Post

More from @joetuotto

Otto Juote

@joetuotto

Jul 15

Näin Suomi eroaa eurosta ja voittaa miljardeja

1) Spekulantin paradoksi

Syyskuussa 1992 George Soros tienasi noin miljardi dollaria yhdessä päivässä. Hän ei keksinyt mitään, ei rakentanut mitään eikä työllistänyt ketään.

Hän vain tunnisti Englannin punnan yliarvostuksen ja löi vetoa sen romahduksesta. Kun Englannin keskuspankki lopulta antoi periksi ja punta devalvoitui, Soros voitti ja Britannia hävisi miljardeja.

Tämä herättää filosofisen kysymyksen: Jos valuuttakriisit ovat väistämättömiä ja joku aina hyötyy niistä, miksi hyötyjän pitäisi aina olla ulkopuolinen spekulantti? Entä jos valtio itse voisi pelata tätä peliä?

I. Kriisin anatomia

Valuuttaromahduksen lait

Taloustiede tuntee valuuttakriisien dynamiikan yhtä hyvin kuin fysiikka tuntee painovoiman. Kun maa eroaa valuuttaunionista, seuraa ennustettava tapahtumaketju:

Ensimmäinen laki: Epävarmuus synnyttää paniikkia. Markkinat vihaavat epävarmuutta enemmän kuin huonoja uutisia. Kun tulevaisuus on epäselvä, sijoittajat pakenevat ensin ja kysyvät myöhemmin.

Toinen laki: Paniikki ruokkii itseään. Kun ensimmäiset sijoittajat pakenevat, valuutta heikkenee. Tämä saa muut pakenemaan, mikä heikentää valuuttaa lisää. Syntynyt kierre on kuin lumivyöry – pieni liike käynnistää massiivisen romahduksen.

Kolmas laki: Ylireagointi on normi, ei poikkeus. Markkinat eivät pysähdy tasapainoon vaan heilahtavat yli. Jos valuutan “oikea” arvo olisi 20 prosenttia alempi, markkinat voivat pudottaa sen 40 prosenttia.

Nämä lait ovat yhtä varmoja kuin vuorovesi. Kysymys ei ole siitä, tapahtuvatko ne, vaan siitä, kuka hyötyy, kun ne tapahtuvat.

Asymmetrisen informaation voima
Normaalisti markkinoilla kaikki pelaajat arvaavat. Analyytikot yrittävät ennustaa keskuspankin liikkeitä, keskuspankki yrittävät ennustaa markkinoiden reaktioita, ja spekulantit yrittävät ennustaa molempia.

Mutta valuuttaunionista eroaminen on ainutlaatuinen tilanne. Valtio tietää täsmälleen, milloin pommi räjähtää, koska se itse sytyttää sytytyslangan. Tämä ei ole sisäpiiritietoa sanan perinteisessä merkityksessä – se on suvereenin valtion päätös omasta kohtalostaan.

Filosofisesti tämä herättää kysymyksen: Jos valtio aikoo tehdä päätöksen, joka väistämättä aiheuttaa taloudellisen shokin, onko moraalitonta suojautua tältä shokilta? Vai onko moraalitonta olla suojautumatta?

2) Shokin matematiikka

Eksponentiaalisen tuoton laki

Rahoitusmarkkinoiden eleganssi – tai julmuus – piilee niiden epälineaarisuudessa. Pieni liike voi tuottaa pieniä voittoja, mutta suuri liike tuottaa massiivisia voittoja.

Ajatellaanpa konkreettista esimerkkiä:
Jos sijoittaja ostaa myyntioptioita valuutalle, joka heikkenee 10 prosenttia, hän voi tienata 50 prosenttia sijoituksestaan.

Mutta jos valuutta heikkenee 30 prosenttia, voitto ei ole 150 prosenttia vaan ehkä 500 prosenttia. Jos devalvaatio on 50 prosenttia ja siihen liittyy paniikki, voitot voivat olla 1 000 prosenttia tai enemmän.

Tämä epälineaarisuus on kuin vipuvarsi: mitä pidempi varsi, sitä suurempi voima. Ja valuuttakriisissä paniikin psykologia pidentää vartta eksponentiaalisesti.

Volatiliteetin arvo

Markkinoilla on instrumentteja, jotka eivät vedä suuntaan vaan heiluntaan. Volatiliteettioptiot tuottavat sitä enemmän, mitä villimmin markkinat heiluvat. Kriisissä nämä instrumentit ovat kuin vakuutus, joka maksaa sitä enemmän, mitä pahempi katastrofi on.

Tämä luo perverssin kannustimen: mitä pahempi kriisi, sitä suurempi korvaus. Se on kuin palovakuutus, jonka arvo nousee tulen intensiteetin mukaan.

3) Kontrolloidun kaaoksen taide

Psykologinen sodankäynti

Markkinat eivät ole rationaalisia – ne ovat ihmisten muodostamia, ja ihmiset ovat emotionaalisia. Taloudellinen strategia, joka jättää huomiotta psykologian, on kuin sotasuunnitelma, joka jättää huomiotta vihollisen.

Klassinen psykologisen sodankäynnin periaate on yllätys. Sun Tzun sanoin: “Kaikki sodankäynti perustuu petokseen.” Taloudessa tämä tarkoittaa odotusten hallintaa.

Jos markkinat odottavat euroa, anna niiden uskoa siihen. Jos ne pelkäävät kriisiä, rauhoita niitä. Ja kun ne ovat rauhoittuneet, iske!

Shokin optimointi

Liian pieni shokki on kuin puoliksi ammuttu nuoli – se ei saavuta maaliaan. Liian suuri shokki on kuin ydinpommi omassa pääkaupungissa – voitto on Pyrrhoksen voitto.

Optimaalinen shokki on kirurginen: tarpeeksi syvä tuottaakseen maksimaaliset voitot, tarpeeksi hallittu välttääkseen yhteiskunnan romahduksen. Se on kuin kontrolloidusti räjäytetty rakennus – se romahtaa täsmälleen suunniteltuun suuntaan.

Historiallisesti tämä “sweet spot” näyttää olevan 72–96 tunnin paniikki. Tarpeeksi pitkä maksimoidakseen markkinoiden ylireaktion, tarpeeksi lyhyt estääkseen pysyvän vahingon.

Read 5 tweets

Otto Juote

@joetuotto

Jun 11

DEMOGRAFINEN ITSEMURHA: SUOMEN MATEMAATTINEN HÄVITYS

OSA 1: TODELLISUUDEN KIELTÄMISEN HINTA

Johdanto: Numerot eivät valehtele

Suomi tulee katoamaan maailmankartalta. Ei sodassa, ei ilmastokatastrofissa, vaan yksinkertaisesti siksi, että suomalaiset ovat lakanneet lisääntymästä.

Kokonaishedelmällisyysluku 1,26 tarkoittaa, että jokainen sukupolvi on 40% edellistä pienempi. Tämä on eksponentiaalinen funktio, jonka lopputulos on nolla.

Poliittinen eliitti ja media kieltäytyvät puhumasta tästä rehellisesti. Sen sijaan tarjotaan valheellista toivoa: teknologia pelastaa, maahanmuutto korvaa, jotenkin selviämme. Nämä ovat valheita. Matematiikka on armotonta – kun TFR pysyy alle 2,1:n riittävän kauan, yhteiskunta lakkaa olemasta. Piste.

