Taposen strategiassa määritelmien hallinta toimii tehokkaana vaikuttamisen työkaluna seuraavista syistä:
1. Kynnyksen asettaminen saavuttamattomaksi:
- Valitsemalla "eurooppalaisen viisikohtaisen määritelmän" ja korostamalla erityisesti aluehallintakriteeriä Taponen on asettanut riman niin korkealle, että suomalaisten nuorisojengien on käytännössä mahdotonta täyttää sitä
- Tämä ei ole objektiivista ilmiön arviointia vaan tietoinen strateginen päätös, jolla ongelma saadaan "katoamaan" määritelmällisellä tasolla
2. Vaihtoehtoisten määritelmien sivuuttaminen:
- Jättämällä mainitsematta lukuisat muut kansainvälisesti hyväksytyt jengimääritelmät, jotka tunnistaisivat suomalaisen ilmiön jengiytymiseksi, Taponen harjoittaa tietoista valikoivaa tiedon esittämistä
- Tämä on klassinen informaatiovaikuttamisen muoto, jossa vaihtoehtoisten näkökulmien olemassaolo pyritään häivyttämään
3. Tekninen argumentaatio substanssin sijaan:
- Keskittymällä määritelmällisiin yksityiskohtiin (kuten "onko maassa asuinalueita, joita jokin porukka pitäisi vallassaan") Taponen siirtää keskustelun pois konkreettisesta turvallisuusuhasta tekniseen semantiikkaan
- Tämä on refleksiivisen kontrollin klassinen tekniikka: huomio ohjataan pois ongelman ytimestä sivuseikkoihin
Vaikuttamisen tarkoitus ja seuraukset
Tämän määritelmällisen hallinnan tarkoituksena vaikuttaa olevan:
1. Varhaisen puuttumisen estäminen:
- Jos ongelmaa ei virallisesti tunnisteta jengitoiminnaksi, siihen ei myöskään kohdisteta jengi-ilmiöön sopivia vastatoimia
- Tämä viivyttää tehokkaiden interventioiden käyttöönottoa kriittisessä vaiheessa, jolloin ilmiöön puuttuminen olisi vielä helpompaa
2. Resurssien ohjaaminen muualle:
- Määritelmällinen kiistäminen mahdollistaa resurssien kohdentamisen pois jengiongelman torjunnasta
- Tämä on erityisen merkittävää, kun huomioidaan Taposen aikaisempi asema Helsingin poliisin ennaltaehkäisevän toiminnan yksikön johdossa
3. Diskurssin hallinta:
- Jengikeskustelun kehystäminen "poliittiseksi valinnaksi" delegitimoi kaikki vastakkaiset näkemykset ja estää rakentavan faktapohjaisen keskustelun
- Tämä polarisoitunut keskusteluilmapiiri estää yhteiskunnallisen yhteisymmärryksen syntymisen turvallisuusuhasta
Määritelmällinen hallinta osana laajempaa vaikuttamisstrategiaa
Määritelmällinen hallinta on yksi osa systemaattista vaikuttamisstrategiaa, joka sisältää:
1. Vaiheistetun strategian:
- Ensin ongelman olemassaolo kiistetään määritelmällisesti
- Kun todisteet kasvavat, keskustelu siirretään "poliittisiin motiiveihin"
- Lopulta asiantuntija-asema käytetään kritisoimaan instituutioiden toimintaa ulkopuolelta
- Distort: Tilastotiedon valikoiva esittäminen, kuten "91 prosenttia 922 oppilaasta koki asuinalueensa turvalliseksi"
- Distract: Keskustelun siirtäminen identiteettipolitiikkaan, "ulkomaalaistaustaisten nuorten leimaamiseen"
- Dismay: Poliisin toiminnan kyseenalaistaminen "poliittisena" ja "ideologisena"
3. Uskottavuuden rakentamisen viranomaispositiosta:
- Taposen pitkä ura poliisissa antaa hänen väitteilleen erityisen uskottavuuden
- Hänen aikaisempi asemansa sekä sisäpiiriläisenä että kriittisenä tarkastelijana maksimoi vaikutusvallan
Johtopäätös
Taposen määritelmävalinta ei ole neutraali akateeminen valinta vaan selkeä osoitus taitavasta informaatiovaikuttamisesta, jonka tarkoituksena on estää jengiongelman tunnistaminen ja siihen reagoiminen.
