Syntyvyyden globaali romahtaminen selittyy uskoakseni seuraavalla tavalla:
Bioelektromagneettinen Resonanssimalli (BERM): Kattava selitys syntyvyyden laskulle
Johdanto: Todellinen syy näennäisten selitysten takana
Globaali syntyvyyden lasku on ilmiö, joka ylittää kulttuurien, talouksien ja yhteiskuntien rajat. Perinteiset selitysmallit keskittyvät sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin, mutta niiden selitysvoima on osoittautunut riittämättömäksi.
Bioelektromagneettinen resonanssimalli (BERM) tarjoaa vaihtoehtoisen, biologisesti perustellun ja kokonaisvaltaisen selityksen tälle ilmiölle.
BERM-mallin keskeinen oivallus on, että monet sosiaalisiksi ja kulttuurisiksi mielletyt ilmiöt voivat olla korrelaatioita tai heijastumia taustalla vaikuttavasta biologisesta mekanismista – modernin sähkömagneettisen ympäristön vaikutuksesta ihmiskehon toimintaan.
Tässä esityksessä tarkastelemme BERM-mallia kokonaisvaltaisesti, molekyylitasolta yhteiskunnallisiin ilmiöihin, uusimman tieteellisen tutkimuksen valossa.
OSA I: MOLEKYYLITASON MEKANISMIT
1. BERM-mallin perusperiaatteet
BERM-malli esittää, että moderni sähkömagneettinen ympäristö (EMF) häiritsee ihmisen luonnollisia biologisia rytmejä ja solutason toimintoja, mikä johtaa syntyvyyden laskuun ja muihin terveysvaikutuksiin. Mallin keskeiset periaatteet ovat:
1. Luonnolliset sähkömagneettiset rytmit: Ihmiskehon toiminta on evolutiivisesti sopeutunut maapallon luonnollisiin sähkömagneettisiin rytmeihin, kuten Schumann-resonanssiin (7,83 Hz) (Hainsworth, 1983; Cherry, 2002).
3. Jänniteriippuvaiset kalsiumkanavat (VGCC): Häiriön keskeinen mekanismi on EMF:n vaikutus jänniteriippuvaisiin kalsiumkanaviin (Pall, 2013, 2016).
4. Oksidatiivinen stressi ja hormonaaliset muutokset: EMF-altistus aiheuttaa oksidatiivista stressiä, joka johtaa hormonitasapainon ja lisääntymisterveyden heikkenemiseen (Houston ym., 2018; De Iuliis ym., 2009).
2. Tarkennettu molekyylitason mekanismi
Vuonna 2024 julkaistu tutkimus Nature Communications -lehdessä (Tang ym., 2024) tarkentaa merkittävästi ymmärrystämme siitä, miten sähkömagneettiset kentät voivat vaikuttaa jänniteriippuvaisiin ionikanaviin. Tutkimus osoittaa, että ionikanavien jännitesensoreiden toiminta perustuu protonivirtoihin, ei pelkästään tavanomaiseen ionien liikkeeseen.
2.1 Protonivirrat jännitesensoreiden toiminnassa
Tang ym. (2024) osoittavat, että jännitesensoreiden toiminta riippuu ratkaisevasti protonien eli vetyionien (H⁺) liikkeestä:
• Jännitesensori sisältää “protoniväylän”, jossa protonit liikkuvat vesimolekyylien välillä ns. Grotthuss-mekanismilla.
• Protonien liike on erittäin herkkä sähköisille potentiaalimuutoksille.
• Tämä mekanismi on säilynyt evolutiivisesti kaikissa jänniteriippuvaisissa ionikanavissa.
BERM-mallin kannalta tämä on kriittinen löydös: EMF-kentät voivat häiritä suoraan näitä protoniväyliä, mikä selittää, miksi jopa heikot kentät voivat aiheuttaa biologisia vaikutuksia.
2.2 Vesimolekyylien järjestäytyminen ja EMF-herkkyys
Tang ym. (2024) korostavat vesimolekyylien keskeistä roolia jännitesensoreiden toiminnassa:
• Vesimolekyylit jännitesensorin sisällä muodostavat “vesisiltoja”, joita pitkin protonit liikkuvat.