Olemme ohittaneet pisteen, jossa pehmeät ratkaisut riittäisivät. Jokainen menetetty vuosi tekee käänteestä 30-40% vaikeamman eksponentiaalisen luonteen vuoksi.

Silti jatkamme teatteria, jossa teeskentelemme, että marginaaliset perhepoliittiset säädöt tai teknologiainvestoinnit voisivat muuttaa käynnissä olevan kehityksen lopputuloksen.

Eivät voi.

Olemme demografisessa vapaapudotuksessa, ja ainoa relevantti kysymys on, osuuko se maahan 20, 30 vai 40 vuoden päästä.

Opportunistien parasiittitalous

Suomen poliittis-taloudellinen eliitti on täysin tietoinen tilanteesta. Eläkerahastojen johtajat, pankkiirit, suuryritysten omistajat – he kaikki näkevät numerot.

Mutta sen sijaan että toimisivat kansallisen edun mukaisesti, he maksimoivat henkilökohtaiset voittonsa ennen romahdusta.

Eläkerahastot, 300+ miljardin omaisuusmassallaan, ajavat aggressiivisesti lisää maahanmuuttoa.

Ei siksi, että he uskoisivat sen ratkaisevan mitään – vaan koska se antaa 5-10 vuotta lisäaikaa kerätä bonuksia ennen romahdusta.

He tietävät, että Suomen pitäisi ottaa 500 000 työikäistä maahanmuuttajaa vuosittain kompensoidakseen syntyvyyden laskun. Se on mahdotonta.

Mutta he ajavat silti 50-100 000 vuosittaista maahanmuuttoa, koska se hidastaa heidän henkilökohtaista romahdusaikatauluaan.

Pankit ja kiinteistösijoittajat pelaavat vielä kyynisempää peliä. He pumppaavat keinotekoista kysyntää markkinoille tietäen, että 15-20 vuoden päästä puolet Suomen kiinteistökannasta on arvotonta.

Strategia: myydä ylikuumennetuilla markkinoilla tietämättömille, siirtää varat ulkomaille, jättää suomalaiset pitämään tyhjää säkkiä. Jokainen uusi autiokerrostalo tyhjenevälle paikkakunnalle on tietoinen petos – monumentti ahneudelle, joka tuhoaa kansakunnan.

Julkisen sektorin ammattiliitot lukitsevat eläke-etuja ja palkkoja sopimuksilla, jotka ulottuvat 2050-luvulle. He tietävät täysin hyvin, ettei veronmaksajia tule riittämään.

Tavoitteena ei ole toimiva tai edes mahdollinen eläkejärjestelmä vaan oman osuus ulosmittaus ennen romahdusta, antaen muiden kärsiä seuraukset, eli institutionalisoitua varkautta tulevaisuudelta.

OSA 2: KESKUSTELUN KASTROINTI JA MAAHANMUUTTOPETOKSEN MATEMAATTINEN MUOTO

Väestöromahduksesta puhutaan, mutta vain kahden väärän myytin kautta:

•“Maahanmuutto pelastaa.” – Matemaattisesti mahdoton, mutta poliittisesti käyttökelpoinen.

•“Teknologia pelastaa.” – Mutta tekoäly ei synnytä lapsia eikä maksa veroja.

Todellinen keskustelu – siitä miten nykyjärjestelmä vie varat lapsiperheiltä ja siirtää ne lapsettomille kuluttajille – on tabu. Miksi?

•Valta on lapsettomilla: He eivät halua maksaa lapsista, joista heidän eläkkeensä riippuvat.

•Ideologia estää ymmärryksen: Lastenhankinta nähdään yksityisvalintana, ei yhteiskunnallisena panoksena.

•Lyhytnäköisyys: He haluavat hyötyä nykyjärjestelmästä eläkeikään asti – loppu ei ole heidän ongelmansa.

Samaan aikaan tarjotaan “ratkaisuksi” maahanmuuttoa – vaikka se ei ratkaise ongelmaa, vaan pahentaa sitä.

Maahanmuutto kiihdyttää romahdusta

1. Heikentää huoltosuhdetta:

Työperäinen maahanmuuttaja tuo perheen mukanaan – työikäisiä tulee vähemmän kuin elätettäviä.

2. Kuormittaa julkista taloutta:

Kotoutumiskustannukset, sosiaaliturva, terveydenhuolto ja koulutus rasittavat valtiota.

3. Rapauttaa osaamispohjaa:

Koulut kärsivät, S2-oppilaat lisääntyvät, PISA-tulokset laskevat – syntyperäisten koulutustaso heikkenee.

4. Hajottaa yhteiskuntaa:

Rinnakkaisyhteiskunnat, rikollisuus, luottamuspula ja polarisaatio vahvistuvat – ja syntyperäiset muuttavat pois.

5. Estää todelliset ratkaisut:

Maahanmuuttomyytin ylläpito tekee perhepoliittisista ratkaisuista mahdottomia – poliittinen halvaus jatkuu.

Matemaattinen totuus

TFR 1,26:n kompensoimiseksi tarvittaisiin satojatuhansia maahanmuuttajia vuosittain. Jos näin toimittaisiin:

•2050: Suomessa olisi 15 miljoonaa asukasta, joista 80 % maahanmuuttajataustaisia.

•Lopputulos ei olisi Suomi – vaan toinen yhteiskunta, toinen kulttuuri, toinen kieli.

Johtopäätös

Maahanmuutto nykyisessä muodossaan:

•On liian vähäistä korjatakseen väestöromahduksen aiheuttamia systeemsiä ongelmia

•On liian suurta integroitavaksi

•On juuri sopivaa tuhoamaan yhteiskuntarauhan

Se ei ole ratkaisu – vaan morfiinia kuolevalle yhteiskunnalle. Peittämään oireet, nopeuttamaan loppua.

Ainoa todellinen valinta on tämä:

Radikaalit toimet syntyvyyden nostamiseksi – tai hiljainen ja väistämätön katoaminen.

OSA 3: ROMAHDUKSEN VÄÄJÄÄMÄTÖN MEKANIIKKA

Eläkepommi räjähtää

Suomen eläkejärjestelmä on Ponzi-huijaus, joka toimii vain kasvavalla väestöllä. Nyt pyramidi on kääntymässä ylösalaisin. Numerot ovat brutaalit:

•2025: 1,7 miljoonaa eläkeläistä, 2,5 miljoonaa työikäistä

•2045: 2,1 miljoonaa eläkeläistä, 1,8 miljoonaa työikäistä

•2065: 1,9 miljoonaa eläkeläistä, 1,2 miljoonaa työikäistä

Eläkerahastojen 300 miljardia on illuusio. Kun maksajat loppuvat, rahastot joutuvat myymään. Mutta kenelle? Kiinteistöt, osakkeet, joukkovelkakirjat – kaikki menettävät arvonsa, kun ostajat katoavat.

Tämä ei ole teoria, vaan jo alkanut prosessi. Katso periferioiden kiinteistömarkkinoita – arvot ovat jo romahtaneet 50–70 %.

