Thread by @jmkorhonen

Kirjoitin @SorsaFoundation asiantuntijana vastineen vieraskynä-kirjoitukselle, jossa varoitettiin "demonisoimasta" #talouskasvu:a TL;DR: #oikeudenmukaisuus on tärkeää.

Tässä pidempi versio argumentistani - vastineen piti olla lyhyt. 1/

hs.fi/mielipide/art-…

Ensinnäkin. Monessa maassa on tosiaan kyetty kasvattamaan BKT:tä samalla, kun CO2-päästöt ovat laskeneet. Jotkut ovat väittäneet tämän olevan kategorisesti mahdotonta. Ei ole.

Sama pätee muihinkin ympäristörajoitteisiin. ~Ikuinen talouskasvu on teoriassa mahdollista.

Mutta. 2/

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on kestävässä siirtymässä se helpoimpiin kuuluva osuus. Ja sekin tapahtuu liian hitaasti.

Maailman kokonaispäästöt kasvavat edelleen.

Olen itse asiassa optimisti. Uskon, että siirtymän vauhti kiihtyy.

Vaan miten pitkälle päästään? 3/

Mm. luontokato ja jatkuvasti kasvavan materiaalinkulutuksen tyydyttäminen kestävästi ovat aidosti vaikeita ongelmia.

Kyseessä on vieläpä "ilmapallo-ongelma": kun puristat yhtä päätä, toinen pää paisuu helposti.

Esim. kun päästöjä vähennetään bioenergialla -> luontokato. 4/

Fysiikka, insinööri- ja taloustieteet, ja historia antavat vahvoja syitä uskoa, että kestävyyskriisiin EI OLE teknistä ratkaisua.

Tekniikka auttaa tekemään enemmän vähemmillä vahingoilla.

Mutta tekniikka ei kykene rajoittamaan tekemisen määrää. Eikä siis vahinkojen määrää. 5/

Kestävyyskriisi on siis pohjimmiltaan poliittinen, ei tekninen ongelma. Koska teknistä ratkaisua ei ole, kriisi on ratkaistava poliittisesti.

Millainen politiikka on sitten hyväksyttävää?

Lyhyesti: oikeudenmukaiseksi koettu.

Ei oikeudenmukaisuutta = ei kestävää siirtymää. 6/

Elämme monella tapaa epäoikeudenmukaisessa maailmassa. Vuosikymmenien ajan näitä epäoikeudenmukaisuuksia on laastaroitu ja lakaistu maton alle lupauksella enemmästä: kun olet kuuliainen työläinen, ensi vuonna sinullakin on enemmän.

Talouskasvu on siksi kriittisen tärkeää. 7/

Jos talous ei kasva, yhteiskunnista tulee helposti nollasummapelin yhteiskuntia. Jotka repivät helposti itsensä rikki keskinäisessä kilpailussaan.

Historian jäljet pelottavat. Nollasummapelin yhteiskunnissa asenteet ovat kovia ja konfliktit yleisiä. 8/

scholar.harvard.edu/files/bfriedma…

Pidän itse nollasummapelin yhteiskuntaa yhtenä suurimmista edessä olevista vaaroista.

Se estäisi tehokkaasti myös kestävyyskriisin ratkaisemisen: kaikkien kilpaillessa kaikkia vastaan, kilpailuetua tultaisiin hakemaan polkemalla heikoimpia.

Kuten luontoa. 9/

Mutta perinteinen laastari, talouskasvu, ei voi toimia laastarina pysyvästi.

Tämä seuraa jo demografiasta. Vaikka ympäristökysymykset eivät olisi ongelma olleskaan, reipas talouskasvu on Suomessa yksin ikääntymisen vuoksi epätodennäköistä.

Ennen pitkää koko maailmassa. 10/

Mutta yhteiskunnat todnäk silti yrittävät mahdollisimman suurta talouskasvua. Koska se on totuttu laastari suuriin, jopa kasvaviin ongelmiin.

Ja TÄMÄ on uskoakseni tärkein syy, miksi talouskasvun tavoittelu ja kestävä siirtymä eivät nykyisellään ole yhteensopivia.
11/

Ympäristön rajoissa pysyttelevä talouskasvu on ainakin teoriassa täysin mahdollista. Uskon, että on käytännössäkin.

