Jeffrey Epstein on juutalainen, Ghislaine Maxwell on juutalainen – hänen isänsä Robert Maxwell oli Mossadin superagentti – hänen rahoittajansa ovat juutalaisia sionisteja, suurin osa hänen asiakkaistaan oli juutalaisia, hänen koko operaationsa on sidoksissa Israelin valtion hyväksi harjoitettuun vakoiluun.

https://x.com/joetuotto/status/2018942834603155752

Dokumentoidut faktat Epstein–Israel–Maxwell-yhteydestä:

I. MAXWELL-PERHE – SUKUPOLVIEN TIEDUSTELUOPERAATIO

1. Robert Maxwell – Mossadin “supervakooja”

Robert Maxwell sai kuoltuaan vuonna 1991 valtiollisen hautajaisseremonian Öljymäellä Jerusalemissa. Paikalla oli kuusi toimivaa ja entistä Mossadin johtajaa sekä Israelin pääministeri.

Entinen Mossad-operaattori Ari Ben-Menashe kirjoitti teoksessaan Profits of War, että Maxwell käytti lehteään Daily Mirroria Israelin asemyyntien fasilitointiin Iraniin ja kanavoi voitot Neuvostoliiton pankkeihin.

Maxwellin tytär Isabel lensi välittömästi Israeliin, kun isästä oltiin julkaisemassa elämäkertaa, ja näytti käsikirjoituksen Mossadin apulaisjohtajalle David Kimchelle, jota kuvaili “perheen ystäväksi”.

2. PROMIS-ohjelmistoskandaali – Robert Maxwellin vakoiluperintö
Maxwellin vakavimmaksi tiedusteluoperaatioksi on dokumentoitu PROMIS-ohjelmiston levittäminen.

Yhdysvaltain oikeusministeriön alun perin kehittämä tiedonhallintaohjelmisto varastettiin, siihen istutettiin israelilainen vakoiluohjelma, ja Maxwell levitti sen maailmanlaajuisesti hallituksille ja armeijoille. Ohjelmiston avulla Israel pystyi seuraamaan hallitusten ja armeijoiden viestintää ympäri maailmaa. Tämä perintö jatkui hänen tyttäriensä kautta.

3. Isabel Maxwell – “Israelin takaovi Piilaaksoon”

Tutkiva journalisti Whitney Webb on kutsunut Isabel Maxwellia “Israelin takaoveksi Piilaaksoon”. Vuonna 1997 Isabel nimitettiin israelilaisen tietoturvayhtiö Commtouchin toimitusjohtajaksi.

Hänen yhteyksiensä avulla Commtouch sai investointeja Piilaakson suurimmilta nimiltä, mukaan lukien Bill Gates – joka oli myös sekä Maxwell-perheen että Epsteinin läheinen tuttava. Israelilainen Haaretz-lehti raportoi, että Isabel julisti vuonna 2001 päättäneensä “työskennellä vain Israeliin liittyvien asioiden parissa”, koska hän “uskoo Israeliin”.

Epstein-asiakirjojen sensurointi uhrien identiteetin suojelun perusteella saattaa ensi kuulemalta kuulostaa järkevältä perustelulta.

Se ei ole.

Uhrien suojelu? Tekijöiden suojelua.

Mossad ja CIA eivät pyörittäneet pedofiilirinkiä. Ne pyörittivät kompromaattitehdasta. Lapsiin ja aikuisiin kohdistetut seksuaalirikokset, kidutukset ja murhat dokumentoitiin, koska dokumentoitu rikos on kiristysväline – ja kiristysväline on valtaa.

Kun vaikutusvaltainen henkilö on kuvattu alaikäisen kanssa tai pahempaa, hänestä tulee kontrolloitava. Hänen oma tuhonsa sidotaan verkoston tuhoon. Tämä keskinäinen tuhovarmuus on järjestelmän liima – ja se tekee jokaisesta todistajasta uhan.

Verkosto ei epäröi murhauttaa sen enempää keskeisimpiä tekijöitään kuin haavoittuvaisimpia uhrejaan.

Epstein tapettiin liittovaltion tutkintavankilassa kuukausi pidätyksensä jälkeen. Hänen läheisimpiin yhteistyökumppaneihinsa lukeutunut ihmiskauppias Jean-Luc Brunel “hirttäytyi” ranskalaisessa vankilassa 2022.

Prinssi Andrew’n uhri Virginia Giuffre – Epstein-rikosten näkyvin todistaja – joutui maaliskuussa 2025 vakavaan auto-onnettomuuteen ja kuoli “itsemurhaan” kuukautta myöhemmin, 41-vuotiaana. Hänen isänsä kiisti itsemurhan julkisesti: “Somebody got to her.”

Jos verkosto eliminoi omat sisäpiiriläisensä valtion huostassa, mitä se tekee nimettömille uhreille, joiden olemassaolosta kukaan ei tiedä?
Julkisuus on ainoa suoja.

Sensurointi mahdollistaa tuntemattomien uhrien uhkailun ja murhaamisen. Jokainen mustattu nimi on ihminen äärimmäisessä hengenvaarassa. Kun he katoavat, he katoavat varjoissa.

Kyse on myös äärimmäisestä kansallisen turvallisuuden kysymyksestä. Meidän on saatava tietää, palvelevatko meitä hallitsevat kansalliset ja ylikansalliset eliitit nimellisesti edustamiaan kansallisvaltioita ja organisaatioita – vai tekevätkö he jokaisen päätöksen Damokleen miekan alla.

Lisää uudesta Suomen Nostatuksesta! (Linkit alla) Spotify: open.spotify.com/episode/60A5aC…

(1) Psykologinen sodankäynti: false flag ja kahden iskun dramaturgia

Johdanto

Psykologinen sodankäynti on sodan ja politiikan kentällä käytetty keino hallita ihmisten havaintoja ja reaktioita. Sen tehokkuus perustuu siihen, että rationaalinen harkinta on aina alisteinen emotionaalisille ja ruumiillisille kokemuksille.

Tämä ei ole pelkkä metafora, vaan vahvasti tutkittu ilmiö: jo 1960-luvulla aloitetut kognitiivisen psykologian uraauurtavat kokeet ja myöhemmin John Barghin 1980–1990-luvuilla tekemät tutkimukset osoittivat, miten priming – hermoston ja mielen ennakkoehdollistaminen – muokkaa sitä, miten myöhempiä ärsykkeitä tulkitaan.

Tämän periaatteen varaan rakentuu kahden iskun dramaturgia, psykologisen sodankäynnin keino, jossa ensin luodaan emotionaalinen viritys ja sen jälkeen poliittinen laukaisu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät ainoastaan ymmärrä annettua narratiivia, vaan he myös kokevat sen fyysisesti omassa kehossaan.

