Paljon on kritisoitu Marinin kirjaa. Kuuntelin ajellessani Toivo on tekoja. Nyt kuuntelen Hope in Action.

Heti alkuun tuli selväksi että kyseessä on kaksi eri kirjaa.

Hope in Action on nasevampi, kertoja ja kirjoittaja puhuu suoraan. Kertoo mielipiteitään kuten ne ovat. Siloittelematta kertoo mielikuvansa ja mielipiteensä tapahtuneesta.

Toivo on tekoja oli huonoa suomea ja tylsästi kirjoitettu. Vastuu siitä kääntäjällä Maija Laura Kauhasella.

Piti ihan palata tarkistamaan oliko sävyerot vain minun päässäni. Kun vertailee sivuja, ero on järisyttävä.

Englanninkielisessä alkuteoksessa Marin kirjoittaa suoraan, ”The two of us are different in nature; if I have to characterize us, I am more ideological and Lindtman is more tactical.”

Suomenkielinen käännös, ”Pääpiirteissään kuvailisin asetelmaa niin, että minut saatetaan nähdä idealistina ja Lindtman taktikkona.”

Jos Marin puhuu alkuteoksessa, kuka puhuu kotimaiselle käännetyssä kirjassa.

Tarkemmin. Kuka kiemurtelee ja väistelee.

Tunnustan. Motiivini kuunnella kansainväliselle yleisölle kirjoitettu teos liittyy Marinin pr-mielikuvaan meillä ja maailmalla.

Ulkomaalaiset mediat yllättyisivät jos tietäisivät, että lukuisia haastatteluja maailmalla jakava kiiltokuva on jo vuosia kieltäytynyt käytännössä kaikista kotimaisen median haastattelu- ja kommenttipyynnöistä.

Maailmalla Marin-mielikuva on Marinin mielikuva Marinista.

Kuten nyt jo alkuteoksen alusta käy ilmi, Marinin maailmalle kirjoittama tarina on käännöksen sijaan päätynyt Gummerruksella oikaistavaksi, tarkennettavaksi ja totuudenmukaistamisprosessiin.

Ei. En ole niin naiivi ettenkö tietäisi että lopullisen suomenkielisen julkaisun sisältö on lopulta Marinin esikunnan kynästä.

Ehkä alkuteos käännettynä suomeksi oli Marinin joukkojen silmään liian valheellinen?
Kotimaiselle yleisölle kerrotaan miten Markus Räikkönen kutsutaan kiireellä puoluevaltuuston pääministeriäänestykseen, koska Lindtman kertoo puolisona olevan paikalla. Kansainväliselle yleisölle kerrotaan ihan eri tarina.

Moni on vakuuttunut tästä Onnisen kolumnista.

Vuonna 2022 Suomessa 20% työllisistä oli töissä julkisella sektorilla. Loput 80% yksityisellä sektorilla.

Lukemaa harhauttaa ”uusimuotoiset liikelaitokset” esim. HSL siis on yksityistä sektoria. 1/

iltalehti.fi/politiikka/a/2… Suomessa oli 90-luvun alusta sekä poliittista vasemmistoa että oikeistoa miellyttänyt yksityistämiskehitys jossa valtion ja kuntien liikelaitoksia muutettiin osakeyhtiöiksi.

Me tavallaan leikitään että Yleisradion, Postin, Alkon ja VR:n kaltaiset valtionyhtiöt tuottaa…

2/