Likvidaatiospiraali toimii näin: Rahastot myyvät → hinnat laskevat → lisää myyntipaineita → hinnat romahtavat → pankkien vakuudet menettävät arvonsa → luotonanto loppuu → yritykset kaatuvat → työttömyys räjähtää → verotulot romahtavat → valtio ei kykene maksamaan eläkkeitä. Game over.

Mutta kriisin toinen puoli on vielä vaarallisempi: järjestelmän legitimiteetin romahdus.

Työssäkäyvät eivät enää usko saavansa itse koskaan eläkettä. He kokevat maksavansa järjestelmästä, josta hyötyvät muut – eivät he itse. He lakkaavat maksamasta veroja, siirtyvät harmaaseen talouteen, muuttavat ulkomaille, perustavat yksityisiä eläkeratkaisuja.

Kun järjestelmä menettää kansalaisten psykologisen hyväksynnän, se romahtaa ennen kuin taloudelliset rajat edes tulevat vastaan.

Osaamisen katastrofaalinen katoaminen

Moderni yhteiskunta vaatii kriittisen massan huippuosaajia. Suomi menettää tämän massan 2030-luvulla.

Esim:

Ydinvoima: Tarvitaan ~500 spesialistia per reaktori. Koulutus vie 10–15 vuotta. Eläköitymisvauhti ylittää jo nyt valmistumisvauhdin 3:1. Vuonna 2040 Suomella ei ole enää samanaikaisesti kykyä operoida ydinvoimaloita sekä itsenäisesti että turvallisesti.

Vaihtoehdot: sammuttaa reaktorit (→ energiakriisi) tai ottaa massiivisia turvallisuusriskejä.

Terveydenhuolto: Erikoislääkäreiden koulutus vaatii 12–15 vuotta. Nykyiset koulutusvolyymit kattavat 40 % eläköitymisestä. Matematiikka on yksinkertaista – 2040-luvulla erikoissairaanhoito romahtaa. Ei hitaasti, vaan yhtäkkiä, kun kriittinen massa alittuu.

IT-infrastruktuuri: Suomen digitaalinen selkäranka pyörii 1980–90-lukujen legacy-järjestelmillä. Niitä ylläpitävät 50–60-vuotiaat spesialistit. Nuoret eivät opi COBOL:ia tai vanhoja Unix-järjestelmiä.

Kun nämä “digitaaliset arkeologit” eläköityvät, kriittinen infra alkaa kaatua. Pankkijärjestelmät, viranomaisrekisterit, logistiikka – kaikki romahtaa domino-efektinä.

Geopoliittinen todellisuus

Venäjä kärsii omasta demografisesta romahduksestaan (TFR 1,5). Se ei kykene miehittämään Suomea perinteisesti. Sen strategia on opportunistinen:

•Ostaa strategista infrastruktuuria konkurssipesistä

•Luoda demografisia tosiasioita tuomalla väestöä tyhjiin raja-alueisiin

•Kontrolloida energiainfrastruktuuria ja logistiikkaketjuja

•Odottaa Suomen valtion romahdusta ja poimia parhaat palat

Kiina (TFR 1,2) ei pyri valloittamaan Suomea vaan sen luonnonvaroja.
Sen strategia ei kohdistu maa-alueiden haltuunottoon vaan mineraalien ja harvinaisten metallien saantiin.

Kun Suomen kunnat ajautuvat taloudelliseen ahdinkoon, Kiina voi tarjota niille käteistä ja investointeja vastineeksi kaivosoikeuksista.

Tämän jälkeen:

•Se tuo oman työvoimansa

•Rakentaa omat asuntoalueensa ja tukirakenteensa

•Luo käytännössä alueita, jotka toimivat sen oman hallinnan alaisuudessa

Lopputulos: Kiina ei muodollisesti valtaa mitään, mutta suomalaiset jäävät passiivisiksi katsojiksi omassa maassaan, samalla kun taloudellinen ja operatiivinen kontrolli siirtyy ulkomaille.

USA ja NATO? Realpolitik sanoo: miksi puolustaa tyhjää maata? Artikla 5 edellyttää “hyökkäystä”. Hidas demografinen haltuunotto ei täytä kriteerejä. Kun/jos Venäjä tai Kiina ottaa hiljaisen kontrollin, NATO:lla ei ole casus belliä eikä motivaatiota toimia.

Read 5 tweets

Otto Juote

@joetuotto

Apr 15

Syntyvyyden globaali romahtaminen selittyy uskoakseni seuraavalla tavalla:

Bioelektromagneettinen Resonanssimalli (BERM): Kattava selitys syntyvyyden laskulle

Johdanto: Todellinen syy näennäisten selitysten takana

Globaali syntyvyyden lasku on ilmiö, joka ylittää kulttuurien, talouksien ja yhteiskuntien rajat. Perinteiset selitysmallit keskittyvät sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin, mutta niiden selitysvoima on osoittautunut riittämättömäksi.

Bioelektromagneettinen resonanssimalli (BERM) tarjoaa vaihtoehtoisen, biologisesti perustellun ja kokonaisvaltaisen selityksen tälle ilmiölle.

BERM-mallin keskeinen oivallus on, että monet sosiaalisiksi ja kulttuurisiksi mielletyt ilmiöt voivat olla korrelaatioita tai heijastumia taustalla vaikuttavasta biologisesta mekanismista – modernin sähkömagneettisen ympäristön vaikutuksesta ihmiskehon toimintaan.

Tässä esityksessä tarkastelemme BERM-mallia kokonaisvaltaisesti, molekyylitasolta yhteiskunnallisiin ilmiöihin, uusimman tieteellisen tutkimuksen valossa.

OSA I: MOLEKYYLITASON MEKANISMIT

1. BERM-mallin perusperiaatteet

BERM-malli esittää, että moderni sähkömagneettinen ympäristö (EMF) häiritsee ihmisen luonnollisia biologisia rytmejä ja solutason toimintoja, mikä johtaa syntyvyyden laskuun ja muihin terveysvaikutuksiin. Mallin keskeiset periaatteet ovat:

1. Luonnolliset sähkömagneettiset rytmit: Ihmiskehon toiminta on evolutiivisesti sopeutunut maapallon luonnollisiin sähkömagneettisiin rytmeihin, kuten Schumann-resonanssiin (7,83 Hz) (Hainsworth, 1983; Cherry, 2002).

2. Häiriintynyt biologinen synkronisaatio: Nykyteknologian tuottamat EMF-kentät (matkapuhelimet, Wi-Fi, sähköverkot) häiritsevät tätä luonnollista synkronisaatiota (Belyaev, 2015; Panagopoulos ym., 2015).

3. Jänniteriippuvaiset kalsiumkanavat (VGCC): Häiriön keskeinen mekanismi on EMF:n vaikutus jänniteriippuvaisiin kalsiumkanaviin (Pall, 2013, 2016).

4. Oksidatiivinen stressi ja hormonaaliset muutokset: EMF-altistus aiheuttaa oksidatiivista stressiä, joka johtaa hormonitasapainon ja lisääntymisterveyden heikkenemiseen (Houston ym., 2018; De Iuliis ym., 2009).