⸻

Teoreettinen perusta ja historialliset esimerkit

Priming (ennakkoehdollistaminen):
Priming tarkoittaa hermoston virittämistä niin, että seuraava ärsyke tulkitaan jo valmiin kehyksen kautta. Kun ihmisen mieltä johdetaan ensin tiettyyn suuntaan, kaikki sen jälkeen koettu asettuu samaan tarinaan.

Tätä hyödynnettiin esimerkiksi kylmän sodan ajan propagandassa Yhdysvalloissa: kansalaiset viritettiin jatkuvasti “kommunismin uhkaan”, ja siksi mikä tahansa kriisi nähtiin sen jatkeena (toki iso osa tästä uhasta oli aivan todellista)

Emotional anchoring (tunneankkurointi):
Tunne tarvitsee kohteen. Pelko ilman ankkuria jää epämääräiseksi, mutta sidottuna se muuttuu poliittisesti käyttökelpoiseksi. Tämä logiikka näkyy selvästi kahdessa Israelin operaatiossa: Lavon-affäärissä (1954) ja USS Liberty -tapauksessa (1967).

Lavon-affäärissä Israelin sotilastiedustelun Amanin alainen Unit 131 toteutti sabotaasi-iskuja Egyptissä, tarkoituksenaan lavastaa egyptiläisnationalistit syyllisiksi ja siten kääntää länsivaltojen mielipide presidentti Gamal Abdel Nasseriä vastaan.

Iskujen oli määrä tuottaa pelko, joka olisi ankkuroiduttu narratiiviin: “Egypti on vaarallinen, länsi tarvitsee Israelia liittolaiseksi.”

USS Liberty -tapauksessa sama logiikka vietiin pidemmälle. Kuuden päivän sodan aikana Israelin ilmavoimat ja merivoimat hyökkäsivät Yhdysvaltain tiedustelualus USS Libertyä vastaan, tappaen 34 amerikkalaista ja haavoittaen 171.

Hyökkäys toteutettiin tunnuksettomilla Mirage-hävittäjillä ja torpedoveneillä, ja todistusten mukaan alus tunnistettiin amerikkalaiseksi jo ennen tulituksen jatkamista.

Useat amerikkalaiset korkea-arvoiset virkamiehet, kuten ulkoministeri Dean Rusk ja myöhempi Joint Chiefs of Staff -johtaja amiraali Thomas Moorer, pitivät Israelin selitystä erehdyksestä epäuskottavana ja uskoivat hyökkäyksen olleen tahallinen.

Presidentti Lyndon B. Johnson puolestaan kieltäytyi hyväksymästä raporttia, joka olisi asettanut Israelin vastuuseen, ja jopa esti kuudennen laivaston apujoukkoja pelastamasta Libertyä. Jos narratiivi olisi onnistuttu lukitsemaan, amerikkalaisten kuolemat olisi voitu ankkuroida tarinaan: “Egypti hyökkää Yhdysvaltoja vastaan.” Tämä olisi saattanut vetää Yhdysvallat suoraan sotaan Israelin rinnalle.

Molemmat tapaukset paljastavat Israelin valmiuden käyttää liittolaisiaan välineinä psykologisessa sodankäynnissä. Tekniikka oli sama: ensin järkytys, sitten selitys, joka kiinnitti tunteen haluttuun poliittiseen kohteeseen. Näin pelosta tuli työkalu, jolla voitiin muuttaa suurvaltapolitiikan kulkua. (2) Cognitive framing (kehystäminen):
Ihminen ei käsittele tapahtumia irrallisina, vaan osana valmista kehystä. Kun kehys asetetaan, kaikki uusi informaatio tulkitaan sen kautta. Termiä popularisoi George Lakoff 1990-luvulla, mutta ilmiö on vanha.

Esimerkki löytyy Italian 1970-luvun Operation Gladio -operaatiosta: lavastettuja iskuja kehystettiin aina “äärivasemmiston terrorismiksi”, vaikka niiden tosiasialliset toimeenpanijat olivat Italian sotilastiedustelu SID ja NATO:n Gladio-verkoston ohjaamia.

Käytännön toteutuksessa hyödynnettiin peitejärjestöjä ja verkostoja, kuten P2-salaseuraa ja “äärioikeistolaisia” ryhmiä, mutta näitä johdettiin ja suojeltiin tiedustelupalvelujen toimesta.

Kehyksen ansiosta kansalaiset ehdollistettiin näkemään kaikki iskut saman tarinan jatkumona – todisteina “äärivasemmiston väkivallasta.”

Somaattinen markkeri (Antonio Damasio, 1990-luvulta): Tunteet tallentuvat kehoon merkkeinä, jotka eivät ole vain muistoja vaan myös herätteitä tulevissa tilanteissa. Kun uusi ärsyke muistuttaa aiemmasta, keho reagoi välittömästi ja ohjaa päätöksiä ilman tietoista harkintaa.

Hyvä historiallinen esimerkki tästä on Lusitanian uppoaminen vuonna 1915. Britannian amiraliteetti ja sen salainen tiedusteluyksikkö Room 40 tiesivät, että alus kuljetti sotatarvikkeita ja että Saksan sukellusveneet partioivat Irlannin rannikon edustalla.

Siitä huolimatta Lusitania ohjattiin tietoisesti tälle vaaravyöhykkeelle, eikä sille annettu kunnollista saattuetta. Kun U-20 torpedoi aluksen, yli tuhat siviiliä – joista 128 amerikkalaista – menetti henkensä. Tämä ei ollut pelkkä sotatapahtuma, vaan psykologinen isku: amerikkalaisten kuolemat loivat Yhdysvalloissa syvän traumaattisen muiston, joka muutti välittömästi kansallisen ilmapiirin.

Britannian propagandakoneisto korosti saksalaisten “barbaarisuutta” ja nosti amerikkalaisten kuolemat moraaliseksi kysymykseksi. Näin tapaus veti Yhdysvallat sotaan Britannian rinnalle ja mahdollisti sen, että maan suuri saksalaisperäinen väestö ja muut sodan vastustajat ohitettiin kollektiivisen järkytyksen nimissä.

Näin Suomi eroaa eurosta ja voittaa miljardeja

1) Spekulantin paradoksi

Syyskuussa 1992 George Soros tienasi noin miljardi dollaria yhdessä päivässä. Hän ei keksinyt mitään, ei rakentanut mitään eikä työllistänyt ketään.

Hän vain tunnisti Englannin punnan yliarvostuksen ja löi vetoa sen romahduksesta. Kun Englannin keskuspankki lopulta antoi periksi ja punta devalvoitui, Soros voitti ja Britannia hävisi miljardeja.