• Näiden vesimolekyylien järjestäytyminen on kriittistä jännitesensorin toiminnalle.
• Pienetkin muutokset vesimolekyylien orientaatiossa voivat häiritä protonivirtojen toimintaa.
Tämä selittää BERM-mallissa, miksi EMF-kentät voivat häiritä ionikanavien toimintaa molekyylitasolla: EMF vaikuttaa vesimolekyylien dipoliorientaatioon, mikä häiritsee protonivirtojen toimintaa (Foletti ym., 2010).
2)
3. Tarkka vaikutusmekanismiketju
Uusimman tutkimustiedon valossa BERM-mallin mekanismi voidaan kuvata tarkasti:
• Munasolujen kypsyminen ja ovulaatio häiriintyvät (Roshangar ym., 2014).
• Keskushermoston seksuaalisuutta säätelevien alueiden toiminta muuttuu (Seo ym., 2016).
3.4 Psykososiaaliset ja motivaation vaikutukset
1. Oksidatiivinen stressi ja hormonaalinen epätasapaino → Neuroendokriiniset häiriöt
• Aivojen motivaatio- ja palkitsemisjärjestelmien toiminta muuttuu (Aldad ym., 2012).
• Vagushermon toimintaan liittyvä parasympaattinen säätely häiriintyy (Havas, 2013).
2. Neuroendokriiniset häiriöt → Sosiaalisen kiintymyksen ja lisääntymismotivaation väheneminen
• Kiintymystä ja parisuhdetta tukevien hormoniverkostojen toiminta häiriintyy (oksitosiini, vasopressiini) (Carter, 2014).
• Stressitaso nousee ja sosiaalinen motivaatio laskee (Johansson ym., 2020).
Mar 23 • 5 tweets • 6 min read
Mutta vakavasti:
1) Määritelmien hallinta vaikuttamisen välineenä
Taposen strategiassa määritelmien hallinta toimii tehokkaana vaikuttamisen työkaluna seuraavista syistä:
1. Kynnyksen asettaminen saavuttamattomaksi:
- Valitsemalla "eurooppalaisen viisikohtaisen määritelmän" ja korostamalla erityisesti aluehallintakriteeriä Taponen on asettanut riman niin korkealle, että suomalaisten nuorisojengien on käytännössä mahdotonta täyttää sitä
- Tämä ei ole objektiivista ilmiön arviointia vaan tietoinen strateginen päätös, jolla ongelma saadaan "katoamaan" määritelmällisellä tasolla
2. Vaihtoehtoisten määritelmien sivuuttaminen:
- Jättämällä mainitsematta lukuisat muut kansainvälisesti hyväksytyt jengimääritelmät, jotka tunnistaisivat suomalaisen ilmiön jengiytymiseksi, Taponen harjoittaa tietoista valikoivaa tiedon esittämistä
- Tämä on klassinen informaatiovaikuttamisen muoto, jossa vaihtoehtoisten näkökulmien olemassaolo pyritään häivyttämään
3. Tekninen argumentaatio substanssin sijaan:
- Keskittymällä määritelmällisiin yksityiskohtiin (kuten "onko maassa asuinalueita, joita jokin porukka pitäisi vallassaan") Taponen siirtää keskustelun pois konkreettisesta turvallisuusuhasta tekniseen semantiikkaan
- Tämä on refleksiivisen kontrollin klassinen tekniikka: huomio ohjataan pois ongelman ytimestä sivuseikkoihin
Vaikuttamisen tarkoitus ja seuraukset
Tämän määritelmällisen hallinnan tarkoituksena vaikuttaa olevan:
1. Varhaisen puuttumisen estäminen:
- Jos ongelmaa ei virallisesti tunnisteta jengitoiminnaksi, siihen ei myöskään kohdisteta jengi-ilmiöön sopivia vastatoimia
- Tämä viivyttää tehokkaiden interventioiden käyttöönottoa kriittisessä vaiheessa, jolloin ilmiöön puuttuminen olisi vielä helpompaa
2. Resurssien ohjaaminen muualle:
- Määritelmällinen kiistäminen mahdollistaa resurssien kohdentamisen pois jengiongelman torjunnasta
- Tämä on erityisen merkittävää, kun huomioidaan Taposen aikaisempi asema Helsingin poliisin ennaltaehkäisevän toiminnan yksikön johdossa