Keskustelussa vaan ohitetaan säännöllisesti keskeiset kysymykset:

1. MITEN NOPEAA ympäristön rajoissa pysyvä talouskasvu on KÄYTÄNNÖSSÄ?
2. RIITTÄÄKÖ SE?
12/

Riittäisikö esim. 0,1 % vuotuinen talouskasvu semmoiseksi lupaukseksi paremmasta, millä riittävän moni unohtaisi vahvasti eriarvoisen ja koko ajan epävakaamman maailman vääryydet?

Riittäisikö se taloudellista valtaa pitävälle talouseliitille ja tuotto-odotuksille? 13/

Jos aineettoman, ympäristön rajoissa pysyvän talouskasvun nopeus ei riitä kansalle tai päättävälle talouseliitille, mitä se meinaa ympäristörajoissa pysymisen kannalta?

Sitä, että rajoja ei saada pidettyä. Talous jyrää rajojen yli. Kunnes fysiikka laittaa rajat taloudelle. 14/

Vihreän siirtymän synnyttämät epäoikeudenmukaisuuden kokemukset juontuvat vahvasti pelosta: ihmiset pelkäävät, eivätkä aivan syyttä, että he joutuvat muutoksen maksajiksi mutta hyödyn korjaavat muut.

Silloin voi olla 100% rationaalista vastustaa ympäristörajojen asettamista. 15/

Mitä epäoikeudenmukaisemmassa yhteiskunnassa elämme, sitä enemmän kaikilla on syytä pelkoon.

Jos et voi luottaa elämän ja yhteiskunnan kohtelevan sinua oikeudenmukaisesti, muutos on aina uhka. Varsinkin vihreän siirtymän kaltainen syvällinen talouden perusteiden mullistus. 16/

Vain jos saamme aikaan yhteiskunnan, missä reipasta talouskasvua ei tarvita epäoikeudenmukaisuuksien ja eriarvoisuuksien laastariksi, voimme ylipäätään saada aikaan yhteiskunnan, joka voi pysytellä kestävien rajojen sisällä.

Olen tästä johtopäätöksestä erittäin varma. 17/

Koska rajojen, kuten ympäristörajojen, asettaminen ja pitäminen onnistuu pohjimmiltaan vain kahdella tavalla: yhteisillä sopimuksilla, tai jonkun vahvemman tahon pakkovallalla.

Pakkovaltaa - ekofasismia - ei hyväksyttäisi, eikä se kestäisi, vaikka sen saisi jotenkin aikaan. 18/

Ja olen aika 100% varma, että yhteisiä, pitäviä sopimuksia ympäristörajoista ei saada aikaan, ellei yhteiskuntien enemmänkin paheneviin kuin vähentyviin eriarvoisuuksiin puututa tiukemmin.

Koska kilpailuyhteiskunta pakottaa ihmiset kilpailemaan. 19/

jmkorhonen.fi/2021/01/27/tas…

Tarvitsemme siis yhteiskunnan, mikä ottaa realistisesti huomioon ihmisten käyttäytymisen. Yhteiskunta ei voi perustua epärealistisille oletuksille: emme voi olettaa yksilöiden olevan altruistisia, mutta ei kannata myöskään olettaa yksilöiden olevan vain loputtoman ahneita. 20/

Olen miettinyt ratkaisuja vuosikaudet, ja aina vain palaan samaan johtopäätökseen: yhteiskuntien pitää sallia kilpailu, ja myös siitä seuraavat eriarvoisuudet, mutta vain tiettyyn rajaan asti.

Eriarvoisuuksille on oltava lattia - ja katto.

Muuten rajoja ei saada pidettyä. 21/

Eriarvoisuuslattian ja -katon asettaminen meinaa konkreettisesti mm. sitä, että kaikilla on oltava riittävästi valtaa päättää reaalisten resurssien käytöstä.

Äärellisissä maailmoissa tästä väistämättä seuraa, että kellään ei saa olla äärettömästi valtaa. 22/

Ja markkinataloudessa valta päättää resurssien käytöstä tarkoittaa omaisuutta.

Toisin sanoen: kaikilla on oltava tarpeeksi markkinoilla kelpaavia pelimerkkejä ihmisarvoiseen elämään. Kellään ei saa olla niitä liian paljon. 23/

Näiden rajojen sisällä voidaan sitten pelata ja kilpailla, kunhan ympäristön eli Avaruusalus Maan elossapitojärjestelmän rajoja kunnioitetaan.

Ei pitäisi olla dystopia.

Varsinkin, kun vaihtoehtona ON totalitaarinen, ekofasistinen ja loppujen lopuksi kestämätön dystopia. 24/24