Tämä herättää filosofisen kysymyksen: Jos valuuttakriisit ovat väistämättömiä ja joku aina hyötyy niistä, miksi hyötyjän pitäisi aina olla ulkopuolinen spekulantti? Entä jos valtio itse voisi pelata tätä peliä?

I. Kriisin anatomia

Valuuttaromahduksen lait

Taloustiede tuntee valuuttakriisien dynamiikan yhtä hyvin kuin fysiikka tuntee painovoiman. Kun maa eroaa valuuttaunionista, seuraa ennustettava tapahtumaketju:

Ensimmäinen laki: Epävarmuus synnyttää paniikkia. Markkinat vihaavat epävarmuutta enemmän kuin huonoja uutisia. Kun tulevaisuus on epäselvä, sijoittajat pakenevat ensin ja kysyvät myöhemmin.

Toinen laki: Paniikki ruokkii itseään. Kun ensimmäiset sijoittajat pakenevat, valuutta heikkenee. Tämä saa muut pakenemaan, mikä heikentää valuuttaa lisää. Syntynyt kierre on kuin lumivyöry – pieni liike käynnistää massiivisen romahduksen.

Kolmas laki: Ylireagointi on normi, ei poikkeus. Markkinat eivät pysähdy tasapainoon vaan heilahtavat yli. Jos valuutan “oikea” arvo olisi 20 prosenttia alempi, markkinat voivat pudottaa sen 40 prosenttia.

Nämä lait ovat yhtä varmoja kuin vuorovesi. Kysymys ei ole siitä, tapahtuvatko ne, vaan siitä, kuka hyötyy, kun ne tapahtuvat.

Asymmetrisen informaation voima
Normaalisti markkinoilla kaikki pelaajat arvaavat. Analyytikot yrittävät ennustaa keskuspankin liikkeitä, keskuspankki yrittävät ennustaa markkinoiden reaktioita, ja spekulantit yrittävät ennustaa molempia.

Mutta valuuttaunionista eroaminen on ainutlaatuinen tilanne. Valtio tietää täsmälleen, milloin pommi räjähtää, koska se itse sytyttää sytytyslangan. Tämä ei ole sisäpiiritietoa sanan perinteisessä merkityksessä – se on suvereenin valtion päätös omasta kohtalostaan.

Filosofisesti tämä herättää kysymyksen: Jos valtio aikoo tehdä päätöksen, joka väistämättä aiheuttaa taloudellisen shokin, onko moraalitonta suojautua tältä shokilta? Vai onko moraalitonta olla suojautumatta? 2) Shokin matematiikka

Eksponentiaalisen tuoton laki

Rahoitusmarkkinoiden eleganssi – tai julmuus – piilee niiden epälineaarisuudessa. Pieni liike voi tuottaa pieniä voittoja, mutta suuri liike tuottaa massiivisia voittoja.

Ajatellaanpa konkreettista esimerkkiä:
Jos sijoittaja ostaa myyntioptioita valuutalle, joka heikkenee 10 prosenttia, hän voi tienata 50 prosenttia sijoituksestaan.

Mutta jos valuutta heikkenee 30 prosenttia, voitto ei ole 150 prosenttia vaan ehkä 500 prosenttia. Jos devalvaatio on 50 prosenttia ja siihen liittyy paniikki, voitot voivat olla 1 000 prosenttia tai enemmän.

Tämä epälineaarisuus on kuin vipuvarsi: mitä pidempi varsi, sitä suurempi voima. Ja valuuttakriisissä paniikin psykologia pidentää vartta eksponentiaalisesti.

Volatiliteetin arvo

Markkinoilla on instrumentteja, jotka eivät vedä suuntaan vaan heiluntaan. Volatiliteettioptiot tuottavat sitä enemmän, mitä villimmin markkinat heiluvat. Kriisissä nämä instrumentit ovat kuin vakuutus, joka maksaa sitä enemmän, mitä pahempi katastrofi on.

Tämä luo perverssin kannustimen: mitä pahempi kriisi, sitä suurempi korvaus. Se on kuin palovakuutus, jonka arvo nousee tulen intensiteetin mukaan.

DEMOGRAFINEN ITSEMURHA: SUOMEN MATEMAATTINEN HÄVITYS

OSA 1: TODELLISUUDEN KIELTÄMISEN HINTA

Johdanto: Numerot eivät valehtele

Suomi tulee katoamaan maailmankartalta. Ei sodassa, ei ilmastokatastrofissa, vaan yksinkertaisesti siksi, että suomalaiset ovat lakanneet lisääntymästä.

Kokonaishedelmällisyysluku 1,26 tarkoittaa, että jokainen sukupolvi on 40% edellistä pienempi. Tämä on eksponentiaalinen funktio, jonka lopputulos on nolla.

Poliittinen eliitti ja media kieltäytyvät puhumasta tästä rehellisesti. Sen sijaan tarjotaan valheellista toivoa: teknologia pelastaa, maahanmuutto korvaa, jotenkin selviämme. Nämä ovat valheita. Matematiikka on armotonta – kun TFR pysyy alle 2,1:n riittävän kauan, yhteiskunta lakkaa olemasta. Piste.

Olemme ohittaneet pisteen, jossa pehmeät ratkaisut riittäisivät. Jokainen menetetty vuosi tekee käänteestä 30-40% vaikeamman eksponentiaalisen luonteen vuoksi.

Silti jatkamme teatteria, jossa teeskentelemme, että marginaaliset perhepoliittiset säädöt tai teknologiainvestoinnit voisivat muuttaa käynnissä olevan kehityksen lopputuloksen.

Eivät voi.

Olemme demografisessa vapaapudotuksessa, ja ainoa relevantti kysymys on, osuuko se maahan 20, 30 vai 40 vuoden päästä.

Opportunistien parasiittitalous

Suomen poliittis-taloudellinen eliitti on täysin tietoinen tilanteesta. Eläkerahastojen johtajat, pankkiirit, suuryritysten omistajat – he kaikki näkevät numerot.

Mutta sen sijaan että toimisivat kansallisen edun mukaisesti, he maksimoivat henkilökohtaiset voittonsa ennen romahdusta.

Eläkerahastot, 300+ miljardin omaisuusmassallaan, ajavat aggressiivisesti lisää maahanmuuttoa.

Ei siksi, että he uskoisivat sen ratkaisevan mitään – vaan koska se antaa 5-10 vuotta lisäaikaa kerätä bonuksia ennen romahdusta.