3. Diskurssin hallinta:
- Jengikeskustelun kehystäminen "poliittiseksi valinnaksi" delegitimoi kaikki vastakkaiset näkemykset ja estää rakentavan faktapohjaisen keskustelun
- Tämä polarisoitunut keskusteluilmapiiri estää yhteiskunnallisen yhteisymmärryksen syntymisen turvallisuusuhasta
Määritelmällinen hallinta osana laajempaa vaikuttamisstrategiaa
Määritelmällinen hallinta on yksi osa systemaattista vaikuttamisstrategiaa, joka sisältää:
1. Vaiheistetun strategian:
- Ensin ongelman olemassaolo kiistetään määritelmällisesti
- Kun todisteet kasvavat, keskustelu siirretään "poliittisiin motiiveihin"
- Lopulta asiantuntija-asema käytetään kritisoimaan instituutioiden toimintaa ulkopuolelta
- Distort: Tilastotiedon valikoiva esittäminen, kuten "91 prosenttia 922 oppilaasta koki asuinalueensa turvalliseksi"
- Distract: Keskustelun siirtäminen identiteettipolitiikkaan, "ulkomaalaistaustaisten nuorten leimaamiseen"
- Dismay: Poliisin toiminnan kyseenalaistaminen "poliittisena" ja "ideologisena"
3. Uskottavuuden rakentamisen viranomaispositiosta:
- Taposen pitkä ura poliisissa antaa hänen väitteilleen erityisen uskottavuuden
- Hänen aikaisempi asemansa sekä sisäpiiriläisenä että kriittisenä tarkastelijana maksimoi vaikutusvallan
Johtopäätös
Taposen määritelmävalinta ei ole neutraali akateeminen valinta vaan selkeä osoitus taitavasta informaatiovaikuttamisesta, jonka tarkoituksena on estää jengiongelman tunnistaminen ja siihen reagoiminen.
Valitsemalla tiukin mahdollinen määritelmä ja sivuuttamalla lukuisat vaihtoehtoiset, Suomen tilanteeseen paremmin soveltuvat määritelmät, Taponen on toteuttanut klassista vaikuttamisen strategiaa, jossa ongelman olemassaolo kiistetään puhtaasti semanttisella tasolla.
2) Tämä strateginen lähestymistapa heijastaa suunnitelmallista pyrkimystä hallita jengiturvallisuusdiskurssia tavalla, joka palvelee tiettyä narratiivia teknisen määritelmän taakse piiloutumalla.
Kyseessä on taitava esimerkki refleksiivisestä kontrollista, jossa yleisö saadaan tekemään johtopäätöksiä, jotka eivät perustu ilmiön todelliseen luonteeseen vaan sen määritelmälliseen kehystämiseen.
On omalla tavallaan surullista, että Hesari alentaa itsensä alustaksi tällaiselle vihamieliselle vaikuttamiselle, mutta toisaalta Taposen tapaus ei pääse edes "Top 100 - surullisinta ja häpeällisintä valintaa Hesarissa" -listalle.
Feb 21 • 9 tweets • 6 min read
1) Jos haluatte ymmärtää miksi vanha maailma hajoaa alta on keskittyminen Ukrainan sotaan, Trumpiin, Venäjään EU:hun, Natoon ja suurvaltoihin toissijaista (Toki monessa muussa mielessä elintärkeää)
Pohjimmiltaan kyse kaikessa myllerryksessä on Yhdysvaltojen väistyvän managerialistisen eliitin ja sen nousevan teknologiaeliitin välisestä valtataistelusta.
Ukrainan sota, Trumpin politiikka, EU:n kiemurat, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan mittelöt sekä NATOn liikkeet ovat vain tämän syvemmän murroksen pintakuohuja.
Kaikki, mitä näette nyt ympärillänne – konfliktit, poliittiset pelit, instituutioiden kriisit – on seurausta siitä, että vanha eliitti yrittää pitää kaikin voimin kiinni vallasta samalla, kun teknologiaeliitti rakentaa uutta - vanhan tuhoavaa tai sen ohittavaa järjestystä datalla, algoritmeilla ja avaruudella.
