Thread by @jmkorhonen

Insinööri ei toivo, vaan laskee. Siksi laskeskelin tänään vielä ydinvoiman kannattavuutta.

Käydäänpä läpi miltä näyttää.

Ei näytä hyvältä. Ikävä kyllä.

Seuraa historiallis-futurologinen salapoliisitarina: kuka murhasi ydinvoiman ja miten? Ja mitä sitten? 1/

Kuvassa on ydinvoiman ja tuulivoiman ns. vertailukelpoinen sähköntuotannon kustannus, LCOE. Tämä saadaan, kun huomioidaan kaikki voimalaan kohdistuvat kustannukset ideoinnista purkuun, suhteutetaan ne tuotetun sähkön määrään, ja diskontataan molemmat nykyhintaan. 2/

LCOE, Levelized Cost Of Electricity, on yleisimmin käytetty tapa arvioida erilaisten sähköntuotantotapojen hintaa.

Sen päälle sitten pitää arvioida esimerkiksi ns. järjestelmäkustannuksia, joita vaikkapa voimalan liittäminen verkkoon voi aiheuttaa. Mutta LCOE on se lähtökohta.3/

Otetaanpa kuva uudelleen.

Oikealla rakentamisen hinta per kW sähkötehoa ja käyttöaste.

1. n. Olkiluoto 3:a vastaava hanke, mutta 7 vuodessa.
2. Tuulivoimala n. 2010.
3. Jos OL3:n saisi puoleen hintaan ja viidessä vuodessa.
4. Tuuli nyt.
5. Tuuli nyt Kiinassa. 4/

Diskonttokorkoa tarvitaan, koska tulevaisuudessa tienattu euro ei ole yhtä arvokas kuin tänään tienattu. Jos sijoitat tonnin nyt, ottanet mieluummin satasen ensi vuonna, kuin satasen 5 v päästä.

Siksi sijoituksia tehdessä on arvioitava sijoituksen ns. nykyarvoa. 5/

Diskonttokorko, ei "vihreät," on suurimpia yksittäisiä selityksiä siihen, miksi ydinvoimaa ei 90-luvun jälkeen paljon enää rakennettu.

90-luvulla sähkömarkkinat vapautettiin. Seurauksena oli - kuten osattiinkin ennustaa - se, että sijoitusten tuottovaatimukset kasvoivat. 6/

Vielä 1980-luvulla normaalit valtiolliset ja puolivaltiolliset sähkömonopolit olivat kyenneet siirtämään kustannukset asiakkaille, ja tekemään sijoituksia, joiden ei tarvinnut tuottaa rahaa yhtä paljon tai nopeasti kuin yksityiset sijoittajat vaativat. 7/

Monopolit olivat myös rahoituslaitosten näkökulmasta turvallisia asiakkaita, koska ne eivät oikein voineet ajautua konkurssiin. Ne saivat siis rahaa halvalla.

Kun valtion sähkölaitokset laskivat sijoitusten kannattavuutta, tyypillinen diskonttokorko oli 3 tai 5 %.
8/

Diskonttokoron ollessa kolmisen prosenttia ja ydinvoiman rakentamishintojen ollessa sitä mitä niiden uskottiin 1970-luvulla olevan - noin tonni per kW sähkötehoa - ydinvoima näytti raivodiililtä.

Jos nämä oletukset olisivat säilyneet, ydinvoima olisi ollut raivodiili.
9/

Mutta ne eivät säilyneet. Markkinoiden liberalisointi eteni sähkömarkkinoillekin. Suomi oli yksi ensimmäisiä, 1995.

Kuten oli ennustettu, sähköyhtiöiden rahoituksen hinta ja tuottovaatimus nousi. Eikä aivan vähän. 10/

Vuonna 1998 OECD:n ydinvoiman taloudellisuutta käsitelleessä raportissa todettiin (s. 209), että monopolien purun jälkeen investointipäätöksissä käytetty diskonttokorko oli noussut "dramaattisesti."

Jopa alle 3 % lukemista mentiin 10-12 prosenttiin. 11/
oecd-nea.org/upload/docs/ap…

Ydinvoimalle tämä oli kuolinisku. Vuonna 1998:

"At a 10 % discount rate, gas was the least expensive (by a margin of at least 10 %) in nine countries; coal was the least expensive ... in one country; nuclear was the least expensive ... IN NO COUNTRY."

(sama, s. 12) 12/

Miten vaatimus suuremmista tuotoista murhasi ydinvoiman?

