Harry G. Frankfurt (s. 1929) on amerikkalainen moraalifilosofi sekä Princetonin yliopiston emeritusprofessori. Hän on myös kirjoittanut yhden suosikkikirjoistani: "On Bullshit" (hevonpaskasta), jossa hän teoretisoi filosofin tarkkuudella hevonpaskan olemusta ja merkitystä.
Frankfurtin analyysin ydinajatus on, että hevonpaska (bullshit) eroaa olennaisella tavalla valehtelemisesta.
Siinä missä valehtelija on sitoutunut totuuden olemassaoloon, mutta pyrkii tietoisesti johtamaan kuulijaa harhaan, on hevonpaskaa suoltavalle totuus yhdentekevä.
Hevonpaskalle ominaista onkin se, ettei hevonpaskaa puhuva ja kirjoittava ole ensisijaisesti kiinnostunut siitä, pitävätkö hänen väitteensä paikkansa vai eivät – totuus on hänelle täysin toissijaista.
Hevonpaskan suoltaminen on vilpillisyyden muoto, joka on valhetta vaarallisempaa, sillä se ei ainoastaan vääristä totuutta, vaan kyseenalaistaa koko totuuden merkityksen.
Olisi varmasti parasta, että tekoäly merkkaisi uutisten ja twiittien hevonpaska-arvot automaattisesti, mutta jo ennen tätä voi kielimalleja onneksi pyytää pisteyttämään esimerkiksi twiittien hevonpaskapitoisuuden seuraavilla ohjeilla, (joita voi varmasti kehittää huomattavasti tätä ensimmäistä iteraatiota paremmiksi). Olkaa hyvä:
"Arvioi tekstiä seuraavan pisteytyskehyksen kautta:
Korkeammat pisteet osoittavat suurempaa välinpitämättömyyttä faktuaalista tarkkuutta kohtaan
Arvioi, voidaanko väitteet todentaa tai kumota
Mittaa tekstin suhtautumista totuuteen ensisijaisena arvona
2. Episteemisen vastuullisuuden pisteet (0-20 pistettä)
Korkeammat pisteet osoittavat heikompaa episteemistä vastuullisuutta
Jeffrey Epstein on juutalainen, Ghislaine Maxwell on juutalainen – hänen isänsä Robert Maxwell oli Mossadin superagentti – hänen rahoittajansa ovat juutalaisia sionisteja, suurin osa hänen asiakkaistaan oli juutalaisia, hänen koko operaationsa on sidoksissa Israelin valtion hyväksi harjoitettuun vakoiluun.
I. MAXWELL-PERHE – SUKUPOLVIEN TIEDUSTELUOPERAATIO
1. Robert Maxwell – Mossadin “supervakooja”
Robert Maxwell sai kuoltuaan vuonna 1991 valtiollisen hautajaisseremonian Öljymäellä Jerusalemissa. Paikalla oli kuusi toimivaa ja entistä Mossadin johtajaa sekä Israelin pääministeri.
Entinen Mossad-operaattori Ari Ben-Menashe kirjoitti teoksessaan Profits of War, että Maxwell käytti lehteään Daily Mirroria Israelin asemyyntien fasilitointiin Iraniin ja kanavoi voitot Neuvostoliiton pankkeihin.
Maxwellin tytär Isabel lensi välittömästi Israeliin, kun isästä oltiin julkaisemassa elämäkertaa, ja näytti käsikirjoituksen Mossadin apulaisjohtajalle David Kimchelle, jota kuvaili “perheen ystäväksi”.
2. PROMIS-ohjelmistoskandaali – Robert Maxwellin vakoiluperintö
Maxwellin vakavimmaksi tiedusteluoperaatioksi on dokumentoitu PROMIS-ohjelmiston levittäminen.
Yhdysvaltain oikeusministeriön alun perin kehittämä tiedonhallintaohjelmisto varastettiin, siihen istutettiin israelilainen vakoiluohjelma, ja Maxwell levitti sen maailmanlaajuisesti hallituksille ja armeijoille. Ohjelmiston avulla Israel pystyi seuraamaan hallitusten ja armeijoiden viestintää ympäri maailmaa. Tämä perintö jatkui hänen tyttäriensä kautta.
Tutkiva journalisti Whitney Webb on kutsunut Isabel Maxwellia “Israelin takaoveksi Piilaaksoon”. Vuonna 1997 Isabel nimitettiin israelilaisen tietoturvayhtiö Commtouchin toimitusjohtajaksi.
Hänen yhteyksiensä avulla Commtouch sai investointeja Piilaakson suurimmilta nimiltä, mukaan lukien Bill Gates – joka oli myös sekä Maxwell-perheen että Epsteinin läheinen tuttava. Israelilainen Haaretz-lehti raportoi, että Isabel julisti vuonna 2001 päättäneensä “työskennellä vain Israeliin liittyvien asioiden parissa”, koska hän “uskoo Israeliin”.
4. Christine Maxwell – FBI:n terrorismintorjuntatietokannan rakentaja
Ghislainen sisko Christine Maxwell perusti yhdessä sisarensa Isabelin kanssa yhden internetin ensimmäisistä hakukoneista, Magellanin (1992). Sen myytyään hän perusti vuonna 1996 Chiliad-yhtiön, joka kehitti massiivisen skaalan tiedonlouhintaohjelmistoa.
Chiliadin ohjelmisto oli FBI:n terrorismintorjunnan tietovaraston ytimessä 9/11-iskujen jälkeen – se mahdollisti hakujen tekemisen yhtäaikaisesti CIA:n, NSA:n, oikeusministeriön, kotimaan turvallisuusministeriön ja Pentagonin tietokannoista. Järjestelmä käsitteli yli 700 miljoonaa tietuetta yli 50 eri tietolähteestä alle sekunnin vasteajalla.
Tässä on ilmeinen turvallisuusongelma: ulkomaalainen, jonka isä oli dokumentoitu Mossad-agentti ja jonka sisko seurusteli tuomitun seksirikollisen kanssa, rakensi ohjelmiston, jolla Yhdysvaltain tiedustelupalvelut louhivat arkaluonteisimpia tietojaan.
