,
12 tweets,
2 min read
Read on Twitter
Metsäkeskuksen johtavan asiantuntijan kirjoituksen ansio on osoittaa miten muutosvastainen ja poteroitunut metsäala on. #metsämurros #avohakkuuthistoriaan #finnpulpsanomat 
Mistähän lähtien kiertoaika on 65v? Ei massiivipuun käyttö, hiilivarastot tai monimuotoisuus jne paljon hetkauta. Mikä se 65 vuotias metsä oikein on? Suomen Metsäkeskuksessa siis todella nähdään metsät vain selluplantaaseina.
Metsän jatkuva kasvatus ei ole uusi asia. Perinteisesti metsänomistajat hakkasivat metsistään tukkipuita. Menettelyä kutsuttiin harsinnaksi. Nykyaikaistettuna sitä kutsutaan jatkuvaksi kasvatukseksi.
Harsinta eli yläharvennus on ollut ikiaikaisesti järkevin toimintatapa kaikkialla ja on edelleen. Vanhat metsänomistajat olivat viisaita. Avohakkuu ymmärrettiin perustellusti metsän hävitykseksi. Sen vuoksi se oli kielletty. Metsän hävitystä se on edelleen.
Viime vuosisadan puolivälissä tehtiin radikaali muutos sellu- ja paperiteollisuuden vaatimuksesta. Metsänomistajat pakotettiin lopettamaan harsintahakkuut. Sen sijaan heidän oli käytettävä alaharvennuksia eli halpojen pienten keskenkasvuisten puiden harvennusta.
Luontaisesti ilmaiseksi syntynyt alikasvos pakotettiin raivaamaan pois koneiden tieltä. Alaharvennusta seurasi päätehakkuu, joka yhä useammin täytyi olla avohakkuuta. Sitä menettelyä näyttää Suomen metsäkeskus edelleen suosivan.
Muutosta varmistamaan laadittiin Harsintajulkilausuma (1948). Siinä väitettiin ilman tutkimusnäyttöä, että puusto ei voi kehittyä erirakenteiseksi. Vieläkin samaa epätieteellistä väitettä toistetaan alan opetuksessa ja viestinnässä.
Jo 1920-luvun alussa tehty valtakunnallinen puuvarojen inventointi osoitti todellisuuden olevan täsmälleen päinvastainen kuin mitä julkilausumassa väitettiin. Kaikki puustot olivat erirakenteisia, pääosin jatkuvarakenteisia, joissa pieniä puita oli eniten ja isoja vähiten.
Sekä luonnontilaisilla että ojitetuilla soilla puustot ovat aina olleet erirakenteisia. Inventointitiedot kuitenkin salattiin siltä osin julkisuudelta. Ne julkaistiin vasta 1990-luvun alussa.
Puupeltomallista poikenneet metsänomistajat joutuivat oikeuteen. Heidät tuomittiin ilman oikeusvaltion edellyttämää näyttöä oman metsänsä hävittäjiksi.
Avohakkuussa hävitetään hiiltä sitova puusto ja myllätään myös huomattavasti hiiltä sitova maaperä. Jatkuvassa kasvatuksessa ei rikota maata ja säästetään osa puustoa. Niinpä avohakkuussa karkaa huomattavasti enemmän hiiltä kuin jatkuvan kasvatuksen hakkuussa.
Ilmaston kannalta avohakkuu ja kategorinen metsänviljely maanmuokkauksineen on erittäin haitallinen metsänhoitomalli. Tästäkin todistaa tutkimus toisensa jälkeen.
