En edes ryhdy tässä kyseenalaistamaan lausuttua; otetaan se annettuna. Esitetään jatkokysymys: mitä sota-aikana pitäisi tehdä? Euroopassa tosiaan käydään sotaa, joka kattaa osapuilleen puolet maanosastamme. Sen seuraukset ulottuvat kauas, ja on vaara sen laajentumisesta, kiitos hyökkäyshaluisen itänaapurimme. Se asettaa haasteita yhteiskunnallemme.

Miten hyvin niihin on siis vastattu?

Jessikka Aron teos väittää Venäjän masinoineen Smolenskin lentoturman, jossa Puolan presidentti Lech Kaczyński ja huomattava osa poliittista ja sotilaallista johtoa kuolivat.

Olin Varsovassa kun koneturma sattui. Tunnen asian ja keskustelun. Ketju seuraa.
hs.fi/ulkomaat/art-2… Aro on päättänyt referoida vuoden 2022 tutkimusta, jossa olisi hänen mukaansa osoitettu Smolenskin turmakoneen sisältäneen räjähteitä. Mainittu tutkimuskomissio oli silloisen valtapuolueen, eli Lain ja Oikeuden asettama. Sitä johti puolueen kakkosmies Anton Macierewicz.

Huomenta. Olen poistunut Twitteristä, mutta tehdään vielä yksi läksiäispäivitys.

Puolan vaalit ovat viikon päästä. Postitan tähän ketjuun nyt linkit kaikkiin aiempiin ketjuihin, jotka olen täällä vaalikuvioista kirjoittanut.

Jos tästä on joillekuille apua, olkaa hyvät. Ja koska kuukausi on ikuisuus ja täällä vielä pyörivät tahot saattavat ihmetellä "kuka toi on?", niin lyhyt kertaava esittäytyminen: olen dosentti ja tutkija, erikoisalana sota ja itäinen Eurooppa, väitöskirjaa tein Varsovassa, ja Puola on minulle tuttu maa.

Ja sitten asiaan:

Helsingin Sanomien tekemässä puolustusteollisuutta ja ammustuotantoa käsittelevässä jutussa kokoomuksen Jukka Kopra alkaa lähestulkoon tajuta asioita. Liian myöhässä, mutta kuitenkin.

Tästä muuten kehkeytyy nyt ketju, koska tunnen halua avautua. En haluaisi kuulostaa Paavo Väyryseltä, mutta olen sanonut tästä asiasta ainakin jotain puolentoista vuoden ajan. Mikäli eurooppalainen sota halutaan ratkaista ja saattaa voittoon, se edellyttää samoja toimia kuin ennenkin. Valtiovallan johtovastuuta.

https://twitter.com/jojalonen/status/1584113967638925314

Tässä maassa on muuten hyvin todennäköisesti yleiseen korkeaan sivistystasoon suhteutettuna maailman tyhmimmät eliitit. @satuhassi Todennäköisesti tämä pätee poliittisen vallan, elinkeinoelämän, median ja valitettavasti myös yliopistomaailman piirissä.

Aika usein myös vastakulttuurit ja poliittiset protestiliikkeet on onnistuttu sopeuttamaan samoilla keinoilla. Kuten nyt viimeksi eräs populistipuolue.

Yliopistotutkija Noora Kotilainen on toivonut kriittistä keskustelua kotimaamme militaristisesta ilmapiiristä.

Keskustellaan! Ketju seuraa. Yritän nyt nostaa esille kysymyksiä, joita Kotilainen ei rohjennut.

yle.fi/a/74-20043787 Kotilainen on kuvaillut militarisaation kierrettä ja siitä seurannutta ehdotonta yksiäänisyyttä.

Jutussa puhutaan muun muassa siitä, miten poliittisessa keskustelussa toistuu mantra Ukrainalle annettavan tuen jatkumisesta niin pitkään kuin tarpeellista.

Voi hyvin olla, että Venäjä valmistelee Mustanmeren viljasopimuksen romuttamisella ensi talven strategiaansa. Kun kerran energia-ase ei viime talvena purrut, niin nyt yritetään ajaa ruuan hinta ylös ja saada sillä länsimaat luovuttamaan.

Tehdääs ketju.

cnbc.com/2023/07/17/rus… Mustanmeren viljantuonnista riippuvaiset Afrikan maat tietysti joutuvat sivullisiksi uhreiksi, mutta Venäjä on pohjustanut propagandaansa sillä suunnalla luvaten toimittaa viljaa vaikka ilmaiseksi. Oli se mahdollista eli ei, sitä vaikutelmaa ylläpidetään.

africanews.com/2023/03/20/gra…

Sinänsä minulla ei ole mitään esimerkiksi Tiina Elovaaraa vastaan ihmisenä, mutta tiedotusvälineet voisivat _vähän_ käyttää kritiikkiä haastatellessaan nyt koko ajan entisiä sinisiä, jotka kertovat mielihyvin omaa narratiiviaan Soinin perussuomalaisista ihmisläheisenä puolueena. Perussuomalaisilla ja SMP:llä oli pitkä perinne rasismin normalisoinnissa jo ennen kuin Halla-aho kirjoitti ensimmäistäkään bloggausta. Halla-aho ja kumppanit päätyivät perussuomalaisiin siksi ja vain siksi, koska vakka valitsi kantensa.