Maxwell-perheen historiallinen malli – vakoiluohjelmien upottaminen kaupallisiin ohjelmistoihin PROMIS-skandaalista alkaen – tekee tästä erityisen merkittävän.
5. Christine Maxwell – Israelin hallituksen suora rahoittama
Christine toimii tutkijana ISGAP-ajatushautomossa (Institute for the Study of Global Antisemitism and Policy), jonka hallituksessa istuu Israelin turvallisuusvaltion huippunimiä: entinen sisäministeri ja varapääministeri Natan Sharansky, IDF:n entinen sensuuripäällikkö prikaatikenraali Sima Vaknin-Gil – sekä Epsteinin asianajaja Alan Dershowitz.
Israelin hallitus rahoitti ISGAP:ia yli 1,3 miljoonalla dollarilla vuonna 2019. Christine Maxwell on siis suoraan Israelin hallituksen rahoituksen kohde.
6. Kolmas sukupolvi – Maxwellien lapset vallankahvassa
Isabel Maxwellin poika Alex Djerassi työskenteli Hillary Clintonin presidentinvaalikampanjassa 2007–2008, laatien muistioita, tiedotteita ja politiikkapapereita sekä valmistaen Clintonin yli 20 väittelyyn.
Clinton- ja Maxwell-perheet ovat tiiviisti kytkeytyneet: Ghislaine lomauili Hillaryn tyttären Chelsean kanssa ja esiintyi näkyvästi tämän häissä.
Epstein-asiakirjojen sensurointi uhrien identiteetin suojelun perusteella saattaa ensi kuulemalta kuulostaa järkevältä perustelulta.
Se ei ole.
Uhrien suojelu? Tekijöiden suojelua.
Mossad ja CIA eivät pyörittäneet pedofiilirinkiä. Ne pyörittivät kompromaattitehdasta. Lapsiin ja aikuisiin kohdistetut seksuaalirikokset, kidutukset ja murhat dokumentoitiin, koska dokumentoitu rikos on kiristysväline – ja kiristysväline on valtaa.
Kun vaikutusvaltainen henkilö on kuvattu alaikäisen kanssa tai pahempaa, hänestä tulee kontrolloitava. Hänen oma tuhonsa sidotaan verkoston tuhoon. Tämä keskinäinen tuhovarmuus on järjestelmän liima – ja se tekee jokaisesta todistajasta uhan.
Verkosto ei epäröi murhauttaa sen enempää keskeisimpiä tekijöitään kuin haavoittuvaisimpia uhrejaan.
Epstein tapettiin liittovaltion tutkintavankilassa kuukausi pidätyksensä jälkeen. Hänen läheisimpiin yhteistyökumppaneihinsa lukeutunut ihmiskauppias Jean-Luc Brunel “hirttäytyi” ranskalaisessa vankilassa 2022.
Prinssi Andrew’n uhri Virginia Giuffre – Epstein-rikosten näkyvin todistaja – joutui maaliskuussa 2025 vakavaan auto-onnettomuuteen ja kuoli “itsemurhaan” kuukautta myöhemmin, 41-vuotiaana. Hänen isänsä kiisti itsemurhan julkisesti: “Somebody got to her.”
Jos verkosto eliminoi omat sisäpiiriläisensä valtion huostassa, mitä se tekee nimettömille uhreille, joiden olemassaolosta kukaan ei tiedä?
Julkisuus on ainoa suoja.
Sensurointi mahdollistaa tuntemattomien uhrien uhkailun ja murhaamisen. Jokainen mustattu nimi on ihminen äärimmäisessä hengenvaarassa. Kun he katoavat, he katoavat varjoissa.
Kyse on myös äärimmäisestä kansallisen turvallisuuden kysymyksestä. Meidän on saatava tietää, palvelevatko meitä hallitsevat kansalliset ja ylikansalliset eliitit nimellisesti edustamiaan kansallisvaltioita ja organisaatioita – vai tekevätkö he jokaisen päätöksen Damokleen miekan alla.
(1) Psykologinen sodankäynti: false flag ja kahden iskun dramaturgia
Johdanto
Psykologinen sodankäynti on sodan ja politiikan kentällä käytetty keino hallita ihmisten havaintoja ja reaktioita. Sen tehokkuus perustuu siihen, että rationaalinen harkinta on aina alisteinen emotionaalisille ja ruumiillisille kokemuksille.
Tämä ei ole pelkkä metafora, vaan vahvasti tutkittu ilmiö: jo 1960-luvulla aloitetut kognitiivisen psykologian uraauurtavat kokeet ja myöhemmin John Barghin 1980–1990-luvuilla tekemät tutkimukset osoittivat, miten priming – hermoston ja mielen ennakkoehdollistaminen – muokkaa sitä, miten myöhempiä ärsykkeitä tulkitaan.
Tämän periaatteen varaan rakentuu kahden iskun dramaturgia, psykologisen sodankäynnin keino, jossa ensin luodaan emotionaalinen viritys ja sen jälkeen poliittinen laukaisu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät ainoastaan ymmärrä annettua narratiivia, vaan he myös kokevat sen fyysisesti omassa kehossaan.
⸻
Teoreettinen perusta ja historialliset esimerkit
Priming (ennakkoehdollistaminen):
Priming tarkoittaa hermoston virittämistä niin, että seuraava ärsyke tulkitaan jo valmiin kehyksen kautta. Kun ihmisen mieltä johdetaan ensin tiettyyn suuntaan, kaikki sen jälkeen koettu asettuu samaan tarinaan.
Tätä hyödynnettiin esimerkiksi kylmän sodan ajan propagandassa Yhdysvalloissa: kansalaiset viritettiin jatkuvasti “kommunismin uhkaan”, ja siksi mikä tahansa kriisi nähtiin sen jatkeena (toki iso osa tästä uhasta oli aivan todellista)
Emotional anchoring (tunneankkurointi):
Tunne tarvitsee kohteen. Pelko ilman ankkuria jää epämääräiseksi, mutta sidottuna se muuttuu poliittisesti käyttökelpoiseksi. Tämä logiikka näkyy selvästi kahdessa Israelin operaatiossa: Lavon-affäärissä (1954) ja USS Liberty -tapauksessa (1967).
