1/ Thread: Analysis of Russian defensive network and field fortifications on Kopani-Robotyne-Tokmak sector of the Zaporizhzhia front. This analysis was done using Sentinel Hub EO imagery and commercially available very high-resolution satellite imagery by Airbus DS Pléiades Neo.
2/ Russian defenses have been constructed along dominant heights and ridgelines. Defenses have been established at depth of 25-30km from Russian forward line of friendly troops (FLOT) all the way to the city of Tokmak.
3/ There are several distinct layers or defensive zones. Zone 1: first 3-4km from the RuFLOT is the forward security zone consisting of individual squad or platoon outposts and individual company strongpoints.
4/ Zone 2: first defensive line, 2-3km deep. Company trenches and strongpoints arranged along key terrain features in continuous line. This zone has seen recent additions and is constantly being improved. Villages of Kopani and Robotyne form the linchpins of this position.
5/ Zone 3: 4-5km deep zone with reserve- and possible decoy positions. This zone is also where majority of the local Russian artillery and mechanized reserves will be maneuvering behind the first defense line. Multiple shelter areas for vehicles and equipment observed.
6/ Zone 4: Prepared main defensive line. Massive multilayered trench lines with anti-tank ditches and dragons’ teeth obstacles. Extensive minefields are likely. These fortifications form nearly uniformly continuous defensive belt across the front. Built 3-4km deep.
7/ Zone 5: Reserve and fallback positions behind the main defensive line (zone 3). Zone 6: Town of Tokmak and the surrounding AT-ditch and strongpoints form the last fallback and reserve position on this sector, prepared for all-around defense.
8/ I have complied a collection of samples of different field fortification types and examples from across this sector. Note that the high resolution Pléiades Neo images are from 13thMAR 23 so they are quite old at this point. Many fortifications were under construction.
9/ 1: Forwardmost Russian platoon (+) strongpoint 600m wide. 2: 1,20km company (-) trench line. 3: 500m wide trench in tree line + additional trenches under construction. 4: Two squad or section outposts guarding a gap between positions.
10/ 5: Company trench system 1600m wide under construction. 6: Anti-tank ditch at the northern edge of Robotyne + small squad strongpoints. 7: Trenches, dugouts, and AT-ditches west of Robotyne. 8: Trenches under construction, northern edge of Kopani.
11/ 9: Reserve trench under construction south of Robotyne. 10: Trenches and dugouts being constructed on heights overlooking Rivne. 11: Two 300m wide platoon strongpoints under construction. 12. 300m wide platoon strongpoint between Solodka Balka and Novoprokopivka.
12/ 13: Around Solodka Balka, 11km behind the RuFLOT, a multilayered main defensive line is being constructed. It comprises of AT-ditches, dragons teeth obstacles, minefields, and multiple consecutive trench lines at average depth of 2-3km.
13/ Notice the large number of dugouts and vehicle firing positions being constructed. These positions have been completed since then. Trenches in the sample pictures 13a and 13b are roughly 3km in width and could serve as battalion strongpoint.
14/ 14-15: as can be seen from this sentinel image, the Russian trench lines and fortifications continue on both sides of Solodka Balka strongpoint with multiple fallback positions and reserve trenches. Russians can deploy multiple battalions of infantry along this defensive belt
15/ Finally before Tokmak, there is a second robust reserve line 6-7km behind Solodka Balka. Tokmak is also surrounded by circular AT-ditch and multiple separate strongpoints. Village of Ocheretuvate is also being fortified for all-around defense.
15/ Finally before Tokmak, there is a second robust reserve line 6-7km behind Solodka Balka. Tokmak is also surrounded by circular AT-ditch and multiple separate strongpoints. Village of Ocheretuvate is also being fortified for all-around defense.
16/ But that’s enough for today. You can find more about the Russian fortifications on our map at: scribblemaps.com/maps/view/The-…
(From the sidebar click “Russian defence lines”)
17/ Finally we would like to thank @wihurinrahasto for funding our research and enabling us to purchase commercial satellite imagery. This analysis would not have been possible without them. This thread will be followed by tactical-operational analysis at later date.
Miksi nyt puhutaan neuvotteluista, tulitauosta ja turvatakuista? Koska Ukraina on häviämässä sodan.
Ukraina on häviämässä sodan Venäjää vastaan, sillä se ei näillä näkymin tule saamaan menettämiään maa-alueitaan takaisin. Se että Venäjä ei välttämättä saavuta kaikkia tavoitteitaan, tai että ne tulevat järkyttävän kalliilla hinnalla, ei muuta sitä tosiasiaa, että yleensä alueluovutuksiin pakotetun valtion katsotaan hävinneen. Ukraina on häviämässä sodan ja kyse on enää siitä, kuinka pahasti annamme Ukrainan hävitä. Eli toisin sanoen säilyykö Ukraina itsenäisenä valtiona vai joutuuko se lopulta antautumaan täysin, jolloin Venäjä käytännössä sanelisi rauhanehdot.