2. Tarkennettu molekyylitason mekanismi
Vuonna 2024 julkaistu tutkimus Nature Communications -lehdessä (Tang ym., 2024) tarkentaa merkittävästi ymmärrystämme siitä, miten sähkömagneettiset kentät voivat vaikuttaa jänniteriippuvaisiin ionikanaviin. Tutkimus osoittaa, että ionikanavien jännitesensoreiden toiminta perustuu protonivirtoihin, ei pelkästään tavanomaiseen ionien liikkeeseen.

2.1 Protonivirrat jännitesensoreiden toiminnassa
Tang ym. (2024) osoittavat, että jännitesensoreiden toiminta riippuu ratkaisevasti protonien eli vetyionien (H⁺) liikkeestä:

• Jännitesensori sisältää “protoniväylän”, jossa protonit liikkuvat vesimolekyylien välillä ns. Grotthuss-mekanismilla.

• Protonien liike on erittäin herkkä sähköisille potentiaalimuutoksille.

• Tämä mekanismi on säilynyt evolutiivisesti kaikissa jänniteriippuvaisissa ionikanavissa.

BERM-mallin kannalta tämä on kriittinen löydös: EMF-kentät voivat häiritä suoraan näitä protoniväyliä, mikä selittää, miksi jopa heikot kentät voivat aiheuttaa biologisia vaikutuksia.

2.2 Vesimolekyylien järjestäytyminen ja EMF-herkkyys

Tang ym. (2024) korostavat vesimolekyylien keskeistä roolia jännitesensoreiden toiminnassa:

• Vesimolekyylit jännitesensorin sisällä muodostavat “vesisiltoja”, joita pitkin protonit liikkuvat.

• Näiden vesimolekyylien järjestäytyminen on kriittistä jännitesensorin toiminnalle.

• Pienetkin muutokset vesimolekyylien orientaatiossa voivat häiritä protonivirtojen toimintaa.

Tämä selittää BERM-mallissa, miksi EMF-kentät voivat häiritä ionikanavien toimintaa molekyylitasolla: EMF vaikuttaa vesimolekyylien dipoliorientaatioon, mikä häiritsee protonivirtojen toimintaa (Foletti ym., 2010).

2)

3. Tarkka vaikutusmekanismiketju
Uusimman tutkimustiedon valossa BERM-mallin mekanismi voidaan kuvata tarkasti:

3.1 EMF ja jännitesensorit

1. EMF-altistus → Vesimolekyylien järjestäytymisen häiriintyminen jännitesensoreissa

• EMF vaikuttaa vesimolekyylien dipoliorientaatioon (Shalatonin ym., 2021).

• Tämä häiritsee vesimolekyylien形成amia protonisiirtoreittejä jännitesensoreissa (Tang ym., 2024).

2. Vesimolekyylien häiriintyminen → Protonivirtojen muutokset

• Häiriintyneet vesimolekyylit estävät normaalin protonivirran toiminnan.

• Protonivirrat voivat aktivoitua epänormaalisti ilman tavanomaista solukalvon jännitteen muutosta (Pall, 2013; Tang ym., 2024).

3. Protonivirtojen muutokset → Jännitesensorin toimintahäiriö

• Jännitesensori voi aktivoitua tai deaktivoitua epänormaalisti.

• Tämä vaikuttaa jänniteriippuvaisiin ionikanaviin, erityisesti kalsiumkanaviin (VGCC) (Pall, 2016).

3.2 Kalsiumsignalointi ja soluvaikutukset

1. Jännitesensorin toimintahäiriö → Kalsiumkanavien epänormaali aktivaatio

• VGCC-kanavat avautuvat ilman fysiologista signaalia (Panagopoulos ym., 2015).

• Kalsiumionien (Ca²⁺) virtaus solun sisään lisääntyy.

2. Kalsiumtasapainon häiriintyminen → Typpioksidisyntaasin aktivaatio

• Kohonnut solunsisäinen kalsium aktivoi typpioksidisyntaasia (NOS).

• NOS tuottaa typpioksidia (NO) (Pall, 2013, 2016).

3. Typpioksidin lisääntyminen → Oksidatiivinen stressi

• NO reagoi superoksidin (O₂⁻) kanssa muodostaen peroksinitriittiä (ONOO⁻).

• Peroksinitriitti aiheuttaa DNA-vaurioita, lipidien peroksidaatiota ja proteiinien nitraatiota (Pacher ym., 2007).

3.3 Hormonaaliset ja lisääntymisterveyden vaikutukset

1. Oksidatiivinen stressi → Hormonaalinen epätasapaino

• Oksidatiivinen stressi häiritsee käpylisäkkeen toimintaa.

• Melatoniinin tuotanto vähenee (Karasek, 2004; Reiter ym., 2010).

• Hypotalamus-aivolisäke-sukurauhasten akselin toiminta häiriintyy (Agarwal ym., 2011).

2. Hormonaalinen epätasapaino → Hedelmällisyyden heikkeneminen

• Sperman laatu heikkenee (DNA-fragmentaatio, liikkuvuuden väheneminen) (Avendaño ym., 2012).

• Munasolujen kypsyminen ja ovulaatio häiriintyvät (Roshangar ym., 2014).

• Keskushermoston seksuaalisuutta säätelevien alueiden toiminta muuttuu (Seo ym., 2016).

3.4 Psykososiaaliset ja motivaation vaikutukset

1. Oksidatiivinen stressi ja hormonaalinen epätasapaino → Neuroendokriiniset häiriöt

• Aivojen motivaatio- ja palkitsemisjärjestelmien toiminta muuttuu (Aldad ym., 2012).

• Vagushermon toimintaan liittyvä parasympaattinen säätely häiriintyy (Havas, 2013).

2. Neuroendokriiniset häiriöt → Sosiaalisen kiintymyksen ja lisääntymismotivaation väheneminen

• Kiintymystä ja parisuhdetta tukevien hormoniverkostojen toiminta häiriintyy (oksitosiini, vasopressiini) (Carter, 2014).

• Stressitaso nousee ja sosiaalinen motivaatio laskee (Johansson ym., 2020).

3)

4. Sukupuolten väliset erot EMF-herkkyydessä

BERM-mallin näkökulmasta kiinnostava ilmiö on sukupuolten väliset erot EMF:n vaikutuksissa, mikä voi osaltaan selittää eroja esimerkiksi sosiaalisen median vaikutuksissa nuoriin:

4.1 Anatomiset ja fysiologiset erot

1. Kallon paksuuserot: Naisten kallonluut ovat keskimäärin 10–20 % ohuempia kuin miesten (Lynnerup ym., 2005), mikä voi johtaa suurempaan EMF-altistukseen aivoissa.

2. SAR-arvot: Naisten aivojen ominaisabsorptionopeus (SAR) on keskimäärin 10–15 % korkeampi kuin miesten (Gandhi ym., 1996; Christ ym., 2010).

3. Vesipitoisuus kudoksissa: Naisten aivoissa on keskimäärin korkeampi vesipitoisuus (Wang ym., 2012), mikä voi lisätä vesiriippuvaisten protoniväylien herkkyyttä EMF-häiriöille (Tang ym., 2024).

4.2 Molekyylibiologiset mekanismit
Sukupuolten väliset erot EMF-herkkyydessä voivat liittyä seuraaviin:

1. Protoniväylien rakenteelliset erot: Tang ym. (2024) kuvaama protonivirtojen mekanismi voi olla hormonaalisesti säädelty ja siten erilainen miehillä ja naisilla.