Lavon-affäärissä Israelin sotilastiedustelun Amanin alainen Unit 131 toteutti sabotaasi-iskuja Egyptissä, tarkoituksenaan lavastaa egyptiläisnationalistit syyllisiksi ja siten kääntää länsivaltojen mielipide presidentti Gamal Abdel Nasseriä vastaan.
Iskujen oli määrä tuottaa pelko, joka olisi ankkuroiduttu narratiiviin: “Egypti on vaarallinen, länsi tarvitsee Israelia liittolaiseksi.”
USS Liberty -tapauksessa sama logiikka vietiin pidemmälle. Kuuden päivän sodan aikana Israelin ilmavoimat ja merivoimat hyökkäsivät Yhdysvaltain tiedustelualus USS Libertyä vastaan, tappaen 34 amerikkalaista ja haavoittaen 171.
Hyökkäys toteutettiin tunnuksettomilla Mirage-hävittäjillä ja torpedoveneillä, ja todistusten mukaan alus tunnistettiin amerikkalaiseksi jo ennen tulituksen jatkamista.
Useat amerikkalaiset korkea-arvoiset virkamiehet, kuten ulkoministeri Dean Rusk ja myöhempi Joint Chiefs of Staff -johtaja amiraali Thomas Moorer, pitivät Israelin selitystä erehdyksestä epäuskottavana ja uskoivat hyökkäyksen olleen tahallinen.
Presidentti Lyndon B. Johnson puolestaan kieltäytyi hyväksymästä raporttia, joka olisi asettanut Israelin vastuuseen, ja jopa esti kuudennen laivaston apujoukkoja pelastamasta Libertyä. Jos narratiivi olisi onnistuttu lukitsemaan, amerikkalaisten kuolemat olisi voitu ankkuroida tarinaan: “Egypti hyökkää Yhdysvaltoja vastaan.” Tämä olisi saattanut vetää Yhdysvallat suoraan sotaan Israelin rinnalle.
Molemmat tapaukset paljastavat Israelin valmiuden käyttää liittolaisiaan välineinä psykologisessa sodankäynnissä. Tekniikka oli sama: ensin järkytys, sitten selitys, joka kiinnitti tunteen haluttuun poliittiseen kohteeseen. Näin pelosta tuli työkalu, jolla voitiin muuttaa suurvaltapolitiikan kulkua.
(2) Cognitive framing (kehystäminen):
Ihminen ei käsittele tapahtumia irrallisina, vaan osana valmista kehystä. Kun kehys asetetaan, kaikki uusi informaatio tulkitaan sen kautta. Termiä popularisoi George Lakoff 1990-luvulla, mutta ilmiö on vanha.
Esimerkki löytyy Italian 1970-luvun Operation Gladio -operaatiosta: lavastettuja iskuja kehystettiin aina “äärivasemmiston terrorismiksi”, vaikka niiden tosiasialliset toimeenpanijat olivat Italian sotilastiedustelu SID ja NATO:n Gladio-verkoston ohjaamia.
Käytännön toteutuksessa hyödynnettiin peitejärjestöjä ja verkostoja, kuten P2-salaseuraa ja “äärioikeistolaisia” ryhmiä, mutta näitä johdettiin ja suojeltiin tiedustelupalvelujen toimesta.
Kehyksen ansiosta kansalaiset ehdollistettiin näkemään kaikki iskut saman tarinan jatkumona – todisteina “äärivasemmiston väkivallasta.”
Somaattinen markkeri (Antonio Damasio, 1990-luvulta): Tunteet tallentuvat kehoon merkkeinä, jotka eivät ole vain muistoja vaan myös herätteitä tulevissa tilanteissa. Kun uusi ärsyke muistuttaa aiemmasta, keho reagoi välittömästi ja ohjaa päätöksiä ilman tietoista harkintaa.
Hyvä historiallinen esimerkki tästä on Lusitanian uppoaminen vuonna 1915. Britannian amiraliteetti ja sen salainen tiedusteluyksikkö Room 40 tiesivät, että alus kuljetti sotatarvikkeita ja että Saksan sukellusveneet partioivat Irlannin rannikon edustalla.
Siitä huolimatta Lusitania ohjattiin tietoisesti tälle vaaravyöhykkeelle, eikä sille annettu kunnollista saattuetta. Kun U-20 torpedoi aluksen, yli tuhat siviiliä – joista 128 amerikkalaista – menetti henkensä. Tämä ei ollut pelkkä sotatapahtuma, vaan psykologinen isku: amerikkalaisten kuolemat loivat Yhdysvalloissa syvän traumaattisen muiston, joka muutti välittömästi kansallisen ilmapiirin.
Britannian propagandakoneisto korosti saksalaisten “barbaarisuutta” ja nosti amerikkalaisten kuolemat moraaliseksi kysymykseksi. Näin tapaus veti Yhdysvallat sotaan Britannian rinnalle ja mahdollisti sen, että maan suuri saksalaisperäinen väestö ja muut sodan vastustajat ohitettiin kollektiivisen järkytyksen nimissä.
(3) Kahden iskun dramaturgia – Italia ja Belgia
Kahden iskun logiikka – ensin pelon viritys, sitten poliittinen kehystys – oli keskeinen osa Euroopan Gladio-operaatioita, jotka kytkeytyivät kylmän sodan varjostrategioihin.
Italiassa 1960–70-luvuilla niin kutsuttu strategia della tensione nojasi sarjaan pommi-iskuja ja provokaatioita, joiden tarkoituksena oli luoda siviiliväestössä jatkuvaa turvattomuuden tunnetta.
Tunnetuin tapaus lienee Piazza Fontanan isku Milanossa vuonna 1969, jossa kuoli 17 ihmistä ja yli 80 haavoittui. Isku kehystettiin välittömästi “äärivasemmiston terrorismiksi”.