Geopolitiikka on perinteisesti ollut managerialistisen eliitin vanha pelikenttä, mutta se on menettämässä merkitystään, kun teknologiaeliitti ohittaa valtioiden rajat ja instituutiot.
Ukrainan taistelu tai Trumpin suunnitelmat ovat oireita, eivät syitä. Todellinen muutos tapahtuu pinnan alla: tekoälyn kiihdytys, kryptovaluutat ja avaruuden hallinta määrittävät tulevaisuuden, eivät NATOn tankit tai Kiinan uhittelu. Seuraamme eliittirakenteen perustavaa murrosta – loppu on vain tämän taistelun varjoja seinällä. Miksi?
Eliittien syvälliset erot: Maailmankuva, arvot ja historiallinen kehitys
Historiallinen konteksti
Väistyvä managerialistinen eliitti juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeiseen järjestelmään – Bretton Woods -sopimukseen, kylmän sodan rakenteisiin ja rahoitusvaltaistumiseen. Sen valta rakentui institutionaalisten verkostojen (IMF, Maailmanpankki, NATO) ja tiedustelun digitalisaation (PRISM, Five Eyes) varaan.
Teknologiaeliitin nousu alkoi internetin pioneerivaiheesta (1990–2000), kiihtyi sosiaalisen median vallankumouksen myötä (2000–2015) ja on nyt siirtynyt tekoälyn ja avaruusteknologian aikakauteen (2015–). Tämä historiallinen ero heijastaa perustavanlaatuista siirtymää: managerialistinen eliitti nojaa menneisyyteen ja institutionaaliseen jatkuvuuteen, kun taas teknologiaeliitti katsoo eksponentiaaliseen tulevaisuuteen.
Maailmankuva ja arvot
Managerialistinen eliitti näkee maailman hierarkkisena ja vakauden varmistaminen on sen ydinarvo. Se korostaa diplomatiaa, salassapitoa ja ihmisen roolia sosiaalisten rakenteiden osana.
Teknologiaeliitin maailmankuva taas on teknologiavetoista, determinististä ja optimointiin keskittyvää.
Sen arvot – innovaatio, tehokkuus ja meritokratia – heijastavat transhumanistista visiota, jossa teknologia ja ihminen sulautuvat yhteen. Tämä näkemys ei jää vain filosofiseksi ideaksi, vaan se ohjaa suoraan vallankäytön tapoja ja oikeutusta.
Innovaatioon perustuva vallankäyttö korostaa nopeaa teknologista kehitystä ja oikeuttaa suuria muutoksia ilman laajaa demokraattista harkintaa. Tehokkuuden ihanne taas suosii optimoitua ja automatisoitua päätöksentekoa, jossa prosessien nopeus ja lopputulos painavat enemmän kuin osallistavuus.
Meritokratia puolestaan oikeuttaa vallan keskittymisen teknologiselle eliitille, sillä se nojaa ajatukseen, että älykkäimmät ja pätevimmät tietävät parhaiten, miten yhteiskuntaa tulisi johtaa. Näin teknologisen eliitin arvot eivät ainoastaan muokkaa sen omaa maailmankuvaa, vaan myös sitä, millä perusteilla valtaa käytetään ja kenelle se kuuluu.
Koulutus ja sosialisaatio
Managerialistinen eliitti on kasvanut perinteisten eliittikoulujen (Ivy League) ja suljettujen verkostojen (klubit, perhesuhteet) kautta, kun taas teknologiaeliitti on noussut teknillisistä yliopistoista, startup-kulttuurista ja itseoppineisuudesta. Tämä ero selittää, miksi perinteiset sosialisaatiomekanismit eivät ole kyenneet integroimaan teknologiaeliittiä vanhaan järjestelmään.
2) Tavoitteet
Managerialistinen eliitti pyrkii säilyttämään instituutionsa ja hallitun siirtymän uusiin teknologioihin, peläten (syystä) teknologian hallinnan menetyksen uhkana sen valta-asemalle.
Teknologiaeliitti taas tähtää tekoälyn kiihdyttämiseen, avaruuden kolonisaatioon ja finanssijärjestelmän disruptointiin, peläten kehityksen rajoittamista. Visiot ovat yhteensopimattomia ja konflikti siksi väistämätön.