Ydinvoimalat ovat suuria ja kalliita projekteja. Tilaaja joutuu maksamaan paljon ennen kuin voimala tuottaa yhtään mitään. Pienten yritysten on vaikea edes kerätä miljardeja kasaan. 13/

Kun sijoittajat ja pankit miettivät, antaako lainaa sähköyhtiölle joka sanoo "nytpä rakennamme atoomivoimalan!", ne joutuvat miettimään jo 1980-luvulla kantapään kautta opittuja riskejä. En puhu nyt onnettomuuksista, vaan projektien venymisestä ja kustannusten paisumisesta. 14/

80-luvulla kävi selväksi, että ydinvoimaa ei yksinkertaisesti voitu rakentaa niin helposti kuin vielä 70-luvun alussa oli ajateltu. Tekniikka olikin monimutkaisempaa kuin oli luultu.

Kaikenlaiset riskit esim. rakentajan menosta konkkaan kasvoivat. 15/

Korkeilla diskonttokoroilla ei vaan kannata tehdä pitkiä investointeja ja laittaa niihin valtavasti rahaa kiinni.

Silloin on paljon järkevämpää ostaa jotain halvempaa, vaikka sen käyttökustannukset olisivatkin suuremmat. 16/

Ydinvoiman vastustuksen vaikutus sijoituksiin oli nollaa suurempi, mutta ei missään nimessä raivodiilin pysäyttävä.

Katsotaanpa vaikka mitä OECD listasi 1998 tärkeiksi kehityskuluiksi ydinvoiman suhteen (s. 17).

Näkyykö missään "ydinvoiman vastustus"?

Ei näy.
17/

Globalisaatio meinasi tässä mm. sitä, että hiilen hinta erkani öljyn hinnasta ja sen saatavuus parani.

Tässä samasta rapsasta (s. 159) fossiilisten hinta 1978-1996. Noilla vuoden 1980 hinnoilla ja alhaisella diskonttokorolla ydinvoima olisi pärjännyt.
18/

Oleellisinta ylläolevassa kuvassa ei ole tuo hiilen hinnan hidas lasku. Oleellisinta on se, että vielä 80-luvun alussa hiilen hinnan oli odotettu nousevan nopeasti.

Tässä hiilen hinnan tulevaisuutta koskevien arvioiden kehitys samasta lähteestä, s. 166: 19/

80-luvun lopun ja 90-luvun oloissa sähköyhtiöiden oli yksinkertaisesti pirun vaikea perustella ydinvoimaan sijoittamista. Kuten OECD totesi, vallinneissa oloissa kannatti sijoittaa pieniin, rakentamiskustannuksiltaan halpoihin, joustaviin voimaloihin.

Hiileen - ja kaasuun. 20/

1900-luvun lopulla ydinvoiman murhasi siis ennen kaikkea sähkömarkkinoiden vapauttaminen. Murha-aseena toimi sijoitusten kasvanut tuottovaatimus ja hiilen (sekä kaasun) hintakehitys.

Uhri saattaisi olla hengissä, jos hiilidioksidille olisi laitettu aiemmin hinta. 21/

Mutta päästömaksuja ja muita toimia, joilla fossiilisten polttamisen lukuisat ulkoishaitat olisi laitettu saastuttajan maksettavaksi, vastustettiin sinnikkäästi - niiden toimesta, jotka vastustavat niitä edelleen mutta nyt haluaisivat ydinvoimaa.

Kun ensin tapoitte sen. 22/

Ydinvoimaa vastustaneet olivat tässä työssä toki apuna. Mutta jos ydinvoima olisi ollut selvästi kannattavampaa, olisiko sitä saatu tapettua?

En usko tähän hetkeäkään. Ei "ituhippejä" ole ikinä kuunneltu, jos pöydällä on paljon rahaa.

Vaan kun ei ollut. 23/

Optimistisillakin oletuksilla - ja esimerkiksi Suomen ja Ranskan suhteen noihin numeroihin johtaneet oletukset olivat hyvin optimistisia - ydinvoiman hintaero fossiilisiin nähden oli niin pieni, ettei riskiä projektin venymisestä kannattanut ottaa.

Eikä otettu.
24/

Mutta mennään historiasta nykypäivään.

Mitä pitäisi tapahtua, että ydinvoimaa kannattaisi rakentaa ihan hirmuisen paljon?

Kuten jo 1980-luvulla osattiin sanoa: pääomakustannukset pitää saada alas.

Valitettavasti ne menivät ylös.
25/

Itse laskien oppii yllättäviäkin juttuja.

Esimerkiksi: jos ydinvoiman pääomakustannuksia ei saada reilusti alas, mm. seuraavilla tekijöillä ei ole käytännössä mitään vaikutusta.

1. kaikki puhe "sääntelyn keventämisestä" tai lupaprosessin nopeuttamisesta. Peanuts.
26/

2. Voimaloiden käyttöiän pidentäminen. Ellei diskonttokorko ole hyvin pieni, LCOE on käytännössä sama, olipa käyttöikä 40, 60, tai 80 vuotta. (Toki olisi kivaa jos käyttöikä olisi pidempi, mutta investointipäätöksiä sillä on vaikea perustella jos diskontataan kunnolla.) 27/

3. Pienemmät kiinteät käyttökustannukset. Vaikka leikattaisiin kolmannekseen, ei näy montaa euroa hinnassa.

4. Uraanin hinta. Ei juuri vaikutusta oli se sitten 5x tai puolet.

5. Purkaminen ja jätteen hoito. Tapahtuu niin kaukana, että nettonykyhinta lähellä nollaa. 27/

Eli esimerkiksi paljon puhuttujen pienten modulaaristen reaktoreiden tilanne on tosiaan vaikea.

