Laitetaan nyt lyhyt ketju asioista, joita voi ottaa huomioon ortodoksista maailmaa ravistelevan Ukrainan kysymyksen käsittelyssä.
orthochristian.com/115763.html
orthochristian.com/115763.html
Aivan ensiksi: vaikka on ymmärrettävää, että monet ei-ortodoksit ottavat huomioon pelkästään geopoliittisen ulottuvuuden (Ukraina vs. Venäjä, länsi vs. Ukraina jne.), ortodoksit eivät tietenkään voi tehdä pelkästään niin.
Vaikka kukaan tuskin kiistää, etteikö geopolitiikka olisi osa tätä (politiikka on valitettavasti osa kaikkien kirkkojen kaikkea toimintaa, haluttiin tätä eli ei), pohjimmiltaan kyse on molempien osapuolten mielestä siitä, miten kirkon kanoneita tulkitaan.
Kysehän on siis siitä, että Ukrainassa on pitkään toiminut useita eri ortodoksisia kirkkoja. On Moskovan patriarkaatin alainen autonominen kirkko, ns. Kiovan patriarkaatin kirkko (jota muut ort. kirkot eivät nyt tunnusta, mutta Konstantinopolin patriarkaatti aikoo tunnustaa) ja
...kolmas, ja näistä erikseen itäinen katolinen kirkko paavin alaisuudessa, mutta näitä ei oteta tässä laskuihin. Konstantinopolin patriarkaatin mielestä sillä on kanonien mukaan oikeus tunnustaa Kiovan patriarkaatin kirkon autokefalia eli itsenäisyys,
Moskovan patriarkaatin mukaan ainut kanoninen kirkko on Moskovan patriarkaatin mukainen Ukrainan autonominen kirkko. Nyt sitten uhkaa se, että kirkkojen ehtoollisyhteys katkeaa tämän takia.
Kumpi kirkko on itse asiassa oikeassa tässä kysymyksessä? Minä en tiedä, ja en usko, että kukaan suomalainen toimittaja tai kommentaattori tietää. Tuskin asiaan saadaan missään vaiheessa selvyyttä, koska kaikki kirkot vetävät omaan laariinsa.
Tietysti kaiken taustalla on myös ukrainalaisten halu irrottautua noin yleisesti Venäjän piiristä, jota ruokkii Venäjän suorittama Ukrainan invaasio. Moskovan patriarkaatti toimii, kuten tiedetään, läheisessä suhteessa Venäjän valtion kanssa, voisi sanoa osana sitä.
Toisaalta sitten Kiovan patriarkaatti on osa ukrainalaisia nationalistisia pyrkimyksiä, jotka eivät ole kovin mukavia nekään, ainakaan äärimuodoissaan. Läheinen suhde nationalismiin ja valtioihin on ortodoksisen kirkon helmasynti.
...mikä erottaa sen katolisesta kirkosta, joka on paavin johdolla halunnut asettua valtioiden yläpuolelle. Tästä sitten seuraa omat ongelmansa, kuten katolista kirkkoa ravisteleva hyväksikäytön peittelyskandaali, mutta tästä ehkä toiste erikseen.
Pointti tässä kaikessa on se, että kyseessä on kaksi eri asiaa. Toisaalta on geopolitiikka, jossa kaikesta huolimatta on helpompi sympatisoida Ukrainaa, toisaalta kirkon kaanonit, joiden suhteen Moskovan pat. voi hyvin olla oikeassa. Tai sitten ei. Minä en sitä tiedä.
Joka tapauksessa pointtina on se, että vaikka suomalaisissa ortodokseissakin ollaan montaa mieltä, en usko että suurin osa haluaa että ortodoksinen kirkko jakaantuu tässä (ts. ehtoollisyhtedet katkeavat), lyhyeksi tai pitemmäksi aikaa.
Monet suomalaiset ortodoksitkin haluavat edelleen käydä Venäjällä - esimerkiksi vanhassa Valamossa, joka on suomalaisille edelleen tärkeä kohde. Isojen patriarkkojen taistelut voivat huonoimmassa tapauksessa mennä normaalin kirkollisen elämän tielle.
Todennäköisintä on silti, että suurta skismaa ei tule ja kirkko ei jakaudu pysyvästi. Jokin ratkaisu saadaan aikaan, kuten suuressa, dysfunktionaalisessa ortodoksisten kirkojen perheessä, yleensä. Tämäkin menee lopulta ohi.
Niin, ja itse varmaan sanoisin että lopulta Ukrainassa tulisi olla itsenäinen kirkko, mutta se, miten on parhaiten edettävä ja onko Kiovan patriarkaatti tähän perustamaan paras taho, on toinen kysymys. Minä en sitä onneksi päätä, eikä minulla ole asiantuntemusta ratkomaan tätä.