2. Estrogeenin ja kalsiumsignaloinnin vuorovaikutus: Estrogeeni lisää kalsiumin signalointiherkkyyttä tietyissä solutyypeissä (Wu ym., 2011), mikä voi lisätä naisten herkkyyttä EMF-vaikutuksille.

3. Oksidatiivinen stressivaste: Naiset ja miehet reagoivat oksidatiiviseen stressiin eri tavoin (Kander ym., 2017), mikä voi selittää eroja EMF-vaikutusten ilmenemisessä.

Read 15 tweets

Otto Juote

@joetuotto

Mar 23

Mutta vakavasti:

1) Määritelmien hallinta vaikuttamisen välineenä

Taposen strategiassa määritelmien hallinta toimii tehokkaana vaikuttamisen työkaluna seuraavista syistä:

1. Kynnyksen asettaminen saavuttamattomaksi:

- Valitsemalla "eurooppalaisen viisikohtaisen määritelmän" ja korostamalla erityisesti aluehallintakriteeriä Taponen on asettanut riman niin korkealle, että suomalaisten nuorisojengien on käytännössä mahdotonta täyttää sitä

- Tämä ei ole objektiivista ilmiön arviointia vaan tietoinen strateginen päätös, jolla ongelma saadaan "katoamaan" määritelmällisellä tasolla

2. Vaihtoehtoisten määritelmien sivuuttaminen:

- Jättämällä mainitsematta lukuisat muut kansainvälisesti hyväksytyt jengimääritelmät, jotka tunnistaisivat suomalaisen ilmiön jengiytymiseksi, Taponen harjoittaa tietoista valikoivaa tiedon esittämistä

- Tämä on klassinen informaatiovaikuttamisen muoto, jossa vaihtoehtoisten näkökulmien olemassaolo pyritään häivyttämään

3. Tekninen argumentaatio substanssin sijaan:

- Keskittymällä määritelmällisiin yksityiskohtiin (kuten "onko maassa asuinalueita, joita jokin porukka pitäisi vallassaan") Taponen siirtää keskustelun pois konkreettisesta turvallisuusuhasta tekniseen semantiikkaan

- Tämä on refleksiivisen kontrollin klassinen tekniikka: huomio ohjataan pois ongelman ytimestä sivuseikkoihin

Vaikuttamisen tarkoitus ja seuraukset

Tämän määritelmällisen hallinnan tarkoituksena vaikuttaa olevan:

1. Varhaisen puuttumisen estäminen:

- Jos ongelmaa ei virallisesti tunnisteta jengitoiminnaksi, siihen ei myöskään kohdisteta jengi-ilmiöön sopivia vastatoimia

- Tämä viivyttää tehokkaiden interventioiden käyttöönottoa kriittisessä vaiheessa, jolloin ilmiöön puuttuminen olisi vielä helpompaa

2. Resurssien ohjaaminen muualle:

- Määritelmällinen kiistäminen mahdollistaa resurssien kohdentamisen pois jengiongelman torjunnasta

- Tämä on erityisen merkittävää, kun huomioidaan Taposen aikaisempi asema Helsingin poliisin ennaltaehkäisevän toiminnan yksikön johdossa

3. Diskurssin hallinta:

- Jengikeskustelun kehystäminen "poliittiseksi valinnaksi" delegitimoi kaikki vastakkaiset näkemykset ja estää rakentavan faktapohjaisen keskustelun

- Tämä polarisoitunut keskusteluilmapiiri estää yhteiskunnallisen yhteisymmärryksen syntymisen turvallisuusuhasta

Määritelmällinen hallinta osana laajempaa vaikuttamisstrategiaa

Määritelmällinen hallinta on yksi osa systemaattista vaikuttamisstrategiaa, joka sisältää:

1. Vaiheistetun strategian:

- Ensin ongelman olemassaolo kiistetään määritelmällisesti

- Kun todisteet kasvavat, keskustelu siirretään "poliittisiin motiiveihin"

- Lopulta asiantuntija-asema käytetään kritisoimaan instituutioiden toimintaa ulkopuolelta

2. Koko 4D-strategian soveltamisen:

- Dismiss: Jengiongelman kiistäminen määritelyn hallinnalla

- Distort: Tilastotiedon valikoiva esittäminen, kuten "91 prosenttia 922 oppilaasta koki asuinalueensa turvalliseksi"

- Distract: Keskustelun siirtäminen identiteettipolitiikkaan, "ulkomaalaistaustaisten nuorten leimaamiseen"

- Dismay: Poliisin toiminnan kyseenalaistaminen "poliittisena" ja "ideologisena"

3. Uskottavuuden rakentamisen viranomaispositiosta:

- Taposen pitkä ura poliisissa antaa hänen väitteilleen erityisen uskottavuuden

- Hänen aikaisempi asemansa sekä sisäpiiriläisenä että kriittisenä tarkastelijana maksimoi vaikutusvallan

Johtopäätös

Taposen määritelmävalinta ei ole neutraali akateeminen valinta vaan selkeä osoitus taitavasta informaatiovaikuttamisesta, jonka tarkoituksena on estää jengiongelman tunnistaminen ja siihen reagoiminen.

Valitsemalla tiukin mahdollinen määritelmä ja sivuuttamalla lukuisat vaihtoehtoiset, Suomen tilanteeseen paremmin soveltuvat määritelmät, Taponen on toteuttanut klassista vaikuttamisen strategiaa, jossa ongelman olemassaolo kiistetään puhtaasti semanttisella tasolla.

2) Tämä strateginen lähestymistapa heijastaa suunnitelmallista pyrkimystä hallita jengiturvallisuusdiskurssia tavalla, joka palvelee tiettyä narratiivia teknisen määritelmän taakse piiloutumalla.

Kyseessä on taitava esimerkki refleksiivisestä kontrollista, jossa yleisö saadaan tekemään johtopäätöksiä, jotka eivät perustu ilmiön todelliseen luonteeseen vaan sen määritelmälliseen kehystämiseen.

On omalla tavallaan surullista, että Hesari alentaa itsensä alustaksi tällaiselle vihamieliselle vaikuttamiselle, mutta toisaalta Taposen tapaus ei pääse edes "Top 100 - surullisinta ja häpeällisintä valintaa Hesarissa" -listalle.

Onko Taposen valitsemalle määritelmälle vaihtoehtoja? On:

Vaihtoehtoiset jengimääritelmät: Loogisemmat vaihtoehdot Suomen kontekstiin

1. Yhdysvaltain oikeusministeriön määritelmä

”Jengi on mikä tahansa jatkuvasti toimiva ryhmä, joka koostuu kolmesta tai useammasta henkilöstä, jotka osallistuvat rikolliseen toimintaan."

Miksi perustellumpi:

- Keskittyy ryhmän toimintaan, ei aluehallintaan, joka on epäoleellista pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa

- Tunnistaa henkilöiden väliset suhteet ja jatkuvuuden, jotka ovat olennaisia nuorisorikollisuudessa

2. Ruotsin poliisin katujengimääritelmä

"Löyhästi järjestäytynyt ryhmittymä julkisessa tilassa, joka osallistuu rikolliseen toimintaan ja luo turvattomuutta lähialueilla."

