Thread by @jojalonen

Petteri Orpo. Niinpä tosiaan, mitäpä sanoisin miehestä nimeltä Petteri Orpo. Hänhän käy hallitusneuvotteluja Säätytalolla?

Kyllä, uskon, että minulla on hänestä sanottavaa, ja taidanpa tosiaan myös lausua ajatukseni julki.

Olen nähnyt Petteri Orpon kerran elävässä elämässä. Poikkesin 2011 eduskuntavaalien alla Hämeenkadulla kokoomuksen Kahvila Korvassa kuuntelemassa, kun silloinen puoluehallituksen jäsen Petteri Orpo kertoi kuulumisia vallan huipulta.

Tällöin hän antoi jo viitteitä persoonastaan.

Petteri Orpo oli sonnustautunut tyylikkäisiin bootseihin. Hän jutteli turkiksiin pukeutuneille tamperelaisille kokoomusrouville, miten "talouden talvisota on voitettu" ja "Portugalin tukipakettia ei tarvitse tehdä, sanoi Soini mitä hyvänsä".

Vieraana olleet äänestäjät nyökkäilivät hymyillen, vakuuttuneina kaikesta siitä, mitä tämä kauniisti asiansa esittänyt mukava ja ystävällinen nuori mies heille puhui.

Vaalien jälkeen meni viikko, niin tukipakettia väsättiin.

yle.fi/a/3-5365892

Vuoden 2011 alkupuolella oli kyllä kelle tahansa selvää, ettei eurokriisi ollut vielä läheskään ohitse. Minkä vuoksi sitten tukipaketin välttämättömyys piti kiistää? No, Petteri Orpo oli selvästi tajunnut sen olennaisimman. Ei populisteja ainakaan tosiasioilla kannata haastaa.

Petteri Orpon poliitikon arsenaali oli selvä ja ikipätevä: ja jos joku asia on kansalaisille epämieluisa, kiistetään se! Ainakin ennen vaaleja.

Tietynlainen saavutus oli, että tämä heppu puhui siis puuta heinää jopa kärkkäämmin kuin, no, Timo Soini.

Poliittisena opportunistina Petteri Orpo onkin ollut omaa luokkaansa. Alexander Stubbia on moitittu, mutta puoluejohtajana ja pääministerinä hän selvästi _halusi_ yhdistää kokoomuksen eri tahot. Tämä oli itsetuhoinen kuvitelma pyrkyrien puolueessa. Kovin pyrkyri oli Petteri Orpo.

Long story short, Orpo oli tukenut Jan Vapaavuorta puheenjohtajaksi, joten Stubb teki vuoden 2015 vaalien jälkeen tästä ministerin kuvitellen eheyttävänsä puoluetta.

Meni vuosi, ja Orpo haastoi Stubbin puolueen johtajana. Hänen taktiikkansa oli yhtä vilpitön kuin mies itsekin.

Orpon kärki oli koulutusleikkaukset. Hän haastoi Stubbia julistaen "kyllä ne [koulutusleikkaukset] osuivat minun, sivistysporvarin sydämeen rajusti. En sano, että se on kokoomuslaista politiikkaa. Ne tuntuvat pahalta."

uusisuomi.fi/uutiset/petter…

Puoluejohtajaväittelyjä katsoessa Stubbia kävi sääliksi. Orpon haastaessa häntä A-Studiossa kaikista Sipilän hallituksessa tehdyistä päätöksistä Stubb vastasi lähes parahtaen: "Mitä sä Petteri tekisit eri tavalla? Mä nostin sut ministeriks suoraan Jannen joukoista."

Sehän se virhe olikin. Tikarit oli kaivettu esiin ja Stubbin idus martiae koitti. Orpo nousi puolueensa johtoon.

Asiaan kuului, että lupaus koulutusleikkausten lopettamisesta kesti tasan niin kauan, että Orpo oli puoluejohtaja ja valtiovarainministeri.
hs.fi/kotimaa/art-20…

Taas kerran: ennen valintaasi voit luvata ihan mitä vain, kunhan sillä irtoaa valta. Ja sitten tehdä mitä vaan.

Vuonna 2019 Orpo totesi Ylen vaalitentissä, että koulutusleikkaukset oli pakko tehdä talouden tasapainottamiseksi, mutta "sivistys löytyy kyllä porvarin sielusta."

Opportunismi ei tosin tee kenestäkään erityisen lahjakasta tai pystyvää. Valtiovarainministeri Orpo ihmetteli jo syksyllä 2016 erästä merkillistä ilmiötä. Valtion velanotto tuntui kiihtyvän.

yle.fi/a/3-9088862

Syykin oli selvä. Talouskasvu ei vastannutkaan hallituksen odotuksia. Työttömyysturvamenojen osuus budjetista oli kasvanut. Mutta miten tämä oli mahdollista? Olihan juuri _leikattu_ hyvin paljon!