He tietävät, että Suomen pitäisi ottaa 500 000 työikäistä maahanmuuttajaa vuosittain kompensoidakseen syntyvyyden laskun. Se on mahdotonta.

Mutta he ajavat silti 50-100 000 vuosittaista maahanmuuttoa, koska se hidastaa heidän henkilökohtaista romahdusaikatauluaan.

Pankit ja kiinteistösijoittajat pelaavat vielä kyynisempää peliä. He pumppaavat keinotekoista kysyntää markkinoille tietäen, että 15-20 vuoden päästä puolet Suomen kiinteistökannasta on arvotonta.

Strategia: myydä ylikuumennetuilla markkinoilla tietämättömille, siirtää varat ulkomaille, jättää suomalaiset pitämään tyhjää säkkiä. Jokainen uusi autiokerrostalo tyhjenevälle paikkakunnalle on tietoinen petos – monumentti ahneudelle, joka tuhoaa kansakunnan.

Julkisen sektorin ammattiliitot lukitsevat eläke-etuja ja palkkoja sopimuksilla, jotka ulottuvat 2050-luvulle. He tietävät täysin hyvin, ettei veronmaksajia tule riittämään.

Tavoitteena ei ole toimiva tai edes mahdollinen eläkejärjestelmä vaan oman osuus ulosmittaus ennen romahdusta, antaen muiden kärsiä seuraukset, eli institutionalisoitua varkautta tulevaisuudelta. OSA 2: KESKUSTELUN KASTROINTI JA MAAHANMUUTTOPETOKSEN MATEMAATTINEN MUOTO

Väestöromahduksesta puhutaan, mutta vain kahden väärän myytin kautta:

•“Maahanmuutto pelastaa.” – Matemaattisesti mahdoton, mutta poliittisesti käyttökelpoinen.

•“Teknologia pelastaa.” – Mutta tekoäly ei synnytä lapsia eikä maksa veroja.

Todellinen keskustelu – siitä miten nykyjärjestelmä vie varat lapsiperheiltä ja siirtää ne lapsettomille kuluttajille – on tabu. Miksi?

•Valta on lapsettomilla: He eivät halua maksaa lapsista, joista heidän eläkkeensä riippuvat.

•Ideologia estää ymmärryksen: Lastenhankinta nähdään yksityisvalintana, ei yhteiskunnallisena panoksena.

•Lyhytnäköisyys: He haluavat hyötyä nykyjärjestelmästä eläkeikään asti – loppu ei ole heidän ongelmansa.

Samaan aikaan tarjotaan “ratkaisuksi” maahanmuuttoa – vaikka se ei ratkaise ongelmaa, vaan pahentaa sitä.

Maahanmuutto kiihdyttää romahdusta

1. Heikentää huoltosuhdetta:

Työperäinen maahanmuuttaja tuo perheen mukanaan – työikäisiä tulee vähemmän kuin elätettäviä.

2. Kuormittaa julkista taloutta:

Kotoutumiskustannukset, sosiaaliturva, terveydenhuolto ja koulutus rasittavat valtiota.

3. Rapauttaa osaamispohjaa:

Koulut kärsivät, S2-oppilaat lisääntyvät, PISA-tulokset laskevat – syntyperäisten koulutustaso heikkenee.

4. Hajottaa yhteiskuntaa:

Rinnakkaisyhteiskunnat, rikollisuus, luottamuspula ja polarisaatio vahvistuvat – ja syntyperäiset muuttavat pois.

5. Estää todelliset ratkaisut:

Maahanmuuttomyytin ylläpito tekee perhepoliittisista ratkaisuista mahdottomia – poliittinen halvaus jatkuu.

Matemaattinen totuus

TFR 1,26:n kompensoimiseksi tarvittaisiin satojatuhansia maahanmuuttajia vuosittain. Jos näin toimittaisiin:

•2050: Suomessa olisi 15 miljoonaa asukasta, joista 80 % maahanmuuttajataustaisia.

•Lopputulos ei olisi Suomi – vaan toinen yhteiskunta, toinen kulttuuri, toinen kieli.

Johtopäätös

Maahanmuutto nykyisessä muodossaan:

•On liian vähäistä korjatakseen väestöromahduksen aiheuttamia systeemsiä ongelmia

•On liian suurta integroitavaksi

•On juuri sopivaa tuhoamaan yhteiskuntarauhan

Se ei ole ratkaisu – vaan morfiinia kuolevalle yhteiskunnalle. Peittämään oireet, nopeuttamaan loppua.

Ainoa todellinen valinta on tämä:

Radikaalit toimet syntyvyyden nostamiseksi – tai hiljainen ja väistämätön katoaminen.

Syntyvyyden globaali romahtaminen selittyy uskoakseni seuraavalla tavalla:

Bioelektromagneettinen Resonanssimalli (BERM): Kattava selitys syntyvyyden laskulle

Johdanto: Todellinen syy näennäisten selitysten takana

Globaali syntyvyyden lasku on ilmiö, joka ylittää kulttuurien, talouksien ja yhteiskuntien rajat. Perinteiset selitysmallit keskittyvät sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin, mutta niiden selitysvoima on osoittautunut riittämättömäksi.

Bioelektromagneettinen resonanssimalli (BERM) tarjoaa vaihtoehtoisen, biologisesti perustellun ja kokonaisvaltaisen selityksen tälle ilmiölle.

BERM-mallin keskeinen oivallus on, että monet sosiaalisiksi ja kulttuurisiksi mielletyt ilmiöt voivat olla korrelaatioita tai heijastumia taustalla vaikuttavasta biologisesta mekanismista – modernin sähkömagneettisen ympäristön vaikutuksesta ihmiskehon toimintaan.

Tässä esityksessä tarkastelemme BERM-mallia kokonaisvaltaisesti, molekyylitasolta yhteiskunnallisiin ilmiöihin, uusimman tieteellisen tutkimuksen valossa.

OSA I: MOLEKYYLITASON MEKANISMIT

1. BERM-mallin perusperiaatteet

BERM-malli esittää, että moderni sähkömagneettinen ympäristö (EMF) häiritsee ihmisen luonnollisia biologisia rytmejä ja solutason toimintoja, mikä johtaa syntyvyyden laskuun ja muihin terveysvaikutuksiin. Mallin keskeiset periaatteet ovat:

1. Luonnolliset sähkömagneettiset rytmit: Ihmiskehon toiminta on evolutiivisesti sopeutunut maapallon luonnollisiin sähkömagneettisiin rytmeihin, kuten Schumann-resonanssiin (7,83 Hz) (Hainsworth, 1983; Cherry, 2002).