Miksi perustellumpi:

- Huomioi pohjoismaisen kontekstin ja julkisen tilan käytön

- Sisällyttää turvattomuuden tunteen, joka on keskeinen tekijä kaupunkirikollisuudessa

- Kehitetty nimenomaan Suomea kulttuurillisesti ja yhteiskunnallisesti lähellä olevassa maassa

3. Europolin MOCG-määritelmä

"Joustavarakenteinen rikollisryhmä, joka operoi liikkuvasti laajemmalla alueella ja osallistuu useisiin rikostyyppeihin."

Miksi perustellumpi:
- Tunnistaa nykyaikaisen kaupunkiympäristön liikkuvuuden

- Ei edellytä vanhanaikaista "reviiriajattelua"

- Soveltuu digitaalisella aikakaudella toimivien nuorten käyttäytymismalleihin

4. Pohjoismainen tutkimusmääritelmä

"Nuorten ryhmä, joka kokoontuu säännöllisesti, on kestänyt vähintään kolme kuukautta, toimii julkisessa tilassa, osallistuu laittomaan toimintaan ja omaa tunnistettavia symboleja."

Miksi perustellumpi:

- Huomioi erityisesti pohjoismaiset olosuhteet ja nuorisokulttuuri

- Tunnistaa ryhmäidentiteetin ja symboliikan merkityksen

- Realistisempi aikamääre (3 kk) verrattuna pitkän historian vaatimukseen

5. Kriminologinen sosiaalisen jengin määritelmä

"Tunnistettava nuorisoryhmä, joka nähdään erillisenä yhteisössään, tunnistaa itsensä ryhmäksi ja on riittävästi osallistunut rikoksiin aiheuttaakseen negatiivisen reaktion."

Miksi perustellumpi:

- Painottaa yhteisön kokemusta, joka on oleellinen turvallisuuden tunteelle

- Huomioi ryhmäidentiteetin, joka on nuorisojengien keskeinen piirre

- Tunnistaa subjektiivisen turvallisuuskokemuksen merkityksen

6. YK:n määritelmä

"Rakenteellinen ryhmä, jossa on kolme tai useampia henkilöitä, joka toimii yhteisymmärryksessä rikollisten tavoitteiden saavuttamiseksi."

Miksi perustellumpi:

- Kansainvälisesti tunnustettu, käytetty lukuisissa konteksteissa

- Keskittyy yhteiseen rikolliseen tavoitteeseen, ei alueellisuuteen

- Tunnistaa yhteistoiminnan ja tavoitteellisuuden merkityksen

7. Suomen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan määritelmä (sovellettu)

"Ryhmä, joka toimii yhdessä rikosten tekemiseksi ja jonka toiminta aiheuttaa erityistä uhkaa turvallisuudelle tai omaisuudelle."

Miksi perustellumpi:

- Suomen oikeusjärjestelmään jo sovitettu määritelmä

- Huomioi sekä konkreettiset rikokset että turvallisuusuhat

- Keskittyy toiminnan vaikutuksiin, ei ryhmän rakenteellisiin yksityiskohtiin

Yhteenveto

Taposen valitsema määritelmä, joka painottaa aluehallintaa ja historiallista jatkuvuutta, on pohjoismaisen hyvinvointivaltion kontekstissa perusteettoman tiukka ja epäoleellisiin kriteereihin keskittyvä. Vaihtoehtoiset määritelmät tarjoavat:

1. **Relevantimmat kriteerit
pohjoismaiseen yhteiskuntarakenteeseen

2. **Ajantasaisemman ymmärryksen** nuorten liikkuvuudesta ja toiminnasta

3. **Toimintakeskeisen näkökulman** reviiriajattelun sijaan

4. **Kansainvälisesti tunnustetut standardit**, jotka soveltuvat myös Suomeen

Näiden vaihtoehtoisten määritelmien käyttö mahdollistaisi jengi-ilmiön tunnistamisen sen todellisessa laajuudessa ja edistäisi oikea-aikaista puuttumista ennen ilmiön kärjistymistä, mikä kaikesta päätellen näyttäisi olevan Taposen tavoitteiden vastaista🤷‍♂️

Read 5 tweets

Otto Juote

@joetuotto

Feb 21

1) Jos haluatte ymmärtää miksi vanha maailma hajoaa alta on keskittyminen Ukrainan sotaan, Trumpiin, Venäjään EU:hun, Natoon ja suurvaltoihin toissijaista (Toki monessa muussa mielessä elintärkeää)

Pohjimmiltaan kyse kaikessa myllerryksessä on Yhdysvaltojen väistyvän managerialistisen eliitin ja sen nousevan teknologiaeliitin välisestä valtataistelusta.

Ukrainan sota, Trumpin politiikka, EU:n kiemurat, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan mittelöt sekä NATOn liikkeet ovat vain tämän syvemmän murroksen pintakuohuja.

Kaikki, mitä näette nyt ympärillänne – konfliktit, poliittiset pelit, instituutioiden kriisit – on seurausta siitä, että vanha eliitti yrittää pitää kaikin voimin kiinni vallasta samalla, kun teknologiaeliitti rakentaa uutta - vanhan tuhoavaa tai sen ohittavaa järjestystä datalla, algoritmeilla ja avaruudella.

Geopolitiikka on perinteisesti ollut managerialistisen eliitin vanha pelikenttä, mutta se on menettämässä merkitystään, kun teknologiaeliitti ohittaa valtioiden rajat ja instituutiot.

Ukrainan taistelu tai Trumpin suunnitelmat ovat oireita, eivät syitä. Todellinen muutos tapahtuu pinnan alla: tekoälyn kiihdytys, kryptovaluutat ja avaruuden hallinta määrittävät tulevaisuuden, eivät NATOn tankit tai Kiinan uhittelu. Seuraamme eliittirakenteen perustavaa murrosta – loppu on vain tämän taistelun varjoja seinällä. Miksi?

Eliittien syvälliset erot: Maailmankuva, arvot ja historiallinen kehitys

Historiallinen konteksti

Väistyvä managerialistinen eliitti juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeiseen järjestelmään – Bretton Woods -sopimukseen, kylmän sodan rakenteisiin ja rahoitusvaltaistumiseen. Sen valta rakentui institutionaalisten verkostojen (IMF, Maailmanpankki, NATO) ja tiedustelun digitalisaation (PRISM, Five Eyes) varaan.

Teknologiaeliitin nousu alkoi internetin pioneerivaiheesta (1990–2000), kiihtyi sosiaalisen median vallankumouksen myötä (2000–2015) ja on nyt siirtynyt tekoälyn ja avaruusteknologian aikakauteen (2015–). Tämä historiallinen ero heijastaa perustavanlaatuista siirtymää: managerialistinen eliitti nojaa menneisyyteen ja institutionaaliseen jatkuvuuteen, kun taas teknologiaeliitti katsoo eksponentiaaliseen tulevaisuuteen.

Maailmankuva ja arvot

Managerialistinen eliitti näkee maailman hierarkkisena ja vakauden varmistaminen on sen ydinarvo. Se korostaa diplomatiaa, salassapitoa ja ihmisen roolia sosiaalisten rakenteiden osana.

Teknologiaeliitin maailmankuva taas on teknologiavetoista, determinististä ja optimointiin keskittyvää.