Myöhemmissä oikeudenkäynneissä ja parlamentaarisissa tutkimuksissa kuitenkin paljastui, että sen taustalla toimivat Italian sotilastiedustelu SID, sen yhteistyö NATO:n Gladio-verkoston kanssa sekä poliittiset ja taloudelliset tukirakenteet kuten P2-salaseura.
Käytännön toteuttajina hyödynnettiin peitejärjestöjä ja äärioikeistolaisia verkostoja, mutta niiden toimintaa ohjattiin ja suojeltiin tiedustelupalveluiden ja P2:n vaikutusvallan kautta.
P2:n rooli oli erityisen keskeinen: se yhdisti sotilastiedustelun, poliittisen eliitin, yritysmaailman ja median yhdeksi rinnakkaisvaltioksi, joka pystyi manipuloimaan sekä tutkimuksia että julkista keskustelua.
Motivaationa oli estää Italian kommunistipuolueen (PCI) nousu hallitukseen ja pitää maa vakaasti NATO:n etupiirissä. Iskujen avulla kansalaiset ehdollistettiin näkemään turvattomuus vasemmiston syyksi ja hyväksymään kovemmat turvallisuustoimet sekä oikeiston pysymisen vallassa.
Belgiassa 1980-luvulla sama kaava toistui Brabantin murhissa (1982–85), joissa aseistetut ryhmät tekivät äärimmäisen väkivaltaisia iskuja supermarketteihin, kahviloihin ja ravintoloihin, surmaten 28 ihmistä.
Tekijöitä ei koskaan virallisesti tunnistettu, mutta parlamentaariset selvitykset ja myöhemmät tutkimukset toivat esiin vahvoja kytköksiä Belgian Gendarmerien erikoisyksikköön SDRA8:aan, joka oli osa maan Gladio-verkostoa, sekä sen kautta suoriin NATO-yhteyksiin.
Todisteet viittaavat siihen, että hyökkääjät toimivat tiedustelupalveluiden suojeluksessa ja että tarkoitus oli luoda arkisiin ympäristöihin kohdistuvaa jatkuvaa pelkoa.
Belgian kontekstissa motivaationa oli erityisesti kasvavan NATO-vastaisuuden ja aseistariisuntaliikkeen torjuminen. 1980-luvun alussa Belgia oli ydinohjusten sijoituspäätösten kuuma polttopiste, ja kansalaisten vastustus oli laajaa.
Murhien luoma kauhu siirsi huomion pois rauhanliikkeestä ja loi poliittisen tilanteen, jossa kansalaiset hyväksyivät lisääntyvän valvonnan ja turvallisuuskoneiston vallan.
On kuitenkin huomionarvoista, että vastaavanlaisia psykologisen sodankäynnin tekniikoita käytettiin todennäköisesti vielä laajemmin Neuvostoliiton puolella.
KGB:n ja GRU:n “märät yksiköt” suorittivat salamurhia, provokaatioita ja sabotaasi-iskuja eri puolilla Eurooppaa. Näiden operaatioiden tarkoituksena oli horjuttaa NATO-maiden vakautta, kylvää epäluottamusta ja estää länsiblokin yhtenäisyys.
Tässä olennaista ei siis ole, oliko tekijänä oikeisto vai vasemmisto, länsi vai itä. Ratkaisevaa on tekniikan tunnistaminen: kahden iskun dramaturgia, jossa ensin luodaan traumaattinen kokemus ja sen jälkeen tarjotaan poliittinen selitys. Sama psykologisen sodankäynnin logiikka toistuu riippumatta siitä, kuka sitä soveltaa.
Tätä voi tarkastella myös David Kilcullenin kuvaaman taistelukenttäadaptaation kautta. Kilcullenin mukaan vastakkaiset osapuolet omaksuvat ajan myötä toisiltaan toimiviksi osoittautuneet menetelmät.
Kun yksi puoli käyttää tiettyä tekniikkaa menestyksekkäästi, toinen ei voi jättäytyä jälkeen, vaan joutuu kopioimaan sen. Näin psykologisen sodankäynnin taktiikat – kuten kahden iskun dramaturgia – eivät jää yhden blokin välineiksi, vaan leviävät kaikille osapuolille. Sodan ympäristön valikoitumisen logiikka itse pakottaa kaikki toimijat kohti samoja ratkaisuja.
Syyskuussa 1992 George Soros tienasi noin miljardi dollaria yhdessä päivässä. Hän ei keksinyt mitään, ei rakentanut mitään eikä työllistänyt ketään.
Hän vain tunnisti Englannin punnan yliarvostuksen ja löi vetoa sen romahduksesta. Kun Englannin keskuspankki lopulta antoi periksi ja punta devalvoitui, Soros voitti ja Britannia hävisi miljardeja.
Tämä herättää filosofisen kysymyksen: Jos valuuttakriisit ovat väistämättömiä ja joku aina hyötyy niistä, miksi hyötyjän pitäisi aina olla ulkopuolinen spekulantti? Entä jos valtio itse voisi pelata tätä peliä?
I. Kriisin anatomia
Valuuttaromahduksen lait
Taloustiede tuntee valuuttakriisien dynamiikan yhtä hyvin kuin fysiikka tuntee painovoiman. Kun maa eroaa valuuttaunionista, seuraa ennustettava tapahtumaketju:
Ensimmäinen laki: Epävarmuus synnyttää paniikkia. Markkinat vihaavat epävarmuutta enemmän kuin huonoja uutisia. Kun tulevaisuus on epäselvä, sijoittajat pakenevat ensin ja kysyvät myöhemmin.
Toinen laki: Paniikki ruokkii itseään. Kun ensimmäiset sijoittajat pakenevat, valuutta heikkenee. Tämä saa muut pakenemaan, mikä heikentää valuuttaa lisää. Syntynyt kierre on kuin lumivyöry – pieni liike käynnistää massiivisen romahduksen.
Kolmas laki: Ylireagointi on normi, ei poikkeus. Markkinat eivät pysähdy tasapainoon vaan heilahtavat yli. Jos valuutan “oikea” arvo olisi 20 prosenttia alempi, markkinat voivat pudottaa sen 40 prosenttia.