Valitsemalla tiukin mahdollinen määritelmä ja sivuuttamalla lukuisat vaihtoehtoiset, Suomen tilanteeseen paremmin soveltuvat määritelmät, Taponen on toteuttanut klassista vaikuttamisen strategiaa, jossa ongelman olemassaolo kiistetään puhtaasti semanttisella tasolla.
2) Tämä strateginen lähestymistapa heijastaa suunnitelmallista pyrkimystä hallita jengiturvallisuusdiskurssia tavalla, joka palvelee tiettyä narratiivia teknisen määritelmän taakse piiloutumalla.
Kyseessä on taitava esimerkki refleksiivisestä kontrollista, jossa yleisö saadaan tekemään johtopäätöksiä, jotka eivät perustu ilmiön todelliseen luonteeseen vaan sen määritelmälliseen kehystämiseen.
On omalla tavallaan surullista, että Hesari alentaa itsensä alustaksi tällaiselle vihamieliselle vaikuttamiselle, mutta toisaalta Taposen tapaus ei pääse edes "Top 100 - surullisinta ja häpeällisintä valintaa Hesarissa" -listalle.
Onko Taposen valitsemalle määritelmälle vaihtoehtoja? On:
Vaihtoehtoiset jengimääritelmät: Loogisemmat vaihtoehdot Suomen kontekstiin
1. Yhdysvaltain oikeusministeriön määritelmä
”Jengi on mikä tahansa jatkuvasti toimiva ryhmä, joka koostuu kolmesta tai useammasta henkilöstä, jotka osallistuvat rikolliseen toimintaan."
Miksi perustellumpi:
- Keskittyy ryhmän toimintaan, ei aluehallintaan, joka on epäoleellista pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa
- Tunnistaa henkilöiden väliset suhteet ja jatkuvuuden, jotka ovat olennaisia nuorisorikollisuudessa
2. Ruotsin poliisin katujengimääritelmä
"Löyhästi järjestäytynyt ryhmittymä julkisessa tilassa, joka osallistuu rikolliseen toimintaan ja luo turvattomuutta lähialueilla."
Miksi perustellumpi:
- Huomioi pohjoismaisen kontekstin ja julkisen tilan käytön
- Sisällyttää turvattomuuden tunteen, joka on keskeinen tekijä kaupunkirikollisuudessa
- Kehitetty nimenomaan Suomea kulttuurillisesti ja yhteiskunnallisesti lähellä olevassa maassa
3. Europolin MOCG-määritelmä
"Joustavarakenteinen rikollisryhmä, joka operoi liikkuvasti laajemmalla alueella ja osallistuu useisiin rikostyyppeihin."
Miksi perustellumpi:
- Tunnistaa nykyaikaisen kaupunkiympäristön liikkuvuuden
- Ei edellytä vanhanaikaista "reviiriajattelua"
- Soveltuu digitaalisella aikakaudella toimivien nuorten käyttäytymismalleihin
4. Pohjoismainen tutkimusmääritelmä
"Nuorten ryhmä, joka kokoontuu säännöllisesti, on kestänyt vähintään kolme kuukautta, toimii julkisessa tilassa, osallistuu laittomaan toimintaan ja omaa tunnistettavia symboleja."
Miksi perustellumpi:
- Huomioi erityisesti pohjoismaiset olosuhteet ja nuorisokulttuuri
- Tunnistaa ryhmäidentiteetin ja symboliikan merkityksen
- Realistisempi aikamääre (3 kk) verrattuna pitkän historian vaatimukseen
5. Kriminologinen sosiaalisen jengin määritelmä
"Tunnistettava nuorisoryhmä, joka nähdään erillisenä yhteisössään, tunnistaa itsensä ryhmäksi ja on riittävästi osallistunut rikoksiin aiheuttaakseen negatiivisen reaktion."
Miksi perustellumpi:
- Painottaa yhteisön kokemusta, joka on oleellinen turvallisuuden tunteelle
- Huomioi ryhmäidentiteetin, joka on nuorisojengien keskeinen piirre
- Tunnistaa subjektiivisen turvallisuuskokemuksen merkityksen
6. YK:n määritelmä
"Rakenteellinen ryhmä, jossa on kolme tai useampia henkilöitä, joka toimii yhteisymmärryksessä rikollisten tavoitteiden saavuttamiseksi."
