Thread by @jojalonen

Jessikka Aron teos väittää Venäjän masinoineen Smolenskin lentoturman, jossa Puolan presidentti Lech Kaczyński ja huomattava osa poliittista ja sotilaallista johtoa kuolivat.

Olin Varsovassa kun koneturma sattui. Tunnen asian ja keskustelun. Ketju seuraa.
hs.fi/ulkomaat/art-2…

Aro on päättänyt referoida vuoden 2022 tutkimusta, jossa olisi hänen mukaansa osoitettu Smolenskin turmakoneen sisältäneen räjähteitä. Mainittu tutkimuskomissio oli silloisen valtapuolueen, eli Lain ja Oikeuden asettama. Sitä johti puolueen kakkosmies Anton Macierewicz.

Macierewicz oli jo aiemmin tehnyt itsestään Smolenskin asian ylipapin, tavalla jota Timothy Snyder on kuvaillut teoksessaan "The Road to Unfreedom".

Komissiolla oli yksi tehtävä: todistaa vaikka väkisin, että Donald Tuskin hallitus oli salannut Venäjän syyllisyyden koneturmaan.

Tutkimuskomission menetelmät olivat mitä olivat. Komissioon upotettiin kahdeksan miljoonaa złotya puolalaisten veronmaksajien rahaa. Todisteet, jotka eivät sopineet valtapuolueen halajamaan narratiiviin sivuutettiin. Kaiken tarkoitus oli vahvistaa myyttiä. konkret24.tvn24.pl/polityka/katas…

Yhdysvaltain ilmailututkimusinstituutti totesi komissiolle, että koneturman jäljet viittasivat puuston aiheuttamiin vaurioihin, kuten aiemmin oli jo todettu. Koska Macierewicz oli päättänyt, että syynä olivat räjähteet, amerikkalaistutkimus ohitettiin.
notesfrompoland.com/2022/09/13/gov…

Vuoden 2022 komissio oli läpipoliittinen elin, joka teki politisoitunutta tutkimusta, poliittisia tavoitteita ajaen. Se ei ollut hyvässä uskossa toiminut tutkimuskomissio, vaan Lain ja Oikeuden käsikassara.

On valitettavaa, jos palkittu suomalaisjournalisti ottaa sen todesta.

Aro puhuu haastatteluissa myös siitä, miten lentoturman uhrien omaiset on sivuutettu. Hän lähestyy asiaa uhrien tunteisiin vedoten. Hänen mukaansa marginalisoidut ihmiset on hylätty, eivätkä he saa oikeutta, koska media kuittaa väitteet Venäjän syyllisyydestä salaliittoteorioina.

Yksi uhrien omaisista on Puolan nykyinen opetusministeri, Barbara Nowacka. Hänen äitinsä, Izabela Jaruga-Nowacka, kuoli samassa lentoturmassa. Nowacka on pitänyt alusta asti Lain ja Oikeuden väitteitä räikeänä yrityksenä politikoida vainajien muistolla.

polsatnews.pl/wiadomosc/2023…

Nowacka koki Lain ja Oikeuden pyrkimykset kääntää Smolenskin tapaus sisäpoliittiseksi lyömäaseeksi hyvin loukkaavana itseään ja äitinsä muistoa kohtaan. En tiedä, onko Aro maininnut tästä kirjassaan mitään. Helsingin Sanomien jutussa se ei ole esillä.

wiadomosci.onet.pl/kraj/katastrof…

Ja koska Puola on Puola, niin asiaan kuuluu se, että Lain ja Oikeuden vihkimästä virallisesta Smolenskin uhrien muistolaatasta unohdettiin sopivasti Nowackan äidin nimi.

tvn24.pl/polska/barbara…

Hajahuomioita Hesarin jutusta: puolalaiset olivat mukana vuoden 2010 tutkinnassa alusta loppuun. Se ei ollut yksin Venäjän tekemä. On totta, että mustat laatikot ovat yhä Venäjän hallussa, mutta niiden ja sisällöstä tehtiin kaksikieliset versiot molempien maiden viranomaisille.

Todettakoon nyt vielä, ettei oikein mikään vakavasti otettava taho ole ollut samoilla linjoilla kuin Aro näissä haastatteluissaan. Käytännössä Aro väittää, että jopa Anne Applebaum olisi nielaissut Kremlin narratiivin.

https://twitter.com/anneapplebaum/status/1389855056674045953

Ja koska Macierewiczin ohjaama vuoden 2022 tutkimus on haastattelussa sen verran vahvasti esillä ikään kuin todisteena Kremlin osallisuudesta, niin otetaanpa vielä sitaatti Snyderin jo mainitusta "The Road to Unfreedom" -teoksesta, jossa esitellään Macierewiczin omia kytköksiä.

Oma näkemykseni -- ja useimpien muiden -- on se, että Smolenskin lentoturma oli lentoturma. Siitä on jälkikäteen tehty Puolassa sisäpoliittinen lyömäase, oikeistopopulistien luoman salaliittoteorian turvin. Siinä on oikeastaan kaikki, mitä asiasta voi sanoa.

Hesarin haastattelussa huomio kiinnittyy myös väkisinkin sanavalintoihin, kuten "valtamedia". Establishmentin ja arveluttavan liberaalimedian syyttely on monasti nähty asia, mutta Puolassa nyt kuitenkin se niinsanottu valtamedia oli viime päiviin saakka Lain ja Oikeuden käsissä.

Olisin odottanut parempaa juttua. Kirjan olisi voinut myös oikeasti arvostellakin, koska nähdyn perusteella se olisi ansainnut aika rajunkin kritiikin osakseen.

Mutta eipä muuta. Quod scripsi, scripsi.