Nämä lait ovat yhtä varmoja kuin vuorovesi. Kysymys ei ole siitä, tapahtuvatko ne, vaan siitä, kuka hyötyy, kun ne tapahtuvat.
Asymmetrisen informaation voima
Normaalisti markkinoilla kaikki pelaajat arvaavat. Analyytikot yrittävät ennustaa keskuspankin liikkeitä, keskuspankki yrittävät ennustaa markkinoiden reaktioita, ja spekulantit yrittävät ennustaa molempia.
Mutta valuuttaunionista eroaminen on ainutlaatuinen tilanne. Valtio tietää täsmälleen, milloin pommi räjähtää, koska se itse sytyttää sytytyslangan. Tämä ei ole sisäpiiritietoa sanan perinteisessä merkityksessä – se on suvereenin valtion päätös omasta kohtalostaan.
Filosofisesti tämä herättää kysymyksen: Jos valtio aikoo tehdä päätöksen, joka väistämättä aiheuttaa taloudellisen shokin, onko moraalitonta suojautua tältä shokilta? Vai onko moraalitonta olla suojautumatta?
2) Shokin matematiikka
Eksponentiaalisen tuoton laki
Rahoitusmarkkinoiden eleganssi – tai julmuus – piilee niiden epälineaarisuudessa. Pieni liike voi tuottaa pieniä voittoja, mutta suuri liike tuottaa massiivisia voittoja.
Ajatellaanpa konkreettista esimerkkiä:
Jos sijoittaja ostaa myyntioptioita valuutalle, joka heikkenee 10 prosenttia, hän voi tienata 50 prosenttia sijoituksestaan.
Mutta jos valuutta heikkenee 30 prosenttia, voitto ei ole 150 prosenttia vaan ehkä 500 prosenttia. Jos devalvaatio on 50 prosenttia ja siihen liittyy paniikki, voitot voivat olla 1 000 prosenttia tai enemmän.
Tämä epälineaarisuus on kuin vipuvarsi: mitä pidempi varsi, sitä suurempi voima. Ja valuuttakriisissä paniikin psykologia pidentää vartta eksponentiaalisesti.
Volatiliteetin arvo
Markkinoilla on instrumentteja, jotka eivät vedä suuntaan vaan heiluntaan. Volatiliteettioptiot tuottavat sitä enemmän, mitä villimmin markkinat heiluvat. Kriisissä nämä instrumentit ovat kuin vakuutus, joka maksaa sitä enemmän, mitä pahempi katastrofi on.
Tämä luo perverssin kannustimen: mitä pahempi kriisi, sitä suurempi korvaus. Se on kuin palovakuutus, jonka arvo nousee tulen intensiteetin mukaan.
3) Kontrolloidun kaaoksen taide
Psykologinen sodankäynti
Markkinat eivät ole rationaalisia – ne ovat ihmisten muodostamia, ja ihmiset ovat emotionaalisia. Taloudellinen strategia, joka jättää huomiotta psykologian, on kuin sotasuunnitelma, joka jättää huomiotta vihollisen.
Klassinen psykologisen sodankäynnin periaate on yllätys. Sun Tzun sanoin: “Kaikki sodankäynti perustuu petokseen.” Taloudessa tämä tarkoittaa odotusten hallintaa.
Jos markkinat odottavat euroa, anna niiden uskoa siihen. Jos ne pelkäävät kriisiä, rauhoita niitä. Ja kun ne ovat rauhoittuneet, iske!
Shokin optimointi
Liian pieni shokki on kuin puoliksi ammuttu nuoli – se ei saavuta maaliaan. Liian suuri shokki on kuin ydinpommi omassa pääkaupungissa – voitto on Pyrrhoksen voitto.
Optimaalinen shokki on kirurginen: tarpeeksi syvä tuottaakseen maksimaaliset voitot, tarpeeksi hallittu välttääkseen yhteiskunnan romahduksen. Se on kuin kontrolloidusti räjäytetty rakennus – se romahtaa täsmälleen suunniteltuun suuntaan.
Historiallisesti tämä “sweet spot” näyttää olevan 72–96 tunnin paniikki. Tarpeeksi pitkä maksimoidakseen markkinoiden ylireaktion, tarpeeksi lyhyt estääkseen pysyvän vahingon.
DEMOGRAFINEN ITSEMURHA: SUOMEN MATEMAATTINEN HÄVITYS
OSA 1: TODELLISUUDEN KIELTÄMISEN HINTA
Johdanto: Numerot eivät valehtele
Suomi tulee katoamaan maailmankartalta. Ei sodassa, ei ilmastokatastrofissa, vaan yksinkertaisesti siksi, että suomalaiset ovat lakanneet lisääntymästä.
Kokonaishedelmällisyysluku 1,26 tarkoittaa, että jokainen sukupolvi on 40% edellistä pienempi. Tämä on eksponentiaalinen funktio, jonka lopputulos on nolla.
Poliittinen eliitti ja media kieltäytyvät puhumasta tästä rehellisesti. Sen sijaan tarjotaan valheellista toivoa: teknologia pelastaa, maahanmuutto korvaa, jotenkin selviämme. Nämä ovat valheita. Matematiikka on armotonta – kun TFR pysyy alle 2,1:n riittävän kauan, yhteiskunta lakkaa olemasta. Piste.
Olemme ohittaneet pisteen, jossa pehmeät ratkaisut riittäisivät. Jokainen menetetty vuosi tekee käänteestä 30-40% vaikeamman eksponentiaalisen luonteen vuoksi.
Silti jatkamme teatteria, jossa teeskentelemme, että marginaaliset perhepoliittiset säädöt tai teknologiainvestoinnit voisivat muuttaa käynnissä olevan kehityksen lopputuloksen.
Eivät voi.
Olemme demografisessa vapaapudotuksessa, ja ainoa relevantti kysymys on, osuuko se maahan 20, 30 vai 40 vuoden päästä.
Opportunistien parasiittitalous
Suomen poliittis-taloudellinen eliitti on täysin tietoinen tilanteesta. Eläkerahastojen johtajat, pankkiirit, suuryritysten omistajat – he kaikki näkevät numerot.