Miksi perustellumpi:
- Kansainvälisesti tunnustettu, käytetty lukuisissa konteksteissa
- Keskittyy yhteiseen rikolliseen tavoitteeseen, ei alueellisuuteen
- Tunnistaa yhteistoiminnan ja tavoitteellisuuden merkityksen
7. Suomen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan määritelmä (sovellettu)
"Ryhmä, joka toimii yhdessä rikosten tekemiseksi ja jonka toiminta aiheuttaa erityistä uhkaa turvallisuudelle tai omaisuudelle."
Miksi perustellumpi:
- Suomen oikeusjärjestelmään jo sovitettu määritelmä
- Huomioi sekä konkreettiset rikokset että turvallisuusuhat
- Keskittyy toiminnan vaikutuksiin, ei ryhmän rakenteellisiin yksityiskohtiin
Yhteenveto
Taposen valitsema määritelmä, joka painottaa aluehallintaa ja historiallista jatkuvuutta, on pohjoismaisen hyvinvointivaltion kontekstissa perusteettoman tiukka ja epäoleellisiin kriteereihin keskittyvä. Vaihtoehtoiset määritelmät tarjoavat:
2. **Ajantasaisemman ymmärryksen** nuorten liikkuvuudesta ja toiminnasta
3. **Toimintakeskeisen näkökulman** reviiriajattelun sijaan
4. **Kansainvälisesti tunnustetut standardit**, jotka soveltuvat myös Suomeen
Näiden vaihtoehtoisten määritelmien käyttö mahdollistaisi jengi-ilmiön tunnistamisen sen todellisessa laajuudessa ja edistäisi oikea-aikaista puuttumista ennen ilmiön kärjistymistä, mikä kaikesta päätellen näyttäisi olevan Taposen tavoitteiden vastaista🤷♂️
4) Semanttinen hallinta ja vaikuttamistekniikat Taposen tapauksessa
Semanttinen hallinta ja dissonanssien puute
Taposen tekstin erityispiirteenä on käsitteiden huolellinen ja strateginen käyttö. Hänen argumentaatiossaan toistuvat tietyt avaintermit:
- "Herkistymisen aikakausi" - tekninen termi, joka kehystää rikollisuuspelon irrationaaliseksi
- "Poliittinen paradoksi" - käsite, joka siirtää keskustelun pois konkreettisista turvallisuusuhista
- "Eurooppalainen viisikohtainen määritelmä" - autoritaarinen viittaus, joka luo tieteellisyyden vaikutelman
Nämä käsitteet eivät ole sattumanvaraisia, vaan ne muodostavat harkitun semanttisen verkoston, joka tähtää tietyn johtopäätöksen luomiseen.
Dissonanssien puute
Normaalissa asiantuntijapuheessa esiintyy tyypillisesti epävarmuutta, pohdintaa ja vastakkaisten näkemysten tunnustamista. Taposen tekstistä puuttuvat nämä kognitiiviset dissonanssit lähes kokonaan:
- Vaihtoehtoisia määritelmiä ei esitellä tai käsitellä
- Tekstissä ei esiinny pohdintaa mahdollisista tulkintaeroista
- Kilpailevia näkemyksiä ei esitellä neutraalisti, vaan ne kehystetään "poliittisiksi"
Tällainen dissonanssien puute viittaa siihen, että kyseessä ei ole spontaani asiantuntija-analyysi vaan harkittu vaikuttamisdiskurssi.