2. Häiriintynyt biologinen synkronisaatio: Nykyteknologian tuottamat EMF-kentät (matkapuhelimet, Wi-Fi, sähköverkot) häiritsevät tätä luonnollista synkronisaatiota (Belyaev, 2015; Panagopoulos ym., 2015).

3. Jänniteriippuvaiset kalsiumkanavat (VGCC): Häiriön keskeinen mekanismi on EMF:n vaikutus jänniteriippuvaisiin kalsiumkanaviin (Pall, 2013, 2016).

4. Oksidatiivinen stressi ja hormonaaliset muutokset: EMF-altistus aiheuttaa oksidatiivista stressiä, joka johtaa hormonitasapainon ja lisääntymisterveyden heikkenemiseen (Houston ym., 2018; De Iuliis ym., 2009).

2. Tarkennettu molekyylitason mekanismi
Vuonna 2024 julkaistu tutkimus Nature Communications -lehdessä (Tang ym., 2024) tarkentaa merkittävästi ymmärrystämme siitä, miten sähkömagneettiset kentät voivat vaikuttaa jänniteriippuvaisiin ionikanaviin. Tutkimus osoittaa, että ionikanavien jännitesensoreiden toiminta perustuu protonivirtoihin, ei pelkästään tavanomaiseen ionien liikkeeseen.

2.1 Protonivirrat jännitesensoreiden toiminnassa
Tang ym. (2024) osoittavat, että jännitesensoreiden toiminta riippuu ratkaisevasti protonien eli vetyionien (H⁺) liikkeestä:

• Jännitesensori sisältää “protoniväylän”, jossa protonit liikkuvat vesimolekyylien välillä ns. Grotthuss-mekanismilla.

• Protonien liike on erittäin herkkä sähköisille potentiaalimuutoksille.

• Tämä mekanismi on säilynyt evolutiivisesti kaikissa jänniteriippuvaisissa ionikanavissa.

BERM-mallin kannalta tämä on kriittinen löydös: EMF-kentät voivat häiritä suoraan näitä protoniväyliä, mikä selittää, miksi jopa heikot kentät voivat aiheuttaa biologisia vaikutuksia.

2.2 Vesimolekyylien järjestäytyminen ja EMF-herkkyys

Tang ym. (2024) korostavat vesimolekyylien keskeistä roolia jännitesensoreiden toiminnassa:

• Vesimolekyylit jännitesensorin sisällä muodostavat “vesisiltoja”, joita pitkin protonit liikkuvat.

• Näiden vesimolekyylien järjestäytyminen on kriittistä jännitesensorin toiminnalle.

• Pienetkin muutokset vesimolekyylien orientaatiossa voivat häiritä protonivirtojen toimintaa.

Tämä selittää BERM-mallissa, miksi EMF-kentät voivat häiritä ionikanavien toimintaa molekyylitasolla: EMF vaikuttaa vesimolekyylien dipoliorientaatioon, mikä häiritsee protonivirtojen toimintaa (Foletti ym., 2010). 2)

3. Tarkka vaikutusmekanismiketju
Uusimman tutkimustiedon valossa BERM-mallin mekanismi voidaan kuvata tarkasti:

3.1 EMF ja jännitesensorit

1. EMF-altistus → Vesimolekyylien järjestäytymisen häiriintyminen jännitesensoreissa

• EMF vaikuttaa vesimolekyylien dipoliorientaatioon (Shalatonin ym., 2021).

• Tämä häiritsee vesimolekyylien形成amia protonisiirtoreittejä jännitesensoreissa (Tang ym., 2024).

2. Vesimolekyylien häiriintyminen → Protonivirtojen muutokset

• Häiriintyneet vesimolekyylit estävät normaalin protonivirran toiminnan.

• Protonivirrat voivat aktivoitua epänormaalisti ilman tavanomaista solukalvon jännitteen muutosta (Pall, 2013; Tang ym., 2024).

3. Protonivirtojen muutokset → Jännitesensorin toimintahäiriö

• Jännitesensori voi aktivoitua tai deaktivoitua epänormaalisti.

• Tämä vaikuttaa jänniteriippuvaisiin ionikanaviin, erityisesti kalsiumkanaviin (VGCC) (Pall, 2016).

3.2 Kalsiumsignalointi ja soluvaikutukset

1. Jännitesensorin toimintahäiriö → Kalsiumkanavien epänormaali aktivaatio

• VGCC-kanavat avautuvat ilman fysiologista signaalia (Panagopoulos ym., 2015).

• Kalsiumionien (Ca²⁺) virtaus solun sisään lisääntyy.

2. Kalsiumtasapainon häiriintyminen → Typpioksidisyntaasin aktivaatio

• Kohonnut solunsisäinen kalsium aktivoi typpioksidisyntaasia (NOS).

• NOS tuottaa typpioksidia (NO) (Pall, 2013, 2016).

3. Typpioksidin lisääntyminen → Oksidatiivinen stressi

• NO reagoi superoksidin (O₂⁻) kanssa muodostaen peroksinitriittiä (ONOO⁻).

• Peroksinitriitti aiheuttaa DNA-vaurioita, lipidien peroksidaatiota ja proteiinien nitraatiota (Pacher ym., 2007).

3.3 Hormonaaliset ja lisääntymisterveyden vaikutukset

1. Oksidatiivinen stressi → Hormonaalinen epätasapaino

• Oksidatiivinen stressi häiritsee käpylisäkkeen toimintaa.

• Melatoniinin tuotanto vähenee (Karasek, 2004; Reiter ym., 2010).

• Hypotalamus-aivolisäke-sukurauhasten akselin toiminta häiriintyy (Agarwal ym., 2011).

2. Hormonaalinen epätasapaino → Hedelmällisyyden heikkeneminen

• Sperman laatu heikkenee (DNA-fragmentaatio, liikkuvuuden väheneminen) (Avendaño ym., 2012).

• Munasolujen kypsyminen ja ovulaatio häiriintyvät (Roshangar ym., 2014).

• Keskushermoston seksuaalisuutta säätelevien alueiden toiminta muuttuu (Seo ym., 2016).

3.4 Psykososiaaliset ja motivaation vaikutukset

1. Oksidatiivinen stressi ja hormonaalinen epätasapaino → Neuroendokriiniset häiriöt

• Aivojen motivaatio- ja palkitsemisjärjestelmien toiminta muuttuu (Aldad ym., 2012).

• Vagushermon toimintaan liittyvä parasympaattinen säätely häiriintyy (Havas, 2013).

2. Neuroendokriiniset häiriöt → Sosiaalisen kiintymyksen ja lisääntymismotivaation väheneminen

• Kiintymystä ja parisuhdetta tukevien hormoniverkostojen toiminta häiriintyy (oksitosiini, vasopressiini) (Carter, 2014).