Mutta sen sijaan että toimisivat kansallisen edun mukaisesti, he maksimoivat henkilökohtaiset voittonsa ennen romahdusta.
Eläkerahastot, 300+ miljardin omaisuusmassallaan, ajavat aggressiivisesti lisää maahanmuuttoa.
Ei siksi, että he uskoisivat sen ratkaisevan mitään – vaan koska se antaa 5-10 vuotta lisäaikaa kerätä bonuksia ennen romahdusta.
He tietävät, että Suomen pitäisi ottaa 500 000 työikäistä maahanmuuttajaa vuosittain kompensoidakseen syntyvyyden laskun. Se on mahdotonta.
Mutta he ajavat silti 50-100 000 vuosittaista maahanmuuttoa, koska se hidastaa heidän henkilökohtaista romahdusaikatauluaan.
Pankit ja kiinteistösijoittajat pelaavat vielä kyynisempää peliä. He pumppaavat keinotekoista kysyntää markkinoille tietäen, että 15-20 vuoden päästä puolet Suomen kiinteistökannasta on arvotonta.
Strategia: myydä ylikuumennetuilla markkinoilla tietämättömille, siirtää varat ulkomaille, jättää suomalaiset pitämään tyhjää säkkiä. Jokainen uusi autiokerrostalo tyhjenevälle paikkakunnalle on tietoinen petos – monumentti ahneudelle, joka tuhoaa kansakunnan.
Julkisen sektorin ammattiliitot lukitsevat eläke-etuja ja palkkoja sopimuksilla, jotka ulottuvat 2050-luvulle. He tietävät täysin hyvin, ettei veronmaksajia tule riittämään.
Tavoitteena ei ole toimiva tai edes mahdollinen eläkejärjestelmä vaan oman osuus ulosmittaus ennen romahdusta, antaen muiden kärsiä seuraukset, eli institutionalisoitua varkautta tulevaisuudelta.
OSA 2: KESKUSTELUN KASTROINTI JA MAAHANMUUTTOPETOKSEN MATEMAATTINEN MUOTO
Väestöromahduksesta puhutaan, mutta vain kahden väärän myytin kautta:
•“Maahanmuutto pelastaa.” – Matemaattisesti mahdoton, mutta poliittisesti käyttökelpoinen.
•“Teknologia pelastaa.” – Mutta tekoäly ei synnytä lapsia eikä maksa veroja.
Todellinen keskustelu – siitä miten nykyjärjestelmä vie varat lapsiperheiltä ja siirtää ne lapsettomille kuluttajille – on tabu. Miksi?
•Valta on lapsettomilla: He eivät halua maksaa lapsista, joista heidän eläkkeensä riippuvat.
•Ideologia estää ymmärryksen: Lastenhankinta nähdään yksityisvalintana, ei yhteiskunnallisena panoksena.
•Lyhytnäköisyys: He haluavat hyötyä nykyjärjestelmästä eläkeikään asti – loppu ei ole heidän ongelmansa.
Samaan aikaan tarjotaan “ratkaisuksi” maahanmuuttoa – vaikka se ei ratkaise ongelmaa, vaan pahentaa sitä.
Maahanmuutto kiihdyttää romahdusta
1. Heikentää huoltosuhdetta:
Työperäinen maahanmuuttaja tuo perheen mukanaan – työikäisiä tulee vähemmän kuin elätettäviä.
2. Kuormittaa julkista taloutta:
Kotoutumiskustannukset, sosiaaliturva, terveydenhuolto ja koulutus rasittavat valtiota.
3. Rapauttaa osaamispohjaa:
Koulut kärsivät, S2-oppilaat lisääntyvät, PISA-tulokset laskevat – syntyperäisten koulutustaso heikkenee.
4. Hajottaa yhteiskuntaa:
Rinnakkaisyhteiskunnat, rikollisuus, luottamuspula ja polarisaatio vahvistuvat – ja syntyperäiset muuttavat pois.
5. Estää todelliset ratkaisut:
Maahanmuuttomyytin ylläpito tekee perhepoliittisista ratkaisuista mahdottomia – poliittinen halvaus jatkuu.
Matemaattinen totuus
TFR 1,26:n kompensoimiseksi tarvittaisiin satojatuhansia maahanmuuttajia vuosittain. Jos näin toimittaisiin:
•2050: Suomessa olisi 15 miljoonaa asukasta, joista 80 % maahanmuuttajataustaisia.
•Lopputulos ei olisi Suomi – vaan toinen yhteiskunta, toinen kulttuuri, toinen kieli.
Johtopäätös
Maahanmuutto nykyisessä muodossaan:
•On liian vähäistä korjatakseen väestöromahduksen aiheuttamia systeemsiä ongelmia
•On liian suurta integroitavaksi
•On juuri sopivaa tuhoamaan yhteiskuntarauhan
Se ei ole ratkaisu – vaan morfiinia kuolevalle yhteiskunnalle. Peittämään oireet, nopeuttamaan loppua.
Ainoa todellinen valinta on tämä:
Radikaalit toimet syntyvyyden nostamiseksi – tai hiljainen ja väistämätön katoaminen.
OSA 3: ROMAHDUKSEN VÄÄJÄÄMÄTÖN MEKANIIKKA
Eläkepommi räjähtää
Suomen eläkejärjestelmä on Ponzi-huijaus, joka toimii vain kasvavalla väestöllä. Nyt pyramidi on kääntymässä ylösalaisin. Numerot ovat brutaalit:
•2025: 1,7 miljoonaa eläkeläistä, 2,5 miljoonaa työikäistä
•2045: 2,1 miljoonaa eläkeläistä, 1,8 miljoonaa työikäistä
•2065: 1,9 miljoonaa eläkeläistä, 1,2 miljoonaa työikäistä
Eläkerahastojen 300 miljardia on illuusio. Kun maksajat loppuvat, rahastot joutuvat myymään. Mutta kenelle? Kiinteistöt, osakkeet, joukkovelkakirjat – kaikki menettävät arvonsa, kun ostajat katoavat.