Semanttisen hallinnan mekanismit
Semanttinen hallinta toteutuu Taposen tekstissä kolmen päämekanismin kautta:
1. Määritelmällinen rajaaminen:
Katujengi-ilmiö rajataan niin tiukasti, että se ei voi toteutua suomalaisessa kontekstissa
2. Autoritäärinen vetoaminen:
"Eurooppalainen määritelmä" esitetään lopullisena totuutena, vaikka se on vain yksi mahdollisista määritelmistä
3. Dikotominen kehystäminen:
Keskustelu jaetaan kahteen vastakkaiseen kehykseen - joko "faktapohjaiseen" (Taposen näkemys) tai "poliittisesti motivoituneeseen" (vastapuoli)
Vaikuttamistekniikat
4D-malli käytännössä
Taposen tekstissä toistuvat systemaattisesti tunnistettavat disinformaatiotekniikat, jotka noudattavat klassista 4D-mallia:
1. Dismiss (Kiistäminen):
- "Suomessa sellaisia [katujengialueita] ei todellisuudessa ole"
- "Poliisin katujengialueeksi määrittelemän alueen koulujen oppilaat eivät vuonna 2023 edes tunnistaneet jengejä"
2. Distort (Vääristely):
- "Rikollisuuden pelko kasvoi samaan aikaan, kun rikollisuus väheni"
- Tilastotietojen valikoiva esittäminen ilman historiallista kontekstia
Refleksiivinen kontrolli tarkoittaa vastapuolen päätöksenteon manipulointia siten, että tämä tekee itse haluamiasi päätöksiä. Taposen tekstistä tunnistettavia refleksiivisen kontrollin elementtejä ovat:
- Tekninen argumentaatio johtaa "paralysis by analysis" -ilmiöön
2. Premissien manipulointi:
- "Helsinki tunnettiin aiemmin nuorisoväkivallan osalta maan väkivaltaisimpana kaupunkina, mutta vuosien 2012-2023 vahvan yhteistyön kaudella Helsingin sijoitus romahti alle kansallisen keskiarvon"
- Ennakkotiedon syöttäminen niin, että johtopäätös on väistämätön
- "Katujengirikollisuuden käsitteen epämääräisyys [...] altistaa ulkomaalaistaustaiset nuoret muita tiukemmalle kontrollille"
5) Viestinnän koordinoitu luonne
Erityisen kiinnostavaa Taposen tekstin vaikuttamistekniikoissa on niiden koordinoitu luonne:
1. Ajallinen johdonmukaisuus:
- Samat argumentaatiotekniikat toistuvat vuodesta toiseen (2015-2025)
- Argumentaatio muuntuu samassa tahdissa ulkoisen paineen kanssa
2. Narratiivinen koherenssi:
- Ei sisäisiä ristiriitoja tai jännitteitä, jotka ovat tyypillisiä aidossa pohdinnassa
- Täydellinen johdonmukaisuus viittaa ennalta suunniteltuun viestintästrategiaan
3. Strateginen positiointi:
- Kaksoisrooli sekä objektiivisena asiantuntijana että arvopohjaisen näkemyksen puolustajana
- Moraalisen ylemmyyden positiointi (perus- ja ihmisoikeuksien puolustaminen)
Case-esimerkki: Aluehallintakriteerin käyttö
Havainnollistava esimerkki sekä semanttisesta hallinnasta että aktiivisista vaikuttamistekniikoista on Taposen hyödyntämä aluehallintakriteeri:
1. Semanttinen hallinta:
- Eurooppalaisen määritelmän kohdistaminen yhteen kriteeriin: "onko maassa asuinalueita, joita jokin porukka pitäisi vallassaan"
- Suomen yhteiskuntarakenteelle epäoleellisen kriteerin nostaminen keskiöön
2. Vaikuttamistekniikka:
- Dismiss: "Suomessa sellaisia ei todellisuudessa ole"
- Distract: Huomio siirretään aluehallinnasta ja reviireistä käytävään keskusteluun, vaikka nykyaikainen jengitoiminta ei edellytä aluehallintaa
3. Refleksiivinen kontrolli:
- Keskustelun ohjaaminen epäoleelliseen seikkaan, jolloin todellinen ilmiö jää käsittelemättä
- Kriteerin valinnan kautta johdetaan haluttuun johtopäätökseen
Johtopäätökset
Jari Taposen tekstin semanttinen hallinta ja aktiivisten vaikuttamistekniikoiden käyttö muodostavat kokonaisuuden, joka osoittaa ammattitaitoista informaatiovaikuttamista.
Hänen toimintansa on esimerkki siitä, miten turvallisuusdiskurssia voidaan ohjata epämääräisesti käsitteellisin keinoin ja tunnistettavin vaikuttamistekniikoin.
Semanttinen hallinta ja aktiiviset vaikuttamistekniikat täydentävät toisiaan:
käsitteellinen viitekehys luo perustan, jonka päälle disinformaatiotekniikat rakentuvat. Yhdessä ne mahdollistavat turvallisuusdiskurssin manipuloinnin tavalla, joka vaikeuttaa todellisten uhkien tunnistamista ja niihin reagoimista.