Akateemiset taloustieteiljät olivat jo ennen vaaleja varoitelleet juuri tästä ilmiöstä. Mutta totta kai Petteri Orpo oli luottanut siihen, mitä pankkien ekonomistit, omien poliittisten ajatushautomoiden kellokkaat ja Kauppalehden kolumnistit lausuivat. Miksipäs ei olisi?

Koska velkaantumisen katkaiseminen sakkasi heikohkon työllisyyden vuoksi, oli aika kääntää katse työllisyyspolitiikkaan. Valtiovarainministeri Petteri Orpo kirjoitti HS:n vieraskynässä helmikuussa 2017 omassa vaalipiirissään sijainneen Uudenkaupungin autotehtaan tilanteesta.

Viimeistään tässä kohtaa, kun Orpo valitteli Valmet Automotiven rekrytointien epäonnistumista ja perusteli sillä kannustinloukkujen purkamisen tarvetta, tuli selväksi, ettei Petteri Orpon kuvaus todellisuudesta korreloi aktuaalin todellisuuden kanssa.

ts.fi/uutiset/3136621

Vuonna 2021 tuli selväksi autotehtaan luonne työnantajana. Tulijoita oli. Niin oli menijöitäkin. Se ei ollut mikään työntekijän kannalta hyvä paikka.

Mutta kaiketi juuri tällaiset työsuhteet olivat Petteri Orpon mieleen?

yle.fi/a/3-11844594

Välikevennyksenä tähän kohtaan Iltalehden puoluejohtajakysely vuodelta 2016. Todellinen poliittinen johtaja, joka osasi näyttää suuntaa ja seistä sanojensa takana, oli syntynyt.

No, Sipilän hallituksen tarina on kaikille tuttu. Seremoniallinen ulkomaanvelkojen lyhennys aivan hallituksen kalkkiviivoilla riitti monille todisteeksi siitä, että hallitus oli noudattanut aivan oikeaa talouspolitiikkaa.

Vaalit hävinnyt keskusta sai marttyyritarinan Sipilän sankarillisesta taistelusta maan talouden pelastamiseksi. Kokoomus säilytti asemansa sellaisenaan. Petteri Orpo ei joutunut tilanteeseen, missä hänen olisi erityisemmin tarvinnut tehdä tiliä mistään. Hän putosi jaloilleen.

Kokoomuksen oppositiotaipaleelta haluan muistaa EU:n elvytyspaketin, jossa Unioni horjui kriisin partaalla koronapandemian jäljiltä.

Tässä kohtaa, kuten sanonta kuuluu, parodia kävi mahdottomaksi. Orpo esitti puolueensa vastuuttoman sekoilun voittona Marinin hallituksesta.

Ja nyt, herran vuonna 2023, Petteri Orpo neuvottelee hallitusyhteistyöstä puolueen kanssa, joka arvosyistä ei kelvannut hänelle vuonna 2017. Miksipäs ei; kuten jo moneen kertaan on todettu, voit tehdä ja väittää ja selittää mitä tahansa kulloinkin, jos tavoitteena on valta.

Tosin on kahdenlaisia poliittisia johtajia. Heitä, jotka etsivät valtaa saavuttaakseen kansakunnan kannalta merkittäviä tavoitteita. Ja niitä, joille se on itseisarvo. Ja nämä molemmat jakautuvat vielä niihin, joilla on muitakin kykyjä kuin opportunismi, ja niihin, joilla ei ole.

Mitä pitäisi ajatella hallitusneuvotteluista, joissa yleisessä tiedossa ollut miljardin sotevajaus tulee yllätyksenä? Tai siitä, että eurooppalaisen sodan aikana neuvottelujen ainoa itsetarkoituksellinen pyrkimys on leikkaukset, jotka eivät vahingoita omaa äänestäjäkuntaa?

Lausuin tästä jo muutamia sanoja toisaalla. Tämänpäiväiset ja eiliset uudet saavutukset polttoaineen hintakompensaatiosta alkaen voi pistää sarjan jatkoksi.

https://twitter.com/jojalonen/status/1666125899299794957

Mutta hallituksen pitäisi kuulemma olla valmis juhannukseen mennessä. Jyrki Kataisen ennätys on jo rikki, mutta hän oli vuonna 2011 sentään tässä ajassa kokeillut jo neljää erilaista yritystä. Orpo sen sijaan on varannut koko tämän ajan kädenvääntöön samojen kumppanien kanssa.

Totta kai, hänhän on todellinen poliittinen johtaja, joka osaa näyttää suuntaa ja seistä sanojensa takana (sic). Myös huomenna aamulla Säätytalon eteen seisahtuu tyhjä auto, josta nousee Petteri Orpo.

Ja siinä, näin Forrest Gumpia mukaillen, on kaikki, mitä minulla on sanottavaa hallitusneuvottelijasta nimeltä Petteri Orpo.