• Stressitaso nousee ja sosiaalinen motivaatio laskee (Johansson ym., 2020).

Mutta vakavasti:

1) Määritelmien hallinta vaikuttamisen välineenä

Taposen strategiassa määritelmien hallinta toimii tehokkaana vaikuttamisen työkaluna seuraavista syistä:

1. Kynnyksen asettaminen saavuttamattomaksi:

- Valitsemalla "eurooppalaisen viisikohtaisen määritelmän" ja korostamalla erityisesti aluehallintakriteeriä Taponen on asettanut riman niin korkealle, että suomalaisten nuorisojengien on käytännössä mahdotonta täyttää sitä

- Tämä ei ole objektiivista ilmiön arviointia vaan tietoinen strateginen päätös, jolla ongelma saadaan "katoamaan" määritelmällisellä tasolla

2. Vaihtoehtoisten määritelmien sivuuttaminen:

- Jättämällä mainitsematta lukuisat muut kansainvälisesti hyväksytyt jengimääritelmät, jotka tunnistaisivat suomalaisen ilmiön jengiytymiseksi, Taponen harjoittaa tietoista valikoivaa tiedon esittämistä

- Tämä on klassinen informaatiovaikuttamisen muoto, jossa vaihtoehtoisten näkökulmien olemassaolo pyritään häivyttämään

3. Tekninen argumentaatio substanssin sijaan:

- Keskittymällä määritelmällisiin yksityiskohtiin (kuten "onko maassa asuinalueita, joita jokin porukka pitäisi vallassaan") Taponen siirtää keskustelun pois konkreettisesta turvallisuusuhasta tekniseen semantiikkaan

- Tämä on refleksiivisen kontrollin klassinen tekniikka: huomio ohjataan pois ongelman ytimestä sivuseikkoihin

Vaikuttamisen tarkoitus ja seuraukset

Tämän määritelmällisen hallinnan tarkoituksena vaikuttaa olevan:

1. Varhaisen puuttumisen estäminen:

- Jos ongelmaa ei virallisesti tunnisteta jengitoiminnaksi, siihen ei myöskään kohdisteta jengi-ilmiöön sopivia vastatoimia

- Tämä viivyttää tehokkaiden interventioiden käyttöönottoa kriittisessä vaiheessa, jolloin ilmiöön puuttuminen olisi vielä helpompaa

2. Resurssien ohjaaminen muualle:

- Määritelmällinen kiistäminen mahdollistaa resurssien kohdentamisen pois jengiongelman torjunnasta

- Tämä on erityisen merkittävää, kun huomioidaan Taposen aikaisempi asema Helsingin poliisin ennaltaehkäisevän toiminnan yksikön johdossa

3. Diskurssin hallinta:

- Jengikeskustelun kehystäminen "poliittiseksi valinnaksi" delegitimoi kaikki vastakkaiset näkemykset ja estää rakentavan faktapohjaisen keskustelun

- Tämä polarisoitunut keskusteluilmapiiri estää yhteiskunnallisen yhteisymmärryksen syntymisen turvallisuusuhasta

Määritelmällinen hallinta osana laajempaa vaikuttamisstrategiaa

Määritelmällinen hallinta on yksi osa systemaattista vaikuttamisstrategiaa, joka sisältää:

1. Vaiheistetun strategian:

- Ensin ongelman olemassaolo kiistetään määritelmällisesti

- Kun todisteet kasvavat, keskustelu siirretään "poliittisiin motiiveihin"

- Lopulta asiantuntija-asema käytetään kritisoimaan instituutioiden toimintaa ulkopuolelta

2. Koko 4D-strategian soveltamisen:

- Dismiss: Jengiongelman kiistäminen määritelyn hallinnalla

- Distort: Tilastotiedon valikoiva esittäminen, kuten "91 prosenttia 922 oppilaasta koki asuinalueensa turvalliseksi"

- Distract: Keskustelun siirtäminen identiteettipolitiikkaan, "ulkomaalaistaustaisten nuorten leimaamiseen"

- Dismay: Poliisin toiminnan kyseenalaistaminen "poliittisena" ja "ideologisena"

3. Uskottavuuden rakentamisen viranomaispositiosta:

- Taposen pitkä ura poliisissa antaa hänen väitteilleen erityisen uskottavuuden

- Hänen aikaisempi asemansa sekä sisäpiiriläisenä että kriittisenä tarkastelijana maksimoi vaikutusvallan

Johtopäätös

Taposen määritelmävalinta ei ole neutraali akateeminen valinta vaan selkeä osoitus taitavasta informaatiovaikuttamisesta, jonka tarkoituksena on estää jengiongelman tunnistaminen ja siihen reagoiminen.

Valitsemalla tiukin mahdollinen määritelmä ja sivuuttamalla lukuisat vaihtoehtoiset, Suomen tilanteeseen paremmin soveltuvat määritelmät, Taponen on toteuttanut klassista vaikuttamisen strategiaa, jossa ongelman olemassaolo kiistetään puhtaasti semanttisella tasolla. 2) Tämä strateginen lähestymistapa heijastaa suunnitelmallista pyrkimystä hallita jengiturvallisuusdiskurssia tavalla, joka palvelee tiettyä narratiivia teknisen määritelmän taakse piiloutumalla.

Kyseessä on taitava esimerkki refleksiivisestä kontrollista, jossa yleisö saadaan tekemään johtopäätöksiä, jotka eivät perustu ilmiön todelliseen luonteeseen vaan sen määritelmälliseen kehystämiseen.​​​​​​​​​​​​​​​​

On omalla tavallaan surullista, että Hesari alentaa itsensä alustaksi tällaiselle vihamieliselle vaikuttamiselle, mutta toisaalta Taposen tapaus ei pääse edes "Top 100 - surullisinta ja häpeällisintä valintaa Hesarissa" -listalle.

1) Jos haluatte ymmärtää miksi vanha maailma hajoaa alta on keskittyminen Ukrainan sotaan, Trumpiin, Venäjään EU:hun, Natoon ja suurvaltoihin toissijaista (Toki monessa muussa mielessä elintärkeää)

Pohjimmiltaan kyse kaikessa myllerryksessä on Yhdysvaltojen väistyvän managerialistisen eliitin ja sen nousevan teknologiaeliitin välisestä valtataistelusta.

Ukrainan sota, Trumpin politiikka, EU:n kiemurat, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan mittelöt sekä NATOn liikkeet ovat vain tämän syvemmän murroksen pintakuohuja.