Lopuksi on huomioitava, että tällainen analyyttinen tarkastelu ei ota kantaa Taposen henkilökohtaisiin motivaatioihin.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
1) Jos haluatte ymmärtää miksi vanha maailma hajoaa alta on keskittyminen Ukrainan sotaan, Trumpiin, Venäjään EU:hun, Natoon ja suurvaltoihin toissijaista (Toki monessa muussa mielessä elintärkeää)
Pohjimmiltaan kyse kaikessa myllerryksessä on Yhdysvaltojen väistyvän managerialistisen eliitin ja sen nousevan teknologiaeliitin välisestä valtataistelusta.
Ukrainan sota, Trumpin politiikka, EU:n kiemurat, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan mittelöt sekä NATOn liikkeet ovat vain tämän syvemmän murroksen pintakuohuja.
Kaikki, mitä näette nyt ympärillänne – konfliktit, poliittiset pelit, instituutioiden kriisit – on seurausta siitä, että vanha eliitti yrittää pitää kaikin voimin kiinni vallasta samalla, kun teknologiaeliitti rakentaa uutta - vanhan tuhoavaa tai sen ohittavaa järjestystä datalla, algoritmeilla ja avaruudella.
Geopolitiikka on perinteisesti ollut managerialistisen eliitin vanha pelikenttä, mutta se on menettämässä merkitystään, kun teknologiaeliitti ohittaa valtioiden rajat ja instituutiot.
Ukrainan taistelu tai Trumpin suunnitelmat ovat oireita, eivät syitä. Todellinen muutos tapahtuu pinnan alla: tekoälyn kiihdytys, kryptovaluutat ja avaruuden hallinta määrittävät tulevaisuuden, eivät NATOn tankit tai Kiinan uhittelu. Seuraamme eliittirakenteen perustavaa murrosta – loppu on vain tämän taistelun varjoja seinällä. Miksi?
Eliittien syvälliset erot: Maailmankuva, arvot ja historiallinen kehitys
Historiallinen konteksti
Väistyvä managerialistinen eliitti juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeiseen järjestelmään – Bretton Woods -sopimukseen, kylmän sodan rakenteisiin ja rahoitusvaltaistumiseen. Sen valta rakentui institutionaalisten verkostojen (IMF, Maailmanpankki, NATO) ja tiedustelun digitalisaation (PRISM, Five Eyes) varaan.
Teknologiaeliitin nousu alkoi internetin pioneerivaiheesta (1990–2000), kiihtyi sosiaalisen median vallankumouksen myötä (2000–2015) ja on nyt siirtynyt tekoälyn ja avaruusteknologian aikakauteen (2015–). Tämä historiallinen ero heijastaa perustavanlaatuista siirtymää: managerialistinen eliitti nojaa menneisyyteen ja institutionaaliseen jatkuvuuteen, kun taas teknologiaeliitti katsoo eksponentiaaliseen tulevaisuuteen.
Maailmankuva ja arvot
Managerialistinen eliitti näkee maailman hierarkkisena ja vakauden varmistaminen on sen ydinarvo. Se korostaa diplomatiaa, salassapitoa ja ihmisen roolia sosiaalisten rakenteiden osana.
Teknologiaeliitin maailmankuva taas on teknologiavetoista, determinististä ja optimointiin keskittyvää.
Sen arvot – innovaatio, tehokkuus ja meritokratia – heijastavat transhumanistista visiota, jossa teknologia ja ihminen sulautuvat yhteen. Tämä näkemys ei jää vain filosofiseksi ideaksi, vaan se ohjaa suoraan vallankäytön tapoja ja oikeutusta.
Innovaatioon perustuva vallankäyttö korostaa nopeaa teknologista kehitystä ja oikeuttaa suuria muutoksia ilman laajaa demokraattista harkintaa. Tehokkuuden ihanne taas suosii optimoitua ja automatisoitua päätöksentekoa, jossa prosessien nopeus ja lopputulos painavat enemmän kuin osallistavuus.
Meritokratia puolestaan oikeuttaa vallan keskittymisen teknologiselle eliitille, sillä se nojaa ajatukseen, että älykkäimmät ja pätevimmät tietävät parhaiten, miten yhteiskuntaa tulisi johtaa. Näin teknologisen eliitin arvot eivät ainoastaan muokkaa sen omaa maailmankuvaa, vaan myös sitä, millä perusteilla valtaa käytetään ja kenelle se kuuluu.