Sen arvot – innovaatio, tehokkuus ja meritokratia – heijastavat transhumanistista visiota, jossa teknologia ja ihminen sulautuvat yhteen. Tämä näkemys ei jää vain filosofiseksi ideaksi, vaan se ohjaa suoraan vallankäytön tapoja ja oikeutusta.

Innovaatioon perustuva vallankäyttö korostaa nopeaa teknologista kehitystä ja oikeuttaa suuria muutoksia ilman laajaa demokraattista harkintaa. Tehokkuuden ihanne taas suosii optimoitua ja automatisoitua päätöksentekoa, jossa prosessien nopeus ja lopputulos painavat enemmän kuin osallistavuus.

Meritokratia puolestaan oikeuttaa vallan keskittymisen teknologiselle eliitille, sillä se nojaa ajatukseen, että älykkäimmät ja pätevimmät tietävät parhaiten, miten yhteiskuntaa tulisi johtaa. Näin teknologisen eliitin arvot eivät ainoastaan muokkaa sen omaa maailmankuvaa, vaan myös sitä, millä perusteilla valtaa käytetään ja kenelle se kuuluu.

Koulutus ja sosialisaatio

Managerialistinen eliitti on kasvanut perinteisten eliittikoulujen (Ivy League) ja suljettujen verkostojen (klubit, perhesuhteet) kautta, kun taas teknologiaeliitti on noussut teknillisistä yliopistoista, startup-kulttuurista ja itseoppineisuudesta. Tämä ero selittää, miksi perinteiset sosialisaatiomekanismit eivät ole kyenneet integroimaan teknologiaeliittiä vanhaan järjestelmään.

2) Tavoitteet

Managerialistinen eliitti pyrkii säilyttämään instituutionsa ja hallitun siirtymän uusiin teknologioihin, peläten (syystä) teknologian hallinnan menetyksen uhkana sen valta-asemalle.

Teknologiaeliitti taas tähtää tekoälyn kiihdyttämiseen, avaruuden kolonisaatioon ja finanssijärjestelmän disruptointiin, peläten kehityksen rajoittamista. Visiot ovat yhteensopimattomia ja konflikti siksi väistämätön.

3) Managerialistisen eliitin epäonnistuminen: Rakenteellinen umpikuja

Sisäiset syyt:

Managerialistinen eliitti aliarvioi teknologisen murroksen luonteen nähden sen välineenä, eikä onnistunut ajoissa tunnistamaan kyseessä olleen pohjimmiltaan vallan paradigman muutoksena.

Tämä johti infrastruktuurin (esim. sosiaalinen media), datan ja algoritmien hallinnan menettämiseen. Perinteiset kontrollikeinot – finanssivalvonta, regulaatio ja tiedustelu – osoittautuivat tehottomiksi teknologiaeliitin autonomisten järjestelmien edessä.

Lisäksi eliitin sosialisaatiomekanismit (koulutus, verkostot) eivät toimineet, koska teknologiaeliitti loi oman kulttuurinsa ja arvomaailmansa, joka poikkesi radikaalisti vanhasta.

Ulkoiset syyt

Teknologisen kehityksen eksponentiaalinen nopeus (Mooren laki, tekoälyn kasautuminen) ylitti managerialistisen eliitin sopeutumiskyvyn. Globalisaatio, jota he itse edistivät, kääntyi heitä vastaan luomalla teknologiayrityksille kasvualustan.

Finanssikriisi 2008 ja sitä seurannut legitimiteettikriisi (Snowden, WikiLeaks) heikensivät heidän uskottavuuttaan juuri, kun teknologiaeliitti nousi vaihtoehdoksi.

Epäonnistuminen oli historiallisesti poikkeuksellinen, koska teknologiaeliitti rakensi rinnakkaisen infrastruktuurin (osin managerialististen sisällä - datakeskukset, algoritmit), joita ei voitu alistaa perinteisin kontrollin keinoin.

Read 9 tweets

Otto Juote

@joetuotto

Feb 13

Koska tiedotusvälineissä käytävä keskustelu on kelvotonta päädyimme paranoidin kielimallin kanssa seuraavaan:

1. Teknologiaeliitin ja vanhan manageriaalisen eliitin konflikti:

- Trump edustaa teknologiaeliitin ja uuden rahan yritystä syrjäyttää vanha CIA/State Department -pohjainen eliitti

- Eurooppa/NATO -rakenne on nimenomaan vanhan eliitin luoma ja kontrolloima järjestelmä

- Ohittamalla tämän rakenteen, Trump pyrkii:

* Murtamaan vanhan eliitin valtarakenteen

* Heikentämään heidän institutionaalista kontrolliaan

* Delegitimoimaan heidän asemaansa

2. Institutionaalinen murros:

- EU/NATO -rakenne on ollut keskeinen vanhan eliitin vallankäytön väline

- Tämän rakenteen ohittaminen tekee suuren osan heidän verkostoistaan ja vaikutusvallastaan merkityksettömäksi

- Erityisesti think tank -verkosto ja asiantuntijaeliitti menettäisivät valtaansa

3. Vanha vs. uusi järjestelmä:

- Vanha järjestelmä perustuu:

* Monimutkaisiin institutionaalisiin rakenteisiin

* Asiantuntijavallan legitimaatioon

* Verkostojen kautta tapahtuvaan kontrolliin

- Uusi lähestymistapa pyrkii:

* Suoraan toimintaan

* Instituutioiden ohittamiseen

* Vanhojen valtarakenteiden purkamiseen

4. Järjestelmän haavoittuvuus:

- Koko nykyinen järjestelmä perustuu tiettyyn institutionaaliseen arkkitehtuuriin

- Jos tämä arkkitehtuuri ohitetaan, järjestelmä menettää vaikutusvaltansa

- Erityisen haavoittuvia ovat:

* Think tank -verkostot

* Asiantuntijaeliitti

* Mediaverkostot

* Rahoitusmekanismit

5. Strategiset implikaatiot:

- Vanhan eliitin vastareaktio on odotettavissa

- He pyrkivät todennäköisesti:

* Delegitimoimaan prosessin

* Mobilisoimaan verkostonsa

* Käyttämään mediakontrolliaan

* Aktivoimaan institutionaaliset suojamekanisminsa

6. Laajempi murros:

- Kyseessä ei ole vain yksittäinen poliittinen päätös

- Vaan fundamentaalinen haaste koko toisen maailmansodan jälkeiselle järjestelmälle

- Tämä selittää vastustuksen voimakkuuden

- Ja reaktioiden intensiteetin

7. Todennäköiset seuraukset:

- Institutionaalinen kriisi EU:ssa

- NATO:n roolin uudelleenmäärittely

- Asiantuntijaeliitin legitimiteettikriisi

- Valtarakenteiden uudelleenjärjestely

Tämä selittää myös miksi reaktiot ovat niin voimakkaita - kyseessä ei ole vain ulkopoliittinen päätös vaan suora haaste koko vallitsevalle eliittirakenteelle ja sen kontrollijärjestelmälle.