Siksi neuvottelut sekä puheet tulitauoista ja turvatakuista. Koska Ukraina lähestyy pistettä, jossa se ei voi enää yksinkertaisesti jatkaa. Tuon pisteen lähestyminen nopeutui juuri huomattavasti USA:n pysäyttäessä aseapunsa, mutta sitä pistettä kohti on oltu matkalla jo pitkään. Olemme luvanneet tukea Ukrainaa ”mitä tahansa se vaatiikin” ja pyrkiä oikeudenmukaiseen rauhaan, joka kunnioittaa Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta. Kukaan ei ole kuitenkaan esittänyt konkreettista strategiaa siitä, kuinka näihin yleviin tavoitteisiin tosiasiassa päästäisiin. Ei ole ollut edes suunnitelmaa sen varalle, että Trump valitaan uudelleen ja päättää kiskoa ”piuhat irti”.
Ukraina on häviämässä sodan syistä, jotka ovat niin sen itsensä kuin sen liittolaistenkin aiheuttamia. On selvää, että USA ei toimi nyt liittolaisen tai ystävällismielisen valtion tavoin. Valkoisessa talossa istuu nyt ihmisiä, joiden tavoitteena ei ole Ukrainan tai Euroopan etu. Mutta syitä nykyiseen tilanteeseen löytyy myös niin aiemmasta USA:n presidentistä, muista Ukrainan liittolaisista ja tukijoista, Venäjästä, sekä tietenkin Ukrainasta itsestään. 1/
Ukraina on häviämässä sodan koska sen liittolaisten tuki oli aluksi hidasta, sitten rajattua ja takertui todennäköisesti kohtuuttoman paljon eskalaationhallintaan ja ydinsodan pelkoon. Ukrainaa tukevilla valtioilla ei ollut realistista tilannekuvaa sodasta ja Venäjän kestokyvystä. Pelättiin Venäjän romahtamista, hajoamista ja ydineskalaatiota hetkillä, jolloin Ukrainalla olisi vielä ollut parhaimmat mahdollisuudet työntää venäläiset joukot alueeltaan (syksy ja talvi 2022-2023).
Samaan uskoon Venäjän heikkoudesta on sittemmin ripustauduttu tänne asti. On toivottu ja odotettu, että vuotavat pakotteet alkavat purra ja Venäjän talous sakkaisi totaalisesti. On odotettu ja toivottu että Venäjältä loppuisivat miehet, aseet, ammukset, ajoneuvot ja tahto. On selvää, että Venäjänkin resurssit ovat rajalliset, mutta päätöksen tekoa on hallinnut virheellinen tilannekuva, jossa ei ole otettu realistisesti huomioon Ukrainan kestävyyttä ja kyvykkyyksiä.
Kolme vuotta Ukraina on projisoinut muulle maailmalle voimaa, rohkeutta, itsevarmuutta, sisukkuutta ja päättäväisyyttä. Se on korostanut propagandassaan venäläisille aiheutettuja tappioita, korostanut omia vahvuuksiaan ja Venäjän heikkouksia. Sodan ensimmäisinä kuukausina propagandalle oli selvä tarve: vakuutta maailma siitä, että Ukraina kykenee puolustautumaan ja sille annettu apu voi tuottaa tuloksia. Valitettavasti propaganda on myös estänyt länttä ja sekä Ukrainan poliittista eliittiä että kotirintamaa näkemästä tilannetta realistisesti. On keskitytty Venäjään, sen epäonnistumisiin, haasteisiin ja karmeisiin tappioihin, mutta samalla ei ole hahmotettu kuinka laajoja ja vakavia Ukrainan omat ongelmat ovat. Ja nyt nuo realiteetit tulevat ryminällä vastaan ja heräämme epämiellyttävään todellisuuteen. 2/
Missä Ukraina on tehnyt virheitä ja mitkä ovat olleet sen heikkoudet:
Ukraina päätti käydä kulutussotaan Venäjää vastaan. Ukrainalla ei ole ollut muuta voiton teoriaa tai strategiaa. On uskottu siihen, että Venäjä uhraa miehiä ja materiaalia sietämättömissä suhteissa ja kuviteltu, että ukrainalaiset joukot eivät kärsisi vastaavia tappioita. Näin ei kuitenkaan ole ollut. Ukrainan viime aikoina julkaisemat tappioluvut kertovat tappiosuhteiden olevat todennäköisesti jossain noin 1:2 tai 1:3 välillä, kun esimerkiksi Bakhmutin katkerien taisteluiden aikoihin laaja yleisö uskoi melko kritiikittä väitteet 1:6 tai jopa 1:10 tappiosuhteista. Ja nuo epärealistiset mielikuvat ovat eläneet voimakkaasti näihin päiviin asti. On mahdollista, että myös päättäjien ja ylempien sotilasjohtajien keskuudessa on tehty päätöksiä vääristyneiden mielikuvien pohjalta.