Koulutus ja sosialisaatio
Managerialistinen eliitti on kasvanut perinteisten eliittikoulujen (Ivy League) ja suljettujen verkostojen (klubit, perhesuhteet) kautta, kun taas teknologiaeliitti on noussut teknillisistä yliopistoista, startup-kulttuurista ja itseoppineisuudesta. Tämä ero selittää, miksi perinteiset sosialisaatiomekanismit eivät ole kyenneet integroimaan teknologiaeliittiä vanhaan järjestelmään.
2) Tavoitteet
Managerialistinen eliitti pyrkii säilyttämään instituutionsa ja hallitun siirtymän uusiin teknologioihin, peläten (syystä) teknologian hallinnan menetyksen uhkana sen valta-asemalle.
Teknologiaeliitti taas tähtää tekoälyn kiihdyttämiseen, avaruuden kolonisaatioon ja finanssijärjestelmän disruptointiin, peläten kehityksen rajoittamista. Visiot ovat yhteensopimattomia ja konflikti siksi väistämätön.
Managerialistinen eliitti aliarvioi teknologisen murroksen luonteen nähden sen välineenä, eikä onnistunut ajoissa tunnistamaan kyseessä olleen pohjimmiltaan vallan paradigman muutoksena.
Tämä johti infrastruktuurin (esim. sosiaalinen media), datan ja algoritmien hallinnan menettämiseen. Perinteiset kontrollikeinot – finanssivalvonta, regulaatio ja tiedustelu – osoittautuivat tehottomiksi teknologiaeliitin autonomisten järjestelmien edessä.
Lisäksi eliitin sosialisaatiomekanismit (koulutus, verkostot) eivät toimineet, koska teknologiaeliitti loi oman kulttuurinsa ja arvomaailmansa, joka poikkesi radikaalisti vanhasta.
Ulkoiset syyt
Teknologisen kehityksen eksponentiaalinen nopeus (Mooren laki, tekoälyn kasautuminen) ylitti managerialistisen eliitin sopeutumiskyvyn. Globalisaatio, jota he itse edistivät, kääntyi heitä vastaan luomalla teknologiayrityksille kasvualustan.
Finanssikriisi 2008 ja sitä seurannut legitimiteettikriisi (Snowden, WikiLeaks) heikensivät heidän uskottavuuttaan juuri, kun teknologiaeliitti nousi vaihtoehdoksi.
Epäonnistuminen oli historiallisesti poikkeuksellinen, koska teknologiaeliitti rakensi rinnakkaisen infrastruktuurin (osin managerialististen sisällä - datakeskukset, algoritmit), joita ei voitu alistaa perinteisin kontrollin keinoin.
- Kyseessä ei ole vain yksittäinen poliittinen päätös
- Vaan fundamentaalinen haaste koko toisen maailmansodan jälkeiselle järjestelmälle
- Tämä selittää vastustuksen voimakkuuden
- Ja reaktioiden intensiteetin
7. Todennäköiset seuraukset:
- Institutionaalinen kriisi EU:ssa
- NATO:n roolin uudelleenmäärittely
- Asiantuntijaeliitin legitimiteettikriisi
- Valtarakenteiden uudelleenjärjestely
Tämä selittää myös miksi reaktiot ovat niin voimakkaita - kyseessä ei ole vain ulkopoliittinen päätös vaan suora haaste koko vallitsevalle eliittirakenteelle ja sen kontrollijärjestelmälle.