Kaikki, mitä näette nyt ympärillänne – konfliktit, poliittiset pelit, instituutioiden kriisit – on seurausta siitä, että vanha eliitti yrittää pitää kaikin voimin kiinni vallasta samalla, kun teknologiaeliitti rakentaa uutta - vanhan tuhoavaa tai sen ohittavaa järjestystä datalla, algoritmeilla ja avaruudella.

Geopolitiikka on perinteisesti ollut managerialistisen eliitin vanha pelikenttä, mutta se on menettämässä merkitystään, kun teknologiaeliitti ohittaa valtioiden rajat ja instituutiot.

Ukrainan taistelu tai Trumpin suunnitelmat ovat oireita, eivät syitä. Todellinen muutos tapahtuu pinnan alla: tekoälyn kiihdytys, kryptovaluutat ja avaruuden hallinta määrittävät tulevaisuuden, eivät NATOn tankit tai Kiinan uhittelu. Seuraamme eliittirakenteen perustavaa murrosta – loppu on vain tämän taistelun varjoja seinällä. Miksi?

Eliittien syvälliset erot: Maailmankuva, arvot ja historiallinen kehitys

Historiallinen konteksti

Väistyvä managerialistinen eliitti juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeiseen järjestelmään – Bretton Woods -sopimukseen, kylmän sodan rakenteisiin ja rahoitusvaltaistumiseen. Sen valta rakentui institutionaalisten verkostojen (IMF, Maailmanpankki, NATO) ja tiedustelun digitalisaation (PRISM, Five Eyes) varaan.

Teknologiaeliitin nousu alkoi internetin pioneerivaiheesta (1990–2000), kiihtyi sosiaalisen median vallankumouksen myötä (2000–2015) ja on nyt siirtynyt tekoälyn ja avaruusteknologian aikakauteen (2015–). Tämä historiallinen ero heijastaa perustavanlaatuista siirtymää: managerialistinen eliitti nojaa menneisyyteen ja institutionaaliseen jatkuvuuteen, kun taas teknologiaeliitti katsoo eksponentiaaliseen tulevaisuuteen.

Maailmankuva ja arvot

Managerialistinen eliitti näkee maailman hierarkkisena ja vakauden varmistaminen on sen ydinarvo. Se korostaa diplomatiaa, salassapitoa ja ihmisen roolia sosiaalisten rakenteiden osana.

Teknologiaeliitin maailmankuva taas on teknologiavetoista, determinististä ja optimointiin keskittyvää.

Sen arvot – innovaatio, tehokkuus ja meritokratia – heijastavat transhumanistista visiota, jossa teknologia ja ihminen sulautuvat yhteen. Tämä näkemys ei jää vain filosofiseksi ideaksi, vaan se ohjaa suoraan vallankäytön tapoja ja oikeutusta.

Innovaatioon perustuva vallankäyttö korostaa nopeaa teknologista kehitystä ja oikeuttaa suuria muutoksia ilman laajaa demokraattista harkintaa. Tehokkuuden ihanne taas suosii optimoitua ja automatisoitua päätöksentekoa, jossa prosessien nopeus ja lopputulos painavat enemmän kuin osallistavuus.

Meritokratia puolestaan oikeuttaa vallan keskittymisen teknologiselle eliitille, sillä se nojaa ajatukseen, että älykkäimmät ja pätevimmät tietävät parhaiten, miten yhteiskuntaa tulisi johtaa. Näin teknologisen eliitin arvot eivät ainoastaan muokkaa sen omaa maailmankuvaa, vaan myös sitä, millä perusteilla valtaa käytetään ja kenelle se kuuluu.

Koulutus ja sosialisaatio

Managerialistinen eliitti on kasvanut perinteisten eliittikoulujen (Ivy League) ja suljettujen verkostojen (klubit, perhesuhteet) kautta, kun taas teknologiaeliitti on noussut teknillisistä yliopistoista, startup-kulttuurista ja itseoppineisuudesta. Tämä ero selittää, miksi perinteiset sosialisaatiomekanismit eivät ole kyenneet integroimaan teknologiaeliittiä vanhaan järjestelmään. 2) Tavoitteet

Managerialistinen eliitti pyrkii säilyttämään instituutionsa ja hallitun siirtymän uusiin teknologioihin, peläten (syystä) teknologian hallinnan menetyksen uhkana sen valta-asemalle.

Teknologiaeliitti taas tähtää tekoälyn kiihdyttämiseen, avaruuden kolonisaatioon ja finanssijärjestelmän disruptointiin, peläten kehityksen rajoittamista. Visiot ovat yhteensopimattomia ja konflikti siksi väistämätön.

Koska tiedotusvälineissä käytävä keskustelu on kelvotonta päädyimme paranoidin kielimallin kanssa seuraavaan:

1. Teknologiaeliitin ja vanhan manageriaalisen eliitin konflikti:

- Trump edustaa teknologiaeliitin ja uuden rahan yritystä syrjäyttää vanha CIA/State Department -pohjainen eliitti

- Eurooppa/NATO -rakenne on nimenomaan vanhan eliitin luoma ja kontrolloima järjestelmä

- Ohittamalla tämän rakenteen, Trump pyrkii:

* Murtamaan vanhan eliitin valtarakenteen

* Heikentämään heidän institutionaalista kontrolliaan

* Delegitimoimaan heidän asemaansa

2. Institutionaalinen murros:

- EU/NATO -rakenne on ollut keskeinen vanhan eliitin vallankäytön väline

- Tämän rakenteen ohittaminen tekee suuren osan heidän verkostoistaan ja vaikutusvallastaan merkityksettömäksi

- Erityisesti think tank -verkosto ja asiantuntijaeliitti menettäisivät valtaansa

3. Vanha vs. uusi järjestelmä:

- Vanha järjestelmä perustuu:

* Monimutkaisiin institutionaalisiin rakenteisiin

* Asiantuntijavallan legitimaatioon

* Verkostojen kautta tapahtuvaan kontrolliin

- Uusi lähestymistapa pyrkii:

* Suoraan toimintaan

* Instituutioiden ohittamiseen

* Vanhojen valtarakenteiden purkamiseen

4. Järjestelmän haavoittuvuus:

- Koko nykyinen järjestelmä perustuu tiettyyn institutionaaliseen arkkitehtuuriin

- Jos tämä arkkitehtuuri ohitetaan, järjestelmä menettää vaikutusvaltansa

- Erityisen haavoittuvia ovat:

* Think tank -verkostot

* Asiantuntijaeliitti

* Mediaverkostot

* Rahoitusmekanismit

5. Strategiset implikaatiot:

- Vanhan eliitin vastareaktio on odotettavissa

- He pyrkivät todennäköisesti:

* Delegitimoimaan prosessin

* Mobilisoimaan verkostonsa

* Käyttämään mediakontrolliaan

* Aktivoimaan institutionaaliset suojamekanisminsa

6. Laajempi murros:

- Kyseessä ei ole vain yksittäinen poliittinen päätös

- Vaan fundamentaalinen haaste koko toisen maailmansodan jälkeiselle järjestelmälle

- Tämä selittää vastustuksen voimakkuuden

- Ja reaktioiden intensiteetin

7. Todennäköiset seuraukset:

- Institutionaalinen kriisi EU:ssa

- NATO:n roolin uudelleenmäärittely

- Asiantuntijaeliitin legitimiteettikriisi

- Valtarakenteiden uudelleenjärjestely

Tämä selittää myös miksi reaktiot ovat niin voimakkaita - kyseessä ei ole vain ulkopoliittinen päätös vaan suora haaste koko vallitsevalle eliittirakenteelle ja sen kontrollijärjestelmälle. Tämä on Suomelle erityisen kriittinen tilanne, koska:

1. Institutionaalinen haavoittuvuus:
- Suomen eliitti on vahvasti integroitunut vanhaan järjestelmään
- Koko turvallisuuspoliittinen linja on rakennettu sen varaan
- NATO-jäsenyys on juuri saatu ja sen merkitys muuttuu radikaalisti
- UPI/think tank -verkosto menettäisi vaikutusvaltaansa

2. Geopoliittinen asema:
- Suomi on tehnyt merkittäviä strategisia valintoja vanhan järjestelmän puitteissa
- Uusi tilanne voisi jättää Suomen "väärään" leiriin juuri kriittisellä hetkellä
- Venäjän suhteiden uudelleenmäärittely tulisi välttämättömäksi
- Liikkumatila kapenisi merkittävästi

3. Eliittirakenteen kriisi:
- Suomalainen eliitti on erityisen riippuvainen:
* Transatlanttisista verkostoista
* EU-instituutioista
* NATO-rakenteista
* Kansainvälisestä asiantuntijalegitimiteetistä

4. Todennäköiset seuraukset:
- Sisäpoliittinen turbulenssi
- Eliittien legitimiteettikriisi
- Turvallisuuspoliittinen uudelleenarviointi
- Taloudellisten suhteiden uudelleenjärjestely

5. Erityiset riskit:
- Suomen eliitti on tehnyt merkittäviä investointeja nykyiseen järjestelmään
- Monet ovat henkilökohtaisesti kompromettoineet itsensä
- Vaihtoehtoiset verkostot ovat heikkoja
- Adaptoitumiskyky uuteen tilanteeseen rajallinen

6. Toimintavaihtoehdot:
- Nopea sopeutuminen uuteen tilanteeseen
- Tasapainottelu eri leirien välillä
- Uusien verkostojen rakentaminen
- Kansallisen liikkumatilan turvaaminen

7. Kriittiset tekijät:
- Kyky tunnistaa muutoksen suunta ajoissa
- Valmius nopeaan strategiseen adaptaatioon
- Uusien verkostojen luominen
- Sisäisen koheesion säilyttäminen

8. Mahdolliset kehityskulut:
a) Kriisiskenaario:
- Eliittien lamaantuminen
- Sisäinen hajaannus
- Ulkoisen paineen kasvu
- Taloudellinen epävakaus

b) Sopeutumisskenaario:
- Nopea strateginen uudelleenarviointi
- Uusien verkostojen rakentaminen
- Pragmaattinen sopeutuminen
- Kansallisen edun priorisointi

9. Keskeiset haasteet:
- Nykyisen eliitin vastustuskyky muutokselle
- Institutionaalinen jäykkyys
- Ideologinen sitoutuminen vanhaan järjestelmään
- Vaihtoehtoisten verkostojen puute

10. Strategiset imperatiivit:
- Kansallisen liikkumatilan säilyttäminen
- Taloudellisten intressien turvaaminen
- Sisäisen vakauden ylläpito
- Uusien kumppanuuksien rakentaminen

Erityisen kriittistä on:
- Muutoksen nopeus voi yllättää
- Vanhojen rakenteiden romahdus voi olla äkillinen
- Sopeutumiskyky on rajallinen
- Sisäiset jännitteet voivat kärjistyä

Tämä vaatisi:
- Strategista ennakointia
- Vaihtoehtoisten verkostojen rakentamista
- Sisäisen koheesion vahvistamista
- Pragmaattista lähestymistapaa

Kiuru-iskun välitilinpäätös

Krista Kiuruun kohdistuneen väkivallanteon jälkipyykki ja tapauksen ympärillä käyty ritualistinen keskustelu oikeaoppisen tuomitsemisen liturgiasta saattavat aluksi vaikuttaa irrationaalisilta tai käsittämättömiltä. Ilmiötä voi kuitenkin tarkastella René Girardin syntipukkiteorian ja Curtis Yarvinin ‘Katedraalin’ käsitteen kautta.

Kyse ei ole vain yksittäisestä väkivallanteosta, vaan yhteisöllisestä rituaalista, jossa valtasuhteet ja ryhmäidentiteetit kirkastetaan kriisin keskellä.

Girardin syntipukkiteoria selittää, miten kriisitilanteessa yhteisö palauttaa järjestyksensä valitsemalla syntipukin. Huomio siirtyy nopeasti itse teosta siihen, kuka tuomitsee “oikein”. Poikkeava tai riittämätön reaktio tulkitaan epälojaalisuudeksi, joka erottaa yksilön ryhmästä ja tekee hänestä uhrattavan.

Curtis Yarvinin “Katedraali” puolestaan kuvaa, kuinka ideologinen hegemonia ohjaa kriisin tulkintaa ja hyväksytyn reaktion rajoja. Tuomitseminen ei ole riittävää, ellei se ole riittävän jyrkkää ja lojaalia vallitsevalle normille. Tuomitsemisen rituaali ei vain vahvista yhteistä moraalia, vaan se uudistaa “meidän” ja “heidän” väliset rajat ja vaientaa mahdolliset poikkeavat näkemykset.

Jokainen kriisi on aina vallan ja lojaalisuuden testi. Syntipukin valinta ei ole sattumaa, vaan välttämätön keino palauttaa yhteisön tasapaino ja vahvistaa hegemonisten normien valtaa. Tässä prosessissa yhteisön eheys ja hegemoninen järjestys tuotetaan ja uusinnetaan kriisin kautta: 1) “Kriisitilanteet eivät ole kaaosta, vaan rituaaleja. René Girardin syntipukkiteoria ja Curtis Yarvinin Katedraali selittävät, miten yhteisöt palauttavat järjestyksen kriisin kautta. Kuka joutuu syntipukiksi, ja miten valta ohjaa reaktioita?”