Tämä ei ole teoria, vaan jo alkanut prosessi. Katso periferioiden kiinteistömarkkinoita – arvot ovat jo romahtaneet 50–70 %.
Likvidaatiospiraali toimii näin: Rahastot myyvät → hinnat laskevat → lisää myyntipaineita → hinnat romahtavat → pankkien vakuudet menettävät arvonsa → luotonanto loppuu → yritykset kaatuvat → työttömyys räjähtää → verotulot romahtavat → valtio ei kykene maksamaan eläkkeitä. Game over.
Mutta kriisin toinen puoli on vielä vaarallisempi: järjestelmän legitimiteetin romahdus.
Työssäkäyvät eivät enää usko saavansa itse koskaan eläkettä. He kokevat maksavansa järjestelmästä, josta hyötyvät muut – eivät he itse. He lakkaavat maksamasta veroja, siirtyvät harmaaseen talouteen, muuttavat ulkomaille, perustavat yksityisiä eläkeratkaisuja.
Kun järjestelmä menettää kansalaisten psykologisen hyväksynnän, se romahtaa ennen kuin taloudelliset rajat edes tulevat vastaan.
Osaamisen katastrofaalinen katoaminen
Moderni yhteiskunta vaatii kriittisen massan huippuosaajia. Suomi menettää tämän massan 2030-luvulla.
Esim:
Ydinvoima: Tarvitaan ~500 spesialistia per reaktori. Koulutus vie 10–15 vuotta. Eläköitymisvauhti ylittää jo nyt valmistumisvauhdin 3:1. Vuonna 2040 Suomella ei ole enää samanaikaisesti kykyä operoida ydinvoimaloita sekä itsenäisesti että turvallisesti.
Vaihtoehdot: sammuttaa reaktorit (→ energiakriisi) tai ottaa massiivisia turvallisuusriskejä.
Terveydenhuolto: Erikoislääkäreiden koulutus vaatii 12–15 vuotta. Nykyiset koulutusvolyymit kattavat 40 % eläköitymisestä. Matematiikka on yksinkertaista – 2040-luvulla erikoissairaanhoito romahtaa. Ei hitaasti, vaan yhtäkkiä, kun kriittinen massa alittuu.
IT-infrastruktuuri: Suomen digitaalinen selkäranka pyörii 1980–90-lukujen legacy-järjestelmillä. Niitä ylläpitävät 50–60-vuotiaat spesialistit. Nuoret eivät opi COBOL:ia tai vanhoja Unix-järjestelmiä.
Kun nämä “digitaaliset arkeologit” eläköityvät, kriittinen infra alkaa kaatua. Pankkijärjestelmät, viranomaisrekisterit, logistiikka – kaikki romahtaa domino-efektinä.
Geopoliittinen todellisuus
Venäjä kärsii omasta demografisesta romahduksestaan (TFR 1,5). Se ei kykene miehittämään Suomea perinteisesti. Sen strategia on opportunistinen:
•Kontrolloida energiainfrastruktuuria ja logistiikkaketjuja
•Odottaa Suomen valtion romahdusta ja poimia parhaat palat
Kiina (TFR 1,2) ei pyri valloittamaan Suomea vaan sen luonnonvaroja.
Sen strategia ei kohdistu maa-alueiden haltuunottoon vaan mineraalien ja harvinaisten metallien saantiin.
Kun Suomen kunnat ajautuvat taloudelliseen ahdinkoon, Kiina voi tarjota niille käteistä ja investointeja vastineeksi kaivosoikeuksista.
Tämän jälkeen:
•Se tuo oman työvoimansa
•Rakentaa omat asuntoalueensa ja tukirakenteensa
•Luo käytännössä alueita, jotka toimivat sen oman hallinnan alaisuudessa
Lopputulos: Kiina ei muodollisesti valtaa mitään, mutta suomalaiset jäävät passiivisiksi katsojiksi omassa maassaan, samalla kun taloudellinen ja operatiivinen kontrolli siirtyy ulkomaille.
USA ja NATO? Realpolitik sanoo: miksi puolustaa tyhjää maata? Artikla 5 edellyttää “hyökkäystä”. Hidas demografinen haltuunotto ei täytä kriteerejä. Kun/jos Venäjä tai Kiina ottaa hiljaisen kontrollin, NATO:lla ei ole casus belliä eikä motivaatiota toimia.
Syntyvyyden globaali romahtaminen selittyy uskoakseni seuraavalla tavalla:
Bioelektromagneettinen Resonanssimalli (BERM): Kattava selitys syntyvyyden laskulle
Johdanto: Todellinen syy näennäisten selitysten takana
Globaali syntyvyyden lasku on ilmiö, joka ylittää kulttuurien, talouksien ja yhteiskuntien rajat. Perinteiset selitysmallit keskittyvät sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin, mutta niiden selitysvoima on osoittautunut riittämättömäksi.
Bioelektromagneettinen resonanssimalli (BERM) tarjoaa vaihtoehtoisen, biologisesti perustellun ja kokonaisvaltaisen selityksen tälle ilmiölle.
BERM-mallin keskeinen oivallus on, että monet sosiaalisiksi ja kulttuurisiksi mielletyt ilmiöt voivat olla korrelaatioita tai heijastumia taustalla vaikuttavasta biologisesta mekanismista – modernin sähkömagneettisen ympäristön vaikutuksesta ihmiskehon toimintaan.
Tässä esityksessä tarkastelemme BERM-mallia kokonaisvaltaisesti, molekyylitasolta yhteiskunnallisiin ilmiöihin, uusimman tieteellisen tutkimuksen valossa.
OSA I: MOLEKYYLITASON MEKANISMIT
1. BERM-mallin perusperiaatteet
BERM-malli esittää, että moderni sähkömagneettinen ympäristö (EMF) häiritsee ihmisen luonnollisia biologisia rytmejä ja solutason toimintoja, mikä johtaa syntyvyyden laskuun ja muihin terveysvaikutuksiin. Mallin keskeiset periaatteet ovat:
1. Luonnolliset sähkömagneettiset rytmit: Ihmiskehon toiminta on evolutiivisesti sopeutunut maapallon luonnollisiin sähkömagneettisiin rytmeihin, kuten Schumann-resonanssiin (7,83 Hz) (Hainsworth, 1983; Cherry, 2002).