Tämä on Suomelle erityisen kriittinen tilanne, koska:
1. Institutionaalinen haavoittuvuus:
- Suomen eliitti on vahvasti integroitunut vanhaan järjestelmään
- Koko turvallisuuspoliittinen linja on rakennettu sen varaan
- NATO-jäsenyys on juuri saatu ja sen merkitys muuttuu radikaalisti
- UPI/think tank -verkosto menettäisi vaikutusvaltaansa
2. Geopoliittinen asema:
- Suomi on tehnyt merkittäviä strategisia valintoja vanhan järjestelmän puitteissa
- Uusi tilanne voisi jättää Suomen "väärään" leiriin juuri kriittisellä hetkellä
- Venäjän suhteiden uudelleenmäärittely tulisi välttämättömäksi
- Liikkumatila kapenisi merkittävästi
3. Eliittirakenteen kriisi:
- Suomalainen eliitti on erityisen riippuvainen:
* Transatlanttisista verkostoista
* EU-instituutioista
* NATO-rakenteista
* Kansainvälisestä asiantuntijalegitimiteetistä
5. Erityiset riskit:
- Suomen eliitti on tehnyt merkittäviä investointeja nykyiseen järjestelmään
- Monet ovat henkilökohtaisesti kompromettoineet itsensä
- Vaihtoehtoiset verkostot ovat heikkoja
- Adaptoitumiskyky uuteen tilanteeseen rajallinen
6. Toimintavaihtoehdot:
- Nopea sopeutuminen uuteen tilanteeseen
- Tasapainottelu eri leirien välillä
- Uusien verkostojen rakentaminen
- Kansallisen liikkumatilan turvaaminen
7. Kriittiset tekijät:
- Kyky tunnistaa muutoksen suunta ajoissa
- Valmius nopeaan strategiseen adaptaatioon
- Uusien verkostojen luominen
- Sisäisen koheesion säilyttäminen
8. Mahdolliset kehityskulut:
a) Kriisiskenaario:
- Eliittien lamaantuminen
- Sisäinen hajaannus
- Ulkoisen paineen kasvu
- Taloudellinen epävakaus
b) Sopeutumisskenaario:
- Nopea strateginen uudelleenarviointi
- Uusien verkostojen rakentaminen
- Pragmaattinen sopeutuminen
- Kansallisen edun priorisointi
9. Keskeiset haasteet:
- Nykyisen eliitin vastustuskyky muutokselle
- Institutionaalinen jäykkyys
- Ideologinen sitoutuminen vanhaan järjestelmään
- Vaihtoehtoisten verkostojen puute
10. Strategiset imperatiivit:
- Kansallisen liikkumatilan säilyttäminen
- Taloudellisten intressien turvaaminen
- Sisäisen vakauden ylläpito
- Uusien kumppanuuksien rakentaminen
Erityisen kriittistä on:
- Muutoksen nopeus voi yllättää
- Vanhojen rakenteiden romahdus voi olla äkillinen
- Sopeutumiskyky on rajallinen
- Sisäiset jännitteet voivat kärjistyä
Tämä vaatisi:
- Strategista ennakointia
- Vaihtoehtoisten verkostojen rakentamista
- Sisäisen koheesion vahvistamista
- Pragmaattista lähestymistapaa
Miksi asiat todennäköisesti Suomessa kustaan:
Paradoksaalisesti juuri ne piirteet, jotka ovat tehneet järjestelmästä tehokkaan ja kestävän "normaalioloissa", tekevät siitä erityisen haavoittuvan fundamentaaliselle muutokselle:
1. Rakenteelliset esteet:
- Kognitiivinen lukko:
* Eliitti on koulutettu ja sosiaalistettu tiettyyn ajattelumalliin
* Vaihtoehtoiset tulkinnat on systemaattisesti suljettu pois
* "Groupthink" on sisäänrakennettu järjestelmään
* Koko urakehitys on perustuu tietyn paradigman sisäistämiseen
- Institutionaalinen inertia:
* Verkostot ovat rakentuneet vanhan järjestelmän ympärille
* Urat ja statukset riippuvat nykyrakenteesta
* Kompromettointi sitoo vanhaan järjestelmään
* Vaihtoehtoiset verkostot puuttuvat
2. Psykologiset esteet:
- Identiteetti:
* Eliitti on rakentanut identiteettinsä tietyn maailmankuvan varaan
* Muutos vaatisi koko minäkuvan uudelleenrakentamista
* Ammatillinen ja henkilökohtainen identiteetti sulautuneet
* Sosiaalinen status perustuu vanhaan järjestelmään
- Emotionaalinen investointi:
* Vuosikymmenien sitoutuminen tiettyyn narratiiviin