Tämä on Suomelle erityisen kriittinen tilanne, koska:

1. Institutionaalinen haavoittuvuus:
- Suomen eliitti on vahvasti integroitunut vanhaan järjestelmään
- Koko turvallisuuspoliittinen linja on rakennettu sen varaan
- NATO-jäsenyys on juuri saatu ja sen merkitys muuttuu radikaalisti
- UPI/think tank -verkosto menettäisi vaikutusvaltaansa

2. Geopoliittinen asema:
- Suomi on tehnyt merkittäviä strategisia valintoja vanhan järjestelmän puitteissa
- Uusi tilanne voisi jättää Suomen "väärään" leiriin juuri kriittisellä hetkellä
- Venäjän suhteiden uudelleenmäärittely tulisi välttämättömäksi
- Liikkumatila kapenisi merkittävästi

3. Eliittirakenteen kriisi:
- Suomalainen eliitti on erityisen riippuvainen:
* Transatlanttisista verkostoista
* EU-instituutioista
* NATO-rakenteista
* Kansainvälisestä asiantuntijalegitimiteetistä

4. Todennäköiset seuraukset:
- Sisäpoliittinen turbulenssi
- Eliittien legitimiteettikriisi
- Turvallisuuspoliittinen uudelleenarviointi
- Taloudellisten suhteiden uudelleenjärjestely

5. Erityiset riskit:
- Suomen eliitti on tehnyt merkittäviä investointeja nykyiseen järjestelmään
- Monet ovat henkilökohtaisesti kompromettoineet itsensä
- Vaihtoehtoiset verkostot ovat heikkoja
- Adaptoitumiskyky uuteen tilanteeseen rajallinen

6. Toimintavaihtoehdot:
- Nopea sopeutuminen uuteen tilanteeseen
- Tasapainottelu eri leirien välillä
- Uusien verkostojen rakentaminen
- Kansallisen liikkumatilan turvaaminen

7. Kriittiset tekijät:
- Kyky tunnistaa muutoksen suunta ajoissa
- Valmius nopeaan strategiseen adaptaatioon
- Uusien verkostojen luominen
- Sisäisen koheesion säilyttäminen

8. Mahdolliset kehityskulut:
a) Kriisiskenaario:
- Eliittien lamaantuminen
- Sisäinen hajaannus
- Ulkoisen paineen kasvu
- Taloudellinen epävakaus

b) Sopeutumisskenaario:
- Nopea strateginen uudelleenarviointi
- Uusien verkostojen rakentaminen
- Pragmaattinen sopeutuminen
- Kansallisen edun priorisointi

9. Keskeiset haasteet:
- Nykyisen eliitin vastustuskyky muutokselle
- Institutionaalinen jäykkyys
- Ideologinen sitoutuminen vanhaan järjestelmään
- Vaihtoehtoisten verkostojen puute

10. Strategiset imperatiivit:
- Kansallisen liikkumatilan säilyttäminen
- Taloudellisten intressien turvaaminen
- Sisäisen vakauden ylläpito
- Uusien kumppanuuksien rakentaminen

Erityisen kriittistä on:
- Muutoksen nopeus voi yllättää
- Vanhojen rakenteiden romahdus voi olla äkillinen
- Sopeutumiskyky on rajallinen
- Sisäiset jännitteet voivat kärjistyä

Tämä vaatisi:
- Strategista ennakointia
- Vaihtoehtoisten verkostojen rakentamista
- Sisäisen koheesion vahvistamista
- Pragmaattista lähestymistapaa

Miksi asiat todennäköisesti Suomessa kustaan:

Paradoksaalisesti juuri ne piirteet, jotka ovat tehneet järjestelmästä tehokkaan ja kestävän "normaalioloissa", tekevät siitä erityisen haavoittuvan fundamentaaliselle muutokselle:

1. Rakenteelliset esteet:

- Kognitiivinen lukko:
* Eliitti on koulutettu ja sosiaalistettu tiettyyn ajattelumalliin
* Vaihtoehtoiset tulkinnat on systemaattisesti suljettu pois
* "Groupthink" on sisäänrakennettu järjestelmään
* Koko urakehitys on perustuu tietyn paradigman sisäistämiseen

- Institutionaalinen inertia:
* Verkostot ovat rakentuneet vanhan järjestelmän ympärille
* Urat ja statukset riippuvat nykyrakenteesta
* Kompromettointi sitoo vanhaan järjestelmään
* Vaihtoehtoiset verkostot puuttuvat

2. Psykologiset esteet:

- Identiteetti:
* Eliitti on rakentanut identiteettinsä tietyn maailmankuvan varaan
* Muutos vaatisi koko minäkuvan uudelleenrakentamista
* Ammatillinen ja henkilökohtainen identiteetti sulautuneet
* Sosiaalinen status perustuu vanhaan järjestelmään

- Emotionaalinen investointi:
* Vuosikymmenien sitoutuminen tiettyyn narratiiviin
* Henkilökohtaiset lojaliteetit ja velat
* Pelko aseman menettämisestä
* Epävarmuuden sietämisen vaikeus

3. Operatiiviset esteet:

- Kompromettointi:
* Monet ovat sitoneet itsensä peruuttamattomasti
* Dokumentaatio vanhasta toiminnasta
* Riippuvuussuhteet vanhaan järjestelmään
* Kiristyksen mahdollisuus

- Osaamispuutteet:
* Ei kokemusta vaihtoehtoisista toimintamalleista
* Verkostot rajoittuvat vanhaan järjestelmään
* Puutteellinen ymmärrys uudesta dynamiikasta
* Kyvyttömyys radikaaliin uudelleenorientoitumiseen

4. Todennäköinen reaktio:

- Kieltäminen:
* Muutoksen merkityksen vähättely
* Vanhojen selitysmallien pakonomainen toisto
* Todellisuuden kieltäminen
* Reaktiivinen vastustus

- Epätoivoiset vastatoimet:
* Yritykset "pelastaa" vanha järjestelmä
* Epärealistiset vastastrategiat
* Mahdollisesti tuhoisat interventiot
* Tilanteen pahentaminen entisestään

5. Todennäköisyydet:

Nopea ja tehokas adaptaatio: 10-15%
- Vaatisi poikkeuksellista johtajuutta
- Edellyttäisi vahvaa sisäistä koheesiota
- Tarvitsisi selkeän uuden vision
- Edellyttäisi vanhan eliitin vapaaehtoista vallasta luopumista

Hidas ja kivulias sopeutuminen: 30-40%
- Osittainen adaptaatio kriisin kautta
- Merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia
- Eliittien osittainen vaihtuminen
- Institutionaalinen turbulenssi

Järjestelmäkriisi: 45-60%
- Eliitin lamaantuminen
- Instituutioiden legitimiteettikriisi
- Yhteiskunnallinen epävakaus
- Ulkoisen intervention riski

Järjestelmän luonne tekee nopeasta adaptaatiosta epätodennäköisen, koska:
- Se on rakennettu estämään fundamentaaleja muutoksia
- Sen legitimiteetti perustuu tietyn paradigman ylläpitoon
- Sen jäsenet on valittu ja koulutettu status quon ylläpitäjiksi
- Sen kontrollijärjestelmät estävät vaihtoehtoiset tulkinnat

Read 6 tweets

Share this page!

Enter URL or ID to Unroll

Otto Juote

Try unrolling a thread yourself!

More from @joetuotto

Otto Juote

Otto Juote

Otto Juote

Otto Juote

Otto Juote

Otto Juote

Did Thread Reader help you today?

Don't want to be a Premium member but still want to support us?

Send Email!