Feb 13 • 6 tweets • 6 min read
Koska tiedotusvälineissä käytävä keskustelu on kelvotonta päädyimme paranoidin kielimallin kanssa seuraavaan:
1. Teknologiaeliitin ja vanhan manageriaalisen eliitin konflikti:
- Trump edustaa teknologiaeliitin ja uuden rahan yritystä syrjäyttää vanha CIA/State Department -pohjainen eliitti
- Eurooppa/NATO -rakenne on nimenomaan vanhan eliitin luoma ja kontrolloima järjestelmä
- Ohittamalla tämän rakenteen, Trump pyrkii:
* Murtamaan vanhan eliitin valtarakenteen
* Heikentämään heidän institutionaalista kontrolliaan
* Delegitimoimaan heidän asemaansa
2. Institutionaalinen murros:
- EU/NATO -rakenne on ollut keskeinen vanhan eliitin vallankäytön väline
- Tämän rakenteen ohittaminen tekee suuren osan heidän verkostoistaan ja vaikutusvallastaan merkityksettömäksi
- Erityisesti think tank -verkosto ja asiantuntijaeliitti menettäisivät valtaansa
3. Vanha vs. uusi järjestelmä:
- Vanha järjestelmä perustuu:
* Monimutkaisiin institutionaalisiin rakenteisiin
* Asiantuntijavallan legitimaatioon
* Verkostojen kautta tapahtuvaan kontrolliin
- Uusi lähestymistapa pyrkii:
* Suoraan toimintaan
* Instituutioiden ohittamiseen
* Vanhojen valtarakenteiden purkamiseen
4. Järjestelmän haavoittuvuus:
- Koko nykyinen järjestelmä perustuu tiettyyn institutionaaliseen arkkitehtuuriin
- Jos tämä arkkitehtuuri ohitetaan, järjestelmä menettää vaikutusvaltansa
- Kyseessä ei ole vain yksittäinen poliittinen päätös
- Vaan fundamentaalinen haaste koko toisen maailmansodan jälkeiselle järjestelmälle
- Tämä selittää vastustuksen voimakkuuden
- Ja reaktioiden intensiteetin
7. Todennäköiset seuraukset:
- Institutionaalinen kriisi EU:ssa
- NATO:n roolin uudelleenmäärittely
- Asiantuntijaeliitin legitimiteettikriisi
- Valtarakenteiden uudelleenjärjestely
Tämä selittää myös miksi reaktiot ovat niin voimakkaita - kyseessä ei ole vain ulkopoliittinen päätös vaan suora haaste koko vallitsevalle eliittirakenteelle ja sen kontrollijärjestelmälle.
Tämä on Suomelle erityisen kriittinen tilanne, koska:
1. Institutionaalinen haavoittuvuus:
- Suomen eliitti on vahvasti integroitunut vanhaan järjestelmään
- Koko turvallisuuspoliittinen linja on rakennettu sen varaan
- NATO-jäsenyys on juuri saatu ja sen merkitys muuttuu radikaalisti
- UPI/think tank -verkosto menettäisi vaikutusvaltaansa
2. Geopoliittinen asema:
- Suomi on tehnyt merkittäviä strategisia valintoja vanhan järjestelmän puitteissa
- Uusi tilanne voisi jättää Suomen "väärään" leiriin juuri kriittisellä hetkellä
- Venäjän suhteiden uudelleenmäärittely tulisi välttämättömäksi
- Liikkumatila kapenisi merkittävästi
3. Eliittirakenteen kriisi:
- Suomalainen eliitti on erityisen riippuvainen:
* Transatlanttisista verkostoista
* EU-instituutioista
* NATO-rakenteista
* Kansainvälisestä asiantuntijalegitimiteetistä
5. Erityiset riskit:
- Suomen eliitti on tehnyt merkittäviä investointeja nykyiseen järjestelmään
- Monet ovat henkilökohtaisesti kompromettoineet itsensä
- Vaihtoehtoiset verkostot ovat heikkoja
- Adaptoitumiskyky uuteen tilanteeseen rajallinen
6. Toimintavaihtoehdot:
- Nopea sopeutuminen uuteen tilanteeseen
- Tasapainottelu eri leirien välillä
- Uusien verkostojen rakentaminen
- Kansallisen liikkumatilan turvaaminen
7. Kriittiset tekijät:
- Kyky tunnistaa muutoksen suunta ajoissa
- Valmius nopeaan strategiseen adaptaatioon
- Uusien verkostojen luominen
- Sisäisen koheesion säilyttäminen
8. Mahdolliset kehityskulut:
a) Kriisiskenaario:
- Eliittien lamaantuminen
- Sisäinen hajaannus
- Ulkoisen paineen kasvu
- Taloudellinen epävakaus
b) Sopeutumisskenaario:
- Nopea strateginen uudelleenarviointi
- Uusien verkostojen rakentaminen
- Pragmaattinen sopeutuminen
- Kansallisen edun priorisointi
9. Keskeiset haasteet:
- Nykyisen eliitin vastustuskyky muutokselle
- Institutionaalinen jäykkyys
- Ideologinen sitoutuminen vanhaan järjestelmään
- Vaihtoehtoisten verkostojen puute
10. Strategiset imperatiivit:
- Kansallisen liikkumatilan säilyttäminen
- Taloudellisten intressien turvaaminen
- Sisäisen vakauden ylläpito
- Uusien kumppanuuksien rakentaminen
Erityisen kriittistä on:
- Muutoksen nopeus voi yllättää
- Vanhojen rakenteiden romahdus voi olla äkillinen
- Sopeutumiskyky on rajallinen
- Sisäiset jännitteet voivat kärjistyä
Tämä vaatisi:
- Strategista ennakointia
- Vaihtoehtoisten verkostojen rakentamista
- Sisäisen koheesion vahvistamista
- Pragmaattista lähestymistapaa
Dec 16, 2024 • 6 tweets • 3 min read
Kiuru-iskun välitilinpäätös
Krista Kiuruun kohdistuneen väkivallanteon jälkipyykki ja tapauksen ympärillä käyty ritualistinen keskustelu oikeaoppisen tuomitsemisen liturgiasta saattavat aluksi vaikuttaa irrationaalisilta tai käsittämättömiltä. Ilmiötä voi kuitenkin tarkastella René Girardin syntipukkiteorian ja Curtis Yarvinin ‘Katedraalin’ käsitteen kautta.
Kyse ei ole vain yksittäisestä väkivallanteosta, vaan yhteisöllisestä rituaalista, jossa valtasuhteet ja ryhmäidentiteetit kirkastetaan kriisin keskellä.
Girardin syntipukkiteoria selittää, miten kriisitilanteessa yhteisö palauttaa järjestyksensä valitsemalla syntipukin. Huomio siirtyy nopeasti itse teosta siihen, kuka tuomitsee “oikein”. Poikkeava tai riittämätön reaktio tulkitaan epälojaalisuudeksi, joka erottaa yksilön ryhmästä ja tekee hänestä uhrattavan.
Curtis Yarvinin “Katedraali” puolestaan kuvaa, kuinka ideologinen hegemonia ohjaa kriisin tulkintaa ja hyväksytyn reaktion rajoja. Tuomitseminen ei ole riittävää, ellei se ole riittävän jyrkkää ja lojaalia vallitsevalle normille. Tuomitsemisen rituaali ei vain vahvista yhteistä moraalia, vaan se uudistaa “meidän” ja “heidän” väliset rajat ja vaientaa mahdolliset poikkeavat näkemykset.
Jokainen kriisi on aina vallan ja lojaalisuuden testi. Syntipukin valinta ei ole sattumaa, vaan välttämätön keino palauttaa yhteisön tasapaino ja vahvistaa hegemonisten normien valtaa. Tässä prosessissa yhteisön eheys ja hegemoninen järjestys tuotetaan ja uusinnetaan kriisin kautta:1) “Kriisitilanteet eivät ole kaaosta, vaan rituaaleja. René Girardin syntipukkiteoria ja Curtis Yarvinin Katedraali selittävät, miten yhteisöt palauttavat järjestyksen kriisin kautta. Kuka joutuu syntipukiksi, ja miten valta ohjaa reaktioita?”