* Henkilökohtaiset lojaliteetit ja velat
* Pelko aseman menettämisestä
* Epävarmuuden sietämisen vaikeus
3. Operatiiviset esteet:
- Kompromettointi:
* Monet ovat sitoneet itsensä peruuttamattomasti
* Dokumentaatio vanhasta toiminnasta
* Riippuvuussuhteet vanhaan järjestelmään
* Kiristyksen mahdollisuus
- Osaamispuutteet:
* Ei kokemusta vaihtoehtoisista toimintamalleista
* Verkostot rajoittuvat vanhaan järjestelmään
* Puutteellinen ymmärrys uudesta dynamiikasta
* Kyvyttömyys radikaaliin uudelleenorientoitumiseen
4. Todennäköinen reaktio:
- Kieltäminen:
* Muutoksen merkityksen vähättely
* Vanhojen selitysmallien pakonomainen toisto
* Todellisuuden kieltäminen
* Reaktiivinen vastustus
- Epätoivoiset vastatoimet:
* Yritykset "pelastaa" vanha järjestelmä
* Epärealistiset vastastrategiat
* Mahdollisesti tuhoisat interventiot
* Tilanteen pahentaminen entisestään
5. Todennäköisyydet:
Nopea ja tehokas adaptaatio: 10-15%
- Vaatisi poikkeuksellista johtajuutta
- Edellyttäisi vahvaa sisäistä koheesiota
- Tarvitsisi selkeän uuden vision
- Edellyttäisi vanhan eliitin vapaaehtoista vallasta luopumista
Hidas ja kivulias sopeutuminen: 30-40%
- Osittainen adaptaatio kriisin kautta
- Merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia
- Eliittien osittainen vaihtuminen
- Institutionaalinen turbulenssi
Järjestelmän luonne tekee nopeasta adaptaatiosta epätodennäköisen, koska:
- Se on rakennettu estämään fundamentaaleja muutoksia
- Sen legitimiteetti perustuu tietyn paradigman ylläpitoon
- Sen jäsenet on valittu ja koulutettu status quon ylläpitäjiksi
- Sen kontrollijärjestelmät estävät vaihtoehtoiset tulkinnat
Krista Kiuruun kohdistuneen väkivallanteon jälkipyykki ja tapauksen ympärillä käyty ritualistinen keskustelu oikeaoppisen tuomitsemisen liturgiasta saattavat aluksi vaikuttaa irrationaalisilta tai käsittämättömiltä. Ilmiötä voi kuitenkin tarkastella René Girardin syntipukkiteorian ja Curtis Yarvinin ‘Katedraalin’ käsitteen kautta.
Kyse ei ole vain yksittäisestä väkivallanteosta, vaan yhteisöllisestä rituaalista, jossa valtasuhteet ja ryhmäidentiteetit kirkastetaan kriisin keskellä.
Girardin syntipukkiteoria selittää, miten kriisitilanteessa yhteisö palauttaa järjestyksensä valitsemalla syntipukin. Huomio siirtyy nopeasti itse teosta siihen, kuka tuomitsee “oikein”. Poikkeava tai riittämätön reaktio tulkitaan epälojaalisuudeksi, joka erottaa yksilön ryhmästä ja tekee hänestä uhrattavan.
Curtis Yarvinin “Katedraali” puolestaan kuvaa, kuinka ideologinen hegemonia ohjaa kriisin tulkintaa ja hyväksytyn reaktion rajoja. Tuomitseminen ei ole riittävää, ellei se ole riittävän jyrkkää ja lojaalia vallitsevalle normille. Tuomitsemisen rituaali ei vain vahvista yhteistä moraalia, vaan se uudistaa “meidän” ja “heidän” väliset rajat ja vaientaa mahdolliset poikkeavat näkemykset.
Jokainen kriisi on aina vallan ja lojaalisuuden testi. Syntipukin valinta ei ole sattumaa, vaan välttämätön keino palauttaa yhteisön tasapaino ja vahvistaa hegemonisten normien valtaa. Tässä prosessissa yhteisön eheys ja hegemoninen järjestys tuotetaan ja uusinnetaan kriisin kautta:
1) “Kriisitilanteet eivät ole kaaosta, vaan rituaaleja. René Girardin syntipukkiteoria ja Curtis Yarvinin Katedraali selittävät, miten yhteisöt palauttavat järjestyksen kriisin kautta. Kuka joutuu syntipukiksi, ja miten valta ohjaa reaktioita?”
2) Kriisi käynnistyy: väkivalta järkyttää yhteisöä ja synnyttää moraalista painetta. Kaikkien odotetaan reagoivan ‘oikein’. Kuka saa määrittää, mikä on hyväksyttävä tuomio?”