Omasta puolestani voin vahvistaa, että Halla-ahon kommentit "negridisen rodun" ominaisuuksista olivat Vieraskirjassa ja nähtävillä julkisesti aikoinaan.

Olen maininnut niistä ties miten monasti, mutta no hei. Hänhän on viileä, terävä ja analyyttinen.

hs.fi/politiikka/art… Ohessa keskustelu nimimerkki "Millan" kanssa kokonaisuudessaan, helppohan se on hakea Wayback Machinella. Olkaa hyvä, kuvankaappaus vuodelta 2007.

Hesarin häveliäästi mainitseman "Vieraskirjan ylläpitäjän", eli Halla-ahon itsensä vastaus alempana.

Riikka Purran tapauksen ydin ei ole se, mitä ja miten joskus on jossain sanottu ja millaista kieltä käyttäen.

Kyse on siitä, että tämänlainen ajattelu määritti koko sitä ympäristöä, missä niinsanottu "maahanmuuttokriittinen" poliittinen suuntaus syntyi. Aikoinaan Halla-aho & co ylläpitivät vaikutelmaa siitä, että he edustivat uuden kriittisen maahanmuuttoa koskevan kansalaiskeskustelun kärkeä. He olivat rationaalisia. He tunsivat tilastot. He uskalsivat puhua numeroista. He eivät olleet tunnepitoisen ideologian vietävissä.

Twitter alkaa päästä jaloilleen, ja perussuomalaiset ovat halunneet puhua Ranskan mellakoista.

Puhutaan vaan. Ketju seuraa. Perussuomalaisia ja aiempaa halla-aholaista alakulttuuria seuranneet tietävät, että mikä tahansa mellakka saa aina heidät innostumaan.

Mellakkoja käytetään, kuten kaikki tietävät, poliittiseen masinointiin. On käytetty jo pitkään. Ranskassa mellakoitiin myös syksyllä 2005.

Almost forgot: yesterday was the 119th anniversary of the assassination of Russian governor-general Nikolai Bobrikov by Eugen Schauman in Helsinki. Yes, it was on Bloomsday. There's a connection.

Here's some trivia of the assassination. Some of it may be topical still today. -- Schauman was born in Kharkiv, as the second son of general Waldemar Schauman, one of the many Finnish generals in Imperial Russian service. He spent his childhood as a military brat in Ukraine and Poland, and ended up speaking Swedish with a visible Slavic accent.

Venäjän ja Ukrainan sodan päättymistä pysyvään tulitaukoon arvuutellaan toisinaan. Yleensä ennakkotapauksena mainitaan Korean sota, myös tässä.

Siinä on yksi ongelma. Korean sodan lopputulos edellytti kansainvälistä interventiota.

Jatketaanpa aiheesta.

yle.fi/a/74-20036526 Korean sodassa länsivaltain interventio oli tosiaan omaa luokkaansa. Etelä-Koreaa puolustaneista sotilaista reilu kolmannes taisteli Yhdistyneiden Kansakuntien väreissä. Etelä-Korean puolella kaatuneista joka neljäs oli liittolaismaiden sotilaita.

Yhtenä päivänä luen uutisen siitä, miten peräti puolet suomalaisista haluaisi lisätä EU-parlamentin valtaa, ja toisena päivänä hallitusneuvotteluissa aiotaan vaatia erivapauksia EU:lta hiilinieluasiassa vetoamalla siihen, miten "EU-vastaisuus nostaa Suomessa päätään." Tänään luin uutisen, miten 85% suomalaisista kokee Venäjän aloittaman hyökkäyssodan lisäävän ylipäätään globaalia tarvetta kehitysavulle, joten totta kai hallitus siis leikkaa siitäkin.

Kansalaiset haluaisivat leikata Venäjää tukevilta mailta, hallitus ilmeisesti kategorisesti.

Petteri Orpo. Niinpä tosiaan, mitäpä sanoisin miehestä nimeltä Petteri Orpo. Hänhän käy hallitusneuvotteluja Säätytalolla?

Kyllä, uskon, että minulla on hänestä sanottavaa, ja taidanpa tosiaan myös lausua ajatukseni julki. Olen nähnyt Petteri Orpon kerran elävässä elämässä. Poikkesin 2011 eduskuntavaalien alla Hämeenkadulla kokoomuksen Kahvila Korvassa kuuntelemassa, kun silloinen puoluehallituksen jäsen Petteri Orpo kertoi kuulumisia vallan huipulta.

Tällöin hän antoi jo viitteitä persoonastaan.

Oma näkemykseni Käärijä-ilmiöön on selvä: kyseessä on osa NATO-Suomen identiteetinrakennusta.

Tämä vaatii hieman avaamista, joten ketju seuraa. Ensinnäkin: Käärijän show on aika lailla sitä, mitä euroviisuissa on totuttu odottamaan itäisen Euroopan mailta.

Vuonna 2022 NATO-jäsenyydestä tuli projekti, jossa Suomi hyväksyi itäeurooppalaisen identiteettinsä.