Niiden rakentamiskustannukset suhteessa sähkötehoon ovat _korkeammat,_ ellei tilauksia tehdä tarpeeksi sarjatuotantoa varten.

Ja kuka täyttää tilauskirjat niin täyteen? 28/

Edes ydinvoimalta esim. Ruotsissa perityt verot eivät ihan hirveästi näy investointilaskelmassa. Toki niiden poisto helpottaisi. Vähän.

Mutta ainoa millä on oikeasti vaikutusta: pääomakustannukset on saatava alas. Rakentamisen hinta alas, ja halpaa rahaa. 29/

Rakentamisen hintaan ei voitu Suomessa paljon vaikuttaa (luvituksen kulut ovat LCOEssa pyöristysvirheitä), mutta takana oli aika, jolloin valtio olisi saanut rahhaa halavalla.

Sitä olisi ehkä kannattanut laittaa joku miljardi atoomipyttyyn. 30/

Jos joku on ihan vakavissaan haluamassa ydinvoimaa lisää eikä vain huutele lämpimikseen, niin tiedätte nyt mitä tehdä: hallitusohjelmaan 1-5+ miljardin suora tai epäsuora tuki ydinvoiman rakentamiseen.

Sillä voitaisiin saada diskonttokorkoa alas.

Muuten jää huuteluksi. 31/

Ruotsissa ollaan nyt laittamassa veronmaksajan rahaa uusiin ydinvoimaloihin. Jos kustannukset pysyvät kurissa ja projektit valmistuvat, se voi olla hyvä diili. Riskit ovat kyllä isot, enkä henkeäni pidätä valmistumista odotellessa.

Mutta tähän kannattaisi lähteä mukaan. 32/

Koska jos nyt tehtäisiin ruotsalaisten kanssa samalla designillä useampia voimaloita, niin sitten voisi olla mahikset saada noita rakentamiskustannuksia alas, ja ydinvoimasta järkevä sijoitus.

Ei oikein muuten. Eikä tuokaan ole varmaa. Mutta voisi ehkä toimia. 33/33

Ai niin. Ne muut kustannukset.

Tuulivoimasta aiheutuu tosiaan ennen pitkää isompia ns. järjestelmäkustannuksia kuin samasta määrästä ydinvoimaa. Kuten säätö- ja varavoiman tarpeesta.

Näitä kuluja on, mutta vaikka tuulta olisi n. 80%, ne jäävät alle 100 % tuulisähkön hinnasta.

Joten voitte ottaa uudelleen tämän kuvaajan, kertoa lukemat tuulen osalta kahdella, ja katsoa mitä tapahtuu.

Energiajärjestelmien tutkimuksessa todetaan, että joku määrä ydinvoimaa LUULTAVASTI laskisi silti sähkön kokonaishintaa.

Ongelma on vaan se, kuka sen maksaa.

Vallitseva "markkinat hoitaa"-malli ei oikein kykene hoitamaan tätä nyt meneillään olevaa siirtymää ilman turbulenssia.

Eli laittakaapa valtion budjetista jokunen miljardi asioiden hoitamiseen. Ei tämä oikein muuten ratkea.

Laitetaanpa vielä päivitetty kuva, jossa on ydinihme: rakennuskustannukset 950 €/kWe, rakennusaika vain 5 v, käyttöaste 90%. Tämä on alle puolet Kiinan ydinvoiman hinnoista.

Noilla hinnoilla kannattaisi jo rakentaa sitten kun tuulivoiman rakentaminen alkaa hiipua.

Väännän vielä rautalangasta: tämä on siis se, miltä tilanne näyttää SIJOITTAJILLE. Jotka mm. Suomessa päättävät, mitä voimaloita rakentaa.

Kokonaisuuden kannalta olisi varmaankin järkevää rakentaa reaktori tai pari. Mutta kuka ne maksaa?

PS. Jos jaksoit lukea tänne saakka, saatat jaksaa lukea seuraavan kirjanikin jahka se valmistuu. Liittymällä Reilumpaan kerhoon tuet esim. tällaisia tietoiskuja - tähänkin meni nyt melkein koko työpäivä sittenkin - ja saat kirjan kun se tulee ulos.

reilusti.ghost.io

Jaaha, päivitetystä kuvasta oli pudonnut osa pois. Tässä parempi versio.

Ydinihme - alle puolet Kiinassa rakennetuista voimaloista maksava voimala, valmiina 5 vuodessa - katkoviivalla.