3. Jänniteriippuvaiset kalsiumkanavat (VGCC): Häiriön keskeinen mekanismi on EMF:n vaikutus jänniteriippuvaisiin kalsiumkanaviin (Pall, 2013, 2016).
4. Oksidatiivinen stressi ja hormonaaliset muutokset: EMF-altistus aiheuttaa oksidatiivista stressiä, joka johtaa hormonitasapainon ja lisääntymisterveyden heikkenemiseen (Houston ym., 2018; De Iuliis ym., 2009).
2. Tarkennettu molekyylitason mekanismi
Vuonna 2024 julkaistu tutkimus Nature Communications -lehdessä (Tang ym., 2024) tarkentaa merkittävästi ymmärrystämme siitä, miten sähkömagneettiset kentät voivat vaikuttaa jänniteriippuvaisiin ionikanaviin. Tutkimus osoittaa, että ionikanavien jännitesensoreiden toiminta perustuu protonivirtoihin, ei pelkästään tavanomaiseen ionien liikkeeseen.
2.1 Protonivirrat jännitesensoreiden toiminnassa
Tang ym. (2024) osoittavat, että jännitesensoreiden toiminta riippuu ratkaisevasti protonien eli vetyionien (H⁺) liikkeestä:
• Jännitesensori sisältää “protoniväylän”, jossa protonit liikkuvat vesimolekyylien välillä ns. Grotthuss-mekanismilla.
• Protonien liike on erittäin herkkä sähköisille potentiaalimuutoksille.
• Tämä mekanismi on säilynyt evolutiivisesti kaikissa jänniteriippuvaisissa ionikanavissa.
BERM-mallin kannalta tämä on kriittinen löydös: EMF-kentät voivat häiritä suoraan näitä protoniväyliä, mikä selittää, miksi jopa heikot kentät voivat aiheuttaa biologisia vaikutuksia.
2.2 Vesimolekyylien järjestäytyminen ja EMF-herkkyys
Tang ym. (2024) korostavat vesimolekyylien keskeistä roolia jännitesensoreiden toiminnassa:
• Vesimolekyylit jännitesensorin sisällä muodostavat “vesisiltoja”, joita pitkin protonit liikkuvat.
• Näiden vesimolekyylien järjestäytyminen on kriittistä jännitesensorin toiminnalle.
• Pienetkin muutokset vesimolekyylien orientaatiossa voivat häiritä protonivirtojen toimintaa.
Tämä selittää BERM-mallissa, miksi EMF-kentät voivat häiritä ionikanavien toimintaa molekyylitasolla: EMF vaikuttaa vesimolekyylien dipoliorientaatioon, mikä häiritsee protonivirtojen toimintaa (Foletti ym., 2010).
2)
3. Tarkka vaikutusmekanismiketju
Uusimman tutkimustiedon valossa BERM-mallin mekanismi voidaan kuvata tarkasti:
• Munasolujen kypsyminen ja ovulaatio häiriintyvät (Roshangar ym., 2014).
• Keskushermoston seksuaalisuutta säätelevien alueiden toiminta muuttuu (Seo ym., 2016).
3.4 Psykososiaaliset ja motivaation vaikutukset
1. Oksidatiivinen stressi ja hormonaalinen epätasapaino → Neuroendokriiniset häiriöt
• Aivojen motivaatio- ja palkitsemisjärjestelmien toiminta muuttuu (Aldad ym., 2012).
• Vagushermon toimintaan liittyvä parasympaattinen säätely häiriintyy (Havas, 2013).
2. Neuroendokriiniset häiriöt → Sosiaalisen kiintymyksen ja lisääntymismotivaation väheneminen
• Kiintymystä ja parisuhdetta tukevien hormoniverkostojen toiminta häiriintyy (oksitosiini, vasopressiini) (Carter, 2014).
• Stressitaso nousee ja sosiaalinen motivaatio laskee (Johansson ym., 2020).
3)
4. Sukupuolten väliset erot EMF-herkkyydessä
BERM-mallin näkökulmasta kiinnostava ilmiö on sukupuolten väliset erot EMF:n vaikutuksissa, mikä voi osaltaan selittää eroja esimerkiksi sosiaalisen median vaikutuksissa nuoriin:
4.1 Anatomiset ja fysiologiset erot
1. Kallon paksuuserot: Naisten kallonluut ovat keskimäärin 10–20 % ohuempia kuin miesten (Lynnerup ym., 2005), mikä voi johtaa suurempaan EMF-altistukseen aivoissa.
2. SAR-arvot: Naisten aivojen ominaisabsorptionopeus (SAR) on keskimäärin 10–15 % korkeampi kuin miesten (Gandhi ym., 1996; Christ ym., 2010).
3. Vesipitoisuus kudoksissa: Naisten aivoissa on keskimäärin korkeampi vesipitoisuus (Wang ym., 2012), mikä voi lisätä vesiriippuvaisten protoniväylien herkkyyttä EMF-häiriöille (Tang ym., 2024).
4.2 Molekyylibiologiset mekanismit
Sukupuolten väliset erot EMF-herkkyydessä voivat liittyä seuraaviin:
1. Protoniväylien rakenteelliset erot: Tang ym. (2024) kuvaama protonivirtojen mekanismi voi olla hormonaalisesti säädelty ja siten erilainen miehillä ja naisilla.
2. Estrogeenin ja kalsiumsignaloinnin vuorovaikutus: Estrogeeni lisää kalsiumin signalointiherkkyyttä tietyissä solutyypeissä (Wu ym., 2011), mikä voi lisätä naisten herkkyyttä EMF-vaikutuksille.
3. Oksidatiivinen stressivaste: Naiset ja miehet reagoivat oksidatiiviseen stressiin eri tavoin (Kander ym., 2017), mikä voi selittää eroja EMF-vaikutusten ilmenemisessä.