Ukraina ei ole kyennyt korvaamaan tappioitaan riittävästi. Ukrainan täydennysjärjestelmää ja joukkotuotantoa ovat vaivanneet lukuisat ongelmat. Maan poliittinen johto on viivytellyt katastrofaalisen pitkään liikekannallepanon suhteen. Sodan alkupuolella Ukraina kykeni vielä nojaamaan hyvin vahvasti vapaaehtoisiin, mutta käytännössä syksyllä 2022 alkaen Ukrainan olisi pitänyt päättäväisesti ja tehokkaasti alkaa määräämään suurempia määriä ihmisiä asepalvelukseen ja etenkin jalkaväkeen. Kesän 2023 vastahyökkäysten epäonnistuttua ensimmäisten viikkojen aikana, ne olisi pitänyt ymmärtää lopettaa aiemmin, eikä uhrata tuhansia sotilaita tuloksettomien hyökkäysten jatkamiseen usean kuukauden ajan. Samanaikaisesti olisi tarvittu nopeita päätöksiä tappioiden korvaamisesta ja tätä ehdotti tuolloin muun muassa asevoimien ylipäällikkö Zaluzhnyi.
Zaluzhnyi sai kuitenkin lähteä ja hänen tilalleen nostettiin Syrskyi joka lupasi poliitikoille kykenevänsä jatkamaan taistelua etsimällä tarvittavat täydennykset asevoimien sisältä. Toisin sanoen ottamalla henkilöstöä esimerkiksi ilmavoimista, ilmantorjunnasta, lääkintähuollosta ja muista aselajeista ja siirtämällä nämä jalkaväen täydennyksiksi, usein käytännössä ilman asianmukaista uudelleenkoulutusta. Kun keväällä / alkukesästä 2024 vihdoin päätettiin liikekannallepanon laajentamisesta, oli jo aivan liian myöhäistä. 3/
Even though the Russians were able to capture Velyka Novosilka and secure rest of Kurakhove, the overall pace of Russian advance continued to slow down during January. Russian armed forces were able to conquer 332 square kilometers of Ukraine and regain some 68 sq km in Kursk. 1/
Compared to 451 and 61 sq kilometers in December respectively. This is a second month in a row of gradually slowing down Russian advance after the high point of November. I would still caution against being overly optimistic towards the overall situation, 2/
but at least for the moment the trend is pointing towards eventual stabilization during this spring. Russians will likely try to reverse this course and regain momentum as soon as possible. 3/
Acording to our map the russian territorial gains in December were 451 km2 in Ukraine and approx. 60 km2 in Kursk. This was considerably less than in November (750 in Ukraine) although I would wait until the end of January to judge if the rate of advance is actually slowing 1/
or if the November was just particularly bad month for Ukraine and the general trend keeps slowly creeping up towards 500-550 km2 a month figure. Weather conditions are also likely playing a part in slowing down the pace of Russian advance. 2/
One positive sign was that the Russians are clearly struggling with their Kursk counteroffensive. In both Nov and Dec they were able to make only limited gains at very high cost. 3/
ATACMS, like most precision weapons, have the most effect and impact when used en masse in geographically limited area and within a narrow time window as is possible, combined with decisive combined arms operation. I.e. Their use should be concentrated in time and space. 1/
Ukraine chose to use its limited stockpile of Storm Shadow and later ATACMS to strike high value (in material and propaganda) targets of opportunity, spread out wide over geography and time, which diluted their overall impact and effect. 2/
Ukraine chose to use them to make this war as embarrassing and as costly as possible to Russia, and that certainly has some value, but aside from pushing Russian support and logistics further away from the frontline, their use had only very limited effect 3/
Toisin kuin Keskisuomalaisen tämän päivän uutisessa todettiin, Venäjä on kiihdyttänyt operaatioitaan Ukrainassa Kurskin offensiivin jälkeen vallaten Ukrainalta maa-alueita nopeammin kuin kertaakaan vuoden 2022 kesän jälkeen. 1/
Tässä datassa ei toki huomioida Ukrainan vaaltaamia alueita Kurskissa, jotka saavuttivat arviomme mukaan noin 1000 neliökilometrin maksimin offensiivin ensimmäisen viikon aikana. Ukrainan hallitsema alue Kurskissa on sittemin kutistunut noin 750 neliökilometriin. 2/
On kuitenkin varsin selvää, että Venäläisten etenemistahti Donbasissa kiihtyi huomattavasti Ukrainan Kurskin offensiivin jälkeen. Elo- ja syyskuun aikana Venäjä on vallannut Ukrainassa yhteensä n. 825 neliö km, kun kesä-heinäkuun aikana se kykeni vain noin 300 neliökilometriin 3/
Made some rudimentary calculations on how the Russian 2024 summer offensive compares to the Ukrainian 2023 summer offensive in terms of territorial change of Russian controlled area on our map. 1/
It’s quite clear that the Russian pace of advance this spring and summer has been grindingly steady with few notable intensifications thrown in the mix. As for the Ukrainian summer offensive, its clear that almost all meaningful progress in terms of territory captured 2/
was made within the first two months of the offensive with the initiative slowly turning over to the Russians in September of 2023. Russian controlled area shrunk by total of ~321,5 square kilometers between June 1st and September 1st 2023: average of 24,73 km2 per 7 days. 3/